Äidin tyttönimi tilalle?

Sieltä maistraatin sivuilta löytyy ohjeet.

"Hakemukseen on liitettävä asian ratkaisemista varten tarpeellinen selvitys. Esim. esivanhemman sukunimeä haettaessa tulee hakemukseen liittää virallinen sukuselvitys, joka osoittaa esitetyn nimen kuuluneen vakiintuneesti hakijan esivanhemmille."

Sen sukuselvityksen saa takuulla maistraatista, maksaa sekin jotakin. Maistraateista saa nykyään virkatodistukset mm. perunkirjoituksiin, niin ettei tarvitse kaikista seurakunnista pyytää, missä on asunut 15 vuotta täyttettyään.
Olen joskus miettinyt, mitähän se vakiintunut köyttö on ollut. Isoisäni suomensi 1906 sukunimen, joka oli ollut käytössä talonpoikaissuvulla yli 60 vuotta - nyt tämä nimi on ollut jo yli sata vuotta - mikä siinä sitten painaa.
Tiedän yhden henkilön, joka otti käyttöön isoäitinsä tyttönimen, joka tyylista päätellen ei voinut olla mikään pitkään käytössä ollut.
Luulisi, ettei estettä ole, jos nimi nyt kertakaikkiaan on äitisi tyttönimi.

Tässä yhteydessä kysyisin, että voisiko ottaa sellaisen nimen, joka oli äitini isän sukunimenä? Hän muutti 1906 sukunimensä toiseksi. Äitini on syntynyt vasta tämän jälkeen, jolloin hänen isällään oli jo uusi nimi. Ja tuo oli siis äitini tyttönimi. En millään ymmärrä mikä ihmeen boomi se oli, jolloin vieraskieliset sukunimet suomennettiin. Olisi ihanaa, kun olisi se alkuperäinen sukunimi!

5 sukupolvea on raja, mistä voi itselleen sukunimen ottaa. Sitä en tiedä, lasketaanko itseä siihen 5 sukupolveen vai ei. Mutta siis isoisän nimi pitäisi kelvata hyvin.

"Vakiintuneesti" tarkoittanee, että ko. nimi pitää löytyä useammasta kuin yhdestä lähteestä.

Lisänimien asemassa tässä kohtaa olisi hyvä saada lisäselvitystä. Esim. Mattila-nimisen pohjalaistalon isäntäsuku saattoi kulkea monta sukupolvea (1700-1800-luvuilla) Mattilan nimellä, mutta ei se siltikään mikään sukunimi ollut.

Toinen vaihtoehto on sitten ottaa sellainen nimi jota ei ole kellään muulla.

Onko nimenmuutokset onnistuneet kauempaa suvusta