........

Mä jaksoin lukea kirjoituksesi. Tilanteesi on paha, ihan kuin kertoisit musta, mun masennuksestani. Tiedän miltä tuntuu, kun koko ajan ahdistaa sisältä, eikä pysty hengittämään, elämään. Tiedän kuinka paljon itsensä satuttaminen auttaa, ainakin hetkellisesti.
Mun elämäni teki täys käännöksen kohti parempaa pari kuukautta sitten kun hain apua. Oon käynyt kuukauden puhumassa eräälle sairaanhoitajalle, joka ottaa selvää tilastani. Nyt parin viikon päästä menen psykiatrille ja sen jälkeen sovitaan hoitosuunnitelmasta. Pitkältä ajaltahan se tuntuu, mutta on vaan koitettava jaksaa elää päivän tai jopa tunnin kerrallaan, niin kun mä elän.
Rankkaa tämä tälläinen elämä on, tiedän sen. Tiivistettynä: kolme vuotta kestänyt masennus, lievä syömishäiriö, lääkkeiden sekakäyttö, itsetuhoisuus, kuten viiltely, pureminen, itsemurha on ollut lähellä useamman kerran jne.
Kaikesta tästä huolimatta olen selvinnyt tähän asti, ja tiedän, että säkin selviät, kunhan jaksat vaan yrittää. Toisten ihmisten välittäminen ja heille kertominen auttaa, mutta se ei tod. ole helppoa. Suosittelen, että rupeisit vaikka lukemaan tai tekemään jotain, joka saa sun ajatukset pois susta ittestäs.. Tiedän, että tää ei oo paljon, mutta yritetään, ehkä me vielä jostain löydetään jokin syy jatkaa tätä elämää, pitää vaan jaksaa etsiä.
*runsaasti supervoimahaleja*