Otan

Sitä vaan että tunteita ei voi niin vain haudata vaikka se olisikin realistista haudata mutta toivon niin että jokupäivä pääsisin siihen lopputulokseen sinusta, se olisi itseni kannaalta kaikkein parasta. Pakkohan se olisi koska ei ihminen loputtomiin kestä kaikenlaista. Se mitä haluaisin sinun kanssasi olisi sitä tavallista elämää jota syvästi ihastunut voi vaan haluta ja toivoa. Kaikkea sellaista että siitä huulikin rupeisi väpättämään silkasta onnellisuudesta ja ilon tunteesta kun vain ajatteleekin, olisit juuri sellainen jota olen kauan etsinyt, se mielettömyys siitä että tunnut niin samanhenkiseltä jo pelkästä katseestakin.

Olenkin miettinyt että onko tässä kaikessa mitään järkeä, koska jos olet niin onnellisessa asemassa että tunnet jotakuta kohtaa niin syvästi, arvelet ja tunnet löytäneesi sen itselleen erikoislaatuisen jota niin paljon toivot vierellesi muttet sitä välttämättä tiedä saatko hänet siihen, pahimmassa tapauksessa et ja kun taas onnellisessa tapauksessa..... veikkaan kuitenkin ensimmäistä koska tämä vähän tai aika paljonkin tuntuu silti siltä.