Jeesuksen Kristuksen työn jatkajina olemme saaneet sovintoviran, joka Raamatun mukaan merkitsee, että olemme saaneet viran sovinnosta saarnata. Olemme siis viestittäjiä siitä Jeesuksen Kristuksen sovintotyöstä, jonka Hän suoritti ristillä meidän tähtemme.
Kysymys kuuluu:
Saarnaammeko viestittäjinä tästä Jeesuksen Kristuksen kertakaikkisesta sovituksesta ja annamme kaiken kunnian ja kiitoksen Jeesukselle, samalla kirkastaen Häntä
vai
saarnaammeko omasta roolistamme sovittajina, välimiehinä Jumalan ja ihmisten välillä, jopa välttämättöminä pelastuksen kannalta ja täten niitämme osittain kunniaa ja kiitosta itsellemme ja seurakunnalle.
Kumpaan saarnaan Pyhä Henki yhtyy?
Kysymys kuuluu:
Saarnaammeko viestittäjinä tästä Jeesuksen Kristuksen kertakaikkisesta sovituksesta ja annamme kaiken kunnian ja kiitoksen Jeesukselle, samalla kirkastaen Häntä
vai
saarnaammeko omasta roolistamme sovittajina, välimiehinä Jumalan ja ihmisten välillä, jopa välttämättöminä pelastuksen kannalta ja täten niitämme osittain kunniaa ja kiitosta itsellemme ja seurakunnalle.
Kumpaan saarnaan Pyhä Henki yhtyy?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kenen nimessä ja kenen verellä syntimme on sovitettu? Jeesuksen!
Jeesus on tie totuus ja elämä.
___
Vaikka en ole vanhoillislestadiolaisia, niin uskon etteivät hekään synninpäästöä julistaessaan ITSEÄÄN sovittajina pidä. Avauksesi on siinä mielessä hieman harhaanjohtava.
*) Ongelmana on sen sijaan seurakuntaoppi, jonka mukaan ainoastaan HE ovat elävä Kristuksen seurakunta maan päällä. Ja siinä ominaisuudessa AINOASDTAAN heillä on asuva Pyhä Henki ja Jeesuksen valtuutus julistaa katuville syntejä anteeksi. Tämä sama ongelma "vain me", lienee lähes kaikissa lestadiolaisryhmissä, ei vain vl porukoissa.
Väärän seurakuntaopin puolustaminen johtaa itseriittoisuuteen, katkaisee yhteydet maailmanlaajuiseen Kristuksen seurakuntaan,
ja tekee liikkeen jäsenistöstä hengellisesti ylpeitä, itseriittoisia, muista ihmisistä eristäytyneitä nurkkapatriootteja.
___
Tosiasiassa tämä tehtävä, julistaa Jeesuksen nimessä ja veressä parannusta ja syntien anteeksiantamusta, on jokaisella meillä jotka olemme Kristuksen sanan kautta hengestä uudestisyntyneitä kristittyjä.
Pyhä Henki jonka olemme Jumalalta saaneet Veden pesossa sanan kautta Pyhän Hengen uudiostuksessa, toimii meidän kauttamme, SILLOIN KUN OLEMME ELÄ ELÄVÄSSÄ USKOSSA KRISTUKSEEN!
Samalla tavalla myös luterilaisessa kirkossa alttaripalveluksen aikana kirkkoväki tynnustaa yhteisessä synnintunnustuksessa syntinsä, ja pappi julistaa synninpäästön, joko Isän Pojan ja Pyhän Hengen nimessä, taikka sitten Jeesuksen nimessä ja veressä.
Ns. vapaissa suunnissa näemme hyvin paljon viihteeseen pohjautuvaa kristillisyyttä. Voimakas psykedeelinen musiikki luo tunnelmaa rumpujen säestyksellä ja kansa karkeloi ziisusta huutaen musiikin herättämässä tunnemyrskyssä. Siellä ei julisteta parannusta synneistä, eikä syntisille julisteta synninpäästöä.
Samalla tavalla tällainen jumalanpalvelus johtaa omaan vanhurskauteen. Ihminen alkaa pikkuhiljaa uskomaan lihansa pyhittymiseen, kun pitäisi elää ja asua yksin Jeesuksessa Kristuksessa, JA OLLA YKSIN HÄNESTÄ RIIPPUVAINEN.
Oksa kuivettuu ellei se pysy tiukasti ja erottamattomasti kiinni Raamatussa ilmoitetussa Kristuksen sanassa.
Kristus johdattaa omiaan keskinäiseen rakkauteen. Seurakunta josta aletaan viskelemään syntisiä ja heikkoja pihalle, ja jossa jaotellaan kirkkokansa vuohiin ja lampaisiin, ei tunne vielä Jeesusta Kristusta.
Keskinäisessä rakkaudessa riittääkin kilvoittelua meille jokaiselle kristittylle.
Ei meillä ole Jeesuksen omina oikeutta tuomita myöskään vanhoillislestadiolaisia. Niinpä moni onkin tunnustanut epäuskonsa hyökkäämällä heidän päälleen vihassa ja silmittöömällä raivolla, nimitellen ties miksi, ja tuomiten heitä kadotukseen. Missä silloin on rakkaus? Jeesusta ei ainakaan ole paikalla, häntä ei tunneta silloin.
Kirjoituksesti oli melko ansiokas ja hyvä, mutta sinä hyökkäsit vapaita suuntia vastaan väärin perustein. Jotain tiedän siitä minäkin, kyllä siellä puhutaan synnistä ja n.s. katumuspenkissä niitä sitten tunnustetaan saarnaajalle tai evankelistalle tai muulle henkilölle ja yhdessä rukoillaan sekä katuvalle saarnataan synninpäästö, henkilökohtaisesti.
Siinä olen samaa mieltä, että musiikki on liian maailmallisen tuntuista vaikka sanat oavatkin kristillisiä ja suosii englanninkieltä, kuten Riihimäen "Wake up call" eli herätyskutsu.
"Ei meillä ole Jeesuksen omina oikeutta tuomita myöskään vanhoillislestadiolaisia. Niinpä moni onkin tunnustanut epäuskonsa hyökkäämällä heidän päälleen vihassa ja silmittöömällä raivolla, nimitellen ties miksi, ja tuomiten heitä kadotukseen. Missä silloin on rakkaus? Jeesusta ei ainakaan ole paikalla, häntä ei tunneta silloin."
Ei ole kenelläkään oikeutta tuomita toista ihmistä. Kovin tuomio on tuomita toinen ihminen kadotuksen lapseksi.
Millä valtuuksilla vanhoillislestadiolaiset nimittävät vl-herätysliikkeen ulkopuolisia vilpittömiä uskovaisia "epäuskoisiksi" ja tällä nimittämisellä tuomitsevat heidät kadotuksen lapsiksi?
Kuka antaa tähän valtuutuksen?
Anteeksi.
Olin kyllä kertovinani, että tällaista(kin) on ns. vapaissa suunnissa.
Kaikkihan me tiedämme, ehkä sinäkin, Benny Hinnin ja muut sen kaltaiset amerikkalaiset helppoheikit, "savukonekristityt" kuten heitä nimitän.
Minulla on lestadiolaisuudestani huolimatta myös helluntailaisia ystäviä, sydämestään uskovia ihmisiä. Tarkoitukseni ei siis ollut yleistää kaikkia vapaita suuntia samaksi. Odotan myös paljon perustetulta helluntaikirkolta, joka yhdistäsi eristäytyneet ja lakihenkiset paikallisseurakunnat. Helluntaikirkolla on jo koulutetut papit opettajina. Ja he tekevät hyvää yhteisyötä myön meidän luterilaisten kristittyjen kanssa.
Puhuit seurakuntaopista. Tai "vain me" -opista.
Mielenkiinnon vuoksi kysäisin, että millä ryhmittymällä on sama opetus varsinaisesta uskon opissa? Ei siis oteta huomioon tuota seurakuntaoppia.
Eihän vl:t itse ketään tuomitse vaan sana tuomitsee. esim. Raamattu sanoo "älä tapa" ja joku henkilö nyt tappaa jonkun niin miten me toimittaisiin?
Sanotaanko että "joo, et ole tehnyt syntiä ku en voi tuomita sua" vai sanotaanko että "olet rikkonut kymmentä käskyä ja niin muodoin tehnyt syntiä"
Entäs jos tämä kysyy, että "mitä tapahtuu kun en tee parannusta?"
Sanotaanko me, että "joo, pääset taivaaseen, kun en voi tuomita sua" vai sanotaanko, että "Raamattu sanoo, että joudut kadotukseen jos et tee parannusta"?
Miten toimisit? "syyllistyisitkö" itsekkin tässä tilanteessa "tuomitsemiseen"?
""Vaikka en ole vanhoillislestadiolaisia, niin uskon etteivät hekään synninpäästöä julistaessaan ITSEÄÄN sovittajina pidä. Avauksesi on siinä mielessä hieman harhaanjohtava.""
Kirjoitin:
""saarnaammeko omasta roolistamme sovittajina, välimiehinä Jumalan ja ihmisten välillä, jopa välttämättöminä pelastuksen kannalta ja täten niitämme osittain kunniaa ja kiitosta itsellemme ja seurakunnalle.""
Kyllä he pitävät itseään, siis ei Sovittajana, vaan välttämättöminä välimiehinä, niinkuin E. L toisaalla palstalla kirjoittaa:
"Vain se synninpäästö pelastaa jota SRK-vanhoillislestadiolaiset elävässä uskossa olevat julistavat."
Melperi1:lle vastausta. Me kaikki tiedämme sen, että vanhoillislestadiolaiset tuoomitsevat muut kristityt kadotukseen
kuten totesit.
Ja nyt se varsinainen sanomani jota siteerasit. Tarvitseeko meidän olla samanlaisia hengellisiä raakileita, kun vanhoilliset ovat. Eikä meidän Kristuksen tuntevina tule käyttäytyä juuri päinvastoin kun he käyttäytyvät.
Eli me siunaamme vanhoillisia JUmalan rauhalla, silloin kun he tuomitsevat meitä. Kenties aina jonkun sisimmässä panssari pettää ja Kristuksen rakkaus pääsee läpäisemään oman vanhurskauden muurin.
Silloin vanhoillislestadiolainen alkaa kiittamaan yhdessä sinun kanssasi Jumalaa joka päästi hänet synnin pauloista.
"Kyllä he pitävät itseään, siis ei Sovittajana, vaan välttämättöminä välimiehinä, niinkuin E. L toisaalla palstalla kirjoittaa:"
Löytyykö todisteita tälle väittämälle? Vai onko tämä taas joku heitto vaan?
Mä mielestäni perustelin jo nimimerkille 4-4.
Vanhoillislestadiolaiset pitävät itseään "ainoana oikeana elävänä Kristuksen seurakuntana". Tämä väärä seurakuntaoppi on pääsyy kaikkeen muuhun Raamatun vastaiseen opetukseen.
Mutta sen he opettavat aivan oikein, että meillä jokaisella kristityllä
on Jeesuksen antama tehtävä julistaa paitsi parannusta myöskin syntejään katuville syntienanteeksiantamista Jeesuksen nimessä ja veressä. Kristitty ei siis julista synninpäästöä omissa nimissään eikä omassa veressään, vaan Jeesuksessa kristuksessa.
On suuri lahja meille Jeesukselta, että me saamme julistaa toinen toisillemme rauhan ja anteeksiantamuksen sanomaa Jeesuksen nimessä ja veressä. Nimimerkillä: kokenut kaiken tietää! ;-)
"Kyllä he pitävät itseään, siis ei Sovittajana, vaan välttämättöminä välimiehinä, niinkuin E. L toisaalla palstalla kirjoittaa:"
Löytyykö todisteita tälle väittämälle? Vai onko tämä taas joku heitto vaan? ""
Ei ole heitto vaan Einari Lepistö itse kirjoittaa:
"Vain se synninpäästö pelastaa jota SRK-vanhoillislestadiolaiset elävässä uskossa olevat julistavat."