Jatko-opiskelu ?

Huoltajuusriidoissa asiantuntija-avusta hyviä kokemuksia.

Tämä ei liity suoranaisesti sinun tapaukseesi, vaan koskee lähinnä riitaisia avioeroja, joissa asiantuntijoiden avusta on ollut hyviä kokemuksia.

Eräs keino on ottaa yhteyttä kunnaliseen oikeusapuneuvojaan, jonka palvelut ovat maksuttomia.

Eräs vaihtoehto on kysyä lapselta mitä hän haluaa tulevalta elämältä, kirjata ylös hänen toivomukset ja varata aika sosiaalitoimeen, jonneka hän menisi yksinään, ilman jompaa kumpaa vanhempaa.

Eräs lapsi toivoi avioerossa, että hän saisi asua omassa kodissa, veljiensä hanssa, jatkaa tutussa tutussa kouluss, sekä säilyttää yhteydet omiin sisaruksiinsa, sukulaisiin, kavereihin ja ystäviin.

11 vuotiaan tytön toivomukset toteutuivat tämän hänen toivomalla toivomalla tavalla.

Lapsen tulevaisuuden kannalta on tärkeää tuttu kasvuypäristö, koulut ja kaverit.

Lue uutinen huoltajuusriitojen sovittelusta, jos siitä olisi sinulle apua.

http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/huoltajuusriitojen-sovittelusta-hyvia-kokemuksia/416211/
---------

Niin, tosiaan lapsen mielipiteen tässä pitäisi ensisijaisesti painaa, ei sijaisvanhemman, mutta ei myöskään sinun. Voithan ehdottaa lapsellesi kaksoistutkintoa (ammattitutkinto ylioppilastutkinto) ammattikoulussa, jos lapsi ammattikouluun haluaa.

Tällöin lapsellasi olisi vielä täydet mahdollisuudet jatkaa yliopistoon tai ammattikorkeakouluun. Toisaalta hänellä olisi näin jo parikymppisenä ammatti, jonka avulla tienata toimeentulonsa yliopisto- tai ammattikorkea-opintojensa aikana.

Itse valmistuin yliopistosta vuosi sitten, ja voin kertoa, että lukiopohjaisella yliopisto-opiskelijalla on melko heikot työnsaantimahdollisuudet opiskeluaikana, erityisesti jos oma ala on sellainen, että sieltä saa töitä vasta valmistuttuaan tms. kuten minulla. Tai suhteilla, niin kuin kaverini alalla. Eli tosiaan tosi voimakkaasti suosittelisin tuota kaksoistutkintoa. Olisi opiskeluajan toimeentulo taattu.

Aivan, päätös on nuoren oma, ei sijaisäidin eikä biologisen äidin.

Kaksoistutkinnosta sen verran, että se on usein rankempi kuin pelkkä lukio. Jos lapsi on vielä "rikki" huostaanotosta, ei kannata haalia montaa tutkintoa suoritettavaksi yhtä aikaa, ettei väsy liikaa.

Hätäilet suotta ja liian aikasin. Jos lapsesi on vasta menossa yläasteelle, niin aikaa on reilusti miettiä mitä haluaa.
Lapsi sen lopulta itse päättää ja pitää myös saada päättää, koska hänen tulevaisuudestaan on kyse ja ratkaisun pitää miellyttää häntä ja vain häntä, että motivaatio opiskeluun säilyy. Ei pidä miellyttää enempää sijaria, kuin isi-ressukkaakaan.
Kannusta lastasi ja ole tukena, päätti hän mitä tahansa.
Viimeistään sitte ku on ajankohtaista, tulee keskustelut myös sossun kanssa mitä lapsi haluaa ja miten opiskelua tuetaan. Sossuhan ne viulut sitte maksaa ja tekee päätöksen lapsen eduksi, ei sijarin.

Aika erikoiselta tapaukselta se vaikutat kyllä sinäki. "Alkoholisti, Charlotta, rahasto, seniorien paskavaipat...?" Thäh? Onko tässä nyt käynyt niin, että Äiti on kuollut, isä on alkoholisoitunut ja nyt katkera, kun lapsen rahastoa hoitaa joku muu kuin isi itse? Ja isi on itse NIIIIIIIN HIENO, että se on ihan kau-hee-ta joutua tekemään oikeita töitä? Huh huh. Provo? Ei kai tällaisia ihmisiä oikeasti ole olemassa...

Turha sinun on isää alkaa mollata, kun hän on kiinnostunut lapsensa asioista!
Tässä se taas nähdään, että ihmisten halpamaisuuden takia tänne ei kenenkään kannattaisi kovin avoimesti kirjoittaa ajatuksistaan, jos ei halua saada heti joltain kakkaa niskaansa.

Yksi syy siihen, että YTHS:n piirissä on niin paljon mt-ongelmia, ovat juuri rankat opinnot. Ollaan pettyneitä siihen, kun lukiossa meni hyvin, mutta yliopistossa joutuukin tosi tiukille. Näitä pettymyksiä sitten selvitellään terapeuttien kanssa. Toki monilla terapian tarpeeseen joutuvilla on myös muuta rankkaa, esim. koulukiusaamista peruskoulun puolella taustallaan.

Mutta tässä ketjussa en tajua joidenkin logiikkaa siitä, että jos yliopistossa on rankkaa, niin nuoren voimat pitäisi imeä loppuun jo ennen sitä eli järjestää jo ennen sitä vielä rankempi kaksoistutkinto tai AMK-opintoja. Mitä järkeä siinä on, että vuosikausia jo opiskelleena ja väsyneenä vasta menisi yliopistoon?

Ja pakko on muistuttaa vielä siitä, että korkeakoulututkinto ei totisesti ole mikään merkki niin sanotusta elämässä onnistumisesta. Monet suorittavat yliopistotutkinnon pelkästä kunnianhimosta ja pätemisen tarpeesta, kun sisältä ovat "tyhjyyttään kumisevia tynnyreitä" eli mielentasapainosta ei ole tietoakaan.

Minulla nuori lähti lukioon 15 vuotiaana toiselle paikkakunnalle,olisi kurja vaihtaa lukiota,kavereita ja tuttuja opettajia,vielä kun jaksaisi muutaman vuoden niin nuori pääsee takaisin Helsinkiin kotiin ,Tuskallista erossa olo on joka päivä.onneksi kotilomia on aika usein.