Hejssan kaikille.
Aikaa on kulunut keskenmenosta nyt tasan neljä viikkoa ja fyysisesti voin jo aika hyvin. Keskenmenon jälkeen vuoti kolme viikkoa ja heti perään vielä neljäs viikko, kuukautiset. Kierto näyttäisi olevan kohdallaan. Toivotaan, että ovulaatio tapahtuu nyt viikon päästä, että päästään yrittämään uudestaan.
Henkisellä puolella oloni on olosuhteisiin nähden ok, suru ja tuska on helpottunut, esikoistamme en voi unohtaa koskaan. Esikoisemme tulee aina mieleeni, kun näen raskaana olevia naisia ja pieniä vauvoja. Aluksi tuntui todella pahalta, halusi vain isot mahat pois silmien edestä, nykyään ajattelen, että voi noita onnellisia, heille on tulossa vauva, kyllä meillekin vielä joku kaunis päivä.
Kotiimme rakensin pienen muistonurkkauksen esikoisellemme, posliinienkelit kehystävät tauluksi kehystettyä enkelirunoa.
Olo myös helpotti aika paljon kun kävimme tulevan mieheni kanssa uhrilehdossa viemässä kynttilän, kukkia ja pienen muistovärssyn esikoisemme muistolle. Voin lämpimästi suositella myös muille keskenmenon kokeneille.
Suureksi osaksi oloni on parantunut sillä, että olen pystynyt puhumaan keskenmenosta niin tuttujen kuin vähemmän tuttujenkin ihmisten kanssa ja myös täältä sain todella paljon lohtua suruuni. Kiitos vielä kaikille, ketkä olette lukeneet "meidän tarinan" ja vastanneet siihen.
Nyt mieleni valtaa neljän viikon päästä olevat häämme. Voi olla, että ei edes ennätä ajattelemaan uutta yritystä. Toivotaan, että uusi yritys tuottaa tällä kertaa meille uuden perheenjäsenen ja voimme tosissaan työntää lasten vaunuja jo ensi kesänä.
Aurinkoista loppukesää teille kaikille ja voimia ja halauksia meille rakkaan lapsensa menettäneille.
-Enkelin äiti ja isä-
Aikaa on kulunut keskenmenosta nyt tasan neljä viikkoa ja fyysisesti voin jo aika hyvin. Keskenmenon jälkeen vuoti kolme viikkoa ja heti perään vielä neljäs viikko, kuukautiset. Kierto näyttäisi olevan kohdallaan. Toivotaan, että ovulaatio tapahtuu nyt viikon päästä, että päästään yrittämään uudestaan.
Henkisellä puolella oloni on olosuhteisiin nähden ok, suru ja tuska on helpottunut, esikoistamme en voi unohtaa koskaan. Esikoisemme tulee aina mieleeni, kun näen raskaana olevia naisia ja pieniä vauvoja. Aluksi tuntui todella pahalta, halusi vain isot mahat pois silmien edestä, nykyään ajattelen, että voi noita onnellisia, heille on tulossa vauva, kyllä meillekin vielä joku kaunis päivä.
Kotiimme rakensin pienen muistonurkkauksen esikoisellemme, posliinienkelit kehystävät tauluksi kehystettyä enkelirunoa.
Olo myös helpotti aika paljon kun kävimme tulevan mieheni kanssa uhrilehdossa viemässä kynttilän, kukkia ja pienen muistovärssyn esikoisemme muistolle. Voin lämpimästi suositella myös muille keskenmenon kokeneille.
Suureksi osaksi oloni on parantunut sillä, että olen pystynyt puhumaan keskenmenosta niin tuttujen kuin vähemmän tuttujenkin ihmisten kanssa ja myös täältä sain todella paljon lohtua suruuni. Kiitos vielä kaikille, ketkä olette lukeneet "meidän tarinan" ja vastanneet siihen.
Nyt mieleni valtaa neljän viikon päästä olevat häämme. Voi olla, että ei edes ennätä ajattelemaan uutta yritystä. Toivotaan, että uusi yritys tuottaa tällä kertaa meille uuden perheenjäsenen ja voimme tosissaan työntää lasten vaunuja jo ensi kesänä.
Aurinkoista loppukesää teille kaikille ja voimia ja halauksia meille rakkaan lapsensa menettäneille.
-Enkelin äiti ja isä-
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.