Pakkomielle ihastumisesta

surusilmä-

Olen 28-vuotias nainen ja olen siis saanut joitain vuosia sitten diagnoosikseni epävakaan persoonallisuushäiriön johon syön mielialalääkettä. Kävin myös ryhmäterapiassa jonkin aikaa mutta tunsin etten kykene ryhmässä avautumaan, niimpä lopetin sen. Toki ensin pyysin mahdollisuutta toisenlaiseen terapiaan, mutta psykiatri totesi tylyyn tyyliinsä "ei tämä mikään valintamyymälä ole".
Nyt olen siis ollut parisen vuotta ilman terapiaa ja ilman kontakteja minnekään psyk.puolelle.

Suurimmaksi ongelmakseni onkin nyt tässä sen jälkeen (ja jo ennenkin sitä) muodostunut pakkomielteenomaisuus ihmissuhteissa, siis lähinnä suhteissa vastakkaista sukupuolta kohtaan. Etsin jatkuvalla syötöllä miestä johon ihastua ja jonka kanssa tutustua. Kun sitten löydän mieleisen, alan odottaa satunko olemaan mieleinen myös hänelle. Mikäli kumpikin kiinnostuu toisistaan, alkaa pakkomielteisyys saada jo tuskallisia piirteitä. En kykene ajattelemaan mitään muuta kuin tätä henkilöä. Haluan olla jatkuvalla syötöllä tekemisissä, kirjoitella, textailla, puhua puhelimessa tai nähdä. Ennen kaikkea hakuan koko ajan todisteluita siitä että tämä pitää minusta, haluaa olla kanssani jne. Omat tunteeni roihahtavat hyvin salamana ja voisin rakastua saman tien. Tai ainakin niin kuvittelen, mutta kaikki taitaakin olla vain pakkomiellettä. Lähes joka lauseessa pitää sanoa tykkäävänsä toisesta ja jos mies ei heti muista sanoa hellittelyjä niin olen aivan paniikissa että nytkö se ei enää välitä.
Useat orastavat suhteet ovat kuitenkin kaatuneet melkein aina siihen, että olen ollut liian innokas ja halunnut edetä nopeasti. Tai sitten ne ovat kaatuneet muista syistä. Koko elämäni keskittyy vain ja ainoastaan tähän mieheen, en pysty tekemään kunnolla muita asioita koska murehdin jatkuvasti sitä välittääkö hän minusta ja haluammeko samaa tulevaisuutta. Kun sitten saan kehuja ja hyväksyntää, huomionosoituksia ja ilmaisuja tykkäämisestä, leijun pilvissä. Mutta hetken päästä pelko valtaa minut taas.
Kun sitten tulen jätetyksi, elämäni romahtaa aivan täysin. itken monta päivää, olen ahdistunut ja joudun käyttämään rauhoittavia lääkkeitä. Alan paniikissa katsella ympäriltäni uutta kohdetta keneltä saada vastakaikua pohjattomalle läheisyydenkaipuulleni.

Kärsin tästä suunnattomasti, eikä ihmissuhteeni koskaan onnistu muodustumaan normaaleiksi ongelmani vuoksi.

En siis osaa sanoa kuuluuko tämmöinen epävakaan persoonallisuushäiriön piikkiin, vai mistä häriöstä tässä nyt on kyse?

Osaisiko joku auttaa? :(

14

557

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • 15

      Epävakaaseen kuuluu tuo suhteisen kiihkeys ja epäjohdonmukaisuus.

      Olen itsekin tovin miettinyt vaihtoehtoa että kärsinkö mahdollisesti tuosta samasta häiriöstä. Epäsosiaalista persoonallisuushäiriötä epäillään kylläkin.

      Tuo tunteiden vuoristorata saa vaan miettimään tuon mahdollisuutta ja suhteissa juuri näkyy epävakaaseen kuuluva jumalointi tai täydellinen mitätöinti.

      Olen hieman sinua nuorempi mies.

    • surusilmä-

      Lueskelin jälleen kerran aiheesta täältä netistä enkä kyllä oikeen minkään muun alle osaa tuota pakkomielteisyyttä ja hylätyksi tulemisen epätoivoista välttelyä sijoittaa kuin juuri epävakaan alle.. :((

      Harmi vaan kun ei tähän tunnu kunnollista apua saavan ja koko elämä on yhtä läheisyyden metsästämistä..

      • 15

        Kyllä sinun pitäisi saada terapiaa, sellaista kuin itse toivot. Ei missään pakoteta ryhmäterapiaan, kun sitä eivät kaikki halua eikä se sovi kaikille. Itselläni on vaikeuksia puhua muiden kuullen omista asioista ja ryhmätilanteissa menee arsyttämisen puolelle lopuksi.


      • räppänä

        Hei surusilmä! On sellasiakin terapioita että on ryhmä, jossa kaikilla on jotain riippuvuuksia. Varmaan voit luetella listan riippuvuuksia, tietynl.käytös ja reagointi voi m olla riippuvuus. Konsepti muistuttaa AA-kerhon.. On vaitiolovelvollisuus ryhmän sisällä- ehdottomasti! Kun alustuksen jälkeen ryhmässä kukin saa puheenvuoron, EI KUKAAN saa antaa palautetta, hyviä neuvoja tms. Se on hyvä asia, kun saa purkaa tuskaansa ja on luottamus, ettei asia mene eteenpäin. Olen kokeillut sitä nimellä "tervetuloa todellisuuteen" jossa on 12- askelta. Ensin myönnetään, että on riipuvainen t.että on ongelma. Se on 1.askel jne.
        Ryhmässä ei myöskään ole pakko sanoa mitään, mutta esitellä itsensä voi.


      • räppänä

        surusilmälle: kirjota lisää.
        Mullakin on ollut jotain. Aattelin sen johtuvan tunne-elämästä. Jotain, mikä voi olla varhaislapsuudesta johtuvaa.
        Mielestäni sinun ongelma voi olla kans muuta kuin varsinaisesti mielenterveydellinen.
        Ainakaan en haluais ottaa lääkettä tunne-elämän häiriöihin.


    • coutes

      Hei surusilmä-, mulla myös todettu epävakaa persoonallisuushäiriö, olen 23. Tuo sinun kirjottama on hyvin tuttua käytöstä itselleni. Läheisyydenkaipuu on loputon ja poikaystävällä on siinä kestämistä. Mulla on sellainen epämääräinen suunnaton ahdistus joka pakottaa mut soitttelemaan poikaystävälleni ties kuinka monta kertaa päivässä. Sellainen takertuminen tuntuu tosi pahalta.. mutten voi sille mitään. Sitten kalastelen poikaystävältäni, ja muiltakin miehiltä vakuuttelua, en oikein tiedä että mistä.

      Nykyisen poikaystävän kanssa asumme eri maissa, mikä vähän hillitsee poikaystävän turhautumista muhun..

      Edelliset suhteeni ovat kaatuneet mun pettämisiin ja muihin yleisiin sekoiluihin, esim juuri tuo ihannointi ja sitten hirveä vähättely ja siitä syntyvät riidat joita haastamalla haen.

      En valitettvasti osaa neuvoa sua mikä tähän auttaisi, mutta ainakin tiedät ettet ole ainoa :) Käyn tällä hetkellä terapiassa (juuri alkanut) mutta uskon että se voisi tehdä sullekin hyvää.

    • ÄLÄ NEUVO MUITA!

      "Edelliset suhteeni ovat kaatuneet mun pettämisiin ja muihin yleisiin sekoiluihin, esim juuri tuo ihannointi ja sitten hirveä vähättely ja siitä syntyvät riidat joita haastamalla haen."

      ...

      "En valitettvasti osaa neuvoa "

      ....

      Sinä et valitettavasti saa neuvoa ketään. Sinulaiset likaiset huorin tekevät ihmiset eivät saa neuvoa muita, kun olette tuollainen mikä olette. Jos on niin likainen ja sairas, että on pettämisiä ja muita harrastanut, ei ole mitään asiaa neuvoa muita. Häpeäisit.

    • epävakkaakkaakkaakka

      Itelle pääs ryhmäterapias nyt niin huonosti käymään, et ihastuin siellä toiseen hulluun. :D

      Epävakaaryhmä nimenomaan! Aina sitä vääriin tulee ihastuttua, sniff. :'(

      • epävakkaakkaakkaakka

        Ja toi mitä tos avausviestissäs sanoit, ni o iha normia epävakaalle. Näin mulle ainakin itelle henkilökohtasesti ja tuntuu et muil iha sama, emmäkää tost ryhmäterapiasta silleen piittaa, mut oha siel kiva jauhaa paskaa ja samalla saa kuntoutustukea.

        Tsemii vaan kaikille epävakaille. Ajattelin joskus, et ois rentoa olla mielisairas, mut sit ku se sattu omale kohalle, ni joo... Tai no ei nyt kunnon mielisairaus, mut vitun hankala sekä itelle, että muille! Tää persoonallisuushäiriö.


    • Kysymys

      Heippa, kertokaapa, miten pakkomielteinen ihastuminen tapahtui ekan kerran? Olitteko olleet sitä ennen pitkässä suhteessa vai onko tämä pakkomielteisyys ollut aina olemassa? Kiinnostaa minua, koska entinen aviomieheni sai bipon lisäksi pakkoajatuksia ihastukseensa.

    • +patapata

      Oma tyttöystäväni on jossain määrin saman kaltainen, ja hänen ongelmansa on luonut narsistinen äiti. Ainakin heikko itseluottamus hänellä on. Ei ole varma sisällään kuka on ja millainen on, varsinkaan muiden ihmisten keskuudessa.

      Aluksi olin otettu tyttöystäväni kiintyneisyydestä aluksi, mutta se alkoi vain pahenemaan. Lopulta tuntui, etten pystyisi edes hengittämään tai ajattelemaan vapaasti. Ja itseltäni alettiin vaatia lisää ja lisää ja lisää ja lisää, huomion osoituksia, tunteita, "rakastatko mua? rakastatko mua? rakastatko mua? miksi rakastat mua? miksi miksi miksi? Kaikki vapaa-aikani olisi pitänyt viettää hänen kanssaan, eikä varsinkaan ulkona yksin tai kavereiden kanssa. yms.

      On hän vähitellen hieman muuttunut, kun ollaan tarpeeksi taisteltu ja olen tarpeeksi yrittänyt selittää mikä on itseni mielestäni normaali suhde, ja minkälaiset ovat omat voimavarani ja odotukseni. Välillä koen itseni enemmän mielenterveyshoitajaksi, psykiatriksi, psykologiksi ja psykoterapeutiksi, kuin poikaystäväksi.

      Tärkeää on, että olen ymmärtänyt hänen ongelmansa. Niin en enää provosoidu niin hänen sanoistaan, kun varsinkin masennuksen aikaan iskee ylihuomio/läheisyydenhakuisuus ylle. Pystyn estämään turhia taisteluita, kun alan keskustelemaan asiasta.

      Mielestäni kannattaa omaehtoisesti alkaa rakentamaan pikku hiljaa omaa itsetuntoaan ja itsearvoaan positiivisemmaksi. Käydä mielessään myös lävitse mikä on järkevää ja mikä ei.

      Se ei ole helppoa varsinkaan, jos omat perheenjäsenet ovat sellaisia, jotka eivät tue, vaan vain valittavat.

      Tuolla Yksinäisyys palstalla on aiheessa:
      http://keskustelu.suomi24.fi/node/10724457

      Ihan hyviä vinkkejä joissakin viesteissä, joita kannattaa pohtia.

    • coutes

      kiitos patapata sun hyvästä ja hyödyllisestä viestistä!

    • surusilmä-

      Kiitos kaikille asiallisille vastaajille! Lisääkin saa kirjoitella jos aiheesta jotain tulee mieleen.

      Juuri tuota nimimerkin " patapata" tyttöystävän kaltaista varmistelua ja jankkausta minusta löytyy paljon. Tykkäätkö musta, kuinka paljon, miksi juuri minusta, ethän tykkää muista. Ja taas seuraavana päivänä, tykkäätkö vieläkin musta jne..

      Ja jokaista lausetta tulkitsen ja kääntelen, yritän lukea rivien välistä kaikkea negatiivista.

      Huoh. :(

    • Epävakaa vaiko DID

      Minusta kyse on läheisriippuvuudesta.. Itsellä "todettiin epävakaa" vaikka omasta mielestäni näin aikuisena oireeni muistuttaa enemmän did iä, sillä unohtelen asioita, enkä koe halua pettää ketään. Seksi myöskään ei ole erityisen tärkeä, en valehtele, varastele tms. Mustavalkoisesti ajattelen edelleen ja leimahdan herkästi.. Mutta moni on sanonut että olen suutuspäissäni kuin eri henkilö. Samoin kiltteyspäissäni.. Että uskoisin mun ohdalla virhemarginaalin mahdollisuuteen. Lapsuuteni on ollut melkoisen traumaattinen. Isä oli väkivaltainen, enkä muista tekikö muuta kuin hakkasi. En halua muistaakaan.. Äitini omien sanojensa mukaan ei muista syntymääni lainkaan.. Minusta ei ole ainoaakaan kuvaa jossa näkyisi naama alle 6 vuotiaana.. Omituista. Vanhemmista sisoistani kun on.. Epäilen olevani joskus ottolapsi tai vastaava. En muistuta äitiäni mistään kohtaa. Eikä meillä ole ainoaakaan samaa mielenkiinnon kohdetta ajatuksissa eikä teoissa. Minulla on muutama ihana ystävä, tosin hekään eivät oikein ole varmoja millä tuulella tänään.. minusta minulla on kaksi sivupersoonaa. Toinen on kovanaama ja toinen naisellinen avuton daami. Ja sitten olen minä.. omana itsenäni. Nuorempana tätä oli hankalaa huomata, siksi kai epävakaa diagnoosi tuli. Lääkärini kanssa ihmettelen muistini osittaista pätkimistä.. Toisaalta kyllä minäkin sanomisia mielessäni vääntelen..

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Stefu LOISTAVAA!

      Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      134
      2016
    2. Msisa on eronnut

      Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      29
      1065
    3. Missä sinuun mies voisi

      näin pääsiäisenä vahingossa törmätä? Ei ilmeisesti missään?
      Ikävä
      69
      880
    4. Venäläisiä keksintöjä?

      Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?
      Maailman menoa
      261
      768
    5. Tiedän että on aika luovuttaa

      En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r
      Ikävä
      65
      759
    6. Raviskalla tappo?

      Huhuja liikkuu et raviskalla ois joku laitettu kylymäksi?
      Oulainen
      14
      739
    7. Sun mies on mun

      Sinun mies on yksin minun ja sinä et voi sille mitään.
      Ikävä
      83
      689
    8. Katumuksesta

      Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t
      Sinkut
      132
      687
    9. Sisällissota kiihtyy Ruotsissa

      KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.
      Maailman menoa
      213
      676
    10. Et arvaa nainen, miten ikävä mulla on sinua.

      Sinua ei voi unohtaa. Pusu sulle musulle!
      Ikävä
      26
      672
    Aihe