FEMINISTIEN KANNATTAA HANKKIA UUSIA LIITTOLAISIA
40 vuotta sitten Yhdysvaltain naiset panivat alulle vapautusliikkeen, jonka päämääränä oli naisten ja miesten välinen tasa-arvo. He saivat aikaan vallankumouksen läntisessä maailmassa ja loivat kuvan tulevaisuudesta naisille ja tytöille kaikkialla. Nykyisin naisten osallisuutta talouselämän ja yhteiskuntaan pidetään terveen demokraattisen kehityksen mittapuuna.
Uudella vuosisadalla Feminismi kohtaa kuitenkin uusia haasteita, ja sille on tarjolla liittolaisia – liittolaisia, jotka olivat viime vuosisadan puolivälissä lähinnä feminismin vastustajia.
Liian usein feministien näkemykset uskonnollisista ryhmistä perustuvat vanhentuneihin stereotypioihin. Ryhmät, jotka 40 vuotta sitten suhtautuivat vihamielisesti feministeihin, pitävät nyt naisten vapautta ja tasa-arvoa itsestään selvänä. Esimerkiksi uskontopohjaiset ryhmät ovat nykyisin naiskaupan vastaisen taistelun kansainvälisiä johtajia.
Feministit ovat 40 vuoden jälkeen varmasti riittävän kypsiä muodostamaan liittoumia niiden kanssa, joilla on osittain yhtenevät, osittain eriävät näkemykset kuin heillä.
Feminismin haasteisiin uudella vuosisadalla kuuluu kasvava islamilainen fundamentalismi, joka uhkaa naisia kaikkialla maailmassa. Missä tahansa islamilaiset ovat saaneet valtaa, siellä he ovat kieltäneet naisilta heidän perimmäisen ihmisyytensä ja arvonsa. Islamilainen fundamentalismi ei ole konservatiivinen uskonto, vaan fasistinen poliittinen liike, joka pyrkii maailman herruuteen.
Monilla feministeillä ei ole tuntumaa sen sodan realiteetteihin, joka on julistettu aikamme maallista, juutalaiskristillistä länsimaailmaa vastaan. He romantisoivat ja kannustavat yhä kolmannen maailman kolonialismin vastaisia liikkeitä ilman realistista näkemystä siitä, mitä naisen asemalle tapahtuu, jos islamilaiset voittavat. Monet feministit tuomitsevat yhä Yhdysvallat, maan, jossa he ovat saavuttaneet useimmat aatteelliset tavoitteensa.
Islamilaisen fundamentalismin nousun myötä on lisääntynyt myös juutalaisuuden ja sionismin vastaisuus. 1900-luvun feministit tuomitsivat rasismin, mutta eivät pitäneet juutalaisvihaa yhtenä rasismin muotona: he kiistivät juutalaisvastaisuuden, vähättelivät tai jopa tukivat sitä rasismin vastustuksen nimissä.
Valitessaan liittolaisia vuosikymmeniä sitten feministit tekivät kompromisseja. Saadakseen liberaalin vasemmiston tuen feministit myöntyivät siihen, että naisia käytettiin hyväksi pornografian tuotannossa ja kaupassa – sananvapauden nimissä.
Feministit ovat oikeassa tukiessaan naisen itsemääräämisoikeutta seksuaalisuudestaan ja suvunjatkamisesta, mutta heidän tulisi lakata demonisoimasta konservatiivisia ja uskontopohjaisia ryhmiä, jotka voisivat olla joissakin asioissa parempia liittolaisia kuin mitä liberaali vasemmisto on ollut.
Aikaisemmin feministit tulkitsivat uskonnonvapauden olevan vapautta uskonnosta. He ovat liian usein pitäneet organisoitua uskontoa vain patriarkaalisuuden vaarallisena muotona, kun se voi olla myös lain ja etiikan järjestelmä, joka hyödyttää naisia.
Alkaneen vuosisadan feministien on tultava sivistyneiden, kansalaisyhteiskuntaan nojaavien demokratioiden rakentavaksi voimaksi. Heidän tulee vastustaa totalitaarisia liikkeitä, jotka murskaavat ihmisten oikeudet ja vapauden, erityisesti naisten ja tyttöjen.
Feministien olisi viisasta hylätä monikulttuurinen relativismi ja ylläpitää sen sijaan ihmisoikeuksien universaaleja periaatteita. Heidän tulee vaatia, että kaikilla tytöillä on oltava mahdollisuus elää omaa täyttä elämäänsä sen sijaan, että he elävät ja kuolevat seksikaupan gulageissa.
Tämän vuosisadan feministien on arvioitava uudelleen naisia ja miehiä kohtaavat globaalit uhkat, kuten myös feminismin tulevaisuuskuva; heidän on saatava intonsa jälleen syttymään ja tehtävä työtä solidaarisesti demokratiaa puolustavien voimien kanssa kaikkialla maailmassa, jotta ihmiskunta vapautuisi tyrannian ja orjuuden kaikista muodoista.
Phyllis Chesler
-City University of New York -yliopiston psykologian emeritus professori
Donna M. Hughes
-University of Rhode Island –yliopiston naistutkimuksen johtaja
[Helsingin Sanomain (sunnuntaina 18. heinäkuuta 2004) VIERASKYNÄ –artikkelia referoiden: Jake Waits]
40 vuotta sitten Yhdysvaltain naiset panivat alulle vapautusliikkeen, jonka päämääränä oli naisten ja miesten välinen tasa-arvo. He saivat aikaan vallankumouksen läntisessä maailmassa ja loivat kuvan tulevaisuudesta naisille ja tytöille kaikkialla. Nykyisin naisten osallisuutta talouselämän ja yhteiskuntaan pidetään terveen demokraattisen kehityksen mittapuuna.
Uudella vuosisadalla Feminismi kohtaa kuitenkin uusia haasteita, ja sille on tarjolla liittolaisia – liittolaisia, jotka olivat viime vuosisadan puolivälissä lähinnä feminismin vastustajia.
Liian usein feministien näkemykset uskonnollisista ryhmistä perustuvat vanhentuneihin stereotypioihin. Ryhmät, jotka 40 vuotta sitten suhtautuivat vihamielisesti feministeihin, pitävät nyt naisten vapautta ja tasa-arvoa itsestään selvänä. Esimerkiksi uskontopohjaiset ryhmät ovat nykyisin naiskaupan vastaisen taistelun kansainvälisiä johtajia.
Feministit ovat 40 vuoden jälkeen varmasti riittävän kypsiä muodostamaan liittoumia niiden kanssa, joilla on osittain yhtenevät, osittain eriävät näkemykset kuin heillä.
Feminismin haasteisiin uudella vuosisadalla kuuluu kasvava islamilainen fundamentalismi, joka uhkaa naisia kaikkialla maailmassa. Missä tahansa islamilaiset ovat saaneet valtaa, siellä he ovat kieltäneet naisilta heidän perimmäisen ihmisyytensä ja arvonsa. Islamilainen fundamentalismi ei ole konservatiivinen uskonto, vaan fasistinen poliittinen liike, joka pyrkii maailman herruuteen.
Monilla feministeillä ei ole tuntumaa sen sodan realiteetteihin, joka on julistettu aikamme maallista, juutalaiskristillistä länsimaailmaa vastaan. He romantisoivat ja kannustavat yhä kolmannen maailman kolonialismin vastaisia liikkeitä ilman realistista näkemystä siitä, mitä naisen asemalle tapahtuu, jos islamilaiset voittavat. Monet feministit tuomitsevat yhä Yhdysvallat, maan, jossa he ovat saavuttaneet useimmat aatteelliset tavoitteensa.
Islamilaisen fundamentalismin nousun myötä on lisääntynyt myös juutalaisuuden ja sionismin vastaisuus. 1900-luvun feministit tuomitsivat rasismin, mutta eivät pitäneet juutalaisvihaa yhtenä rasismin muotona: he kiistivät juutalaisvastaisuuden, vähättelivät tai jopa tukivat sitä rasismin vastustuksen nimissä.
Valitessaan liittolaisia vuosikymmeniä sitten feministit tekivät kompromisseja. Saadakseen liberaalin vasemmiston tuen feministit myöntyivät siihen, että naisia käytettiin hyväksi pornografian tuotannossa ja kaupassa – sananvapauden nimissä.
Feministit ovat oikeassa tukiessaan naisen itsemääräämisoikeutta seksuaalisuudestaan ja suvunjatkamisesta, mutta heidän tulisi lakata demonisoimasta konservatiivisia ja uskontopohjaisia ryhmiä, jotka voisivat olla joissakin asioissa parempia liittolaisia kuin mitä liberaali vasemmisto on ollut.
Aikaisemmin feministit tulkitsivat uskonnonvapauden olevan vapautta uskonnosta. He ovat liian usein pitäneet organisoitua uskontoa vain patriarkaalisuuden vaarallisena muotona, kun se voi olla myös lain ja etiikan järjestelmä, joka hyödyttää naisia.
Alkaneen vuosisadan feministien on tultava sivistyneiden, kansalaisyhteiskuntaan nojaavien demokratioiden rakentavaksi voimaksi. Heidän tulee vastustaa totalitaarisia liikkeitä, jotka murskaavat ihmisten oikeudet ja vapauden, erityisesti naisten ja tyttöjen.
Feministien olisi viisasta hylätä monikulttuurinen relativismi ja ylläpitää sen sijaan ihmisoikeuksien universaaleja periaatteita. Heidän tulee vaatia, että kaikilla tytöillä on oltava mahdollisuus elää omaa täyttä elämäänsä sen sijaan, että he elävät ja kuolevat seksikaupan gulageissa.
Tämän vuosisadan feministien on arvioitava uudelleen naisia ja miehiä kohtaavat globaalit uhkat, kuten myös feminismin tulevaisuuskuva; heidän on saatava intonsa jälleen syttymään ja tehtävä työtä solidaarisesti demokratiaa puolustavien voimien kanssa kaikkialla maailmassa, jotta ihmiskunta vapautuisi tyrannian ja orjuuden kaikista muodoista.
Phyllis Chesler
-City University of New York -yliopiston psykologian emeritus professori
Donna M. Hughes
-University of Rhode Island –yliopiston naistutkimuksen johtaja
[Helsingin Sanomain (sunnuntaina 18. heinäkuuta 2004) VIERASKYNÄ –artikkelia referoiden: Jake Waits]
Vastaukset 2
Vanhimmat
Feministit eivät halua käydä fundamentalistista islamia vastaan.
Syy on siinä, että suuri osa feministeistä haluaa ajaa naisten oikeuksia vain nimeksi. Osa on feministejä vain koska se sopii lesbouteen ja feministien kokouksissa tapaa muita lesboja. Osa taasen kaipaa vahvaa miestä - tavallista vahvempaa - niinpä he nostavat rimaa feministiydellään, jotta tavalliset tahvot karsiutuvat. Vain TosiMies(TM) uskaltaa lähestyä aggressiivista femakkoa.
Koska asiat ovat näin, on turha odottaa mitään feministeiltä. Itse asiassa he pitävät islamisteista, sillä nämä ovat riittävän miehekkäitä orjuuttamaan naisia.
näin on
- ainakin saamastani palautteesta päätellen.
Monilla (taitaapi olla jopa 99,9 %) naisilla on sisäsyntyinen tarve tulla kontrolluksi miehensä puolelta: mies saa hoitaa perheen elatuksen ja huollon; nainen alistuu vastineeksi miehensä alamaiseksi.
Ei taida naisista olla taistelemaan edes fundamentalista islamia vastaan. Tälläkin palstalla naiset ovat näyttäneet lähinnä pelkureilta, jotka eivät suostu hyväksymään selviä todisteita - ei edes, vaikka totuus islamin naisten alistamispropagandasta tulisi suoraan muslimien suusta.
Nekin harvat naiset, jotka ovat uskaltaneet sanoa islamista jotakin kriittistä, ovat aina kaikonneet palstalta - taistelusta heidän oikeuksiensa puolesta.
Summa Summarum:
Tehokkaimmat anti-islam vapaustaistelijat ovat miehiä:
-Ali Sina on mies
-Ibn Warraq on mies
-jajh on mies
-Jake Waits on mies
Pyhä Sota ei tarvitse naisia (muslimiarmeijassa korkeintaan huoltojoukoissa kylläkin).
En jaksa enää taistella islamia vastaan naisten puolesta. Tästä lähtien oma pää on minulle tärkein.
Naiset painukoot takaisin hunnun alle, koska siellä haluavat pysyäkin. Sieltä voivat sitten ujosti vilkuilla, kun heitä puolustavia miehiä™ teloitetaan.
***