EI JAKSA

Hei vaan kaikille. Olen 30 , kaikkea vastonkäymisiä elämäni aikana nähnyt ja kokenut, nyt tuntuu että hartiat ei enää jaksa kannatella näitä asioita: muistoja, kokemuksia, nykytilannetta. Vielä viimevuona tunsin oloni normaaliksi, tänä vuonna on kaikki vain niin masentavaa. En jaksa huoelhtia itsestäni, perheestäni, kodistani, en iloita mistään. Yritän hoitaa lapset, ja välttämättömän (ruuan.) En kuitenkaan jaksaisi yhtään mitään. Murehdin kaikkea ja näen kaikki asiat vain pessimistisesti. Puolisolle en voisi tällaista puhua, hän vain sanoisi huuhaaksi. Ainoa asia mikä on positiivista on nukkuminen. Silloin ei tarvitse murehtia mistään. Omaisiani ja läheisiä ystäviäni on myös elämä koetellut siihen laihin viime vuosina että heidänkin asiat vaivaavat mieltäni, ja murehdin heitä ja heidän jaksamistaan. Suren sitä että lapsillani on äiti, joka ei jaksa leikkiä heidän kanssaan, eikä olla edes kunnolla läsnä heille :( . Tätä on muutaman kuukauden jatkunut, ja en ole pitänyt itseäni uskovaisena ihmisenä, mutta olen jopa rukoillut apua. Erään kerran tuli juuri sillä hetkellä puolipilvisenä päivänä aurinko oikein kirkkaasti esille, ja halusin uskoa että minua on kuultu. Mutta haluaisin nopeaa muutosta. Haluan olla entiseni, se joka jaksaa arkea normaalisti eikä murehdi niin syvästi asioita. Masentunut näkee kaiken eri lailla kuin muut. Nyt vasta luulen ymmärtäväni, miltä ystävästäni, jolla on oikein diagnosoitu masennus aikoinaan, tuntuu. Etten miettisi mitään lopullista ja epätoivoista, haluaisin nyt kuulla muilta saman läpikäyneiltä, miten olette selvinneet? Mikä teitä on auttanut? Kiitos etukäteen asiallisista vastauksista