miksi

En tajunnu, oon maalta.

Ööö... siis..... hoitoon?

Narsistiin rakastutaan ja vihastutaan. Hänen käytöksensä vie lopulta vihan ja hulluuden partaalle, silti ei osata päästää irti ja monet jäävät loppuelämäkseen narsistin rakkauden uhreiksi. Eikö tuossa ole paradoksi, jota ei voi käsittää?

Uhri menettää narsistille jotain itsestään, osan sitä tunnemaailmaa, josta jokainen vain haaveilee, mutta jota narsisti osaa taitavasti käyttää vain omia tarpeitaan varten hyödyksi.

Narsisti antaa suuria tunteita,- onnentunteita, nostaa pilviin palvonnallaan. Sieltä putoaminen on raju kokemus, kun selviää että kaikki onkin ollut vain pelkkää valhetta.

Narsisti jättää kaksi tunnetta; rakkauden- ja vihantunteen ja uskonkin, että näiden kahden tunteen välillä uhri kamppailee ja käy kiistaa, kun ei tiedä kumpi niistä on hänessä saanut suuremman vallan.

Narsisti jättää jälkeensä jotain sellaista mitä muut eivät jätä,- käsittelemättömiä tunteita, epävarmuutta mikä oli totta mikä ei, uhri ei tiedä enää onko hän sitä vai tätä vai ei mitään jne..astuu kuvaan vihantunne, mutta samalla narsisti on jättänyt rakkauden nälän jälkeensä, jossa uhri kokee ettei kukaan toinen voi niitä tunteita hänessä uudelleen herättää ja aikaansaada.

Tunteiden manipulointi ohjaa tätä näytelmää, jossa järki väistyy kokonaan ja uhri on täysin narsistin vallassa ja vietävissä. Vain kylmä järjenkäyttö ja vahva itsetuntemus, sekä narsistin tapojen ja käyttäytymisen tunnistaminen voivat estää narsistin iholäpi tunkevan tunnelatauksen sisälle pääsyn.

Tunteet ovat ihmisen heikoin kohta, johon narsisti imukuppinsa imaisee ja vetäisee aina siitä itseensäpäin, jos näkee uhrin epäröinnin. Tuosta imukupista on vaikea irrottautua, koska se on osa uhria johon narsisti on uhrin itseensä sitonut.

Narsistin uhri on sekaisin ja voi mielessään miettiä olisiko suru suurempi, kun kohtasi narsistin vai kun ei koskaan kohdannut olisi. Paradoksinen kysymys.

http://www.youtube.com/watch?v=gYdTcCH7SdU&feature=related

Eikös sanota että ihminen rakastuu siihen yli-ihanaan kumppaniin jota narsisti esittää mutta vihaa narsisia itsenään kun tämän oppii tuntemaan. Se rakkauden tunne on vaan ollut niin voimakas että siitä ei osaa päästää irti vaikka järki sanoisi että se perustui huijaukseen, sitä rakkauden kohdetta ei ole oikeasti koskaan ollutkaan.

Uskoisin että moni jatkaa narsistin kanssa läheisriippuvuutensa takia, kuvitellen että se on rakkautta kun roikkuu narsistissa vaikka kyse on omasta "vammasta" jota yritetään korjata narsistin avulla. Jotkun eivät alkujaankaan/narsistin käsittelyn jälkeen pidä itseään riittävän arvokkaina saamaan todellista rakkautta ja tyytyvät armopaloihin joita narsisti jakaa, haluten uskoa että siellä takana on jokin todellinen tunne.

Mulla ei ole kokemusta narsistista puolisona, kaverina vain ja kyllä se luottamus meni sitten kokonaan ja lopullisesti kun se meni, ei siinä auttanut narsistin mielistelyt. Kun tajusin mikä tyyppi on "miehiään" niin en kyllä kykene hänestä pitämään millään tasolla ja tavalla vaikka tuo kuinka kehui ja oli ylintä ystävää. Olkoon sitten vaikka kuinka lapsuutensa uhri (mitä onkin), minä en ole tuota lapsuutta hänelle aiheuttanut enkä sitä pysty korjaamaan. Minun oikeuteni on pitää k-päät poissa elämästäni ja olla säälimättä, saati pitämättä, heistä.

elämäänsä kannattaa päästää vain niitä ihmisiä, jotka auttavat itseäkin ihmisenä kasvamaan. Narsisti ei edistä kenenkään ihmisyyden kasvua päinvastoin vie sen vähäisenkin mitä on oppinut pitämään kauniina ja kelvollisena. Narisistin kanssa oppii narsistin tavoille ja se on todella ikävää, sillä meidän pitäisi täydentää toisiamme, ei rikkoa ja hajottaa.

Hyvän ihmisen läsnäolo tuo varmuutta, turvallisuutta ja lämpöä. Hyvän ihmisen kanssa olo on kuin olisi tullut kotiin tai päässyt perille. Narisistin kanssa on jatkuva epämääräisen epävakaa olo, eikä itsestä lopulta ole kenellekään mitään annettavaa, vain tyhjä kuori samanlainen kuin narsisti.

Aivan - rakentakaa siltoja, älkää aitoja ;)