Olen eräs äiti ja mummu 4 lapselle ja lapsenlapselle. En ollut koskaan tykätty kun olin lapsi, ja enkä ole sitä vieläkään, sen on mulle sanonut mun oma äiti. Häneltä en saanu koskaan apua enkä tukea minkäänlaisisa tilanteisa vaan haukut sain, nyt kun on omat lapset ja lapsenlapset niin haluan olla parempi kun oma äitini mutta tuntuu siltä että olis kiva kun ois äiti joka auttais vähän, tuntuu että en jaksa kun lapseni tulee meille ja nään että he turvaantuvat minuun mutta itekkin tarvitsisin turvaa ja huolenpitoa. En tiedä kenen puoleen kääntyä, olen töisä vanhainkodilla ja sielä on 2 aivan ihanaa hoidokkia 80 mummoja, niin saan jotenkin lisä energiaa kun saa jutella heidän kanssa, onko muita kohtalo tovereita?
En ollut
koskaan tykätty..
597
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mulla on kannustava äiti, ei voi valittaa. Mun vanhemmat huolehtii myös mun lapsistani ja heidän hyvinvoinnistaan. Olen myös vanhainkodin hoitaja ja yritän hoitaa vanhuksia kuten haluaisin omia vanhempiani hoidettavan :)
Ota joku asukasmummo "varaäidiksi". Vanhus voisi jopa tykätä siitä :)
Juu, mutta koskee se kun meitä oli 7 lasta ja kaikki muut hyväksyttiin, mua ei.
Hyvä idea!
Ei minukaan äitini lie minusta tykännyt,kun ei siitä minulle ole mitään muistikuvaa jäänyt.
Muistot liittyvät lähinnä siihen,että piti itse hakea vitsa metsästä...
Naapureissa ei olisi saanut käydä,etteivät vain saisi tietää millaista meillä on....
Meillä ryypättiin... Siksi ei olisi saaneet lapset olla missään...
Itse olen jatkanut elämääni,ilman rakkaudentunnustuksia. Ei oma elämä saa olla siitä kiinni,miten lapsuus tai suhde vanhempiin on mennyt.
Vaan itse on rakennettava se tapa elää,joka tuntuu hyvälle.
Vanhainkodeissa kaivataan ystäviä, vaikkapa "ottotyttäriä" mummoille. Menkää ja kysykää lähimmästä vanhainkodista! :)
Mun mutsi oli alkoholisti ja on varmaan vieläkin. Hylkäsi mut viinan takia, mut ei se mitään jos musta ei tykätä niin ei haittaa.