Poikaystävä ei ota IKINÄ yhteyttä

Rakastan poikaystävääni paljon, mutta hänen tunteistaan en ole yhtään varma, ainakaan enää. Olemme olleet parisen kuukautta yhdessä. Silloin kun aloimme tutustumaan, häneltä tuli yhteydenottoja lähes tunnin välein ja näimme joka päivä jne... Nyt hän ei ota minuun mitään yhteyttä. Jos olemme yhteyksissä, minä AINA soitan hänelle, ehdotan tapaamista yms. Kerran päätin, etten ota häneen mitään yhteyttä vaan odotan, että hän tekee sen. No viikon siinä sitten odottelin ja sitten hän soittaa kuin muina miehinä ja kysyy voisinko värjätä hänen hiuksensa. Jos laitan hänelle tekstiviestin, jossa ei ole kysymysmerkkiä, vastausta on aivan turha edes odottaa. Sitten kuitenkin kun puhumme puhelimessa, juttu luistaa ja muutenkin unohdan joka kerta sen pettymyksen tunteen, että taas kerran itse soitin...
Kun vietämme aikaa yhdessä, meillä on todella mukavaa ja hän tuntuu välittävän minusta ihan oikeasti. Hän sanoo rakastavansa minua ja välillä puhuu jopa siitä kuinka muuttaisimme yhteen tulevaisuudessa. Aina hänellä on kuitenkin jotain parempaa tekemistä kuin olla minun kanssa. Joskus hän on kavereidensa kanssa baarissa, joskus tekee pihahommia ja mitä milloinkin, mutta minulle hänellä ei tunnu vain olevan aikaa.
Itse muutin juuri samalle paikkakunnalle kuin poikaystäväni opiskelemaan (tapasimme ensimmäisenä iltana kun olin täällä :D), joten en tunne täältä oikein ketään ja olen käytännössä jatkuvasti yksin.

Anteeksi hieman epäselvästä tilityksestäni. Olen luonteeltani sellainen, että tarvitsen melko paljon todisteluja siitä, että minusta oikeasti välitetään ja tuo käytös ei ainakaan oikein auta siinä. Miten saisin poikaystäväni tajuamaan oikeasti, että hänkin ottaisi minuun edes joskus yhteyttä ja laittaisi vaikka joskus hyvän yön viestin...? Mitä mielestänne tulisi tehdä? En jaksa tällaista oikeasti kovinkaan kauan. Olen kysynyt häneltä suoraan, että miksi hän ei soita minulle. Vastaus on aina jotain siihen malliin, että en kerennyt, en muistanut yms, mutta luulisin, että esimerkiksi puolen tunnin kotimatkan aikana kerkeisi soittaa... Korostaisin kuitenkin vielä, että kun sitten jollain ihmeellä häneltä löytyy aikaa minulle, meillä on oikeasti kivaa keskenämme, mutta hän ei tunnu muistavan sitä muina aikoina... :(