Miten saada lapset siivoamaan???

Lelut piiloon tai jos liikaa, niin jopa myyntiin, eiköhän löydy intoa, kun ei halua leluja menettää

Tee siivoamisesta samanlainen päivittäinen rutiini kuin vaikkapa hampaidenpesu. Sitä vaan tehdään (tai itketään/huudetaan ja tehdään). PISTE. Meillä esim. siivotaan llalla yhdessä iltapalan jälkeen ennen iltapesua, reippaasti touhuten varttitunnissakin saa ihmeitä aikaan. Ja sitten onkin kiva viettää iltasatuhetki ja mennä nukkumaan. Määrätietoisesti vaan käsket lapset hommiin, rutiininomaisesti joka päivä, kyllä se siitä lähtee.

Kerää laatikkoihin kaikki lelut paitsi muutamaa lukuunottamatta. Jos keräävät ne jätetyt lelut takaisin paikoilleen illan tullessa, niin otetaan joku lelu laatikosta leikkeihin mukaan ja tätä rataa. Ja jos ruvetaan lipsumaan, poistetaan taas jotakin. Vaatii kyllä määrätietoista otetta, mutta toimii!

Voisimpa sanoa.

Vastikkeelliseksi vaan kaikki, herkut, karkit, viikkorahat ym. Ei näitä jos ei homma pelaa. Listaan voisi lisätä tv;n katselun ja tietokoneen käytön. Kokemusta on, ja muuten toimii!
Ensimmäisen lapseni kanssa noudatin tätä "kotitöistä ei makseta" linjaa, no eipä siitä mitään kehuttavaa seurannut.
Toisen kohdalla jo olinkin viisaampi; ruoka ja vaatteet talon puolesta, muuten tienaat huvitus ja karkkirahat tekemällä kotitöitä. Uskokaa huviksenne; kyllä ne sitten aikuisiän kynnyksellä tajuaa ihan itsekseen ettei kotitöistä makseta siellä omassa kodissa.
Ovatpahan kuitenkin oppineet matkan varrella tekemään niitä.
Äidit eivät ole mitään kokoperheen palvelijoita, jokainen osallistukoon kotitöihin.

Ulkopuolisena ja lapsettomana on tietysti hirvittävän helppo sanoa ja neuvoa, mutta kokeilen kuitenkin. :)

Meillä oli aikoinaan kotona samanlainen tilanne. Koskaan ei velipojan kanssa siivottu eikä autettu äitiä missään. Äiti siivosi jupisten itse, välillä jätti minun huoneeni siivoamatta, kun en suostunut itse siivoamaan.

Ehkä iso syy siihen, miksi en halunnut millään tavalla osallistua siihen, oli äitini asenne. "Kukaan ei koskaan täällä mitään tee kuin minä". "Kukaan ei koskaan viitsi auttaa". Tätä kuuli joka viikko. Ei se hirvittävästi lisännyt intoa auttaa, kun sai kuulla tuollaista. Ja aina, jos jotain pyydettiin tekemään, se oli tehtävä sillä sekunnilla, vaikka oli itsellä jotain kesken, tai sitten äiti teki "Kukaan ei koskaan täällä tee mitään". Sitä huomasi, että jos odotti aikansa, niin ei tarvinnut tehdä.

Sitten jos jotain joskus erehtyi tekemään ja auttamaan, ei tehnyt oikein. Tuntui, että vaatimukset olivat korkealla, ja ei saanut kehuja siitä että viitsi auttaa.

En tiedä, millainen asenne aloittajalla on siivoamisen suhteen, tai miten hän muutenkaan asiaan suhtautuu, mutta meillä ainakin äidin asenne oli iso syy siihen, miksi hän ei saanut apua. Siivoaminen oli pakollista toimintaa, siitä ei luistettu. Siivottiin vaikka hampaat irvessä. Ei lapsesta ole mukavaa siivota, jos se on totista ja muuta. Jos siitä olisi saanut tehtyä innostavan tapahtuman, ja jälkikäteen olisi saanut jotain kivaa, vaikka herkkuja, ja tietenkin kehuja, olisin varmasti minäkin tarttunut pölyrättiin useammin kuin kerran kahdessa vuodessa.

Niin, enkä nykyäänkään pidä siivoamisesta, näin aikuisiällä. Siivoamisen jälkeen on toki mukavaa, mutta en silti viitsi siivota. Tavarat saatan saada omille paikoilleen, mutta imurointi, lattioiden pesu ja pölyjen pyyhkiminen on todella hankalaa edelleen...

Voisimpa.

Eli yhteenvetona:
1. Tee siivoamisesta rutiini, joka päivä samaan aikaan esim. leikin jälkeen lelujen ym. raivaus. Näin kämpän yleisilme pysyy siistinä. Lapset mukaan auttamaan tiskaamisessa ja palkkioksi esim. 0,50€ säästöpossuun. Jos eivät auta, ei tipu taskurahaa.
2. Kerran viikossa perusteellinen siivous, josta innostava tapahtuma. Iloisin mielin siivoamaan ja sen jälkeen palkitset lapset esim. karkkipussilla. Jos eivät osallistu, eivät myöskään saa karkkia/pizzaa tai mikä se nyt teidän perheessänne onkaan.

Itse olen lapseton, joten voin vaan kuvitella. Kasvattaminen ei oo helppoa, mutta nuorena se on vitsa väännettävä. Jos ei opi nuorena elämän perusasioita, niin kasvaa uusavuton aikuinen, joka ei osaa eikä kehtaa siivota... Ole tiukkana! Voimia!

6 ja 3 vuotiaat ovat liian pieniä siivoamaan. Heidän siivoamisensa on leikkiä, Eikä leikki tule käskemällä. Toki jokailtainen siivous pitää tehdä ja yhdessä lasten kanssa. Itse pitää ensin näyttää esimerkkiä, kuinka se käy. Ei 3 -vuotiaalta voi vaatia siivoamista jota hänelle ei ole näytetty ja tehty siinä mukana koko ajan. Eräs ammattikasvattaja sanoi aikoinaan, kun valitin sitä kun tyttäreni ei osallistunut lainkaan siivoamiseen, että lapsi hahmottaa asiat kunnolla vasta 12-vuotiaana ja silloin hän rupeaa siivoamaan omaa huonettaan kunnolla. Meillä kävi juuri niin, 12 vuotias oli innokas huoneensa kunnossapitäjä.
Yksi keino, mikä saattaisi helpottaa tilannettasi on se että pakkaat ne lelut piiloon, ja kun illalla tullaan tarhasta, niin saa yhden lelun kerrallaan. Ja kun tuo sen takaisin, saa toisen. Meillä oli käytössä legot, ja niille omat rasiat. Niillä on kiva rakennella ja ne käy joutuisasti kerätä omiin rasioihin koon mukaan. Silloin niillä on kiva rakennella toisenakin iltana.
Toinen keino, leluja ei kanneta leluhuoneesta mihinkään. Siihen toppi. Sitten jaksatte sen yhden huoneen siivota yhdessä. Laita vaikka huoneen oveen sellainen merkki , joka muistuttaa siitä, ettei saa lelua viedä sen ohi.
Autat asiaa kun itse menet lasten kanssa leikkimään lastenhuoneeseen, etkä tee mitään muuta sinä aikana. Jos makaat sängylläsi leporankana, toki lapset haluavat olla vieressäsi ja tuovat lelut mukanansa makuuhuoneeseesi.
Jos väsyttää, niin laitat patjan lattialle ja lepäilet siinä ja lapset touhuavat ympärilläsi tyytyväisenä kun äiti on vieressä. Sitten yhdessä keräätte lelut ja luet iltasadun ja laulat unilaulut. Hyvä ilta.

Jos leluja ei kerätä ne viedään pois (varastoon piiloon). Ekana siivoomattomana päivänä yks, tokana kaks, jne. Lelut saa takaisin sitä mukaa, kun tottelee ja auttaa siivoamisessa.

Teillä tuntuu olevan seikkailuhenki ja yhteinen olo aika hukassa. Lapsen saa siivoamaan kun siitä tekee ison tytön/pojan hommaa jossa osaa ihan itse.
Meillä ensin äiti ja isä palveli, sitten äiti palveli, aina valitettiin kun lapset ei rupea, sitten isompana pakotettiin.. nuorena aikuisena oltiin sitten roskaläjien keskellä ja ei viitsitty tehdä mitään kun siitä sai itse päättää.
Omien lasten hankkiminen ja perhe-elämä on vihdoin saanut opettelemaan ihan itse tekemään jotain ja tosi hankalaa se on, mutta vähitelleen sujuu kun jonkun on tehtävä.
Samanlaiseksi en ole ruvennut, kuin vanhempani. Lapset toimittaa käskystä yksittäisiä tehtäviä. Ei mitään yleisiä komentoja joiden toteutumista odotetaan koko päivä esim. "kerää lelusi" ja sitten tehdään muuta, ja vieläpä lopult amennään valittamaan kun pikkulapsi onkin vain leikkinyt eikä ruvennut sen aikuisellekin valtavan urakan kimppuun.. eihän se nyt niin toimi. Meillä esim. komento: vie pyykit - mitään muuta ei saa tehdä, ennenkuin pyykit on korissa ja tallustan perässä katsomaan, että komentoa totellaan myös, sanon että kerää lelut ja omasta huoneesta ei pääse ennenkuin ollaan yhdessä ladattu leluläjät laatikoihin eikä unohduttu välillä leikkimään niillä, korjaa tiskit tarkoittaa sitä että syöminen ei lopu ennenkuin astiat on tarkassa valvonnassa lajiteltu koneeseen jne. Ei oleteta pienen osaavan ilman apua ja tukea, mutta ei tehdä painostamalla vaan yhdessä. Vähitellen ne oppii.. mies ällisteli, kun tenava pikkuvanhalla tyylillä ja itsetyytyväinen ilme naamalla tuossa kipitti omaa pyyhettään ripustamaan (hän kun tapaa äidin hemmottelemana jättää omansa märäksi läjäksi lattialle ;).
Aikuisten huone on hyvä keksintö, sieltä ei löydy leluja edes vahingossa ja pärjättävä on ilman jos meinaa oleskella. Niitä on meillä olkkari ja vanhempien makkari. Suursiivousta hoidetaan niin, että minä imuroin ja tenavat luuttuavat lattiaa perästä tullen. Jokaisella on oma pölyrättinsä ja yhdessä niillä husitaan pitkin huushollia. Se joka osaa kirjoittaa oman nimensä (päivittäinen harjoitus), saa luvan pelata tietokoneella jne.

Ei ne mitään helvetin leluja tarvii, pistät ne selkäsaunan uhalla kotihommiin niinku ennen vanhaan.

Siis 6-vuotiaan pitäsi osata siivota kun äiti ei jaksa....!!! Hei! Haloo! Lapsesi on 6-vuotia aj toinen vielä pienempi. Vanhemman pitää siivota lasten kanssa. Myös leikkiä ja leikimisen jälkeen laittaa tavarat paikoilleen. Nuorempi on ihan liian pieniä siivoamaan. leikin varjolal voit opettaa laittaa tavaroita paikoilleen. VAi että vielä pakottaa. Ilmeisesti käyt käsiksi koska lapsi heittäytyy makaroniksi. Sinulla ei ole auktoriteettiä eikä mitään oikeaa kontaktia lapsiisi.

Et voi vedota että SINÄ et jaksa. Lapsethan matkivat sinua, eivät siis hekään jaksa. Olet lasten äiti. Sinun olisi hyvä löytää iloa lasten kanssa yhteisestä tekemisestä.

Jos lapsi levittää lelunsa äidin makuuhuoneeseen. Siivoa muovisäkkiin ja vie varastoon. Sano että ovat äidin leluja kun ovat äidin huoneessakin. Samoin olohuoneen voi rauhoittaa. Siitä voi eristää pienen nurkan jossa voi piirtää ja askarrella ja siinä pysytään. Jos tavarat leviää muualle, kokoa pois ja laita varastoon. Äläkä anna niitä ennekä lelut alkavat pysyä siellä missä niiden pitää ollakin.

Siivouspäivistä kannattaa tehdä mukavia. Lapset pyyhkii pölyjä, jos urakka ei ole liian suuri. Pieni pyyhkii vaikka ikkunalaudan. Isompi pöydän. Siivouspäivän jälkeen yhdessä vaikka uimahalliin tai leikkipuistoon, tai yhteinen lastenohjelma ja siihen voi sisällyttää karkkipäivän myös. Karkkipäivä tulee jos on hommat hoidettu. Muuten sitä ei ole ollenkaan.. Ellei lapsi tee sitä omaa pientä osuuttaan, ei palkintoa. Samoin toimitaan viikkorahan kanssa. Kun oma osuus on hoidettu, saa viikkorahan. Myös vuoteensa petaaminen pitää opettaa lapsille ja olla siinä kaverina joka ikinen aamu. Rutiinit ovat turvallisia. ja iltasatu aina. Se luo hyvää läheisyyttä.

Opeta myös ruuan jälkeen lapsia viemään astainsa pois ja kerätkää leivät, voit, makkarat jne yhdessä.

Yhdessä tekemisen pitää olla mukavaa. Yksin ei voi laittaa noin pienille vastuuta siivoamisesta, vaan se pitää tehdä heidän kanssaan. Hyvin tehdystä asiasta palkitaan ja jos ei tehdä ei palkintoakaan. Voit tehdä myös seinään työlistän mitä kunkin kuuluu tehdä ja kun asia on tehty, rasti siihen ja kun esim. viisi rastia on niin silloin saa palkinnon. Se voi olla tarra siinä taulukossa, tai jotain muuta. Myös yhteinen shoppailureissu vaikka se tulisi tarpeeseenkin esim. uudet kengät pitää ostaa.

Lasten kanssa toimii se vanha totuus että pyydä, käske, lahjo, houkuttele, palkitse, kiristä, kiellä, ja lempeydellä nämä kaikki.

Voisimpa sanoa.

1. Jos sinä keräät niin sinä pistät ne kaappiinkin odottelemaan, eli jos jaksaa levittää muttei kerätä = leluja on liikaa.
2. Kaikki lelut mitkä "ei mahdu" omaan huoneeseen on liikaa.
3. Uutta leikkiä ei aloiteta ennen kuin entiset leikit on siivottu.

Rankaise jos ei tottele käskyä, että pitää siivota pois. Tai tää olis oma käsitykseni.

Omasta lapsuudesta äärimmäisen toimivana keinona kuului se, että jos lelut eivät ole lattialta omilla paikoillaan, niin kaikki lattialta löytyvä lentää roskiin. Isä myös toteutti tämän. Arvaa jätettiinkö enää mitään lattialle sen jälkeen, kun lempibarbeista lähtien kaikki oli kadonnut kerran kaatopaikalle?

Perussiivoukseen ei auta kai muu kuin oman arvovallan kasvattaminen. Tavarat on siivottava ja jos ei tee käskystä tätä niin rangaistaan. That simple? Rangaistuskeinoina lelut/lempilelu pois käytöstä viikoksi tai esim. jälkiruoka pois jos sitä tarjotaan usein tms. En osaa tähän auttaa, mutta lelujen suhteen tehokkaaksi todettu on tuo aiempi omasta lapsuudesta tehty juttu.

Jos todistat, että olet tosissasi siitä, mitä sanot ja toteutat uhkauksesi, niin eikö pitäisi tehota? Ainakin jos uhkaus on tarpeeksi suuri lapselle, kuten lelut pois tai tv:n katsomiskielto tms?

Olet saanut jo paljon hyviä vastauksia ja itsekin poimisin talteen pari vinkkiä. Vielä voisin lisätä joitakin asioita, joita täällä ei vielä ole ainakaan suoraan mainittu:

- Älä huuda ja raivoa lapsillesi. Onko tavoitteesi purkaa turhautumistasi vai saada lapsesi oikeasti siivoamaan? Jälkimmäinen onnistuu huutamisen sijaan kannustamisella, motivoimisella ja yhdessä tekemisellä. Innostu - ja maailma innostuu kanssasi. Motivointia voi lisätä siivouksen jälkeisellä kehumisella "Onpas täällä ihanan siistin näköistä" "Hienoa, kun kaikki tavaratkin löytyvät helpommin." Ainakin vähän vanhempana alkaa ymmärtämään, ettei sitä siivoamista tehdä vain äidin mieliksi, vaan yhteisen elämän sujumisenkin kannalta.

- Itsekin sanoit, ettet jaksa siivota, kun tavarat leviävät aina uudelleen. Ei kodissa tarvitse aina ollakaan niin siistiä, varsinkin kun on pieniä lapsia. Realistiset tavoitteet parantavat sinunkin mielenrauhaasi, kun lakkaat vaatimasta liikoja.

Ei lapsiperheen arki aina ole ruusuilla tanssimista. Omalla asennoitumisella osaat kuitenkin nauttia niistä oikeista hetkistä ja jaksat ponnistella huonompienkin päivien läpi. Lisäksi muihin uusavuttomiin pulmiin saa apua esimerkiksi lastenhoitoa käsittelevistä kirjoista, artikkeleista ja ohjelmista (esim. Supernannyn uudet opit jne). Tietenkin täytyy näihinkin kaikkiin suhtautua kriittisesti ja terveellä järjellä, mutta ei niiden vilkaisusta ainakaan haittaa ole.

Voimia ja jaksamista kaikille äideille ja kullannupuille :)

Takavarikoi kaikki lelut mitkä jäävät huoneen ulkopuolelle pyörimään ja palauta vasta kun huone on siivottu.

Ei muuta vaihtoehtoa kun keräär lelut seuraavan kerran jätetsäkkiin ja laittat ne varastoon piiloon siten etää lapset eivät huomaa ja sitten kun ihmettelevät missä lelut niin toetat että kun ette saa niitä järjestykseen niin heitin ne roskiin. Odotat muutaman päivän ja tuot muutaman lelun aj sanot ja vaadit että nyt saatte muutaman lelun mutta ne siivotaan leikin jälkeen omille paokoillee ja jos ei onnistu niin seuraavan kerran ne menevät oikeast iroskiin.

Ongelmahan ei ole se, että lapset eivät siivoa, vaan se, että aikuisella ei ole auktoriteettia.

Seuraavaksi äiti tulee tarvitsemaan neuvoa seuraavissa asioissa... Lapsi ei mene nukkumaan. Lapsi ei tule kotiin, kun sovitaan. Lapsi puhuu rumasti äidilleen. Lapsi ei tee läksyjä. Lapsi ei viitsi mennä kouluun joka päivä. Lapsi polttaa... Lapsi (31v. ) ei muuta kotoa. Lapsi elää vanhempiensa kustannuksella ja teettää kotityöt äidillään.

Konsteja on monia, kun opetetaan lapsia osallistumaan kodin töihin ja muutenkin elämään ihmismäisesti. Mikään konsti ei kuitenkaan auta, jos aikuinen katsoo avuttomana vierestä, kun lapsi ottaa vallan.

Sano että jos ei leluja siivota pois niin myyt ne kirpputorille tai jotain. Eiköhän sitten ala kiinnostamaan tuo siivoaminen jos joku lempilelu uhataan viedä pois.

Yksi hyvä keino on se, että äiti sanoo, että hän alkaa imuroimaan ihan kohta ja jos ei leluja kerätä, niin äiti imuroi ne imuriin. Tämä voi kuulostaa vähän julmalta, mutta toimii yleensä. Ylipäätään ei kannata ikinä pitää kaikkia leluja esillä, vaan puolet leluista voi aina laittaa "jäähylle" vinttiin tai yläkomeroon, jolloin esim. joka toinen kuukausi tai muutaman kerran vuodessa lapset saavat "uusia" unohtuneita leluja käyttöönsä. Järjestyksenpitokin on helpompaa.

Jos lapsi leikkii lautapeliä tai palapeliä, niin anna hänen tehdä yksi peli kerrallaan. Kun peli on pelattu, vanha kerätään pois tai et anna hänelle uutta peliä.

Pelit, legot, rakennuspalikat jne kannattaa säilyttää läpinäkyvissä muovilaatikoissa ja siis otetaan vain yksi laatikko kerrallaan esille. Junaradat yms. isot rakennelmat voi kasata siivouspäivän jälkeen, jolloin ne saavat olla lattialla max viikon eli seuraavana siivouspäivänä leikit kerätään pois.

Pikkulapsikin tottelee, jos siivoamattomuus tai ruoalla nirsoilu tms aiheuttaa karkkipäivän menetyksen. Olelllista on se, että se millä uhkailet niin sen myös toteutat. Muista, että sinun tehtävänäsi ei ole olla kiva kamu, vaan sinun tehtävänäsi on olla äiti. Mieti lapsen etua, sillä hänelle on tärkeää oppia kotitöitä ja oppia ahkeraksi. Kodin esimerkki vaikuttaa kaikista eniten. Teet karhunpalveluksen, jos hemmottelet heitä liikaa etkä hyödynnä heidän kykyjään.

Minulla on kaksi lasta ja jo 1,5 vuotias osasi tiskata, rullata matot ulosviemistä varten ja osasi (ainakin ajoittain) kerätä leluja. Huomaat kyllä itse, että he osaavat, jos vain annat mahdollisuuden. Pöydän kattaminen, salaatin tekeminen, pyykkien ripustaminen/koneesta poisottaminen jne ovat sellaisia asioita, joita voi opetella pikkuhiljaa. Ole kärsivällinen, kiitä ja palkitse.

Omat lapseni ovat aikuisuuden kynnyksellä. Juuri koskaan ei ole tarvinnut tapella siivoamisesta. Kiinteä siivouspäivä on yhä olemassa eli huone saa olla sotkuinen, mutta siivouspäivänä siivotaan tavarat paikalleen. Nuoret pitävät omat huoneensa siistinä ja he tekevät 1-2 kertaa viikossa ruokaa, tiskaavat jne. Kouluikäisestä asti olen maksanut siivoamisesta. Viikkorahaa ei tule, jos ei siivoa.

Huom! Kotoa opittu ahkeruus heijastuu myös koulumenestykseen ja harrastuksiin. Kun on tottunut ottamaan vastuuta kotona, niin sitä osaa ottaa muuallakin.

Joissakin perheissä tietokoneella pelaamisaikaa voi ansaita siivouksella jos et halua käyttää rahaa palkintona eli esimerkiksi tiskikoneen tyhjentämisestä voisi ansaita 10-15 minuutia Pleikkarilla pelaamista jne. Jos ei auta siivoamisessa, niin ota piuhat irti, niin ei pysty pelaamaan.