Kysymyksiä uhmaikäisen vanhemmille

1. Väärää? Ei mitään väärää, tutkii paikkoja, myös sellaisia, joihin ei ole tarpeellista mennä. Tutkii paikkoja, joita on kielletty tutkimasta. Kiellän korottamatta ääntäni. Jos ei tottele, siirrän hänet pois ja samalla toistan kiellon yhä korottamatta ääntäni.
Pidän huolen siitä, että jaksan tehdä oman liikkuni kerran enemmän kuin hän omansa. Ennemmin tai myöhemmin - nykyään lisääntyvästi ennemmin - hän katsoo parhaaksi keksiä muuta tekemistä, useimmiten asiallista. Ensin hän yritti kostaa tekemällä toista kiellettyä, mutta on lopettanut sen, koska ei saa siihen vastetta.

2. Ensin en mitään, pidän vain huolen, että olemme samassa tilassa (huoneessa). Kun hän alkaa rauhoittumaan, otan hänet syliini. Usein hän nukahtaa sohvalle vatsalleen vatsani päälle.

3. Pystyy, hän ei ole koskaan saanut sillä mitään periksi eikä tippaakaan aggressiivista vastetta, joten hän on luopunut siitä tavasta yrittää saada tahtonsa läpi. Hän kyllä itkee tai nykyään ennemminkin murjottaa, jos ei saa jotain läpi, mutta hetken kuluttua kaikki on taas hyvin ja leikki voi jatkua.

3/2. "Normaalit sosiaaliset taidot." Leikkii toisten kanssa, riitelee toisten kanssa, ottaa toisten leluja, antaa toisten leikkiä leluillaan, suuttuu, jos joku ottaa hänen lelunsa, heittää hiekkaa, syö hiekkaa... oho, se ei olekaan sosiaalinen taito... vai onko...

4. En puhu syy-seuraussuhteista, hän kun ei niiden päälle mitään ymmärrä, koska ei oikeasti ole asiasta kiinnostunut. Jos hän satuttaa itseään, hän huomaa s-s-suhteen itse, jos hän satuttaa toista, poistetaan hänet leikistä ja suhde on taas huomattu. Aivan turha kertoa hänelle kuinka sitä toista sattui, hän tietää sen kyllä, eihän hän sitä muuten olisi tehnytkään, mutta hän ei ole siinä tilanteessa kovinkaan empatiakykyinen ja myöhemmin asia on hänelle bygone.
Otatteko kontaktia??? Lapsen kanssa eläminen on kontaktia lapsen kanssa. Miksi häneen pitäisi "ottaa" kontaktia?
Lapsi saa huomiota, pos ja neg ilman, että se vaikuttaisi vähentävästi hänen syliin pääsemistään, hänen kanssaan leikkimistä, hänen kokemaansa hyväksyntää (vanhemman oletus)

5. Aamulla töihin. Äiti herättää myöhemmin lapsen ja vie hänet tarhaan. Äiti hakee lapsen tarhasta. Tulen kotiin päivällisaikaan. Tytär tulee ovelle vastaan. (joskus taskusta saattaa löytyä pieni nami) Kutitan häntä ja häneltä pääsee pissat housuun. Hän häpeää. Pyydän häneltä anteeksi ja menemme yhdessä pesemään takamuksen ja pesen myös hänen avustuksellaan hänen pikkarinsa, jotka hän sitten ripustaa kuivumaan tuolin selkänojalle.
Syömme päivällistä, jonka jälkeen klaaraamme äidin kanssa keittiön ja siirrymme terassille. Lapsi menee kiusaamaan vanhinta siskoaan.
Tunti aikaa nukkumaanmenoon, on aika alkaa rauhoittaa lasta. Lelut kerätään pois, iltapesut, pieni iltapala, hammaspesut. Itse teen vielä hetken paperitöitä ja äiti rauhoittaa lapsen. Yösuukot, lyhyt lentolaulu (lasta viedään jo sänkyä kohti) ja nukkumaan, että äiti ja isäkin pääsevät ajoissa sänkyyn.

(Toissapäivä, en kutita joka päivä lapseltani pissaa housuun.)

Neeea, älä stressaa. Lapsestasi kasvaa normaali lapsi ihan normaalilla kasvatuksella. Muistat vain olla aikuinen ja suhtautua lapseesi myös siten. Lapsesi ei kaipaa sinusta kaveria, vaan tukipilarin elämän vaikeisiin tilanteisiin ja valintoihin ja niitä tulee vähän joka iässä, erilaisia vain.

Sinulla on oikeus olla itseksesi, lapsesi tulee vallan hyvin toimeen ilman koko aikaista paapomista, tai oikeastaan paremminkin. Muista, että sinun hyvinvointisi peilaa suoraan lapsen hyvinvointiin. Sinä tulet ensin, sitten lapsi. Ja tämä ei sitten suinkaan tarkoita sitä, että sinulla on oikeus tehdä mitä tahansa. Kun lapsi on tehty, tulee hänen olla tärkeä, mutta järki tulee säilyttää.