sokerirasituskokeesta kieltäytyminen

Käypä hoito -suositus 1 (päivityksessä)

Äidin raskauden aikainen sokeriaineenvaihdunnan häiriö eli raskausdiabetes on riski vauvalle ja kohottaa äidin riskiä sairastua myöhemmin tyypin 2 diabetekseen. Terveellinen ravinto, sopiva energiamäärä ja liikunta ehkäisevät ennen raskautta raskausdiabeteksen kehittymistä. Raskausdiabetesta tulisi seuloa nykykäytäntöä useammin eli lähes jokaiselta raskaana olevalta.

Raskausdiabetes tarkoittaa äidin poikkeavaa sokeriaineenvaihduntaa, joka todetaan ensimmäisen kerran raskauden aikana. Äidin raskauden aikainen sokeriaineenvaihdunnan häiriö voi olla vaaraksi syntyvälle vauvalle, sillä se lisää sikiön suuripainoisuuden riskiä. Äidillä raskausdiabetes kohottaa raskauden aikaista verenpainetta ja lisää raskausmyrkytyksen mahdollisuutta.
Todetaan sokerirasituskokeen avulla

Raskausdiabetes diagnosoidaan kahden tunnin glukoosi- eli sokerirasituskokeella. Koe tehdään tavallisesti raskausviikoilla 24–28. Jos sairastumisriski on erityisen suuri, kuten vaikeasti liikapainoisilla tai äideillä, joilla jo aiemmin on ollut raskausdiabetes tai voimakas diabeteksen sukurasitus, koe tehdään alkuraskaudessa raskausviikolla 12–16.

Sokerirasituskoetta suositellaan valtaosalle raskaana olevista. Koetta ei tarvita, jos kyseessä on alle 25–vuotias ensisynnyttäjä, joka on normaalipainoinen (painoindeksi 18.5–25) raskauden alkuvaiheessa eikä hänen lähisukulaisillaan ole tyypin 2 diabetesta. Sokerirasituskoetta ei myöskään tarvita silloin, kun alle 40–vuotiaalla uudelleensynnyttäjällä ei ole aiemman raskauden aikana ollut raskausdiabetesta ja lapsi on painanut alle 4 500 g ja painoindeksi on alle 25 uusimman raskauden alkaessa.
Hoito: elintavat, verensokerin omaseuranta, joskus insuliini

Kun raskausdiabetes on todettu, äiti saa elintapaohjausta. Yleisten ravitsemussuositusten mukainen ruokavalio on hoidon peruspilari ja tehostetulla ruokavaliohoidolla voidaan vähentää raskausdiabeetikon liiallista painon nousua, laskea verensokeriarvoja ja ehkäistä tai lykätä insuliinihoidon tarvetta.

Raskausdiabetesta sairastavien äitien suurikokoisilla sikiöillä ja vastasyntyneillä saattaa tulla synnytykseen liittyviä komplikaatioita. Mikäli sokeritasapaino on hyvä eikä raskauteen liity muita ongelmia, raskauden voidaan antaa jatkua laskettuun aikaan. Synnytys käynnistetään harkinnan mukaan vain silloin, jos sikiö näyttää olevan kasvamassa selkeästi isokokoiseksi. Keisarileikkausta suositellaan, mikäli sikiön painoarvio ylittää 4 500 g:n.

Äidin riski sairastua synnytyksen jälkeen tyypin 2 diabetekseen on olennaisesti suurentunut. Insuliinihoitoisen raskausdiabeetikon sokerirasituskoe suositellaan uusittavaksi jo 6–12 viikon kuluttua synnytyksestä, muille raskausdiabeetikoille sokerirasituskoe tehdään ennen kuin synnytyksestä on kulunut vuosi. Koska raskausdiabetes uusiutuu herkästi seuraavassa raskaudessa, tulisi riskitekijöihin, erityisesti liikapainoon ja vähäiseen liikuntaan puuttua jo ennen seuraavaa raskautta.
Lapsen seuranta jatkuu

Raskausdiabetes lisää lapsen olkapunoshermovaurion ja hypoglykemian eli liian matalan verensokeripitoisuuden riskiä. Matala verensokeripitoisuus voidaan ehkäistä aktiivisella ja tiheällä rintaruokinnalla sekä tarvittaessa antamalla lisämaitoa. Koska vastasyntyneen seurannan tarve on lisääntynyt, suositellaan synnyttämistä sairaalassa, jossa on mahdollisuus seurata vastasyntyneen vointia.

Äidin raskausdiabetes saattaa lisätä lapsen myöhemmän liikapainon, sokeriaineenvaihdunnan häiriön ja sydänsairauksien riskitekijäkertymän eli metabolisen oireyhtymän riskiä. Tämä tulee ottaa huomioon vauvojen lastenneuvolaseurannassa.

Sikiön takia lämpimästi suosittelen, että menet testiin.

No, tottakai siitä voi kieltäytyä. Eivät mitkään ilmaiset, yhteiskunnan tarjoamat tutkimukset ole pakollisia. Sitä vain en ihan ymmärrä, miksi siitä haluaa kieltäytyä, jos sellainen tarjotaan. Sanoisin, että ei vara venettä kaada, eli miksei tarkistaisi tuotakin asiaa, kun kerran sen voi tehdä. Raskausdiabetes kun ei yleensä oireile millään lailla ja se voi tulla normaalipainoisellekin odottajalle.

Itse kieltäydyin ja kyllähän se neuvolantäti otti sen itseensä ja kertoi peloitellen miten varmasti nyt tulee ties mitä. Ihemttelin sitten siinä ääneen, että testin väliin jättämisestäkö se tulee, että onpas ihmeellinen testi ja muistuitin tädille, että mielestäni se on turha, koska kaikki verikokeenikin ovat olleet kunnossa eikä ole riskitekijöitä.

Lääkärillä sitä piti sitten perustella, mutta onneksi hän ymmärsi ja totesi että ei ole välttämätöntä, ehdin kyllä jäädä verikokeissakin kiinni, jos jotain diabetestä olisi tuloillaan.

samalla vaihdoin kätilöä.


Itse en käytä lainkaan sokeria sen epäterveellisyyden vuoksi, joten minusta on myös epäterveellistä käydä turhan takia juomassa sokerilitkua. Saisin siitä kuitenkin migreenin ja oksennuskohtauksen, joten kaikin tavoin oli hyvä jättää se väliin.

Eri asia olisi, jos jotain häikkää olisi ollut esim. sokeriarvoissani: olisin mennyt silloin rasitukseen, ilman muuta.

"" Koroilla"" ihanaa kuulla että joku muukin siitä on kieltäytynyt, mietin jo että olenko nyt jotenkin outo tämän asian suhteen.

Ja ihmettelijälle vastaan nyt vaan sen verran että kaikki mitä teen, ja en tee , teen vain ja ainoastaan lapseni terveyden ja hyvinvoinnin takia. Tämän takia kyseenalaistan sokerilitkun juomisen ja pysyn luomuruokalinjalla ja liikun reippaasti ja pidän mieleni kirkkaana..

Olen nähnyt ystävieni tulevan rasituskokeesta järjettömän huonovointisena ja väsyneenä, tämän takia myös kyseenalaistin testin...

Ja tottakai ajattelen myös itseäni, minähän olen lapseni äiti, päätän myös mitä hän tulee syömään kotona, minkälaisilla leluilla leikkii ja kuinka paljon katsoo piirrettyjä yms.niin miksi en päättäisi jo raskausaikana mitä sikiölleni syötän.. Ja jos itse voin hyvin , voi lapseni hyvin!

omassa perheessäni ei syöty karkkia kun todella harvoin, ei juotu limuja kun juhlissa ja mehua ei koskaan ollut kotona. En koe että lapsuuteni olisi ollut kovinkaan ankea, vaan kiitän siitä vanhempiani nykyään kun mulla ei ole mitään karkkihimoa koskaan ollutkaan, ja niinkuin tekin olen tämän ajatellut luonnollisesti siirtää myös oman lapseni arkeen. Voihan herkku tosiaan olla vaikka mandariini, lapsihan tottuu siihen mitä saa.

saas nähdä mitä neuvolassa sanotaan kun kyseenalaistan tietyt rokotukset, en siis sano että olen jättämässä niitä pois (vielä), haluan vaan tietää tarpeellisuuden, syyt ja seuraukset...

Oletko "Koroilla" missä vaiheessa raskautta itse? meillä on syyskuun alussa laskettu aika

Olen samoilla linjoilla, ei voi olla elimistölle ja kasvavalle sikiölle hyväksi kulauttaa kertaheitolla melkeen 100g puhdasta valkoista sokeria kurkusta alas. Hei haloo yhteiskunta... Jos on niin kamalan stressaantunut omista sokereistansa, niin apteekista kyllä löytää mittareita,neuloja ja testitikkuja kotiseurantaan.
Jos on ruokavalio ja elintavat kunnossa, harvoin se DB II iskee. Ykköstyyppi on yleensä siinä vaiheessa jo paljastunut, kun lapsia aletaan saamaan.

Mulla tulee vielä tappelu neuvolassa tosta sokerirasitusskeidasta, neuvolantäti olisi ollut jo nyt alkuvaiheessa tunkemassa mua siihen eikä millään olisi ottanut EI-vastausta vastaan.

On se nyt perkeleen kumma juttu, että aikuinen ihminen ei saisi itse päättää mitä suuhunsa sulloo. Minä en syö sokeria muutenkaan, joten miksi laittaisin elimistöni ylenpalttisen rasituksen alle. Varmasti arvotkin näyttää silloin häränpyllyä. Normaalitilanteissakin verensokerit on korkeimmillaan ollut 4,9 paastoarvona ja 2h aterian jälkeen 5,3-5,4 ja silti paniikkipirjo neuvolassa vetää paniikkikohtausta kun joku sanoo ei.

Minä en ole koskaan ollut perso makealle eikä se diabetes pelkästä sokerista tulekaan vaan mm. piilosokereista, joita on melkein missä vaan ruuista. Sukurasitteena on 2.tyypin diabetes ja edellisessä raskaudessa minulla havaittiin raskausdiabetes sokerirasitustestissä. Ei tullut silloin mieleenkään kieltäytyä testistä.
Kävin kahdessa eri sairaalassa vuorokausikäyrässä ja toisella kertaa näkyi jo selvästi, kuinka ruokavalio ja varsinkin säännölliset ruoka-ajat olivat vaikuttaneet sokeriarvoihin positiivisesti. Mutta vaikka omat arvoni pysyivät normirajoissa pelkällä ruokavaliolla koko raskauden ajan, pojallamme oli synnyttyään sokeriarvo 0,1 ja hänet jouduttiin viemään Lastenklinikalle vain tunti syntymän jälkeen.
Itselle jäi diabetes päälle vielä synnytyksen jälkeen eli paastoarvot olivat koko ajan koholla. Tablettilääkityksellä se on pysynyt kurissa, mutta nyt, kun olen toistamiseen raskaana, joudun todennäköisesti insuliinihoidon aloittamaan, koska paastoarvoja ei ole saatu alas maksimilääkityksestä ruokavaliosta huolimatta. Sokerirasituksessa yritin käydä 2 kertaa, mutta koska paastoarvot olivat yli sallitun, ei testiä voitu tehdä.
Tarinani ihan vaan tiedoksi, ettei se diabetes makeansyönnistä tule. Sokeria nimittäin kun löytyy ruuistakin, varsinkin hedelmistä. Tarkkana saa olla, mitä suuhunsa pistää, esim. jos olen jonain päivänä syönyt vähääkään sipsejä, se näkyy heti sokeriarvoissa. Jokainen on tietenkin oikeutettu tekemään omat valintansa, mutta itselle ei ole tullut mieleenkään kieltäytyä tarjotuista tutkimuksista/testeistä.

Lunatar-72, kyllä se piilosokerikin on sokeria siinä missä muutkin ja se on vain tiedostettava omaa ruokavaliota miettiessä. Jos mässyttää mitä käteen sattuu eikä liiku, niin kyllä se diabetes tulee.
Meidän "armas" elintarviketeollisuus tykkää sokeria tunkea ihan järjettömiin paikkoihin, joten ei ole ihme minkä takia elintasotaudit iskevät. Varsinkin, kun ihmiset näyttävät käytännössä elävän puolivalmisteilla ja roskaruuaksi luokiteltavilla tuotteilla.
Raskaus kun on muutenkin aikamoinen rasite elimistölle.
Meillä hiilarit on jo ennen raskautta ollut minimissä, vain ns. hyviä hiilareita ja maksimissaan 40% energiansaannista tulee hiilareista, loput proteiinista ja rasvasta. Leipää ei syödä, mutta kasviksia kyllä ja rajallisesti hedelmiä (kyllä, hedelmissä on hyvinkin korkea sokeripitoisuus vaikka hedelmäsokeria onkin,riippuu toki hedelmästä). Rasvoissa suosin joko oliiviöljyä tai eläinrasvoja maltillisesti. Lihaa syödään, kalaa ja kanaa myös.Kolesteroliarvot on ihanteelliset, viimeksi kokonaisarvo 3.8.
Karkit,sipsit yms ei mulle edes maistu. Ja ovat muutenkin täynnä ties mitä keinotekoista huttua. Meidän perheessä osataan tehdä ruoka itse alusta lähtien, eikä se edes ole mitenkään aikaa vievää.
Mun mielestä on älytöntä "säästää" aikaa pari minuuttia keittiössä ja sitten viettää monta tuntia lääkärijonossa/sairaalassa kun elintasotaudit iskevät.

Sokeritippa on ihan kirjaimellisesti pipetistä tipautettavat pari tippaa lapsen suuhun, jota mussuttellessaan vauva ei huomaa pientä kipua (esim. pistämisestä). Ihan kätilöltä olen tuollaista päähäni saanut. Kiitos kuitenkin yrityksestä :)

On, hedelmäsokeri on sokeria myös ja sokerit ovat hiilihydraatteja. Siksikään emme tarvitse ruokavalioomme mitään ylimääräistä lisättyä sokeria, kun saamme sitä täysin riittävästi muun ruoan mukana. Se onkin vain nautinnon lähde. Ihminen tarvtisee sitäkin, mutta jos voi valita terveellisemmän ja vähemmän terveellisen nautinnon väliltä ja molemmista tulee sama määrä nautintoa, niin miksi valitsisi vähemmän terveellisen...

makeuttajia on on olemassa monenlaisia. Jos on sokerikoukussa ja tahtoo siitä eroon edes jossain määrin, niin voi tehdä niinkin yksinkertaisen valinnan, että vaihtaa valkoisen sokerin täysruokosokeriin.

Enpä ole väittänytkään, että vauvan kipua ei saisi lievittää, vaan aion kieltää lievittämästä kipua sokeritipalla (edelleen toistan, mitä tuolla ylempänä kirjoitin: puhun ihan normitilasta nyt). Muitakin vaihtoehtoja nopealle kivunlievitykselle on. Kaikista paras ja haitaton vaihtoehto on hyödyntää endorfiiniratoja, jotka toimivat vastasyntyneelläkin.Se vain vaatii vähän enemmän viitseläisyyttä (ja ilmeisesti myös sivistystä). minusta on uskomatonta miten ihmiset unohtavat tällaiset ihan perustson jutut.

Ihan sama juttu kuin aikoinaan naapurini valittti jatkuvasti särkeviä niskojaan ja miten aina pitää ottaa särkylääkettä. Kerran sitten kysyin häneltä, että miksi et tee asialle mitään ja korjaa asiaa, joka niskasäryn aiheuttaa, niin saattaisit päästä kokonaan eroon särkylääkkeistä. Naapuri katsoi pitkään ja mietti miten sen voisi muka saada selville ja korjata, että kivun korjaamiseenhan se särkylääke on tehty. Ihmiset ovat muuttuneet tyhmiksi oman kehonsa suhteen ja unohtaneet pointin. korjaahan se särkylääke kivun, mutta harvoin se kivun syytä korjaa: ei vaikuta särkylääke esimerkiksi huonoon työtuoliin. Ei diabeteskaan parane/saa parempaa hoitotasapainoa, jos jatkuvasti syöttää kehoonsa polttoainetta diabetekselle.

Yksi lääkäri sanoi kerran viisasti, että hänen mielestään on täysin selvää, että jos potilaalla todetaan kohonneet sokeriarvot, niin se on kehon hätähuuto ja silloin elimistö on laitettava välittömästi täydelliselle nollalinjalle väärän ravinnon suhteen (*). Silloin on kyettävä olemaan muutaman kuukauden ajan täydellinen tiukkapipo, jotta keho voi nollata tilttinsä ja solut voisivat muistaa uudellen ihanteellisen toimintatavan (parhaimmillaan näin voidaan välttää tilan muttuminen krooniseksi). Nollaus ei onnistu, jos kuitenkin koko ajan työntää väärää polttoainetta soluilleen muistuttamaan, että tässä tätä taas on. Sen jälkeen voi sitten harkita takaisin itselleen epäterveellisiä ruokia, jos niitä vielä kaipaa, mutta silloinkin näitä ruokia on syötävä tasapainossa terveellisen ruoan kanssa ettei elimistö vinksahda uudelleen. Minsuta tuossa voi olla hyvinkin ideaa.

(*)= väärä ravinto on yksilöllistä. jonkun keho ei siedä lainkaan ns. lyhyitä hiilihydraatteja, kun toisen keho sietää niitä enemmän ilman terveysvaikutuksia. Jokaisen tulisi tietää mihin itse kuuluu ja missä menee oman kehon sietoraja eri aineiden suhteen. (jos siis tahtoo elää terveenä ja hyvinvoivana) . Onnellisia he, jotka voivat syödä rautanaulojakin saamatta vatsanväänteitä tai muita vaikutuksia. Itse en siihen ryhmään kuulu.

no minä kieltäydyin ja sillä sipuli, en ole ennenkään edellisissä raskauksissa käynny, en käy nytkään sanoin ja se siitä ei painostusta ym ym.. loppusuoralla ollaan jo viikko36 :D ja vauva ihan normaalissa kasvukäyrissä menee :)
Olen monesta kieltäytynyt menemästä, en ole kaikissa ultrissakaan halunnut käydä, rakenneultra oli kiva, mutta muuten kyllä en ultrista välitä ja ei ole minua ainakaan painostettu mihinkään. oma valintani se on ja sinun valinta kieltäytyä sokeriliemestäkin :D

Meillä on myös selvä nollatoleranssi sokeritippojen kanssa, enkä kyllä lastani laske silmistäni hetkeksikään jos kaikki vain menee normaalisti.
Aivan varmasti pienikin lapsi oppii huutamalla kärttämään lisää sokeria, osaahan sen tehdä uhmaikäinenkin lapsi karkkihyllyllä (mä haluun tikkalin!!!- kohtaukset lienee tuttuja kenelle tahansa?)
Eilen meillä mässättiin illalla ja syötiin kebab-annos ranskalaisilla, ja silti aamun verensokeriarvo oli 5,1. Heti huomaa, että on tullut mussutettua hiilareita edellisiltana.
Toi sokerirasitus tuntuu kyllä enemmän panikoimiselta kuin järjenkäytöltä. Ja omat arvot varmasti heilahtaisikin, jos huitasen huiviin sen määrän sokeria mitä siinä kuuluu ottaa. Varsinkin, kun oma elimistö ei ole edes tottunut käsittelemään tuollaisia hiilarimääriä kerralla.

Muutenkin, ei yksittäinen koe koskaan paljasta kokonaistilaa. Jos on parina edellisenä päivänä mässyttänyt mitä käteen sattuu osumaan, niin varmasti on jo lähtötaso korkea. Mä kannatan enemmän pitkäaikaisseurantaa. Toki varaan rasitukseen ajan, jos arvot alkaa jatkuvasti heittämään häränpyllyä. Näin tekisin ihan normitilanteessa ilman odotustakin.

Katsotaan, minkälainen vääntö tästä tulee seuraavalla neuvolakäynnillä. Jos menee mahdottomaksi, siirryn käyttämään yksityisen palveluita. Edellisen kerran se hoitsu viittasi rasituskokeesen 3-4 kertaa, silloin jo sanoinkin että nyt riittää!! On se kumma juttu, kun ei anneta ihmisen itse päättää ja yritetään manipuloida tekemään vasten omaa tahtoa. Seuraavan kerran jos sama vääntö alkaa, taidankin kävellä mitään sanomatta ulos koko putiikista.

Mä olen kieltäytynyt. Olen 29v. ja täällä sinne ohjataan kaikki yli 25v. Kieltäydyin koska en kuulu riskiryhmään, jos kuuluisin niin en olisi kieltäytynyt. Ei ollut vastaanotto nihkeää neuvolassa, terkka sanoi että se on minun oma asiani menenkö vai en mutta että hän on nyt minut kuitenkin sinne ohjannut. Sanoin että jos tulee joku tilanne raskauden edetessä joka vaatisi sokerirasitukseen menoa niin menen kyllä. Ja sitten myöhemmin raskaudessa sf-mitan kasvu oli minulla sellaista että suositeltiin testiin menoa ja silloin sitten menin.

Minä olen kieltäytynyt sokerirasituksesta, jossa kahdessa edelisessä raskaudessa olen käynyt (diabetes sukurasituksen)takia.
Syy kiletäytymiseen: sokerien vaihtelusta tulee minulle hirvittävän huono olo; siis todella, olen lähes pyörtyä eikä tila korjaannu moneen tuntiin. Tosin kyselin sitä kätilöltä, että olenko hirveä äiti jos en suostu, ja hän EI todellakaan ajatellut niin.
Kätilö ei ollut millänsäkään, sanoi että ei hätää, seurataan niin sokereita tarkasti virtsasta, ja JOS tulee syytä, niin sitten mietitään uudestaan tilanne. Ei tullut ongelmia, ja kaikki meni hyvin.

Nimenomaan, omaseuranta jatkuvasti antaa sokeritasapainosta paljon paremman kuvan kuin tällainen "shokkirasituskoe". Ei elimistöön normaalistikaan tungeta 75g sokeria kertaheitolla, ainakaan jos on elintavat muutenkin kunnossa!

Jo on kummallista porukkaa. Diabetes tai alkava kakkostyypin diabetes EI näy verikokeissa, ellei se ole jo ihan selkeä diabetes. Lisäksi omat elintavat tai sukurasitus eivät välttämättä edes vaikuta millään tavalla siihen, onko sinulla diabetes tai alkava diabetes. Kyse on haiman saarekkeen erittämästä insuliini- hormonista. Diabetes aiheuttaa ongelmia synnytyksessä eli makrosomiaa ja lapsen hapenpuutetta, jota aivot eivät kestä, lapsen epämuodostumia, enemmän keskenmenoja, jne. Miksi ei kävisi pienessä kokeessa oman lapsen hyvinvoinnin vuoksi. Diabetes on kansantauti.

Ja sokerirasitustesti on verrattain parempi kuin ehdotus siitä, että kustannettaisiin kaikille omat verensokerimittarit. Aluksikaan kuka vastaa siitä, että maallikko osaa ottaa näytteen oikein (esim. ensimmäinen veritippa ei käy, vaan toinen ja sormea ei saa painaa sillä kudosnesteistä arvo ei ole luotettava, jne.), toiseksi miksi terveydenhuollon ammattilaisten perusmittaus annettaisiin ihmisten käsiin, jotka eivät välttämättä edes ymmärrä mikä diabetes on (kuten täälläkin käynyt ilmi, ihmiset saattavat luulla että lihavus sokerit= mahdollisuus diabetekseen, jne.) ja kolmanneksi: sokerirasitustesti paljastaa aivan alussa olevan diabeteksen ja antaa esim. 6-12kk etukäteisvaroituksen, jolloin voi vielä parantaa asioita ennen diabeteksen puhkeamista -toisinkuin omamittaus kotona, ei kerro muuta kuin jo alkaneen diabeteksen.
Itse en vähättelisi edes lievän sokerinnousun vaikutusta lapseen ja hänen kehitykseensä. Diabetes on erittäin vakava sairaus, joka pitkällä aikavälillä aiheuttaa jopa jalkojen amputaatiota (90% alaraaja-amputaatioista on diabeteksen vuoksi), sokeutumista jne.

Miten niistä kahdesta sokeritipasta voi lapselle tulla ikuinen himo makeaan? Lapsihan lähtee vanhempiensa mukana kotiin, eikä enää saa muuta kuin mitä vanhemmat hänelle antavat. Seuraavat vuodet sitten menevät ilman lisättyä sokeria, vai luuletteko, että vauvalle jää jonkin muistijälki, joka saa hänet himoitsemaan makeaa.
Tuntuu aika hysteeriseltä tuosta vauhkota. Parempi kun ei karkeista tehdä mitään numeroa. Se, että lapsi kaupassa kiljuu karkkia, ei johdu makeanhimosta, vaan ihan normaalista uhmaiästä.

Kiitos fiksusta kommentistasi nimimerkki ÄITIMYÖS!

Kiitos kommenteista, sain vahvistuksen mielipiteelleni joka tässä olikin tarkoitus. Mahtavaa että keskustelua saadaan aikaiseksi, kiitos niille jotka asiallisesti jaksoivat asiaa kanssani puida.

Olen normaalia elämää elävä nainen , joka yrittää elää terveellisesti tässä lisäaine viidakossa, kuitenkaan turhaan touhottamatta, en siis ole millään tavalla hihhuli vaikka vältänkin tiettyjä asioita. Valitsen luomun tavallisen sijaan jos siihen on mahdollisuus niin hinnan kun laadunkin mukaan (moni luomutuote on valitettavasti jo hieman huonossa hapessa kaupan hyllylle ehtiessä), en silti koe olevani mitenkäään fanaattinen.
Karkkia en ole tottunut syömään kun sitä tosiaan harvemmin pienenä sai, oman äitini ammatin takia, ja hampaissani ei varmasti tämänkään takia ole yhtään reikää.

Itse en edes tiedä mistään sokeritipoista joita lapselle annetaan, enkä usko että se nyt mitenkään vaikuttaa vauvaan, vaan se mitä kotona syödään ja miten.

Kuten sanoin tässä ketjussa yritin kysellä nimenomaan sokerirasitus kokeesta, asia ehkä hieman lähti vaihtamaan suuntaa, vaikka sokerissa pysyttiinkin:)

En siis aio kyseiseen kokeeseen mennä, vaan järjettömästä liitoskivusta huolimatta lähden nyt reippailemaan:)

Mä olen ihan shokissa kun luen näitä tekstejä täälä. Ensinäkin mä en tajua ( joku saa nyt kyllä selittää mulle uudelleen) miksi äidit Ei nimenomaan MEE sokerirasitukseen? En halua olla tuomitseva ja yritän ymmärtää kaikkia osapuolia mutta....... Mä en käsitä sitä miksei äidit mene siihen.. Mun hyvä ystäväni jätti menemättä (ainoastaan iän puolesta hänen olisi pitänyt mennä, raja meni 25 ja hän oli juuri täyttänyt 25), On ammatiltaan liikunnanohjaaja joka liikkuu ihan hirveästi, hoikka, syö sokeritonta luomuruokaa ja todella katsoo tarkkaan mitä suuhunsa pistää, ei pullia ja karkkia edes juhlapyhinä. Vauva kasvoi keksikäyrällä kokoa ajan, painoa tuli raskauden aikana 6kg. Eli ei todellakaan paljon. Syntyessää vauva painoi 3,8kg (ei kovin paljon), ystävälleni tuli III-asteen repeämä (eli repesi takapuoleen asti) ja vauva joutui teho-osastolle sokeritippaan ( lähtösokeri 2.1) Vauva oli kaksi viikkoa sokertipassa teholla, imetys ei onnistunut koska ei jaksanut syödä huonojen sokerien vuoksi (ruoka meni nenämahaletkun kautta vatsaan) Kotona imetyksestäe i vaina tullut mitään, vauva oli oppinu pullolle ja ei osannut enää ottaa rintaan kiinni. Ystäväni oli ihan shokissa kaikesta!

Eli te hyvät äidit jotka kieltäydytte sokerirasituksesta, miettikää usemmana kertaan haluatteko ottaa riskin. Lapsen parhaaksi kaikki on. Tiesittekö että sokeritasapaino voi horjua muutenkin oli sitten hoikka, liikunnallinen ja vaikka söisi kuinka sokeritonta luomuruokaa ja vaikka kaikki veriarvot olis ollu normaalia?! Raskauden myötä äidin ruuansulatuselimistö, aineenvaihdunta ym muuttuu ja mm haiman toiminta joka ylläpitää sokeritasapainoa (erittää insuliinia) muuttuu? oletteko ajatelleet sitä? Esim vaikka kaikki veriarvot olisivat olleet hyviä ennen raskautta tai vaikka alku-ja/tai keskiraskaudessa (ensimäisellä ja toisella kolmanneksella) niin SILTIKIN haiman toiminta voi muuttua ja muuttuukin (ainakin vähän) raskauden myötä ja loppuraskaudessa. Tiesittekö myös sitä että äidin sokeritasapainon vaihtelu vaikuttaa vauvalla muuhunkin kuin isoksi kasvamiseen? Sikiölle saattaa tulla epämuodostumia kuten raajojen puuttumista (sormien, varpaiden, käden tai jalan koko tai osittainen puuttuminen) sydänvikoja (joita ei kaikki ultrassa huomata), lisää enneaikaisen synnytyksen vaaraa, sikiön äkkikuolemaa, lisääntynyttä riskiä raskausmyrkytykseen ja jopa täysiaikaisella vauvalla voi olla hengitysvaikeuksia (Sikiön keuhkot kypsyvät hitaammin) ja viimeisenä tietenkin sikiön suuri koko joka tuottaa synnytykseen komplikaatioita (imukuppi, sectio ja repeämien lisääntynyt riski ja lisäksi saattaa aiheuttaa vauvalle solisluun murtumia ja vakavia olkahermopunoksen vaurioita joita ei välttämättä koskaan saada korjattua). Jos äiti menisi sokerirasituskokeeseen ja huomattaisiin että sokeritasapainossa on häikkää niin näihin kaikkii osattaisiin nlassa/ja sairaalassa varautua ja seurattaisiin tarkemmin. Lapsen hyväksihän kaikki on! En halua nyt pelotella mutta kuitenkin... miettisin useamman kerran kun kieltäytyisin sokerirasituskokeesta..Se että sokerilitkua niellessä tulee muutaman tunnin tai yhden päivän huono olo on mielestäni itsekästä ajateltavaa, ottaisin sen koska tahansa jos pystyisin sillä suojella omaa syntymätöntä lastani!

Eli et siis välitä lapsestasi ? Entäpä jos sinulle tulee tai on raskaudenaikainen diabetes ?

Voi hitto miten yksitoikkoisia ihmisiä tännekin kirjoittelee. Luotetaan omaan "minun mielestäni"-tietoon ottamatta asioista selvää.

On se sokerirasitus varmasti ihan hyvä testi pääpiirteittäin, mutta ei se ihan kokonaisuutta kerro. Ainoastaan sen testipäivän tilanteen. Voihan se rd puhjeta testin jälkeenkin edellisten päivien hiilaripitoinen ravinto voi antaa virheellisiä tuloksia jne. Osalla pitkä paastoaminenkin vaikuttaa asiaan.
Mä luotan enemmän sokereiden jatkuvaan seurantaan, kyllä mä huomaan onko arvo siinä 5.0 paikkeilla vai onko se yli 6-7. Ja jos menee liian korkeaksi, toki sitten lähden testattavaksi.

Eikä hillitön sokerin aiheuttama pahoinvointikohtaus ole hyväksi sille syntyvälle lapselle, puhumattakaan odottajan kokemasta stressistä. Joillekin se toisen mielestä pieni piikinpisto voi olla maailman kamalin asia. Tai labrassa monen tunnin notkuminen täysin mahdotonta esimerkiksi työn luonteen takia. Osa meistä odottajista kun ei voi olla töistä poissa 3-5h ajan, vaikka laki siihen kuinka hyvänsä antaisikin mahdollisuuden ja oikeuden.

Aika harvalla prosenttitasolla todetaan edes koko tautia, eikö ole aika panikointia laittaa jokainen odottaja testeihin? Meilläkin on suvussa dbII usealla henkilöllä, mutta ovat kyllä jokainen sairaaloisen lihavia ja mässäävät mitä käteen sattuu osumaan, tupakoivat eivätkä liiku.
Tästä syystä terveydenhoitaja hihkuu riemusta, ei suostu huomioimaan että suvussa kenelläkään normaalipainoisella ei ole kyseistä tautia!

Ok, raskaus on rasite elimistölle johon haimakin kuuluu. Haiman toimintakykyyn taas vaikuttaa elintavat jo ennen raskausaikaakin. Jos on pukeltanut pullaa ja nassuttanut namia kaksin käsin, niin tottakai se vaikuttaa asiaan. Eihän sydän ja verisuonetkaan kestä jatkuvaa rasvakuuria, vaan kyllä sinne tukoksia muodostuu. Samaten jatkuva sokerisyöpöttely kuormittaa elimistöä, ei se mitään rakettitiedettä ole tajuta.

Lapsen kokoon vaikuttaa muutkin asiat kuin sokeri. Ihan tervekin odottaja voi saada ison vauvan, jos syö mitä huvittaa eikä yhtään ajattele seuraamuksia. Puhumattakaan geneettisistä tekijöistä... Yhtälailla lapsen sokerit voi heittää muistakin syistä kuin äidin rd'stä, eikä se rd'n hoitokaan aina takaa tervettä lasta normaaleilla arvoilla ;) . Yksi pikku verikoe ei varmasti muuta täysin koko tilannetta.

Joka tapauksessa arvon kanssaodottajat. PITÄKÄÄ HUOLI TERVEYDESTÄNNE! Siihen kuuluu terveellinen ravinto,stressin välttäminen, riittävä lepo jne. Joku tekee asiat eri tavalla kuin toinen, jokainen toimikoon parhaaksi näkemällään tavalla. Pääasia on nauttia omasta tilastaan ja valmistautua tulevaan.

Te jotka solvaatte täällä toisia: Miettikääpäs, millaisen kuvan annatte itsestänne? Oletteko mielestänne hyviä esimerkkejä lapsellenne, kun täällä toisia nimittelette? Haluaisitko, että oma lapsesi käyttäyisi samoja solvauksia muita kohtaan? Entäpä, jos joku toinen käyttäytyisi sinua kohtaan tuolla tavalla?

Mitenhän niitä lapsia on ennen synnytetty, kun ei ollut olemassakaan mitään sokerirasituskokeita tai ultria. Hoohhoh. Jo on hysteeristä.

En suoraan sanoen ymmärrä sokerirasituskokeeseen menemättömyyttä. Jotkut täällä kirjoittavat, että on hysteriaa tarkkailla asiaa, ja suunnilleen samassa viestissä voi olla taivastelua siitä, miten kauhean vaarallinen se testin sokeripiikki mahtaa olla. Itse menin kokeeseen ihan hyvillä mielin. Sain normaalin tuloksen, ja se vahvisti uskoa raskauden normaaliin sujumiseen ja omaan terveyteen.

Ennen raskautta söin viikossa useasti pitsaa ja muuta rasvaista ruokaa sekä karkkia ja sipsejä viikoittain, useasti viikossa. Liikuin n 5krt viikossa eli paino on pysynyt aina kohdillaan ja painoindeksi oli raskauden alussa 21. Kolesteroli oli 3,5.
Nyt raskauden aikana olen yrittänyt malttaa himojani mutta todella vaikeaa on. Syön terveellisen aamupalan puuroa ja ruisleivän mutta 2h siitä verensokeri on alle 4 joten tulee se heikko hetki jolloin voisi syödä koko irtokarkkiosaston. Tulee värinä ja tärinä ja heikotus.. Olen kokeillit erilaisia aamupaloja esim maitorahkaa ja hedelmää sekä raejuustoa mutta ei auta... Tämä ongelma ilmenee juurikin työssäni joka on todella raskasta. Viimeksi töissä söin klo 8 reilun ja terveellisen aamupalan ja 10.30 oli heikkko olo ja mittasin verensokerin, joka näytti 3,2. Olen myös ottanut ruuan jälkeen tunnin päästä verensokerin, kun söin kunnon annoksen muussia ja kastiketta sekä salaattia, niin oli 4,9.