Olen halunnut lapsia jo vuosia, mutta pelännyt. Pelännyt että epilepsia tai lääkitykseni aiheuttaa heille sairauksia, epämuodostumia, epilepsian... On itsekäs olo jos väkisin alan tekemään lapsia vaikka tiedän mitkä on riskit. Miten pääsen tästä tunteesta eroon? En tiedä miten voisin elää syyllisyyden tunteen kanssa jos jotain aiheutuisi lapselleni. Onko kenelläkään samoja ajatuksia? Tai onko kukaan luopunut ajatuksesta lapsista vain epilepsian takia?
itsekkyyden tunteesta eroon
Marjennie
7132
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Se, mitä nimität itsekkyydeksi saattaa olla järjen ääntä, josta ei ehkä ole edes tarpeen päästä eroon, vaan pikemminkin noudattaa sitä. Sinä itse pystyt arvioimaan periytyvyyden mahdollisuutta. Mitä sanot syyllisyydestä pitää varmasti paikkansa: jos olet jo tietoisesti ajatellut epilepsian saattavan aiheuttaa lapselle haittaa, ja jos niin käykin, taakkasi on todellinen. Ole itsellesi rehellinen, tunnusta, ettet voisi elää syyllisyytesi kanssa. Vielä ehkä se, että saa epilepsiakohtauksia pienen lapsen kanssa, mutta jos toteaakin joku surullinen päivä lapsenkin saavan epileptisiä kohtauksia..
Äitinä sitä syyttää itseään pienemmistäkin asioista, olisi pitänyt, mitä jos ja entä jos en olisi ovat todella tuttuja tuntemuksia.
Sinulle voisi olla hyvä vaihtoehto yrittää adoptiolasta; eihän kenenkään lapsista ole neurologista takuuta, mutta ei kaatuisi omaan niskaan. Aivan varmasti jotkut on luopuneet ajatuksesta omasynnyttämistä lapsista epilepsia takia. Onhan kuitenkin aina oma riskinsä siinäkin että epilepsiakohtaus sattuu silloin kuin on itse lapsesta vastuussa. Itselleni "olla neurologisesti poissapelistä" on melkoinen mörkö.
Mutta mitkä ovat perinnöllisyyden todennäköisyys? Monilleko epileptikon lapsille aiheutuu sairauksia, vammoja tms? Minun kohdalla ei tietoa mistä epi on peräisin. Suvussa sitä ei ole.
Olen pitkään jo halunnut lapsia, mutta... Jos todennäköisyys on hyvin pieni, uskallanko olla "itsekäs"?
Tiedäthän sinä, ettei täällä kukaan pysty antamaan sinulle oikeaa vastausta, vaan sinun on otettava asia esille neurologisi kanssa.
Kuinka tarkan tutkimuksen tuloksena sanot, ettei tiedetä mistä epilepsia on peräisin? Kyse kuitenkin on sairaudesta, jonka pääsyyllinen löytyy hermoston viallisuudesta. Monesti tarkkojen läpikotaisten tutkimusten jälkeen pystytään sanomaan jonkunlaisella varmuudella mikä on vialla. Uskoni epilepsiatutkimukseen on melkoinen. Ainut vaan, että tutkimuksiin pääsy on hankalaa; jos lääkkeillä tilanne pysyy kurissa ei yleensä muihin selvittelyihin ryhdytä.
pelkäsin koko raskauden ajan että lapseni saa epilepsian ja saihan se sen jotenkin aavistin vaikka ei mikään perinnollinen epi ole kyseessä miulla.
Itse olen aina kärsinyt ja hävennyt epiä ja nyt sitten lapseni saa kärsiä ja ei voi ku vierestä katsoa sitä.
Vilikka: Onko epilepsiaa sairastavan ihmisen mahdollista saada adoptiolapsi...? Kun olet adoption yrittämistä suosittelemassa, tietänet asiasta tarkemmin?
Ei, en tosiaankaan tiedä, en adoptioon ole sen tarkemmin perehtynyt. Voihan siellä tietysti olla pykälä, että adoptiovanhemman täytyy olla superhyperhyvä, terve ja rikas. Ajattelin vastauksessani asiaa vain "maallikon" aivoin, tosin sähköhäiriöisin. Mikään suositushan tuo ajatukseni ei ole, jokainen päättelee ihan itse, mikä itselleen on hyväksi tai paremmaksi. Ehkä se on mahdollisuus, ehkä ei.
Voihan se tosiaan olla niin, että jos [äitinä] sairastaa epilepsiaa, lapsen saa kyllä tehdä ihan itse, jos sielu sietää, mutta toisen lasta ei siihen riskiin annetakaan. Varmasti on viisainta asia selvittää asiantuntijan kanssa, minä en sitä ole, enkä tietenkään täältä oman näyttöni takaa pysty sanomaan, mikä on kellekin paras tai suositeltavin vaihtoehto.
Anteeks kommenttini, onko lapsesi epilepsia tutkittu tarkoin? Olen tässä vuosien varrella tajunnut, että ainakin pääkaupunkiseudun ulkopuolella epilepsian tutkiminen voi olla vähän sitä ja tätä. Tietysti, jos lääkkeet pitää vaivan kurissa, asia on ehkä hyvässä hallussa, mutta erityisesti lääkkeisiin huonosti reagoivat epilepsiat pitäisi tutkia huomattavasti tarkemmin. Jo pelkästeen se, että selvitetään, mistä epilepsia johtuu auttaa suhtautumaan tilanteeseen. Puhumattakaan, että jos löytyykin paikka, jota voidaan epilepsiakirurgialla korjata.
Sairastan epilepsiaa itse, ja poissaolokohtauksia on välillä enemmän ja joskus pari kuukautta menee ilman kohtauksia. Olen jutellut raskaus -asiasta neurologin kanssa, jonka mielestä raskauteeni ei ole estettä kun saavutetaan tietty kohtaustasapaino, sopiva lääke käyttöön jne.
Olen samaa mieltä monen epileptikon sekä neurologin kanssa siitä, että raskauteen ja perhe-elämään harvoin on oikein estettä epileptikolla (tietysti valitettavasti näinkin erittäin vaikeissa tapauksissa on).
Tutkimusten mukaan epilepsia ei periydy. Olen itse sitä mieltä, että epilepsia ei normaalisti ole este raskaudelle ja että jos onnellinen haluaa olla, on riskejä (järkeviä sellaisia) elämässä otettava. Voihan lapsi olla sairas tai sairastua muutakin kautta.