Minulle todettiin masennus, psykiatri kysyi minulta että kuulenko ääniä ja tuntuuko siltä että minua tarkkailtaisiin, valehtelin että en kuule ääniä ja tuon tarkkailu jutun. Pelkään että jos kerron totuuden niin joudun johonkin laitokseen loppuiäkseni. Onko täälä ketään joka kuulee ääniä ja luulee että teitä tarkkailaan tai seurataan.
Haluaisin tietää että mitä teille silloin tehtiin? Saitteko jotain lääkkeitä vai vietiinkö teidät johonkin laitokseen?
Haluaisin tietää että mitä teille silloin tehtiin? Saitteko jotain lääkkeitä vai vietiinkö teidät johonkin laitokseen?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tarkkailun tunne on aivan normaalia ihmiselle, joka on viettänyt suurimman osan ajastaan yksin, vuosien ajan.
Ei sitä tunnetta kannata pelätä, sen voi kääntää voimavaraksi. Eikä se missään nimessä tarkoita sitä, että sinusta olisi tulossa skitsofreenikko. Ääniä taas voi kuulla unen rajamailla. Ne ovat vain harmittomia valveunia.
ei suinkaan ole ainoa sairaus missä kyseisiä oireita esiintyy.
Ei sen tarvitse olla sairaus lainkaan. Koen itse molempia oireita.
todennäköisesti. Siihen on lääkkeet. Joihinkin vakaviin masennuksiin kuuluu noi psykoottiset oireet...ei sen kummempaa. Onhan se tietysti vakavaa, ja sen takia kannattaisi kertoa, että hoidetaan oikein.
Jos jotain tosi vakavaa on, saatetaan toteuttaa tutkimusjakso osastolla. Tarkkailua varten.
Tuo tarkkailun tunne on meikällä hyvin voimakas, mutta se ei häiritse pätkääkään esimerkiksi masturboinnin yhteydessä. Sekin jo kertoo jotain sen tunteen harmittomuudesta.
Älä pelkää kertoa äänien kuulemisesta psykiatrille. Ei äänien kuulemien perusteella vielä loppuiäksi laitokseen joudu.
Ei todellakaan. Ne määräävät vain Zyprexaa.
Hyi vitun Zyprexa.
Hei tuo tunne, että sinua tarkkaillaan ikäänkuin olisit keskipisteenä vaikkapa
esim.ruokapöydässä kuuluu siihen masennukseen. Oletettavasti sinusta
joskus tuntuu siltä, että katselisit maailmaa tummien aurikolasien takaa..
Ääniä en tosin ole koskaan kuullut, mutta nämä kaksi edel.mainittua on
kyllä tuttu ikävä tunne. Onneksi ne eivät kestä kuin hetkisen aikaa, ne aluksi
saattavat hiukan säikäyttää. Olen kertonut lääkärilleni näistä, sikäli saan olla
onnellinen ettei mitään muuta psyk.sairautta ole asetettu. Eikä ole laitokseen
viety.