Laura

Muistan meidän ensitreffit, tulin paikalle myöhässä ja mokailen niin jossain huonossa komediassa. Jaksoit nauraa ja hymyillä sille kaikelle, kun istuimme lopuksi kahvilla hymyilit niin että sydämeni jätti lyönnin väliin..

Siitä lähti se kaikki. Olimme rakastavaisia, rikoimme jokaista rationaalista ajatusta kohtaan siitä miten edetään suhteessa. Emme välittäneet, hetkessä elimme sen mitä moni pari tekee sen vasta vuosien yhdessäolon jälkeen, tai ei koskaan. Meillä oli kaikkea mitä moni ei tule kokemaan, meillä oli "meidän juttumme!

Niin nopeasti kun se syntyi niin nopeasti se kuolikin, virheet ajoivat nurkkaan ja kumpikaan ei osannut enää tehdä oikein. Niin paljon meillä oli ja niin paljon meiltä uupui, omat unelmamme ja rakkautemme tappoi sen kaiken. Niinhän sitä puhutaankin rakastaan aina satuttaa. Sitä me teimme, kaikesta huolimatta rakastimme toisiamme. Se oli tavallaan ainutlaatuista, sairasta rakkautta.

Nyt n. vuosi myöhemmin siitä kaikesta, kuukausia siitä kun viimeksi puhuimme (oli hyvä ratkaisu, ei meistä olisi ystäviä voinut koskaan tulla, sinä tiesit ja minä tiesin) olen saanut elämän raiteilleen, menin kouluun ja olen yhä hyvä isä lapselleni, sitä vanhempana haluaa olla kokoajan parempi. Olen tapaillut muutamia naisia, mikään heistä ei ole antanut sitä tunnetta mitä joskus olen kokenut. Ei niistä tullut mitään, joten meinasin luovuttaa sen suhteen. Hyvä etten luovuttanut tapasin naisen, joka todella pitkästä aikaan saanut minut hymyilemään, tuntemaan että minussa on annettavana paljon hyvää. Tunnen että olisin jälleen elossa!

Tiedän että sinäkin olet löytänyt jonkun (tunnen sinut kuitenkin:) sinunlaiset naiset tarvitsee miehen joka huomioi, täyttää pyyntösi. Toivon että olet onnellinen, oikeasti. Se niin ihmeellistä että kun ihminen kokee lyhyessä ajassa paljon, haluaa kasvaa ongelmistaan ulos niin voi sen tosiaan tehdäkin. Liiallinen mustasukkaisuus ei syö yhtäkään suhdetta (enää) se on varma. Ristiriitaisin tuntein mietin että olisiko tämä kaikki tapahtunut ilman meidän suhdetta? vai väsyinkö siihen mokailuun mitä tein vuosia. Sitä en saa koskaan tietää pääasia että kasvoin ihmisenä, etten satuta yhtäkään naista joka rakastaa minua vioistani huolimatta (lainaten sinun sanojasi)

Ei ole enää mitään sanottavaa ja tiedän ettet lue tätä palstaa joten ajatellaan että nämä jäähyväiset on symboliset ja olen pahoillani siitä laskusta, se jäi hoitamatta. Ehkä joskus kun koulut on käyty niin saan sen hoidettua? :)

Oli miten oli toivon kaikkea hyvää sinulle, lapsellesi ja löydät sen onnen minkä olet ansainnut. Aika jatkaa elämää eteenpäin, päästää irti.

"..We've been through this such a long, long time
Just trying to kill the pain oh yeah
But lovers always come, and lovers always go
And no one's really sure who's lettin' go today
Walking away.."

K-