En saa iloa mistään. En pysty saamaan mielenkiintoani tahi keskittymään mihinkään, edes television katselusta ei tule mitään. Mieli lähtee koko ajan harhailemaan tai blankkaa. Tunnen koko ajan oloni niin epätodelliseksi, kuin olisin unen ja valveillaolon rajamailla. En tunne yhtään mitään. Iloa, surua, en mitään. Olo on niin turta. Tuntuu myös kuin olisin menettänyt täysin loogisen ajattelukyvyn ja järkeni. Olen kuin automaatilla kulkeva zombie. En kykene lainkaan ajattelemaan tulevaisuutta. Jopa voileivän tekeminen on ylitsepääsemätön tehtävä monestakin syystä. Fyysisiä oireita on vaikka muille jakaa, unettomuudesta ummetukseen.
Lekurit sanoivat olevan vakavaa masennusta ja aloittivat Citalopramin syöttämisen. Olen nyt napsinut sitä viisi viikkoa (viikon 20 mg, sitten nostettiin 40 mg) eikä mitään ole helpottanut. Pääsin osastolle hoitoon ja muut masennuspotilaat eivät ole lainkaan kaltaisiani tapauksia, vaan pystyvät nauttimaan elämästään edes jotenkin. Tältäkö masennus tuntuu? Kuin järki olisi mennyt? Eikä kykene enää huolehtimaan itsestään? Onko tuo lääke vain tosi hidas vaikuttamaan? Kauan muilla on sen kanssa mennyt? Paraneeko tästä ikinä?
Lekurit sanoivat olevan vakavaa masennusta ja aloittivat Citalopramin syöttämisen. Olen nyt napsinut sitä viisi viikkoa (viikon 20 mg, sitten nostettiin 40 mg) eikä mitään ole helpottanut. Pääsin osastolle hoitoon ja muut masennuspotilaat eivät ole lainkaan kaltaisiani tapauksia, vaan pystyvät nauttimaan elämästään edes jotenkin. Tältäkö masennus tuntuu? Kuin järki olisi mennyt? Eikä kykene enää huolehtimaan itsestään? Onko tuo lääke vain tosi hidas vaikuttamaan? Kauan muilla on sen kanssa mennyt? Paraneeko tästä ikinä?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Totta joka sana. Olet alkuvaiheessa..yritä saada niitä fyysisiä vaivoja lievennettyä.
Vaihda se lääke vaikka Cymbaltaan, jos on kipuja. Äläkä koske SSRI-lääkkeisiin.
T.F32.2
M51.1
M51.3