Tervehdys kaikille! Mustasukkaisuuteen todella on olemassa apu. Olen itse 23-vuotias nuorimies, ja muutaman 'vakavan' suhteenkin elänyt, oletettaen että muuttaminen yhteiseen kotiin on vakavana pidettävää. Olen sekä vakavissa että ei niin vakavissa suhteissa ollut sairaalloisen mustis, siis siten että mielikuvitukseni todellakin on laukannut ja rajusti, tämä on johtanut siihen että olen tehnyt yhteisen elämän lähes painajaiseksi, joka on johtanut suhteen päättymiseen jomman kumman taholta. Olen ollut myös erittäin omistushaluinen ja yrittänyt saada kumppanin tuntemaan huonoa omatuntoa siitä että jos nyt esimerkiksi haluaa vain tyttöporukalla ulkoilemaan. Sairasta... tiedän, tiedostan sen itsekkin vallan mainiosti.
Noh vietin melko railakkaan vuoden peläten sitoutumista, olen hyvissä varoissa, joten pääasiassa kävin huorissa ja aina kun natsasi otin ravintolasta tytön mukaan, mutta pääasia oli se että nainen on eri joka viikko. Tämän jälkeen tapasin nykyisen elämänkumppanini, aivan loistava ihminen. Pelkäsin heti alkuun että missä vaiheessa teen hänen elämästään painajaisen. Tämän vuoksi ajattelin että puhutaan asiat selväksi, minä kerroin historiani jota seurasi hänen suhteidensa kirjo, se ei ollut mukavaa kuultavaa, mm. yksi vanhempi naimisissa oleva perheenisä... kammottavaa, eihän se muuta kuin pahentanut tilannetta ja aloin kuvittelemaan kaikenlaista jo hyvin aikaisessa vaiheessa.
Tämän jälkeen otin puheeksi, sen että mielikuvitukseni leikkii ajatuksillani aivan villisti ja se häiritsee minua ja pelkään että asia vain pahenee. Tässä vaiheessa tyttö sitten sai suunsa auki ja kertoi kuinka kamalalla tavalla hänen mielikuvituksensa lentää, ja kun puhuimme asiasta tarpeeksi huomasimme sairastavamme samaa ongelmaa. Noh tämän paremmin ei olisi voinut sattua, molemmat nauramme tuntemuksillemme ja jos mielikuvitus alkaa laukata jommalla kummalla niin sitten asiasta taas puhutaan... ja sille nauretaan. Olen todennäköisesti läytänyt elämänkumppanini, sillä kun mustasukkaisuus ja villit ajatukset alkaa lentämään, niin en voi muuta kuin nauraa asialle ja jatkaa siitä mihin jäin. Pääasia on että parisuhteessa puhutaan ihan kaikki mikä vaan häiritsee, sillä sisällään asioiden hautominen on pelkkää helvettiä ensisijaisesti itselleen ja myöhemmässä vaiheessa kumppanille.
Mukavaa loppukesää kaikille!
Noh vietin melko railakkaan vuoden peläten sitoutumista, olen hyvissä varoissa, joten pääasiassa kävin huorissa ja aina kun natsasi otin ravintolasta tytön mukaan, mutta pääasia oli se että nainen on eri joka viikko. Tämän jälkeen tapasin nykyisen elämänkumppanini, aivan loistava ihminen. Pelkäsin heti alkuun että missä vaiheessa teen hänen elämästään painajaisen. Tämän vuoksi ajattelin että puhutaan asiat selväksi, minä kerroin historiani jota seurasi hänen suhteidensa kirjo, se ei ollut mukavaa kuultavaa, mm. yksi vanhempi naimisissa oleva perheenisä... kammottavaa, eihän se muuta kuin pahentanut tilannetta ja aloin kuvittelemaan kaikenlaista jo hyvin aikaisessa vaiheessa.
Tämän jälkeen otin puheeksi, sen että mielikuvitukseni leikkii ajatuksillani aivan villisti ja se häiritsee minua ja pelkään että asia vain pahenee. Tässä vaiheessa tyttö sitten sai suunsa auki ja kertoi kuinka kamalalla tavalla hänen mielikuvituksensa lentää, ja kun puhuimme asiasta tarpeeksi huomasimme sairastavamme samaa ongelmaa. Noh tämän paremmin ei olisi voinut sattua, molemmat nauramme tuntemuksillemme ja jos mielikuvitus alkaa laukata jommalla kummalla niin sitten asiasta taas puhutaan... ja sille nauretaan. Olen todennäköisesti läytänyt elämänkumppanini, sillä kun mustasukkaisuus ja villit ajatukset alkaa lentämään, niin en voi muuta kuin nauraa asialle ja jatkaa siitä mihin jäin. Pääasia on että parisuhteessa puhutaan ihan kaikki mikä vaan häiritsee, sillä sisällään asioiden hautominen on pelkkää helvettiä ensisijaisesti itselleen ja myöhemmässä vaiheessa kumppanille.
Mukavaa loppukesää kaikille!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mulla oli sama ongelma ja muutama päivä sitten oli pakko puhua mun poikakaverin kanssa siitä,koska se vei jo liikaa energiaakin.Sitten myös mun poikakaveri tunnusti kuinka mustis se on ja huomasin,etta hän on vielä pahempi kuin minä.Mutta kun pystyin puhumaan siitä hänen kanssaan,niin heti oikeesti helpotti.
en siis ole ainoa joka on lääkkeen tähän tautiin löytänyt. tämä samainen rohto pätee jok'ikiseen ongelmaan yhteisellä elämän taipaleella. siinä vaiheessa jos ei asioista pystytä puhumaan, on syytä harkita että onko yhteiseloa järkevää jatkaa, turha sitä on itseään pahemmin satuttaa..
Ei voi olla kuin katkera, jos jotkut pystyy puhumaan keskenään.
Mä olen aina ollut "puhuja" osapuoli suhteessa, mut nyt tämä nykyinen ukko ei pihahdakaan, ja hän vasta mustis onkin!!Olemme olleet jo 1,5 vuotta yhdessä, mut nyt tuntuu et saa riittää.On todella vaikeaa olla suhteessa, jossa toinen epäilee ilman aihetta koko ajan.Olen mennyt joapa niin pitkälle, että olen luopunut melkein kaikista kavereistani.emme käy ravintolassakaan ikinä, koska minä saisin huudot siitä jos joku katsoisikin minuun.
Mies on muuten aivan ihana.Juuri sellainen kun olen halunnut ja hyvin paljon samanlainen kuin minä, mutta muistelee menneitä ja on aivan sairaan mustasukkainen.Päätös olisi helpompi, jos emme olisi ostaneet yhteistä asuntoa....
Onnea muille.