OMITUISIA

Kiitos tiedosta. Löysin kirjan nimell'ä kustantajan Ivan Rotta ja sieltä kirjaesittelyn sekä kirjailijan hjaastattelun blogista. Mielenkiintoista kerrontaa ja vastauksia. Kustantajan sivustolla myös tekijän esittely osiossa Kirjailijat. Terhakka uusi kustantaja, toiminut vasta vuoden.

Taskuun sopiva pokkari. Luin kirjan junamatkalla Hki-Tre, 107 s. Hyviä juttuja!

Ai pieni kirja matkalukemiseksi tms. Näin kesäisin tulee kierrettyä kaikenmaailman bensa-asemia, ja minua aina kaivelee, kun haluaisin jotakin kivaa luettavaa. Mutta siellä on sitten vaan niitä tavis juoppiksia ja dekkareita. Ei jaksa maksaa.
Toivoisin, että nämä taukopaikat satsaisivat novelleihin, runoihin, pienoisromaaneihin.
Vai onko sellaisia taukopaikkoja, joista voisi ostaa rouheaa ja erilaista kuin vain niitä samoja, joihin törmää jokapaikassa.

???
taidan vilkaista tätä jossain kirjakaupassa ohikulkiessa. Kiitos vinkistä.

Mielenkiintoinen, kokeileva, tuore teos. Suosin ja suosittelen ja kiitän vinkistä.

Yhdyn edellisiin, virtuaalisesti, kiittäen, sillä koin pitkästä aikaa todellisen ja osin yllättävänkin lukukokemuksen. Ei heikkohermoisille eikä yltiömoralisteille, muut lukekaa ajatusella, sillä kirjailija jättää tilaa teille.

Tekaistuja kehuja ja mainosta ihan selvästi yhden henkilön - kenen? - kynästä varsin jälkijättöiselle kirjantekeleelle. Minua suorastaan ihmetytti miten on viitsitty julkaista edes.

Tämä on oikea sivusto ottaa kantaa kirjoihin, arvostaa ja arvostella ja arvioida. On tosiaan hyvä että vähälevikkisiä sekä pienkustantamoiden kirjoja sekä kirjailijoita käsitellään, sillä valtamedia muistaa tuoda massaviihdettä tarpeettomankin paljon esiin, aivan kuin kirjallisuutta olisi vain paljon mainostettu. En olisi ehkä osannut tätäkään Omituisia löytää ja lukea ilman täältä silmiini sattunutta. Kiitos siitä, kyllä kannatti!

Hyviä kannanottoja. Omituisia kannatti lukea. Käyn läpi kolmatta kertaa ja aina löydän uusia vivahteita. Välillä naurattaa, mutta enemmän itkettää. Mieheni kysyi että kostuuko housut. Ei, sillä kirja ei ole rivo, joskin uskalias.

Minun ajtukseni ja viestini samalla on, että tämä Omituisia-pokkarikirjanen on sopiva lukemisto nykyajan kiireelliselle ihmiselle hektisessä ympäristössään. Teos sisältää sopivan pituisia novelleja eri tilanteisiin. Itse luin Omituisia-kirjan ensimmäiseen kertaan ahmimalla, sitten olen kerrannut tilanteen mukaan itkien ja vuoroon nauraen.

Sain vaimoltani luettavaksi kyseisen kirjasen. Hän on ihastunut sen ilmaisuun. Mielestäni vain vähän kaunokirjallisuutta lukevana miehenä ihastuin minäkin sen tiiviyteen ja povitaskuun sopivuuteen. Joudun taksiyrittäjänä joskus odottamaan asiakkaita, ja olen lukenut Valittuja Paloja odotellessani. Nyt luin muutamassa tuokiossa tämän pokkarin. Ihan harmistuin keskeytyksiin.

Ei ole tosiaan suotta kehuttu. Luen vähän, mutta hyvää silloin kun luen.

Tiivis sisältö kertoo paljon. On miellyttävää näin vanhemmalla iällä lukea ja miettiä syntyjä syviä, analyyttisiä ajatuksia, yllättäviä tilanteita ja arjen sekä juhlan joskus irvokkaitakin käänteitä, koskettavaa dramatiikkaa, hersyvää huumoria unohtamatta. Kiitokset tekijäalle! Annoit ajateltavaa.

Ei ole suotta kehuttu. Jos olisi suuren kielialueen tuote, myisi sadointuhansin. On ihana kirja. Kulkee mukana mukavasti. Luen silloin tällöin työmatkoillani junassa ja bussissa.

Luin kustantajansa uutisista että tekijä ja kirja esitellään torstaina 20.09.2012 klo 15.30 Lahden Suomalaisessa kirjakaupassa Aleksanterinkadulla. Menen ja ostan.

Minä tyttö hämäännyin ja meni yöunet. Tiivistä tekstiä, uskonnollista, uskomatonta, uskaliasta, ironiaa, satiiria, sarkasmia ja jopa groteskia, mutta perille meni silti.

Ei ole turhaan kehuttu. Omaan Info-kirjakauppaani sain vihdoin sen pokkarin.

On vuoden paras lukukokemus. Lisää!

Jääskeläinen on saanut netticv:n mukaan lukuisia apurahoja, eikä turhaan. Ks. vaikka Sanojen aika tai Kirjasampo. On laatutekstiä tämä lukemani Omituisia. En ole häneltä muuta lukenut, mutta etsin kirjastosta, siellä niitä on parikymmentä nimekettä, tutkin senkin.

Piti sen minunkin lukea konsa nimi niin omituinen elikkä Omituisia, ja sitä se oli, omaa ja omituista, mutta kannatti. Sitä vaan ihmettelen että mikä kansanliike on kehkeytyny, ovatko eri ihmisiä vai samaa poppoota. Eivät kyllä suotta kehu, ei sillä, koska kai pittää niitä pienlevikkissii tuota essiin tavala tai toisela. Oon itsekki jottain yrittännä kirjuttaa niin ku sinne Päätalo kilpailuun, mutta en oo saanunna ko jatkokehotuksen. Ko ossaiski tehä ko tää tekijä nii oisin onnellinen, sellasta lyhtttä ja tiivistä juttua.

Siinäpä se salaisuus: kun osaisi tehdä. Jääskeläinen osaa. Tämä viitaten ed. kirjoittajan loppuvirkkeeseen.

Oli tosiaan hyvä kirja. Miksi ei mainosteta laajemmin? Olisi kansainvälistä kamaa.

Katsopa Kotiliden lukijasivustoilta mitä mieltä ollaan mm. Omituisista. Yllätyt. Kaikki eivät tyydy metrilakuun.

Melko pian oli luettu ne yli 100 sivua, mutta kun kertasin toisen ja kolmannenkin kerran yön myötä niin sain joka kerta enemmän. Ne novellit ovat vakavasti otettavia mustan huumorin ja ilkivaltaisuuden valloittavia juttuja. Ihan virkisti. Sellaista tämä maailma on. Taas ne vakavat uskontojakin sivuavat tarinat saavat ajattelemaan eri yhteyksiä. Kansanuskomukset ja fantasia viehättivät minua, paatunutta lukijaa.

Hieman kyynisiä ovat etenkin ne lemmikki- ja luontoaktivistitarinat. Joku voisi jopa loukkaantua.

Jääskeläistä löytää mm Kirjaseuranta.fi ja Kirjasto.fi sekä Kirjasampo saiteista.

Niin ja kirjakaupoista ja kirjastoista kautta maan kuin myös Tukholmasta ainakin.

Päivän Etlarissa ESS 17.10.2012 Lukijalta-sivulla on Jääskeläisen napakka kannanotto Ylen uusimpaan paritusohjelmaan Parittomat. Kyllä kosketti sekä nauratti vertaus vanhaan aikaan ja Killaus-näytelmän repliikki. Osuvaa ja omistuista! Pitääkö tosiaan Ylen matkia kaikkea paskaa?

KirjaSammossa oli pääteemaksi mainittu Elämänhallinta. Millä perusteella? Miksi? Onhan siellä sitäkin mutta myös väkivaltaa ja vankilaa. Herkimmät hyviä.

Ketju katkesi kuin kananlento kaula poikkinaisena, mikä tuli? Kirja on edelleen hyvä. Ettei vain kunnallisvaalit katkaisseet lukuhaluaja.

Jääskeläisen kirjat on kaikki hyviä. Niin on monen muunkin tuntemattomamman kirjailijan. Sitä vaan ei tule mieleen että voisi hyvistä kirjoista ja kirjailijoista kertoa muillekin .
Parannetaan tapamme ja kerrotaan hyvät kirjat.

OMITUISIA on osin pikkunäppäriä, osin vakavia lyhytnovelleja, joiden parissa osin viihdyin, mutta osa melkein oksetti. Alku ja loppu ovat koskettavinta, itketti, ja pani miettimään, lukuarvo suuri.

Lukukelpoinen teos edelleen. Ostin Suomalaisesta stadissa enkä kadu. Ehdin lukea kirjan bussissa matkalla Hämeenlinnaan. Meni aika nopeasti.