En ole oikein viime aikoina ollut oma itseni. Rakastuin syksyllä ensimmäisen kerran, kunnes hän jätti minut ennen joulua. En vieläkään tiedä minkä takia.. Ei mennyt viikkoakaan eteenpäin, kun jo näin hänet kävelemässä käsikädessä toisen naisen kanssa. Hän myös aika paljon laitteli facebookiin julkaisuja, joissa kertoi pitäneensä hauskaa milloin kenenkin naisen kanssa. Lähti kavereista aika nopeasti. Näin hänet myös keväällä baarissa, ja heti kun hän huomasi minut, hän kaappasi kaksi naista kainaloonsa ja alkoi flirttailla heille. En yhtään käsitä miksi se mulle v..tuilee, sehän se mut jätti. Olen myös huomannut, etten muutenkaan ole ollut niin iloinen ja hymyileväinen kuin ennen. Ystävänikin ovat aina sanoneet, että jos on huolia, pitäisi tulla minun luokseni, sillä aina löydän oikeat sanat. Eipä oo niin käyny enää.. Olen myös viimeisen kuukauden aikana itkenyt todella paljon. Joka päivä. Niinkin yksinkertainen juttu, kuin se että edellinen käyttäjä on jättänyt kahvinkeittimeet vanhat kahvit, niin alan heti pillittämään. En ole ennen itkenyt edes surullisia elokuvia katsellessa. Kaikki vaan tuntuu niin ylivoimaiselta.. Asiaa ei paranna, että olen ilman opiskelupaikkaa, enkä saanut kovasta yrityksestä huolimatta kesätyöpaikkaakaan, joten jouduin muuttamaan takaisin vanhemmille. Täällä ei saa minkäänlaista yksityisyyttä, ja koko ajan joku on kertomassa miten huono olen, kun en pääse kouluun tai töihin. Ei tätä vaan jaksa..
Masennus vaivaa
eikykene
366
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ja lisäks oon lihonu monta kiloa tässä kevään aikana, kun ei urheileminen huvita (porukat sanoo siitäki, en ilmeisesti sais tehä mitään, mut kaikki pitäs silti saavuttaa), ja syön herkkuja koko ajan. On ollut ennenkin tapana syödä stressiin ja alakuloisuuteen. Se että ei enää näytä hyvältä lempivaatteissaan ei oo myöskään helpottanu oloa lainkaan..
Mennään hörppäsemään kahveet jonnekkin. Pk-seutu.
iMonelle varsinkin ensirakkauden kariutumien on koava isku ja käy myös itsetunnolle. Kyllä on olemassa vastuullisia ja tunnollisa ihmisiä, jotka seurustelun päättämisenkin tahtovat hoitaa hienotunteisemmin.
Ei kai kannata jatkaa, jos seurustelussa tunteet ovat yksipuolisia. Siis tarkoitan, että tuo henkilö ei ole kokenut aitoa kiintymystä sinuun. Sitä ei voi ymmärtää, että hän jätti sinut noin tylysti ja vielä jälkeenpäin loukkaa sinua.
No ei hän ole sinunarvoisesi. Et ole sittenkään todellisuudessa mitään menettänyt, jos tuollainen lurjus otti ja lähti.
Kyllä rakkaussuru ajanmyötä helpottaa. Elämässä on aina välistä taisteluja ja murheen laaksoja.