oleN niin hämMentynyt!

http://www.youtube.com/watch?v=OlKaVFqxERk

Samanlaisissa fiiliksissä mennään... luulin jo, että olisin päässyt yli tunteesta, mutta murusiksi menen edelleen hänet nähdessäni :o ihmeellistä.. töistäkään ei meinannut tulla eilen mitään :)

luin tekstin monesti ja moni kohta osui aivan samallalailla itseeni olet varmasti nainen joka on tämän kirjoittanut kertoisitko vaikka aluksi ekan kirjaimesi nimestäsi:)

Lähtösi jälkeen oli kuin musta aukko olisi imaissut minut. Kuin olisin aloittanut uuden tien, astunut painajaiseen, jossa ei ollut muuta kuin harmaata, pimeyttä, ahdistusta, ei mitään muuta kuin päivittäinen tieto ja tajuaminen siitä että olen elossa ja elämä jatkuu näköjään. :( Ei itkua, koska en tiennyt mitä itkeä.

Kävin todella pohjalla, hajosin atomeiksi. Luultavasti järjestyslukuni on muuttunut turbulenssin ja ravistelun johdosta, mutta olen selkeästi toipumassa -siis toipilaana vielä. :-)

Jos hän nyt tulisi eteeni, joutuisin taas kohtaamaan kaikki ne tunteet uudelleen enkä taaskaan tietäisi mitä sanoa hänelle. Mitä kuuluu? voisi olla kysymys jota en saisi esittää...

Ei, kyllä se niin menisi, että mun pitäisi joko sanoa hänelle moi..tai sitten ei mitään...joo, näin tietysti...

Kyllä se kuulkaa niin on että näin se on ollut ja siinä se este on.

Se menee hänen puolestaan niin että hän kysyy ja minun pitäisi vastata... ja koska en halua aliarvioida häntä enkä toisaalta halua ottaa vastaan hänen "havaintoaan" (jonka siis selvästi joka tapauksessa näkisin), minun täytyy sulkea suuni.

Ajattelin aluksi etten aio - enkä halua vastata. Vastaanpa kuitenkin tänne kun taas eksyin ikävöimään :)

Joku ystävällinen on jo näköjään puolestani tarjoillut alkukirjainta S - joka se ei kuitenkaan ole. Sanotaan näin, että nimestäni löytyy 4 konsonanttia ;P

Itsekin jäin taas pyörittelemään tuota päässäni miten mahtaisi käydä jos vastaan tulisit... Sanaton - juu sekin on hyvin mahdollista. Pelkkä ääliömäinen hymy ja suu korvissa kuumeisesti miettisin mitä hemmettiä tähän pitää sanoa ja miksi tuo ei puhu! Ei - niin se ei kai menisi - vai menisikö? Apua, nyt pitäisi varmaan kirjoittaa jo vuorosanat valmiiksi jos ei "osaisikaan" puhua. Joukkohysteriaa :))

Turha kai sitä on pohtia liikaa miten kävisi. Pohtiminen...se oli se syy ja siihen tuli taas kompastuttua. Analyysia analyysin päälle ja sitten vielä joku todennäköisyysteoria takavasemmalta :) Kyllä elämä on helppoa, kun sen osaa! :))

Voi vehnä jos se nyt ei vielä ole tullut selväksi niin - kyllä - alkuperäinen analyysin tekijä on nainen :P

Niin, että ei mietitä liikaa, mutta onko kellään keinoja mistä tuo tippaleipä sammutetaan?