Turhaa täällä haukutte ja kadehditte Martinaa! Nimittäin onhan Martina kaunis nainen ja varmasti osaa myös seksin jalon taidon, jota miehet myös arvostaa.
Mutta lakelmoinnin taidon Martina ei hallitse edes perusteet.
Nimittäin etelä-Helsinki on täynnä miehiä, jotka ottaisivat kauniin naisen sivistyksensä kehtoon, joka voi olla muuten aika kyltymätön kehto. Tässä minun tarinani elävästä elämästä, ja taidokkaasta tunne-älystä ja laskelmoinnin kiitettävästä osaamisen tasosta.
Olen kaunis ja fiksu. Minulla on paljon hyviä ystäviä, kavereita ja tuttuja. Joten elämä sinänsä ihan ok. Miehiä olisi ollut tarjolla enemmän kuin yhdelle kauniille naiselle riittämiin. Mutta mutta... Olin päättänyt, että jo lapsuudestani seurannut köyhyys tulee loppumaan ja piste. Tiesin sen, että vain valitsemalla oikean uroon, pääsen helposti ja nopeasti rahan turvalliseen tyyssijaan ja näin on käynytkin.
Olin tehnyt koko ikäni paljon töitä jo ihan nuoruudesta saakka. Tiesin myös, että älykkyydessäni ei ole vikaa, jos vain olisi varaa opiskella. Nyt on ollut.
Minä päätin 10 vuotta sitten, että olen niin kauan sinkkuna, kunnes eteeni ilmestyy mies, joka on fiksu ja rikas, muu ei käy, ja hyvää todella kannatti odottaa. Tässä ei välttämättä kannata "tarrautua" ns. "vanhan rahan" miehiin, koska he ovat oppineet jo lapsuudessaan suojaamaan varallisuuttaan. Eikä kannata olla huolissaan, nimittäin nykyään löytyy niin paljon uudempaakin rahaa, joten valikoima on kasvanut.
Nyt kymmenen vuotta jälkeenpäin, asumme onnellisesti Puistokadun ylimmässä kerroksessa meren rauhassa ja rakkaudessa. Opiskelin itselleni akateemisen tutkinnon taiteen parista. Teen vain osa-aikaista työtä, koska mihinkään oravapyörään en halua läheä (olen omasta mielestäni tehnyt ihan tarpeeksi työtä). Minulla kiiltää uusi iso mersu omassa tallissani (aivan... tallissa omassa). Minun onnekseni vain yksi vahoista ystävistäni ei h yväksynyt minun onneani, loput ovat edelleen kainalosnsani, joten en voi sanoa kuin luojalle kiäitos.
En ole paha ihminen vaikka laskelmoin tässä sudhteessa, ja se kannatti. Olen saanut omiien nimiin jo reilusti kiinteistöjä ja muita sijoituksia. Kaunis kotimme on velaton ja molempien nimissä, autot myöskin.
Tiedän, että tämä on kerrassaan satutarina oikeasta elämästä, mutta uskon, että tämä kaikki on ollut luojan johdatusta, muutoin tämä ei olisi mahdollista.
Mutta lakelmoinnin taidon Martina ei hallitse edes perusteet.
Nimittäin etelä-Helsinki on täynnä miehiä, jotka ottaisivat kauniin naisen sivistyksensä kehtoon, joka voi olla muuten aika kyltymätön kehto. Tässä minun tarinani elävästä elämästä, ja taidokkaasta tunne-älystä ja laskelmoinnin kiitettävästä osaamisen tasosta.
Olen kaunis ja fiksu. Minulla on paljon hyviä ystäviä, kavereita ja tuttuja. Joten elämä sinänsä ihan ok. Miehiä olisi ollut tarjolla enemmän kuin yhdelle kauniille naiselle riittämiin. Mutta mutta... Olin päättänyt, että jo lapsuudestani seurannut köyhyys tulee loppumaan ja piste. Tiesin sen, että vain valitsemalla oikean uroon, pääsen helposti ja nopeasti rahan turvalliseen tyyssijaan ja näin on käynytkin.
Olin tehnyt koko ikäni paljon töitä jo ihan nuoruudesta saakka. Tiesin myös, että älykkyydessäni ei ole vikaa, jos vain olisi varaa opiskella. Nyt on ollut.
Minä päätin 10 vuotta sitten, että olen niin kauan sinkkuna, kunnes eteeni ilmestyy mies, joka on fiksu ja rikas, muu ei käy, ja hyvää todella kannatti odottaa. Tässä ei välttämättä kannata "tarrautua" ns. "vanhan rahan" miehiin, koska he ovat oppineet jo lapsuudessaan suojaamaan varallisuuttaan. Eikä kannata olla huolissaan, nimittäin nykyään löytyy niin paljon uudempaakin rahaa, joten valikoima on kasvanut.
Nyt kymmenen vuotta jälkeenpäin, asumme onnellisesti Puistokadun ylimmässä kerroksessa meren rauhassa ja rakkaudessa. Opiskelin itselleni akateemisen tutkinnon taiteen parista. Teen vain osa-aikaista työtä, koska mihinkään oravapyörään en halua läheä (olen omasta mielestäni tehnyt ihan tarpeeksi työtä). Minulla kiiltää uusi iso mersu omassa tallissani (aivan... tallissa omassa). Minun onnekseni vain yksi vahoista ystävistäni ei h yväksynyt minun onneani, loput ovat edelleen kainalosnsani, joten en voi sanoa kuin luojalle kiäitos.
En ole paha ihminen vaikka laskelmoin tässä sudhteessa, ja se kannatti. Olen saanut omiien nimiin jo reilusti kiinteistöjä ja muita sijoituksia. Kaunis kotimme on velaton ja molempien nimissä, autot myöskin.
Tiedän, että tämä on kerrassaan satutarina oikeasta elämästä, mutta uskon, että tämä kaikki on ollut luojan johdatusta, muutoin tämä ei olisi mahdollista.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Oh lord, ja vielä luojan johdatusta.
Jos tarvitsee kaiken tuon ollaksen onnellinen niin sittenhän kaikki on hyvin.
Yhtä vain ihmettelen, seikkailua näillä sivuilla, nämähän on meille vähemmän onnistuneille......I think.
Todella hienoa, että merivesi yltää aina Puistokadun ylimpään kerrokseen saakka.
Onneksi olkoon!
Olin itsekin kaunis ja fiksu... nykyään vain fiksu. Haksahdin nuoruusvuosinani köyhään alkoholistiin ja sillä tiellä ollaan kolmen lapsen yksinhuoltajana. Ottajia olisi ollut ihan muun laisistakin piireistä. En tiedä, miksi näin ja mitä sitä tässä vaiheessa enää suremaan. Lapset ovat jo maailmalla.
Toivottavasti onnesi kestää. Ei se raha aina kaikkea takaa, mutta helpottaa huomattavasti arkea--- ja juhlaa etenkin.....
ihan sama, mutta älkää olko niin dorkia, että uskotta Maran blogi-kirjoituksia - sehän vaan härnää teitä ihan 6-0
Päättelen noista kirjoitusvirheistä, että satusi lähetessä loppuaan, taisit olla jo melkoisessa sidukassa. Jatka vaan haaveilemista, mutta palaa joskus todellisuuteen.
Akateemisesti sivistynyt ihminen osaa myös kirjoittaa - ilman kirjoitusvirheitä - mitä sinä et osaa...........
Toiveajattelua ?
mä annan kyllä ihan ilmatteeks - varmaan sunkin puolesta, kun sieltä etelähesasta mullakin käy miehiä paineentasauksessa :)
Aloittaja onkin jo vanha tuttu täällä palstalla karmeine kirjoitusvirheineen. Viimeksi oli eläkkeelle jäämässä oleva opettaja, joka oli valmistunut Taikista. Kun palstalle tulikin toinen Taikilainen kyselemään tarkemmin, katosi "opettaja" äkkiä kuin pieru Saharaan.
On tainnut seota nyt lopullisesti, kun keksii noin hulluja satuja. :)
PS. Kuten joku tuossa jo sanoikin, niin akateemiset osaavat kirjoittaa. Kannattaa siis ensi kerralla leikkiä jotain muuta kuin akateemista, niin ehkä menee paremmin läpi. Jään huvittuneena odottamaan.
Nyt on ihan pakko puuttua, minä kirjoitin eläkkeelle jäävänä opettaja, tämän aloituksen kanssa minulla ei ole sitten mitään tekemistä!
Enkä muuten jaksanut jatkaa keskustelua, kun olisi pitänyt vuosikurssia myöten identifioida itseni. Anonyymiys lienee ideana täällä.
etelä-Helsinki? lakelmoinnin? kainalosnani? kiätos? suhdteessa? vahoista? omiien?
Et ole akateemista sivistystä koskaan edes tavannut!
Olet korkeintaan yläasteen läpi jotenkuten kahlannut imbesilli.
Muutenkin koko tekstisi on todella lapsellista ja huonosti kirjoitettua, kuin lapsi olisi kirjoittanut.
Kännissä kirjoitettu? Yhtä "hyvä" kirjoitustaito kuin Martalla.
Hih :) Luin pari lausetta ja pääsi nauru, loppua en lukenut etten tikahdu :DDD