Mikä vaikeinta oikiksessa?

Yksin opiskelu ja kirjojen hinkkaaminen! Itselleni sopii ehdottomasti paremmin ryhmätyöskentely ja esiintyminen, joten opiskelu oikiksessa on ollut pienoinen haaste. Suosittelen ehdottomasti jonkin hyvän porukan kokoamista, jonka kanssa voi pohtia oikeustapauksia, vaihtaa muistiinpanoja jne., sillä muuten opiskelu käy pidemmän päälle aika tylsäksi ja raskaaksi. Oikislaiset eivät tosin keskimäärin ole ehkä niiten kaikkein sosiaalisimpia ja yhteistyöhaluisimpia (verrattuna vaikka ystäviimme Aallossa), mutta aina joukosta kyllä löytyy yksi jos toinenkin samanhenkinen.

Toisaalta itsenäinen opiskelu antaa mahdollisuuksia: Opintoja voi suorittaa omaa tahtia, työvuorojen järjestely helpottuu ja voi pitää breikkiä silloin, kun huvittaa. Eli asioilla on aina puolensa ja puolensa.

Kirjojen saanti on myös aina oma haasteensa. Kannattaneekin hankkiutua jo opintojen alussa töihin johonkin alan toimistoon, niin on ainakin yksi murhe vähemmän.

Tenttejä ei kannata pelätä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Ei niissä mistään ydinfysiikasta kuitenkaan ole kyse. Matikkaa ei tarvitse hallita tuon taivaallista. Sen sijaan hyvästä muistista on hurjasti apua, mutta keskivertoisella muistilla ja ÄO:llä kyllä pärjää oikein mainiosti.

Summa summarum, en ole kokenut mitään ylivoimaisen vaikeaksi. Kaikesta on selvitty enemmin tai myöhemmin. Ainut haaste minulle on opiskelun antisosiaalisuus.

Vaikeinta oikiksessa on välillä pakottaa itsensä lukemaan tenttiin, vaikka ei ollenkaan huvittaisi. Kun vain saa luettua, niin eipä siinä juuri muuta vaikeata ole.

Opinnot ovat jo loppusuoralla ja kaikki pakolliset tentit suoritettu, mutta rehellisesti sanottuna en tähän asti ole löytänyt työpaikkaa. Myös eräs opiskelukaverini on ilman työpaikka ja ei-koulutusta vastaavassa työssä.

Muuta etelään.