Häpen omaa elämääni. Minulla ei ole yhtään ystävää, joka oikeasti kuuntelisi mun murheita, jos kerron niille asioita ne vaan ohittaa ne sanomalla "nii" "joo" ja sen jälkeen kauhee stoori itestänsä. Ees mun vanhemmat ei kuuntele mua, jos niille kertoo jotain nii hyvä kun ne edes kuuntelee. Pikkusiskoonkaan mulla ei oo hyvät välit. Tää kaikki vaan saa musta tosi sisään päin sulkeutuneen ihmisen ja mä häpeen sitä.
Mä en häpee mun ulkonäköö, koska oon iha ok sen kanssa, iha semi laiha ja nätti sillee. Mut sit ku oon esimerkiksi kaupungilla tai koulussa niin ei yksikään poika kato mua. Mä oon pitkään miettinyt et onks mussa ulkoopäin sit jotain hävettävää kun en näytä olevan kenenkään mieleen.
En haluis häpee itteeni millään tavalla, mut kaikki ympärillä olevat ihmiset tekee sen tosi vaikeeks. Mä haluisin vaan ees yhen ystävän joka oikeesti kuuntelisi ja välittäis ja sais mut tunteen itteni ylpeeks.
Mä en häpee mun ulkonäköö, koska oon iha ok sen kanssa, iha semi laiha ja nätti sillee. Mut sit ku oon esimerkiksi kaupungilla tai koulussa niin ei yksikään poika kato mua. Mä oon pitkään miettinyt et onks mussa ulkoopäin sit jotain hävettävää kun en näytä olevan kenenkään mieleen.
En haluis häpee itteeni millään tavalla, mut kaikki ympärillä olevat ihmiset tekee sen tosi vaikeeks. Mä haluisin vaan ees yhen ystävän joka oikeesti kuuntelisi ja välittäis ja sais mut tunteen itteni ylpeeks.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Et ole ainoa yksinäinen valitettavasti. Oletko varma ettei ne pojat katso salaa sinua? ;) Luota itseesi ja ole avoimin mielin sinun ei tarvitse hävetä itseäsi olet juuri sellainen kuin sinun pitääkin olla!