Moneen Siionin lauluun liittyy muistoja ja tapahtumia, mutta mikä on sinun muistosi ja mistä laulusta?
Minulla on jäänyt elävät muistot rippikoulusta kun lauloimme lopussa paljon Siionin lauluja... Liikutuin silloin ja monesti ko.laulua kuullessani kun muistot tuolta rakkaalta leiriltä hiipii mieleen.
Jumalan rauhaan jälleen, toisemme heitämme, kun täältä hajaannumme, maisille majoille. Ei taivaallinen Paimen, laumaansa hajoita, vaan armollansa hoitaa Siionin vuorella.
Kannamme, rakkahani, ain toinen toistamme, luo armoistuimemme ja suojaan Herraamme. Näin matkalla ja tiellä, uskossa rukoillen, yhdessä olla saamme, edessä Jeesuksen.
Muistakaa, rakkaat, aina, kun matka ahdistaa, katsella alttaria, verestä kuohuvaa. Tää pyhä veri meitä, toisiimme yhdistää, se matkan viat peittää, rakkauden sytyttää.
Nyt, ystäväni, jääkää, jeesuksen haavoihin, priiskukoon armon kaste, ain köyhiin sieluihin. Jumala itse rauhan, antakoon päällemme ja siunatkoon hän meitä, nyt erotessamme.
Minulla on jäänyt elävät muistot rippikoulusta kun lauloimme lopussa paljon Siionin lauluja... Liikutuin silloin ja monesti ko.laulua kuullessani kun muistot tuolta rakkaalta leiriltä hiipii mieleen.
Jumalan rauhaan jälleen, toisemme heitämme, kun täältä hajaannumme, maisille majoille. Ei taivaallinen Paimen, laumaansa hajoita, vaan armollansa hoitaa Siionin vuorella.
Kannamme, rakkahani, ain toinen toistamme, luo armoistuimemme ja suojaan Herraamme. Näin matkalla ja tiellä, uskossa rukoillen, yhdessä olla saamme, edessä Jeesuksen.
Muistakaa, rakkaat, aina, kun matka ahdistaa, katsella alttaria, verestä kuohuvaa. Tää pyhä veri meitä, toisiimme yhdistää, se matkan viat peittää, rakkauden sytyttää.
Nyt, ystäväni, jääkää, jeesuksen haavoihin, priiskukoon armon kaste, ain köyhiin sieluihin. Jumala itse rauhan, antakoon päällemme ja siunatkoon hän meitä, nyt erotessamme.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Niitähän muokattiin kovasti silloin lakihengen aikoina vastaamaan tiukkaa uutta oppia. Silloin muokattiin myös laulu: Jumalan rauhaa rinnassansa jne ja tarkemmin yksi säkeistö.
"... saa kerran joukoss autuaitten, yhtyä voiton virtehen..." muotoon "... saa täällä joukoss armolasten, yhtyä voiton virtehen..."
Tulee vain mieleen, että joko sitä täällä ajassa ollaan voitettu se voitonkruunu ja ollaan ihan taivaassa? Kukaan ei siis lipsahda joukosta ulos vaan voi jo nyt veisata voitonvirttä? Miten tähän sopii se kymmenen neitseen vertaus? Sen mukaan vain noin 50% uskovaisista lopulta pääsee taivaaseen.-- mutta kaikki vain veisaa jo täällä ajassa voiton virttä...
inker-elli?
Jos olet, niin:
Onko vanhoillislestadiolaisella rauhanyhdistyksellä kotisivuja netissä?
kiinnostais.
Kävinhän minä silloin heti pois potkimisen jälkeen SVR:n eli suomen vanhoillislestadiolaisen rauhanyhdistyksen seuroissa. Homma kuihtui kuitenkin ja oma kotipaikkani oli kaukana.
Samaa vanhaa kunnon oppia ja evankeliumia julistaa myös Rauhan Sana, jossa nykyään käyn.
En tiedä SVR:n nykytilanteesta enempää.
Olisi kuitenkin kiva saada kommenttia tuosta Siionin laulusta. Eipä näytä ketään kiinnostavan:(
tiedän joistakin lauluista, että ovat saaneet jäädä Siionin lauluihin, esim. jos kirjoittaja on laulun tehdessään ollut uskovainen (ainakin joku esimerkki). Ja luulisin, että laulujen sanat (ja tietysti sävelrytmi) ratkaisee. Kyllä me virsiäkin lauletaan. Meidän laulumme ei muotoile maailman menoa, kuten rokkia.
Viestiketjussa ylempänä kysyin laulusta, joka alkaa Jumalan rauhaa rinnassansa ja josta oli -70-luvulla muutetty yksi säkeistö tosi merkilliseksi. Kerro oma käsityksesi siitä, please!
En tiedä, miksi kohta on muutettu. Itse en pitäisi muutosta edes kovin ihmeellisenä, onhan vuosien varrella moniakin lauluja ja virsiä muuteltu.
Tulee vaan mieleen usein seuroissa kuultu, jotenkin niin, että ei kannata murehtia liian pitkälle, että säilyykö uskomassa loppuun asti. Kannattaa elää päivä kerrallaan. Riittää kun on tänä päivänä uskomassa.
Joten miksipä ei saisi jo nyt täällä ajassa yhtyä voitonvirtehen?
Meistä ei kukaan tiedä, säilymmekö uskossa perille asti. Rippikoulussa (vl-) aikoinaan opetettiin, että seurakunta jakautuu kahtia, toinen on voittanut seurakunta, eli uskossa kuolleet ja toinen on taisteleva seurakunta, vielä täällä ajassa.
Ja meistä täällä ajassa emme tiedä yksikään, säilymmekö uskossa loppuun asti. Ei siis ole vielä syytä viritellä voiton virttä;) Siis virsi on opillisesti väärä: niitä muutoksiahan tehtiin juuri "opillisista syistä" ja tässä tapauksessa ainakin tulos oli ihan päin mäntyä:).