Sijoitusvanhempien parjaaminen lapselle.

Puutu ilman muuta. Meillä oli aika paljon vastaavaa ja tapaamiset muuttuivat valvotuksi. Tavallaan tämä on biovanhempienkin oikeusturvan kannalta hyvä, koska lapsihan voi myös keksiä juttuja. Ja lapsen terapeutti sanoi meille, ettei tapaamisia voi olla lainkaan, jos homma jatkuu! Mutta eiväthän kaikki biovanhemmat edes käsitä, että tuollainen puhe hankaloittaa lapsen toipumista kovasti.

Eikös teidän tehtävänne ole tukea lapsen biologisten vanhempien ja lapsen yhdessä oloa eikä hankkia mitään valvottuja tapaamisia pienen lapsen juttujen takia. Puhukaa reilusti biovanhemman kanssa. Minä ainakin kuulen omalta lapseltani jatkuvasti kuinka sijaisvanhemmat ovat olleet ilkeitä, huonoja, että lapseni haluaa kotiin jne. Minä en ole asiaan tarttunut, sillä tiedän juttujen luistavan myös päinvastoin. Varmaan minä olen siellä puheenaiheena myös negatiivisesti. Lapsi kun on pitkään oireillut nimenomaan haukkumalla koko maailmaa. Onkohan tämäkin lapsi masentunut, kuten omani? Luultavasti on. Terapiaan vaan sitten, ei se muulla muuksi muutu.

Tuttua, tuttua.
Lapset kertoivat aina tavattuaan äitiään, tai muita sukulaisiaan, kuinka he yrittivät
mustamaalata minua ja meitä ja sanoivat, että olen valehdellut tuloni lapsille, kun eivät olleetkaan niin valtavat, kuin mielessään olivat kuvitelleet.

Kovin olivat kateellisia mun suurista tienesteistä, mutta eivät itse muutamaa päivää kauempaa jaksaneet yhtä lasta pitää.

Näin siis yhden lapsen isän sukulaiset ja kahden lapsen äiti.

Sitten oli yhdet sisarukset joiden vanhemmat syyttelivät minua milloin mistäkin ja kävivät sossulle tekemässä valituksia.

Lapset olivat tosi pahoillaan mun puolesta, koska tiesivät totuuden ja huomasivat vanhempien valehtelun.
Huomasin myös sen, että ilmeisesti vanhemmille ei saanut koskaan kertoa mitään
positiivista meillä olosta koska lapset luulivat, että minäkin olisin ollut jotenkin kateellinen, tai pahottanut mieleni, jos kertoivat jotain kivaa tapahtuneen vanhempien kanssa. Hyvin varovasti kertoivat positiivisista asioista ja tarkkailivat mun reaktiota.
Kun tajusin asian ja he olivat jo vähän isompia, niin selitin, että en loukkaannu, jos heillä on ollut mukava loma, että ihan rohkeesti voivat kertoa. Sanoin, että mullehan tulee siitä vain hyvä mieli, jos lapset ovat onnellisia.

En sitte tiedä, et painostivatko vanhemmat lapsia haukkumaan minua ja keksimään juttuja.
Kuitenkin kertoivat mulle kaikki mitä sukulaiset olivat sanoneet, tai väittäneet.

Meillä toisinpäin. Sijaisvanhempi mustamaalaa jatkuvasti lapselle meitä.

Ratkaisu lienee, että lapsen on saatava uusi ja parempi sijaishuoltopaikka, vai?

Kyllä onneksi löytyy parempia paikkoja. Löytyi. Jihuuu.