Oon menossa viikon päästä ultraan (raskaudenkeston määritykseen) ja pelottaa niin että APUA! viimeks kun menin ultraan innokkaana kattomaan pikkustani, se olikin kuollu, ei sykettä :'( oli ollu jo muutaman viikon. nyt pelkään että sama tapahtuu taas. eipä tässä sen kummempaa, kunhan teki mieli avautuu pelosta.
pelottaa :(
annonyyyymi
6219
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Voimia =)
Eiköhän kaikki ole hyvin. Ei keskenmenoja jokakerta tule. Keskimäärin onnistuvat. Turhaa murehdit. Viimekerralla päässyt heikko siittiö tuurilla munasoluun kiinnittymää ja seurauksena heikkokuntoinen sikiö. Parempihan se niin on, että vajaat kuolee pois ennen kun syntyvät. Parempi niin, että syntyy ja tulee terveitä vauvoja.
Kaikki järjestyy kyllä =)
Kiitos, vastaus rohkas mieltä vähän :)
Tsemppiä ultraan, etköhän sinä paremmilla mielillä sieltä pois tule tällä kertaa. Aika harvinaista olisi kahdesti peräkkäin sikiökuolema ! :)
Voi kuuleppa... Mulla oli ihan samat tuntemukset, kun menin ekaan ultraan. Mitäs, jos sikiö on kuollut? Mitäs jos se on kohdunulkoinen? Mitäs jos se on tuulimuna? Mitäs jos jos jos...? Kaikki kuitenkin hyvin, viikkoja vaan vähemmän kuin luultiin. Kahden viikon päästä jännitin nt-ultraa, taas heräsi samat JOS-kysymykset mieleen. Siellä se kuitenkin elävänä heitti kuperkeikkaa ja hyvin oli kasvanut ja sillä kertaa vastasi viikkojakin :) Nyt rv 13 6 ja edelleen herää noita JOS-kysymyksiä kaiken aikaa (eilen olen viimeksi kuullut sydänäänet neuvolassa). Mulla kyseessä eka raskaus, eikä taustalla keskenmenoja tai muutakaan, mutta kyllähän sitä aina on huolissaan.
Tsemppiä! Eiköhän kaikki tällä kertaa mene hyvin :)
itselläni oli vuosi sitten sama tilanne että sikiö oli menehtynyt rv 8 6 joka selvisi vasta np ultrassa, mutta nyt on toinen raskaus menossa, ja alussa jännitin toden teolla ultraa ja olin varma että menee taas pieleen, mutta kaikki olikin hyvin ja pelot osoittautuivat turhiksi!:) nyt menossa rv 30 2
Mä lopetin jännittämisen vasta viikoilla 23-24 kun alkoi liikkeet tuntumaan kunnolla. Siihen asti sain aina parin päivän varmuuden neuvolassa kunnes taas aloin murehtimaan mitä teen jo hankituille tavaroille tai miten kerron isovanhemmille jos meneekin kesken. Ekassa ultrassa itkin melkein suoraa huutoa kun olin ihan varma että on mennyt kesken vaikkei mitään vuotoja tms. ollutkaan.
Raskausuutista kertoessamme miehen veli meni möläyttämään että mehän ollaan kuitenkin vielä vasta "riskiajalla" joten voi mennä keskenkin. Siitähän se panikoiminen alkoikin..