En ymmärrä ihmisiä. Tai ehkä yksilöitä, mutta ryhmädynamiikka, mikälie, sitä en oo koskaan oppinut ymmärtämään. Esim. en ymmärrä miks ihmiset nauraa mulle tai jollekin mitä sanon, koska en yleensä edes yritä olla hauska, mutta ne nauraa silti. Tuntuu että oon joku kävelevä vitsi.
Loukkaan ihmisiä tahtomattani - yleensä löydän syyn vasta myöhemmin, että mistä he loukkaantuivat, ja sitten tulee ihan hirveä olo kun en tajunnut sillä hetkellä. Mölöyttelen välillä jotain ihan naurettavan tyhmää sen kummempia miettimättä, ja vasta myöhemmin kantapään kautta opin, että noin ei voi tehdä...
Oon hirveen hiljanen, tai sitten just sanon asioita liian suoraan. Ei kultaista keskitietä.
En voi tälle mitään, koska tuntuu että tiedostan tän ilmiön vaan tosi hämärästi enkä pysty oikeen ymmärtämään mitä teen väärin koska sillä hetkellä en mielestäni tee mitään väärin...
Mitä ihmettä tää voisi olla?
Loukkaan ihmisiä tahtomattani - yleensä löydän syyn vasta myöhemmin, että mistä he loukkaantuivat, ja sitten tulee ihan hirveä olo kun en tajunnut sillä hetkellä. Mölöyttelen välillä jotain ihan naurettavan tyhmää sen kummempia miettimättä, ja vasta myöhemmin kantapään kautta opin, että noin ei voi tehdä...
Oon hirveen hiljanen, tai sitten just sanon asioita liian suoraan. Ei kultaista keskitietä.
En voi tälle mitään, koska tuntuu että tiedostan tän ilmiön vaan tosi hämärästi enkä pysty oikeen ymmärtämään mitä teen väärin koska sillä hetkellä en mielestäni tee mitään väärin...
Mitä ihmettä tää voisi olla?
Vastaukset 8
Vanhimmat
AS tai muu autismin muoto?
voisiko olla? Miten saisi diagnoosin? En enää jaksais ajatella itseäni vaan jonain kummallisena epäonnistuneena olentona. :( Ku tuntuu ettei tätä kaikkea mitenkään voi selittää....
Kannattaa varata aika lääkärille, vain ammattilainen osaa kertoa mikä sinua vaivaa.
Mene psykiatrille
Mustakin kuulostaa vähän aspergerin oireyhtymältä...mutta mene lääkärin puheille niin saat varmuuden asiaan
On varmaan rankkaa olla erilainen mutta ei sinussa silti välttämättä ole mitään vikaa tai sairautta. Miksi pitäisi sanoa ihmisille aina mitä he haluavat kuulla? Joskus on tosiaan parempi vaan olla hiljaa, pääsee ite helpommalla.
Jos on mahdollisesti on jokin sairaus eikö olisi hyvä saada siihen hoitoa? Ja eihän erilaisuus ole huono juttu mutta se on jos sairastaa tietämättään jotakin eikä saa siihen hoitoa, se on syvältä. Miksi se sinua häiritsee jos muut täällä kehottavat Ap:ta hakemaan apua? Eikö se ole fiksuin ratkaisu tuollaisessa tilanteessa?
Onko aspergeriin edes olemassa hoitoa vai onko se vain nenttien sopeuttamis- / pakottamishoitoa omaan kulttuuriinsa? Siinä tapauksessa en suosittele hoitoa vaan kehottaisin olemaan oma ihana itsensä ympäristön kommenteista huolimatta. Itsehän se työ on kuitenkin tehtävä ja hoito tai terapia voi olla joskus myös haitallista, vaikka uskonasioitahan nämä tuntuvat olevan. Ei ne asiat ole aina noin yksinkertaisia kuin annetaan ymmärtää.
Jos kysymyksesi olivat siis mulle.