Miten suhtaudutte jos heteromies haluaa olla ystäviä? Kuinka paljon on heteromiehiä ystävinä? Miten se toimii, onko outoa, mitä?
Itse olen huomannut että lähes kaikki heteromiehet pitävät minusta, ja haluaisivat olla kavereitani, jopa enemmän kuin monet naiset. Siinä mielessähän se on tosi kivaa, että saa miehistä huomiota ja juttu on luontevaa. Mutta kun siinä lähes poikkeuksetta käy niin, että ihastun niihin miehiin vähitellen.
Alussa aina luulinkin, ettei heteromiehet halua olla kavereita homojen kanssa, ja jos joku halusi, niin kuvittelin heti että onkohan se kaappihomo tai bi. Ja sitten unelmoin aina että jonain päivänä tämä ihminen tunnustaa rakkautensa. No, näin ei ole koskaan käynyt. Olen tehnyt kiinnostukseni julki monta kertaa, ja tilaisuuksia olisi ollut vaikka vain salaiseen seksisuhteeseen. Nämä miehet siis aidosti haluavat olla vain kavereita! Mutta en ymmärrä, että miksi ihmeessä??? Miksi ihmeessä heteromies haluaa olla homomiehen kaveri? Mitä ihmettä meillä on juteltavaa? Ja pointti on siinä, että MINÄ en halua olla vain kavereita. Haluan joko sutinaa, tai sitten en mitään. Ei vain kiinnosta kaveruus.
En tiedä mitä pitäisi tehdä.
Itse olen huomannut että lähes kaikki heteromiehet pitävät minusta, ja haluaisivat olla kavereitani, jopa enemmän kuin monet naiset. Siinä mielessähän se on tosi kivaa, että saa miehistä huomiota ja juttu on luontevaa. Mutta kun siinä lähes poikkeuksetta käy niin, että ihastun niihin miehiin vähitellen.
Alussa aina luulinkin, ettei heteromiehet halua olla kavereita homojen kanssa, ja jos joku halusi, niin kuvittelin heti että onkohan se kaappihomo tai bi. Ja sitten unelmoin aina että jonain päivänä tämä ihminen tunnustaa rakkautensa. No, näin ei ole koskaan käynyt. Olen tehnyt kiinnostukseni julki monta kertaa, ja tilaisuuksia olisi ollut vaikka vain salaiseen seksisuhteeseen. Nämä miehet siis aidosti haluavat olla vain kavereita! Mutta en ymmärrä, että miksi ihmeessä??? Miksi ihmeessä heteromies haluaa olla homomiehen kaveri? Mitä ihmettä meillä on juteltavaa? Ja pointti on siinä, että MINÄ en halua olla vain kavereita. Haluan joko sutinaa, tai sitten en mitään. Ei vain kiinnosta kaveruus.
En tiedä mitä pitäisi tehdä.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mulla on ollut aina heterokavereita ja paljonkin. Mitäpä siinä muuta kuin rehtiä mökkireissausta kera viinan, oluen ja kalastuksen. Saunomista, tikanheittoa ja metsän harvennusta.
Minkä ihmeen takia olet sekoittamassa kaveruuteen jotain seksuaalisuutta?
Mun parhaat kaverit on kanssa heteroita. Niitten kanssa on tosi hauskaa. Älä sekoita omaa seksuaalisuuttasi kaverisuhteisiin... pidä kiinni onnestasi!!! Tarviiko sitä aina hillua hermoheikkojen hömpsykkätanssioitten ja ja kampaajien seurassa, ja kiljua jonkun Biberin perään???
12 v. parisuhdetta,
Siis nimenomaan ei tarvitse, en itse jaksaisi sellaista kuin vähän aikaa. Ja en toki tarkoituksella sekoita seksuaalisuuttani ystävyyssuhteisiin, mutta kun en ole löytänyt miestä rinnalleni, enkä ole koskaan seurustellut, ja täten sitä toivon. Niin en voi sille mitään että aina kun tulee vastaan joku mukava mies, mietin aina että "no, olisiko tässä se minulle oikea" ja voisiko juuri tästä kehittyä jotain syvempää. Ja eihän niistä koskaan tietenkään kehity. En vain jotenkin voi sille mitään että omat ajatukseni alkavat aina kääntyä siihen suuntaan. Ja jotenkin aina luontevasti tunnen itseni "naiseksi" näiden miesten rinnalla, joten sikälikin se tuntuu luontevalta. Esim. jos lähtisin tuollaiselle mökkireissulle ttapsa80 kuin mitä kuvailit, niin minä todennäköisesti siivoaisin siellä ja kävisin lenkillä ja sen sellaista. En koe olevani yksi äijistä, enkä taida halutakaan kokea sitä :)
Me ollaan aloittaja suht samanlaisia... toisaalta haluisin enemmän miespuolisia kavereita koska oonhan itsekin jätkä, mut toisaalta en halua koska jos on hyvännäkönen ja mukava niin ihastun aina heti ja rupeen haaveilemaan JATKUVASTI kys. tyypistä. En miekään oo koskaan seurustellut (pari säälittävää säätöä lukuun ottamatta) ja ehkä sen takia ihastun niin helposti. Lisäksi en jotenkin osaa olla luonteva heteromiehen seurassa... rupee aina ahistamaan ja päässä pyörii kaikennäkösiä ajatuksia tyyliin et "hymyilenköhän liikaa? naurankohan liikaa tän jutuille? ei kai toi oo tajunnut et oon homo? mitä mieltä tää oikein on miusta? oonkohan sille pelkkä vitsi?" yms yms yms... haluisin olla "yksi äijistä" ainakin silloin tällöin mut en vaan osaa, miulla taitaa ihan oikeasti olla naisen aivot vaikken todellakaan koe olevani nainen, en MISSÄÄN nimessä.
Anteeksi todella sekava viesti, väsyttää ihan sairaasti mutta pitihän jossain mielessä kompata vaikka meillä taitaa olla vähän erilaisia tilanteita.
Kiva kuulla samanlaisi kokemuksia!
Mulla tilanne on jotenkin se, etten haluakaan kuulua siihen äijien porukkaa, mua ärsyttäis sekin että mua kohdeltais kuin yhtä äijistä. Haluan erottua joukosta, mutten koe kuitenkaan tarvetta olla nainenkaan. Ehkä siinä se ongelma onkin, että kun en ole nainen mutten miehekäs mieskään. Jää varsinkin heteroporukoissa väliinputoajaksi, ettei ole oikein sitä omaa porukkaa.
ei juntti-punaniska-heteroäijän kanssa voi kaveri olla. Ei oo mitään yhteistä. Metroseksuaalin kanssa voi olla, mutta ne onkin homoja vaan eivät sitä itse vielä tiedä..
Samoja fiiliksiä mullakin kuin ap:llä. Nyt mua vähän mietityttää mun vanhempi kaveri. Se on ymmärtääkseni hetero, vaikka ei siitä ole puhuttu. Ja se tietää, että mä oon gay. Sinkkuja ollaan molemmat. Me on tehty kaveripohjalta kaikkee kivaa yhdessä ja se antaa tulla tosi lähelle, mut mitään ei ole tapahtunut. Mä en käsitä. Onks tää jotain mun mielikuvitusta ja toiveunta vai mitä mieltä te ootte: lähteeks streittari homon matkaan sellaisiin tilanteisiin, joissa olis tilaisuus tapahtua mitä vaan vai voisko tässä olla kyse jostain muusta? Mikään pleijeri tää mun kaver ei ole, se on varmaa tietoa.
19 1, oon ollut todella samanlaisessa tilanteessa. Voin sanoa ainakin sen, että älä hypi johtopäätöksiin. Todennäköisesti kyse on siitä, että osittain hän pitää sinusta todella paljon ihmisenä ja ystävänä ja sinun kanssa on hänellä helppo olla, ts. puuttuu se heteromiesten välinen alue "asiat joista ei puhuta". Eli kun hän tietää että olet oma itsesi ja sinut, hänkin uskaltaa olla enemmän oma itsensä. Ja hän arvostaa todella paljon. Saattaa myös/osittain olla kyse itsetunnosta: hän varmasti arvaa että olet ihastunut häneen ja se hivelee hänen itsetuntoaan, ja haluaa tottakai sellaisen ihmisen lähipiiriinsä kuka ihailee häntä jollain tavalla.
Itse odotin oman kaverini kanssa joka kerta kun nähtiin, että nyt tapahtuu jotain. Mitään ei koskaan tapahtunut, ja lopulta minulta paloi hihat koko touhuun. Siihen se meiän kaveruus sitten loppuikin kuin seinään.
Kiitos vastauksesta! Mä mietin kanssa sitä itsetuntojuttua, mutta kun tää mun kaveri ei tosiaan ole sitä tyyppiä, että leikkis mitään pelejä. Meidän yhteiset jutut on ollu kaikkea sellaista, mitä nyt voi tehdä kaveripohjalta, mutta joita ehkä useimmin tai mieluummin tekis ihastuksen kanssa. Tai sitten pariskuntana.
Mä tiedän, ettei kukaan pysty sanomaan täällä, että mistä on kyse. Ja mä tiedän senkin, ettei pidä hypätä johtopäätöksiin. Kait sitä vain toivois, että joku sanois, että joo, se on ihastunut ja haluaa lähempää kontaktia :) Ehkä ikäerokin vaikuttaa? En uskalla ottaa puheeks, ettei hajoa tää mitä meidän välillä nyt on...
Tietysti ystäviä harvoin liika on ja ei se heteromies mitenkään sen huonompi ole, oikeastaan ihan hyvä sillä tuttavapiirissä ei näitä hirveästi löydy.
Mies kun olen niin kyllä naisten kanssa olo luontevasti sujuu mutta alkaa sekin välillä puuduttamaan, olisi mukava saada useammin puhua "jätkien juttuja". En mikään misogynisti ole, mutta ymmärrätte mitä tarkoitan. Tuskin nainenkaan jaksaa pelkästään miesten kanssa aikaasa viettää :)
Mutta sitä en halua, että olisi ystäviä jotka leikkisivät että olen hetero. Vaikka en olekaan herkkä taidehomo enkä asiaa tuo esille, silti jotenkin tuntuu että ehkä pari tuttavapiiristäni leikkivät muuta....? Tuntuu vähän kuin olisi taboo tai vastaavaa, eikä "täysiarvoinen" ihmisenä :/
Kyllä homomiesten kanssa voi olla ystävänä. Homot ovat yleensä tavattoman ystävällisiä ja hyviä tovereita. Uimahallissakin näkee isokullisia homoja, eikä minulla ole mitään heitä vastaan. Melko kiihottavaakin ja voi vaikka kotona sitten fantasioida,kun ei mene sen pitemmälle.
Parhaat kaverini on heteroita. Aitoja ja rehellisiä jätkiä. Tietävät mikä olen, mutta eivät pelkää mennä samaan saunaan kanssani.
Jokainen tarvii ystäviä. Seksiä ei kannata sotkea joka asiaan.
Totta, jokainen tarvitsee ystäviä, eikä sitä seksiä tosiaan tarvitse joka paikkaan tunkea. Ystäväpiirissäni parhaat kaverit ovat heteromiehiä. Naisiakin on lähellä sitä statusta, mutta naisten kanssa on useammin vaikeuksia löytää yhteisiä puheenaiheita, joten ystäviksini on valikoitunut vähän rämäpäisempiä naisihmisiä, sekä poikatyttöjä.
ja olen 23-vuotias homomies.
Sanonpa muuten tähän kun mainitsit, niin naisten kanssa on muuten todella vaikea ystävystyä! Siis aidosti. Suurin osa naisista vertaavat itseään niin moniin kohteisiin ja ovat muuten kilpailuhaluisia, ei ole luottamusta vaan pelkkää sitä, kenellä menee parhaiten. Huh huh....