Leivokoti

Henkilökohtaista kokemusta ei ole, mutta tuttu tyttö on ainakin vaikuttanut viihtyvän... Varmasti huonoja ja hyviä puolia paikassa, mutta tuttuni on siis sellainen keskimäärin suht hyvin KÄYTTÄYTYVÄ tyttö, joka käyttää jonkin verran ainakin alkoholia, huumeista en tiedä. Ei siis mikään maailman hankalin tapaus, mutta tarpeeksi hankala joutuakseen sinne... :D Jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Eli ymmärtää itsekin miksi on sinne joutunut, eikä siksi juurikaan kiukkua siellä olemisesta. Haluaa vaan päästä pois, mutta lähinnä siksi, että kukapa teini nyt haluaa MISSÄÄN laitoksessa olla...

Eli riippuu varmasti siitä, mitä mieltä lapsesi sinne sijoituksestaan on? Jos pistää rajusti vastaan, niin ei sillä siellä varmastikaan helppoa tule olemaan, mutta jos tietää ja ymmärtää sinne joutumisensa syyt (ja syytä sinne sijoittamiseen OIKEASTI on ollut), niin hyvällä käytöksellä ei hirveitä ongelmia ole odotettavissa...

Älä päästä lastasi laitokseen vaan tarjoa hänelle vanhempien ja kodin turva, suoja ja tuki. Tyttösi tutustuu laitoksessa muihin epäsosiaalisiin nuoriin ja omaksuu heidän arvomaailmansa. Laitoksesta vapauduttuaan hän on vieraantunut kodistaan ja vanhemmistaan ja jää käytännössä enemmän tai vähemmän tuuliajolle. Nyt tarkkana, ryhdistäydy ja pelasta lapsesi elämälle

Moikka! Kiitos vastauksista.

Tällä hetkellä sijoitus on ainoa vaihtoehto. Minun voimavarani äitinä on vaan nyt niin lopussa ettei tästä tule mitään.

Onko kenelläkään omakohtaisia kokemuksia paikasta? Edes kuulopuheita? Tietoa säännöistä ja toimintatavoista?

Meille on annettu sossun toimesta tosi vähän infoa.. :(

Tässä jotain netistä löydettyä, jos kuulopuheetkin kelpaavat. En tiedä onko kyseessä sama Leivokoti. Voisiko olla, että Leivokoteja on useampikin?Parhaan käsityksen saat kun haastattelet Leivokodin ex- asukkeja.

"Olen ollut töissä Mehiläisen lastensuojeluyksikössä ja minulla ei ole siitä mitään hyvää sanottavaa. Olkaa vanhemmat tarkkana jos lapsenne sijoitetaan ko. tuottajan yksikköön. Kyselkää henkilökunnan koulutustasosta (kunnilla esim. vaaditaaan pääsääntöisesti joko opistotason- tai ammattikorkeakoulututkinto eli esim. sairaanhoitaja, sosiaalikasvattaja tai sosionomi(amk)), kasvatusmenetelmistä ja henkilökunnan määrästä jne. Myöskin Mehiläisen yksiköt näyttävän järjestään olevan liian isoja eli liian vaikeahoitoisia lapsia samassa paikassa. Liian isot yksiköt eivät ole lapselle hyviä kasvaa ja saada hyvää hoitoa. Tiedän myös että Mehiläisellä on huono maine alalla toimivien kesken. Rahastuksen makua sanoisin verrattuna aikaisempiin vastaaviin yksiköihin missä olen työskennellyt."
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10167660

"On muuten ihan mieletöntä, että lastenkodissa näyttää olevan enemmän työntekijöitä kuin on lapsia. Ja silti työn jälki on sellaista, että lapsen elämä ja tulevaisuus näyttävät suorastaan vaarantuvan sijaishuollon kynsissä, Kelan viime vuonna julkaiseman Perhepiirissä-kirjankin mukaan.
Yhteiskunnan tukitoimet koostuvat palavereista. Muuta ei ole tarjolla..Muhokselle revitään kuntouttamatta jätettyjä nuoria, joita on pyöritelty palavereissa muutama vuosi. Kasvatuslaitosbisnes tarvitsee nuoria, muuten ei ole Muhoksellakaan töitä."
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9727031

isän kokemus:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8484617

"Intiassa elin 8 vuotta perheeni kanssa aina 2005 maaliskuuhun asti. Sitten kun itse olin suomessa tuli tämä nainen "helluntaisystäviensä avulla" suomeen minulle siitä mitään kertomatta ja linnoittautui heidän taloonsa. Asetelma oli valmis ja perinpohjin kaikki jo perheen hajottamiseksi etukäteen suunniteltu. Kävin kyllä pyytämässä saada mahdollisuutta nähdä maaliskuussa intiassa syntynyt poikani ja muutkin lapset ja tietysti mahdollisuutta keskustella vaimoni kanssa tilanteesta. Mitään yhteyttä ei talonväen puolesta ei sallittu. Paikalle soitettiiin poliisi ja ilmoitettiin kotirauhanhäirinnästä ja vielä päälle väitettiin että olin ollut uhkaavan oloinen. Sitten alkoi ralli sosiaaliviranomaisten kanssa ja samantien oli pistetty avioeron hakeminen vireille jo heti viikon sisällä perheeni maahan tulosta. Viikko tuon "talonväen tapaamisen" jälkeen ilmoitettiin että saan nähdä lapset paikallisessa Mobile-kriisikeskuksessa 1 tunnin ajan. Se oli kaiken avio- ja perhe-elämäni jälkeen ihmisarvoni pohjalukema. Vailla mitään realistista tukea helluntailais auttajien puheille minua alettiin kohdella kuin vaarallista ihmistä. Sen jälkeen minulle ilmoitettiin että saan nähdä lapsia vain kahden viikon välein 3 tuntia kerrallaan valvotusti. Sitä jatkui 7 kuukautta ilman mitään virallista sosiaaliturvalautakunnan tai oikeuden tekemää päätöstä. En voinut ymmärtää sosiaalipuolen käytöstä ja vasta myöhemmin selvisi että asin takana oleva sosiaaliviranomainen kuuluu "talonväen" pitkäaikaisiin tuttuihin. Myöhemmin myös tulin tietämään että helluntailaisia oli sosiaaliviranhaltijana samoissa yhteyksissä. Valitin asiasta lääninhallitukseen joka sanoi että ainoa toivoni saada tilanne purkautumaan on viedä asia oikeuteen. Sen neuvon pohjalta alkoikin sitten nyt jo 4 vuotta kestänyt oikeudessa lapsista riiteleminen. Alusta asti oli selvää että sosiaalipuolella toimittiin puolueellisesti ja sen johdosta tein kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle joka antoi palautteen ja ilmoitti että asia tulee käsitellä huoltajuusoikeudenkäynnin osana. Tähän mennessä lasteni intialainen äiti oli asunut 7 kuukautta "talonväen suojissa" jotka hyvin suunnitelmallisesti pitivät perhettäni otteessaan.
Myöhemmin sitten luin lasteni äidin sosiaalitoimen raportista että lapset ja äiti olivat välittömän suojelun tarpeessa molempien lasten isien vuoksi ja siinä hetkessä oli päätetty sijoittaa lapset kiireellisesti itäsuomen hoitokoti toimipisteeseen jota piti yllä helluntailaisjohtoinen Leivokoti Oy ja jonka työntekijät olivat tulleet juuri silloin sopivasti kouluttautumaan läheiseen yksikköön ennen palaamistaan takaisin. Sehän sopi juuri oikein hyvin sosiaalimammojen kiireelliseen päätökseen siirtää lapset turvaan. (vaikka todellisuudessa ei mitään uhkaa edes ollut olemassa poistuttuamme toiselle puolelle maata)

Yksityisiä terveyspalveluja tarjoava Mehiläinen ostaa itselleen uusia asiakkaita ja uutta osaamista. Mehiläinen kasvattaa julkisrahoitteisista palveluista uutta bisnestä lääkärikeskusten, sairaaloiden ja työterveyshuollon rinnalle.

Ensimmäisenä Mehiläinen iski lapsia ja nuoria, mielenterveyspotilaita sekä vanhuksia hoitavaan Leivoyhtiöt-ketjuun.

Leivoyhtiöt on Mehiläisen kuntapalveluista vastaavan Teemu Annalan mukaan ainutlaatuinen kokonaisuus, sillä ketju on osannut yhdistää lastensuojelun ja -psykiatrian. Kunnat ja julkinen sektori ovat yrittäneet samaa vuosikausia.

Annalan tehtävä on kasvattaa lastensuojelusta ja muista julkisrahoitteisista palveluista Mehiläiselle merkittävää liiketoimintaa.

Mehiläinen on jo avannut vanhusten hoivayksiköt Espoossa ja Turussa. Se myös voitti viime vuonna kilvan terveyskeskuksen ja kotihoidon palvelujen ulkoistuksesta Karjaalla. Lisäksi yhtiö etsii aktiivisesti uusia ostokohteita.

Mehiläinen itse siirtyi keväällä 2006 ulkomaiseen omistukseen, kun Capman ja Sitra myivät yhtiön ruotsalaiselle H-Care Holdingille. Ambeaksi nimensä muuttaneen yhtiön omistavat brittiläinen pääomasijoitusyhtiö 3i ja Singaporen valtion sijoitusyhtiö GIC.

Mehiläinen tavoittelee sekä lastensuojelusta, vanhusten hoivapalveluista, mielenterveyskuntoutuksesta että perusterveydenhuollon ulkoistuksista kustakin kymmenien miljoonien bisnestä. Jos tavoite toteutuu, julkisrahoitteiset palvelut lähes kaksinkertaistavat yhtiön liikevaihdon, jota viime vuonna syntyi 136 miljoonaa euroa.

Sarjayrittäjä osaa työnsä
Leivoyhtiöille liikevaihtoa kertyi viime vuonna 8,7 miljoonaa euroa. Tämän vuoden odotus on 15 miljoonaa.

Leivoyhtiöt on yksittäisistä palveluyksiköistä koottu ketju, jonka taustalta löytyy terveysalan sarjayrittäjä Kari Niemi, 49. Perheineen Niemi omisti kokonaisuudesta 35 prosenttia.


Osto kiinnosti myös venäläissijoittajaa
Reilun 20 vuoden yrittäjäuransa aikana Niemi on myynyt toistakymmentä yhtiötä. Sarjayrittäjä oli muun muassa perustamassa yksityisiä sosiaalipalveluja tuottavaa Mikevaa.

Nopeasti kasvavilla Leivoyhtiöillä on kymmenen yksikköä eri puolilla Suomea. Tämän vuoden aikana ketjuun tulee viisi uutta yksikköä, joista yksi, Suomen ensimmäinen yksityinen lastenpsykiatrinen sairaala, avautuu toukokuussa Hyvinkäällä.

”Usein mielletään, että tämä on puhdasta bisnestä. Jos niin ajattelee, on väärällä alalla”, Niemi sanoo. ”Ensisijaisesti me palvelemme asiakkaita.”


Aiheesta aiemmin
Raha ryntää vanhuksen luo
17.2.2009 8.01
Terveydenhoidon pelastajat ovat liian pieniä
19.9.2008 7.41
A Company lähti lastensuojeluun
19.6.2003 8.53

Mehiläinen neuvotteli Leivoyhtiöiden ostosta yhdeksän kuukautta. Muita kiinnostuneita olivat Niemen mukaan muun muassa Mikeva, Mainio Vire eli entinen Medivire Hoiva, Diakonissalaitoksen Hoiva sekä joukko pääomasijoittajia. Leivoyhtiöt kiinnostivat jopa yhtä venäläistä pääomasijoittajaa.

Ostajat piirittivätkin hoiva-alan yrityksiä todennäköisesti samalla tavalla kuin lääkärikeskuksia vielä joku vuosi sitten. Suomessa on satoja pieniä alan yrityksiä, joten järjesteltävää riittää.

Vieläkin kokemuksia kaipaan!

Lapsen pitäisi olla oma kodissa,perhen kanssa myös tuki henkilö etta voivat mene ulos,harrastuksen...se on parasta lapsen takia
Terveisin fysioterapeut Can

Koskaan ei pidä antaa lastaleivokoti kymmeniä valokuvia lapseen kohdistuneesta väkivallan käytöstä leivokodin henkilökunnan toimista . Väkivaltaan harrastaa leivokoti lasten kasvatuksessa.

Itse asuin Leivokodilla Muhoksella 3 vuoden ajan. Ohjaajat käyttivät paljon kiinnipitoja ja rajoituksia. Aikanani laitoksessa asui myös kehitysvammaisia, joita ohjaajat pilkkasivat ja naureskelivat. Erityisyksiköt Sulka ja Höyhen ovat todella kontroilloivia kaiken suhteen, ei ole paljoa ulkoiluja. Itsenäistymisyksikkö Siipi ja C talo ovat vapaampia. Lääkärit ovat osaavia, mutta määräävät liian helposti lääkkeitä kun vähän valitat jostain. Nykyään paljon chillimpi paikka kuin 3v sitten. Kuukausiraha on jonka voi saada joko tilille kerran kuussa (joka kuun ensimmäinen tiistai) tai käteisenä joka viikko. Vaaterahaa saa n.500 vuodessa. Saa käydä itsenäisesti Muhoksen kylällä sekä Oulussa. Kahvirahaa ja ruokarahaa antavat mutta niistä pitää olla kuitit. Jotkut ohjaajat ymmärtää; jotkut ei. Riippuu kaiketi miten itse käyttäydyt.

Itsekkin olin siellä jonkun aikaa joskus aikoinaan. Väkivaltaa käytettiin ohjaajien puolesta. En sitten tiedä, että mitä siellä nykyään tehään. Sitten nimenomaan juuri tuo, että ne hiljentää ja hyssyttelee, että ei saa kertoa kellekkään.

He ovat ihmisiä,ja nykypäivänä kurinpito tai esim kurkusta pitäminen on laitonta ja törkeää,siis henkilökunnan puolesta,ovat sitten jääneet yhteiskunnan ulkopuolelle! Pelottelevatko lapset ,henkilökunta on sitten liian kouluttamaton nykypäivään.

Olen myös ollut leivokodilla sijoitettuna. Kiinnipitoja oli monta kertaa viikossa esim. Jos ei suostunut avaamaan suuta lääkkeen oton jälkeen ( siellä oli ohjaajille tapana kattoa että lääke meni alas) monta kertaa olin niin mustelmilla ettei pystynyt liikkumaan kunnolla, nyt aikuisena selvinnyt että kiinnipidosta ( kesti 3h) jonka aikana todella isokokoiset ohjaajat istuivat selän ja jalkojen päällä, jäi pysyväksi haitaksi selkäydinvamma sekä väärin muuttuneet murtumat, en pysty tekemään töitä ollenkaan. Ollaan 20- vuotiaana työkyvyttömyyseläkkeellä. Ei missään nimessä lapsia ja nuoria leivokotiin. Siellä ei hoideta vaan pahoinpidellä ja rajoitetaan.

Siis... Wtf...
Aivan sairasta.

Eikä itsessä tietenkään ikinä mitään vikaa. He vaan tarttuvat väkivaltaisesti kiinni ihan ilman syytä 😁 Ja näitä kuolemaan johtaneita tapauksiakin varmaan aivan kauheat määrät.... 🙄

Kiinnipitotilanteita tullu kyllä leivolla joskus liian herkästi ja liian pienestä, toki suurin osa tilanteista mitä itse oon ollut sijotetun silmissä todistamassa, on niihin yleensä ollu kyllähan syynsä jos ei muuten tilannetta oo saanu rauhotettua.
Vaikeita nuoria vaikeilla ongelmillahan tuolla on, ja vielä teiniangstit ja uhot siihen päälle, eli ei siellä kukaan helpolla pääse, ei nuoret eikä henkilökunta.
Henkilökunnassa oli omaan aikaan muutama neutraali, muutama negatiivinen ja muutama positiivinen ja ihana ihminen, aivan niinkun kaikissa muissakin paikoissa, kaikkia ei voi miellyttää.
Isoin epäkohta omaan aikaan oli tosiaan varmaan tää yhden nuoren itsemurha, jos henkilökunta olis ollu vähän enemmän hereillä niin ehkä tää nuori saattais olla vielä elossa.
Tai sitten ei, turha sitä on lähteä arvuuttelemaan, mutta aivan helvetin ikävä tapaus oli, eikä tuu unohtumaan koskaan.

Ja muistakaas että rajat on rakkautta, ei kukaan siellä ketään kiusallaan pidä :)

Tääl yks pedari nuori kosketteli nuorempii kehitysvammasii pikku tyttöi hyi vittu