SYNNYTYSPELKO

Kerro asiasta neuvolassa! Sitä kautta voit saada keskusteluapua.
Itselläni oli kova synnytyspelko, joka kuitenkin helpotti itsekseen ennen synnytystä. Kun laskettu aika meni ohi ja olo alkoi olla todella tukala, odotin että vauva tulisi ulos hinnalla millä hyvänsä. Ja itse synnytyksessä oloni oli rauhallinen, vaikken ikinä olisi sitä etukäteen uskonut. Kai hormonit sitten huolehtii asiasta. Synnytys on kuitenkin loppuen lopuksi suurimmaksi osaksi odottamista ja ihmettelemistä, ja tapahtuu harvoin sillä tavalla rytinällä, kun elokuvissa.

Samaa mieltä kuin edellinen. Kerro huolistasi neuvolassa niin saat keskustelu apua.. jospa se helpottaisi vähän nuo pelot.

Minulla oli ennen raskautumista todella kovat synnytyspelot, että olin varma että pelkosektiolla syntyy. Sitten raskauden myötä alkoi olo helpottaa, vaikka loppu vaiheessa oikein kouraisi kauhusta mahan pohjasta ajatus synnyttämisestä.

Todellisuudessa synnyttäminen on ihan oikeasti hidasta hommaa.. ellet nyt ole jo ekalla kerralla ihmeellinen syöksysynnyttäjä (harvemmin näin kuitenkaan on). Kun supistukset alkavat, niin sinulla on ihan oikeasti aikaa valmistautua aina seuraavaan vaiheeseen henkisesti ja kyllästymäänkin välillä kun homma ei tunnu etenevän.

Supistukset ovat suht siedettävissä ja ota selvää kivunlievityksistä.. minä otin vastaan kaikki mitä tarjottiin (istuin kuumassa suihkussa, ammeessa, ilokaasu oli mahtavaa ja epiduraali teki loppu hommasta jopa miellyttävää ja tunsin hallitsevani tilanteen). Ponnistusvaihe on tottakai hemmetin kivulias, mutta se kestää murto osan siitä ajasta mikä menee avautumiseen ja siihen odotteluun. Ja se kipu ihan oikeasti loppuu siihen kun vauva on ulkona!! kuulostaa tosi kliseiseltä, mutta niin se vaan on.

Kerro neuvolassa.
Turhaan sinä sitä synnytystä mietit, se tulee ja menee ja sitten se on jo ohitse. Mieti synnytyksen jälkeistä aikaa. ei se ihan oikeasti ole niin kamala mörkö, se synnytys se on asia joka on osa ihmisen elämää ja saahan se toki pelottaa ja jännittää.. Mutta kun se nyt kuitenkin on edessä niin turhaapa sitä murehdit!=)

Nykyään o0n osavat henkilökunnat ja lääkkeet ja kaikki. Kyllä kaikki menee hienosti!

Ainut asia mikä minulla jännittää on tuo välimatka; Minulla itsellä on 400km matka synnytyslaitokselle ja melkoinen osa tämän alueen ihmisistä synnyttääkin tuohon välille ambulanssiin, mutta joillakin on vieläkin pidempi matka.. Ja ambulanssihenkilökunta on osaavaa, vaikka nyt näyttääkin että heiltä leikataan määrärahoja ja viedään oikeuksia kokoajan ja näyttää vähän siltäkin, että onkohan sitä ambulanssia kohta enää ollenkaan käytössämme.. Noh, sitten varmaan on mentävä hotelliin sairaalan lähelle.

Minä kuitenkin luotan tulevaisuuteen, luota sinäkin. Maalaisjärki käyttöön.

Kiitos paljon jokaiselle vastauksesta! Tuki se on kumma apu! =)

Toivottavasti olet jo lapsesi synnyttänyt... =)
Jos et, doula voisi olla hyvä vaihtoehto. Itse jo synnyttänyt nainen. Olen itse sellainen. Joskus äidit, vaikka miten paljon miestään rakastaisivatkin ja tulevaa lasta myös, eivät jaksa tarpeeksi paljon puolisoon tässä asiassa luottaa.
Ei se mun mielestä mikään erikoinen asia ole, mutta nykyään varmasti vaikeaa myöntää... sääli...

Synnyttäminen on vuosituhansia vanha juttu. Ainut asia mitä naisen pitää tehdä, on antaa luonnolle valta hoitaa asia. Synnytystä ei voi kontrolloida, ei ohjata. Pelottavaa se ei silti ole, se vain laittaa sinut osaksi vanhaa ketjua, joka meidän ihmisten sukua jatkaa. Sinä olet nyt arvokas osa sitä, pelkoinesi kaikkinesi...

Sinä saat pelätä, mutta ei tarvitse, Toivottavasti löydät oman tapasi käsitellä yhtä naisen elämän tärkeimmistä tapahtumista! =)