Olin rypenyt 25-vuotiaaksi asti vanhempieni luona, lukittautuneena huoneeseeni. Yöt valvoen ja päivät nukkuen ja ainoa elämäni oli kirjoittaminen ja tietokoneen ääressä istuminen.
Vihasin maailmaa ja kaikkea sitä mitä "muilla" oli. Vihasin ihmisiä joilla oli parisuhde ja ystäviä. Vihasin itseäni ja sitä mitä minusta oli tullut kun lukiossa olin vielä rento ja huoleton ja minulla oli jopa kavereita, (jotka siihen aikaan häipyivät kuitenkin kuvioista toisille paikkakunnille opiskelemaan). Itse taas jämähdin paikalleni, koska jotenkin pelkäsin aloittaa uutta.
Tiesin, että kadun sitä vielä jos en tee asialle jotain.
Hain opiskelemaan, koska sattumalta eräänä päivänä yhteishakuilmoitusta täyttäessä (kelan tukien saamiseksi) löysin itselleni sopivan koulutusohjelman ja laitoin sen ykköshakuvaihtoehdoksi. Ajattelin, etten kuitenkaan pääse sinne ja etten kuitenkaan pärjäisi siellä ym. ym.( Katkeroituneen mieli on pahempi vihollinen itselleen kuin mikään muu! Ja jossain vaiheessa sitä alkaa uskoa omaan kykenemättömyyteensä. Eli aina kehittelee tekosyitä ettei tarvitsisi aloittaa mitään uutta, koska pelkää niin paljon epäonnistumista..)
Kesällä sain sitten tietää että minut oltiin valittu kouluun! Olihan se hieman takapakkia mennä amikseen lukion jälkeen, mutta siinä vaiheessa olin niin iloinen että minut oltiin hyväksytty mukaan johonkin, että en edes ajatellut asiaa.
Syksyllä koitti ensimmäinen koulupäivä ja ensimmäinen kontaktini ihmisiin vuosikausiin. Olin paniikissa. Melkein jätin menemättä, mutta psyykkasin itseäni raahautumaan paikalle ja sanoin itselleni että "kävi miten kävi, ei siellä tarvitse olla kuin pari tuntia ym. Ja jos säilyn hengissä siitä niin palkitsen itseni vaikka hyvällä leffalla ymv."
Elämäni tärkein päätös oli tehty. Menin sinne tuntemattomien ihmisten keskuuteen, täysin uuteen paikkaan ja selviydyin! Joka päivä raahauduin paikalle ja huomasin hurahtaneeni täysin opiskelun maailmaan. Olin pitkästä aikaa onnellinen.
Minusta tuli pian luokan priimus ja se onnistumisen tunne toi itsevarmuutta, jota minulla ei todellakaan ollut liikaa!
Aloin tutustua myös luokkani muihin ihmisiin ja olemalla (tai huonoina päivinä esittämällä olevansa) kiinnostunut muiden elämästä ja kuulumisista sain itselleni silloin elinikäisiä ystäviä. Huomasin, ettei muut ihmiset olekaan niin pelottavia ja itsevarmoja kuin olin aina olettanut vaan jokainen painii omien ongelmiensa ja rajoitustensa kanssa parhaansa mukaan.
Pari vuotta sitten valmistuin ammattiin ja pääsin heti töihin samaan paikkaan, jossa olin ollut työharjoittelussa. Arvokas työkokemus ja tunne siitä, että minua oikesti tarvittiin ja olin tärkeä osa jotain kokonaisuutta toivat entistä enemmän lisää itsevarmuutta.
Moni yksinäinen ja paikoilleen jämähtänyt väittää erakoituneensa siksi koska ei halua olla osana koneista. Itse ajattelin aikoinaan samalla tavalla, mutta kukapa ei olisi osa koneistoa?! Jopa kaikkein syrjäytynein, palkansaajien verorahoilla elävä alkoholisti on osana koneistoa - halusi sitä tai sitten ei. Miksei siis voi olla osa koneistoa niin, että tekee jotain jonkun muun kuin pelkästään itsensä takia? Useana aamuna olen itsekin raahautunut töihin vain sen voimalla että näkee ihmisiä eikä jymähdä paikalleen märehtimään.
En ole koskaaan ollut mikään kamalan sosiaalinen ihminen ja kommunikointi vieraiden kanssa ei ole koskaan helppoa! Ajan ja itsensä psyykkaamisen kanssa kommunikaatio kuitenkin kehittyy ihan huomaamatta kokoajan paremmaksi ja sitä tajuaa olevansa ainakin hyvä kuuntelija ja ihmisten reaktioiden seuraaja jos ei muuta. Huumorillakin pääsee pitkälle. Eikä todellakaan tarvitse olla mikään teräväkielinen nokkeluuden ja charmikkuuden kuningas tai kuningatar. Hyvin harva meistä on. :) Heti kun lopettaa itsensä ruoskimisen ja suhtautuu sosiaalisiin tilanteisiin rennon humoristisesti, alkaa kaikki sujumaan ja pelko epäonnistumisesta ja itsensä nolaamisesta loppuu siihen. Jokainen meistä on itsensä pahin kriitikko, eikä toista osapuolta kiinnosta niin paljon sinun esiintymistaitosi. Taitavinkin seurapiirihurmaaja on ennen kaikkea kiinnostunut omasta suorituksestaan. :)
Yleensä yksinäiset vetoavat siihen että "kun ne muutkin" ja "kaikilla muilla on onnea ja mulla ei". Voin vakuuttaa teille, että kun uskaltaa ottaa kontaktia maailmaan ja muihin ihmisiin (ihan vaikka työkkärin tätiin, opettajaan, baarissa oleviin ihmisiin ym.) sitä havaitsee että "niitä muita", kasvottomia ihmisiä, ei ole olemassakaan! Jokaisella on omat taakkansa, särönsä ja asiat, joita murehtii tai jotka tuottaa huolta.
entisen syrjäytyneen erakon tarina
81
2326
Vastaukset
- positiv
Kenekään toisen onni ei ole itseltä pois ja jokainen luo oman elämänsä suunnan. Onnistumisen, ystävystymisen tai rakastumisen kokemukset eivät tapahdu ilman itsensä laittamista likoon tai toivomalla ja sormia napsauttamalla. eikä ihmisiä kannata pelätä tai varsinkaan kadehtia! Kukaan ei tule hakemaan teitä ulos ihmettelemään maailmaa. Teidän pitää tehdä se itse.
Itse pidin aikoinaan kaikkia sosiaalisesti ja yhteiskunnallisesti menestyviä pelkkinä lampaina laumassa, joilla ei ollut omia mielipiteitä. Tämä ei voisi olla kauempana totuudesta! Menestyksen tae ei ole omista mielipiteistä ja persoonastaan luopuminen vaan laiskasta ja helposta elämäntavasta irti päästäminen ja negatiivisten asenteiden muuttaminen. Itsevarman ihmisen ei tarvitse mennä massan mukana menestyäkseen maailmassa. Ihmiskontaktit eivät ole mitään perseennuolentaa vaan kykyä sopeutua kypsästi erilaisiin ihmisiin ja tilanteisiin. Senkin oppii ajan ja asennemuutoksen kautta,
Nyt olen 30-vuotias ja aloitin juuri elämäni ensimmäisen parisuhteen unelmien miehen kanssa. En koskaan uskonut päätyväni vielä jonain päivänä ihan oikeaan parisuhteeseen! Olin kyllä toivonut sitä, mutta aikoinaan kärsin niin suunnattomasta epävarmuudesta ja ujoudesta etten uskonut pystyväni olemaan rento vastakkaisen sukupuolen seurassa. Pelot häipyvät kun tajuaa, että toinen ihminen pitää sinusta sinuna itsenään kaikkine virheinesi.
Siksi toivonkin kaikkia pelkojen ja epävarmuuksien kanssa painijoita ottamaan itseään niskasta kiinni ja lähtemään maailmalle onneaan etsimään! Et voi koskaan tietää kuinka moni ihminen tuolla ulkona ihastuisi persoonaasi jos et uskalla tuoda sitä esiin. :) Kaikilla on aina jotain annettavaa maailmalle.- niin-
Ihan hyvä kirjoitus. Mutta kyllä toisten onni on toisilta pois, jos sitä ei ole. Olen sitä mieltä jatkossakin. Lisäksi jos on ruma tai lyhyt pinnallisessa maailmassa... Vaikkakin itsevarma. Kaikilla ei ole unelmien miestä kolmekymppisenäkään. :) Ihan realismia tämäkin. Ei sitä voi ketä tahansa ottaa vaan siksi että olisi suhde. Tai on ollut pelimiehen kynsissä, joka vaikuttaa elämään jossain määrin.
Toki koulu ja työjuttuja voi olla jne. Mutta suomessa ihmisillä on jo paljon valmiita kaveripiirejä. Hyvät miehet ovat aina varattuja alusta lähtien. Mutta toivotaan kaikille parasta.
- 17
Mukava lukea kaiken tämä itsesäälissä rypemisen jälkeen seviytymistarina.
Niinpä ajattelinkin että vasta juhannuksen jälkeen uppoudun jälleen itsesäälissä rypemiseen, pidän välillä taukoa.- Sosiaalivammainen
Joo, leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!
- M28v
Hieno tarina! :) Näitä toivoisi lukevan täältä useamminkin, ainaisen valittamisen sijaan. Luulen, että tämä antoi monelle yksinäiselle toivoa oman elämänsä suhteen. Ainakin minua se piristi.
- miekkonen86
Tämä kyllä piristi! :) Kiitos että kerroit tarinasi.
- En jaksaisi enää
Siis olet saanu todellisia ystäviä aikuisiällä? Ainoat kaverit mitä mulla on ollut on lapsuudesta/ylä-asteelta. Aikuisena todella vaikeaa ystävystyä kenenkään kanssa tai päästä mukaan porukoihin..
- entinen posis
Nuorempana jaksaa paremmin vielä olla positiivinen, niin minäkin. Sitten aika ja
paha maailma tekee tehtävänsä, jyrää. - dadaaa damdamda
oLIPAS AIKA VEETUN PEEaska ketju
- Pois pois ja pois.
Aloittaja voi mennä muualle "selviytymis tarinoiden" kanssa! Mene muualle "reippauksiesi" kanssa, täällä ei moisia kaivata.
- Sasse!
Jep, yhdistetään voimamme ja tehdään toisistamme mahdollisimman onnettomamia, epätoivoisia ja toivottomassa itsesäälissä piehtaroivia valittajia!
Vihataan porukalla niitä, jotka ovat onnellisia, niin johan olo helpottuu ja ongelmiin löytyy ratkaisu! - Pois pois ja pois.
Sasse! kirjoitti:
Jep, yhdistetään voimamme ja tehdään toisistamme mahdollisimman onnettomamia, epätoivoisia ja toivottomassa itsesäälissä piehtaroivia valittajia!
Vihataan porukalla niitä, jotka ovat onnellisia, niin johan olo helpottuu ja ongelmiin löytyy ratkaisu!"Jep, yhdistetään voimamme ja tehdään toisistamme mahdollisimman onnettomamia, epätoivoisia ja toivottomassa itsesäälissä piehtaroivia valittajia!
Vihataan porukalla niitä, jotka ovat onnellisia, niin johan olo helpottuu ja ongelmiin löytyy ratkaisu! "
Täällä ei kaivata moisia tarinoita ja liplatteluja. Järki käteen. Siihen ei mitään taikauskoa tarvita. - 16
Pois pois ja pois. kirjoitti:
"Jep, yhdistetään voimamme ja tehdään toisistamme mahdollisimman onnettomamia, epätoivoisia ja toivottomassa itsesäälissä piehtaroivia valittajia!
Vihataan porukalla niitä, jotka ovat onnellisia, niin johan olo helpottuu ja ongelmiin löytyy ratkaisu! "
Täällä ei kaivata moisia tarinoita ja liplatteluja. Järki käteen. Siihen ei mitään taikauskoa tarvita.Jep, loppupeleissä elämä on kuitenkin paskareissu.
- ...
Kiitos suuresti tästä tarinasta! :) Itse olen lukioikäinen ja kesälomalla.Täytyisi vain nyt tsempata itseään soittamaan kavereilleni ja pyytämään ulos. Niin vaikeaa se vain on...
- positiv
Tiedän tunteen. Kynnys ottaa yhteyttä tuttuihin ja ilmoitella itsestään saattaa olla todella korkealla. Ei se ole niin helppoa varsinkaan ihmiselle, joka on ollut pitkään erossa toisista ihmisistä. Ja joskus sitä on vieläpä olettanut, että "miksi mun pitää ottaa yhteyttä kun eihän kukaan ota muhunkaan?". Myöhemmin sain kuulla, että ne ihmiset luulivat, että mulla oli kiireitä kun ei ollut näkynyt eikä kuulunut. Kun itse jaksaa pitää yhteyttä ja kontakteja yllä niin kyllä niitä soittoja alkaa kuulua sitten omaankin luuriin. :)
Elämässä pääsee hyvin pitkälle jo sillä että on oma-aloitteinen ja oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Muista yksityiskohdista ei tarvitse huolehtia etukäteen. Ja muutos parempaan ei tapahdu hetkessä vaan pienillä askelilla, ja jo pelkästään se että on olemassa ihmisiä joille soittaa on todella hyvä merkki.
Tsemppiä!- viiksekäs mies
"Ja joskus sitä on vieläpä olettanut, että "miksi mun pitää ottaa yhteyttä kun eihän kukaan ota muhunkaan?". Myöhemmin sain kuulla, että ne ihmiset luulivat, että mulla oli kiireitä kun ei ollut näkynyt eikä kuulunut."
Toi on niin totta, että jos ei itse ole aktiivinen, muut ei helposti tajua että tahtoisi viettää aikaa niiden kanssa. Ajattelen itsekin helposti niin, että muilla on muutenkin ohjelmaa joka illaksi: kavereita, harrastuksia, kotitöitä, työ- ja opiskelukiireitä... Sen takia kynnys ottaa yhteyttä muihin on korkealla, kun en tahdo olla mikään tunkeutuja. Ajattelen usein, että olen sellainen nolife että muiden pitäisi ottaa yhteyttä muhun, jos niille jää kiireiltään aikaa ja edes vähän halua tutustua paremmin. Mutta mistä ne tietäisi, että mulla on reilusti aikaa ja myös halua viettää sitä niiden kanssa? Ehkä ne tosiaan ajattelee, että mulla on niin paljon muuta elämää, ettei niiden kannata tyrkyttää seuraansa.
- Pettymys edessä!
Toivotaan että alkuperäisen suunnitelmat murskautuvat katkerasti seinään. Ei tuollaiset urhoollisuus tarinat minnekkään kanna. Tulet vain pettymään. Mene toisille sivuille kirjoittelemaan elämänkertaa ns. selviytymisistä.
- fhsdga
"Jokaisella on omat taakkansa, särönsä ja asiat, joita murehtii tai jotka tuottaa huolta."
Mua vituttaa suunnattomasti tällainen "jokaisella on huolensa"-tyyppinen ympäripyöreä skeida. Tällaiset vitun kukkahattutäti-kommentit on sama kuin näyttäisi keskisormea niille, joilla menee oikeasti huonosti. Jos otetaan sellainen asenne, että kaikilla kuninkaista kerjäläisiin "on omat huolensa", silloin ne, joilla menee huonoiten, jäävät jalkoihin. Heidän hätänsä ei tule kuulluksi, koska "kaikillahan meillä on huolia blaa blaaa lbalalablalvalabl llaalbalal."
Jos on tyhmää kuvitella, että vain ja ainoastaan minulla on tässä maailmassa huolia, niin on myös vastaavasti tyhmää kuvitella, että kaikkien huolet on jotenkin samalla viivalla ja että me olemme kaikki samaa perhettä ja linnut laulaa ja kukat kukkii.
Jokaisella on oma taakkansa. Toisille se on tuhat kiloa tiiliä, toisille yksi tiili.
Jokaisella on särönsä. Joillekin ne ovat mikroskooppisia hiusmurtumia, toisille kymmensenttisiä halkeamia.
Jokainen murehtii. Toiset murehtivat "tapanko itseni heti vai huomenna?", toiset murehtivat "ostanko rasvatonta maitoa vai kevytmaitoa?".- hghjkutu
Ulkoiset olosuhteet eivät määrää tyytyväisyyttä. Aina löytyy ihmisiä, joiden olot ovat vielä "huonommat", mutta jotka ovat elämäänsä tyytyväisiä. Vaikka olisi täysin yksinäinen, työtön jne., niin löytyy esim. joku neliraajahalvaantunut, joka on elämäänsä ihan tyytyväinen.
Asiat eivät merkitse, vaan se, miten niihin suhtautuu. Tätä on niin vaikea monen hyväksyä, koska se on totta. - asgaga
hghjkutu kirjoitti:
Ulkoiset olosuhteet eivät määrää tyytyväisyyttä. Aina löytyy ihmisiä, joiden olot ovat vielä "huonommat", mutta jotka ovat elämäänsä tyytyväisiä. Vaikka olisi täysin yksinäinen, työtön jne., niin löytyy esim. joku neliraajahalvaantunut, joka on elämäänsä ihan tyytyväinen.
Asiat eivät merkitse, vaan se, miten niihin suhtautuu. Tätä on niin vaikea monen hyväksyä, koska se on totta."Ulkoiset olosuhteet eivät määrää tyytyväisyyttä."
Sun ois kannattanut mennä kertomaan tämä sille itävaltalaiselle naiselle, joka oli isänsä tyrmässä raiskattavana 24 vuotta.
Ennen kuin alat vinkumaan, että minä en ole isäni tyrmässä raiskattavana eikä pointtini siksi päde, lue loppuun.
Kaltaisesi ihmiset kuvittelevat, että ääriesimerkit ovat vain jotain mariginaaliin kuuluvia keissejä, jotka eivät päde meidän "tavallisten" ihmisten keskuudessa. Todellisuudessa ääriesimerkit ovat vuoren huippuja ja kaikki vähemmän pahat olosuhteet ovat asteita noiden vuorten rinteillä.
Ei ole kyse jostain mustavalkoisesta "ne ääriesmerkit ja me muut"-asetelmasta. Jokaisen olosuhteet vaikuttavat tyytyväisyyteen enemmän tai vähemmän ja on idioottimaisuuden huippu esittää tällaisia ympäripyöreitä, mukamas yleispäteviä iskulauseita: "Ulkoiset olosuhteet eivät määrää tyytyväisyyttä". Tällaisilla iskulauseilla on hyvin vähän tekemistä todellisuuden kanssa.
Koska asteita ja vuoria on niin paljon, ei ole mahdollista tehdä vertailuja jonkin yksittäisen tekijän (kuten raajojen terveyden) perusteella. Pitää ottaa huomioon KOKONAISUUS.
Jollain neliraajahalvaantuneella saattaa esimerkiksi olla niin rakastavat ja tukevat vanhemmat, että hän pääsee olosuhteidensa yli. Jollain raajoiltaan terveellä taas voi olla niin hullut ja kieroutuneet vanhemmat, ettei raajojen terveys paljoa hetkauta. Ja tämän lisäksi pitäisi ottaa huomioon KAIKKI MUUT olosuhteisiin vaikuttavat tekijät, ennen kuin voitaisiin verrata olosuhteita keskenään. - ytreyhry
asgaga kirjoitti:
"Ulkoiset olosuhteet eivät määrää tyytyväisyyttä."
Sun ois kannattanut mennä kertomaan tämä sille itävaltalaiselle naiselle, joka oli isänsä tyrmässä raiskattavana 24 vuotta.
Ennen kuin alat vinkumaan, että minä en ole isäni tyrmässä raiskattavana eikä pointtini siksi päde, lue loppuun.
Kaltaisesi ihmiset kuvittelevat, että ääriesimerkit ovat vain jotain mariginaaliin kuuluvia keissejä, jotka eivät päde meidän "tavallisten" ihmisten keskuudessa. Todellisuudessa ääriesimerkit ovat vuoren huippuja ja kaikki vähemmän pahat olosuhteet ovat asteita noiden vuorten rinteillä.
Ei ole kyse jostain mustavalkoisesta "ne ääriesmerkit ja me muut"-asetelmasta. Jokaisen olosuhteet vaikuttavat tyytyväisyyteen enemmän tai vähemmän ja on idioottimaisuuden huippu esittää tällaisia ympäripyöreitä, mukamas yleispäteviä iskulauseita: "Ulkoiset olosuhteet eivät määrää tyytyväisyyttä". Tällaisilla iskulauseilla on hyvin vähän tekemistä todellisuuden kanssa.
Koska asteita ja vuoria on niin paljon, ei ole mahdollista tehdä vertailuja jonkin yksittäisen tekijän (kuten raajojen terveyden) perusteella. Pitää ottaa huomioon KOKONAISUUS.
Jollain neliraajahalvaantuneella saattaa esimerkiksi olla niin rakastavat ja tukevat vanhemmat, että hän pääsee olosuhteidensa yli. Jollain raajoiltaan terveellä taas voi olla niin hullut ja kieroutuneet vanhemmat, ettei raajojen terveys paljoa hetkauta. Ja tämän lisäksi pitäisi ottaa huomioon KAIKKI MUUT olosuhteisiin vaikuttavat tekijät, ennen kuin voitaisiin verrata olosuhteita keskenään.Ulkoiset olosuhteet määrävät tyytyväisyyden juuri niin pitkälle, kuin aivosi, perususkomuksesi, asenteesi jne. antavat niden määrätä. Yksikään olosuhde tai tapahtuma ei ole hyvä tai paha itsessään, vaan ne omat aivot antavat sille sen tulkinnan.
Poikkeuksena ovat tietenkin jotkin ääriesimerkit. On mahdollista luoda niin tuskalliset olosuhteet, esim. fyysistä kipua tuottamalla, että kukaan ei niitä kestä. On kuitenkin paljon puhuvaa, että näitä esimerkkejä joudutaan etsimään Itävallan kauhukellarin kaltaisista ääritapauksista.
Kyse ei ole siitä, että suhtautumista olisi välttämättä helppo muuttaa niin, että alkaa tuntea itsensä tyytyväiseksi ulkoisista sosiaalisista jutuista riippumatta. Perususkomukset ovat usein syvään juurtuneita, eikä niitä itse edes tunnista helposti. Niiden tunnistaminen ja muuttaminen on kuitenkin _mahdollista_
Jos tuntuu kroonisesti pahalta, säädä päätäsi, vika ei ole todellisuudessa. - sggaaf
ytreyhry kirjoitti:
Ulkoiset olosuhteet määrävät tyytyväisyyden juuri niin pitkälle, kuin aivosi, perususkomuksesi, asenteesi jne. antavat niden määrätä. Yksikään olosuhde tai tapahtuma ei ole hyvä tai paha itsessään, vaan ne omat aivot antavat sille sen tulkinnan.
Poikkeuksena ovat tietenkin jotkin ääriesimerkit. On mahdollista luoda niin tuskalliset olosuhteet, esim. fyysistä kipua tuottamalla, että kukaan ei niitä kestä. On kuitenkin paljon puhuvaa, että näitä esimerkkejä joudutaan etsimään Itävallan kauhukellarin kaltaisista ääritapauksista.
Kyse ei ole siitä, että suhtautumista olisi välttämättä helppo muuttaa niin, että alkaa tuntea itsensä tyytyväiseksi ulkoisista sosiaalisista jutuista riippumatta. Perususkomukset ovat usein syvään juurtuneita, eikä niitä itse edes tunnista helposti. Niiden tunnistaminen ja muuttaminen on kuitenkin _mahdollista_
Jos tuntuu kroonisesti pahalta, säädä päätäsi, vika ei ole todellisuudessa.Oletko aivokuollut vai ainoastaan idiootti?
Minä väänsin asian rautalangasta ja kaikki valui ulos korvistasi kuin kiisseli.
"Poikkeuksena ovat tietenkin jotkin ääriesimerkit. "
Kuten jo sanoin, ääriesimerkit eivät ole poikkeuksia vaan vuorten huippuja. Kaikki lievemmät olostuhteet ovat asteita näiden vuorten rinteillä. Ei ole mitään mustavalkoista "ne ääriesimerkit ja ne muut"-asetelmaa, niin kuin te hihhulit asian tahdotte pakonomaisesti vääntää.
"On kuitenkin paljon puhuvaa, että näitä esimerkkejä joudutaan etsimään Itävallan kauhukellarin kaltaisista ääritapauksista."
On paljon puhuvaa, ettet selkeää suomen kieltä ymmärrä.
"Jos tuntuu kroonisesti pahalta, säädä päätäsi, vika ei ole todellisuudessa."
Painu vittuun. - ybtrynr
sggaaf kirjoitti:
Oletko aivokuollut vai ainoastaan idiootti?
Minä väänsin asian rautalangasta ja kaikki valui ulos korvistasi kuin kiisseli.
"Poikkeuksena ovat tietenkin jotkin ääriesimerkit. "
Kuten jo sanoin, ääriesimerkit eivät ole poikkeuksia vaan vuorten huippuja. Kaikki lievemmät olostuhteet ovat asteita näiden vuorten rinteillä. Ei ole mitään mustavalkoista "ne ääriesimerkit ja ne muut"-asetelmaa, niin kuin te hihhulit asian tahdotte pakonomaisesti vääntää.
"On kuitenkin paljon puhuvaa, että näitä esimerkkejä joudutaan etsimään Itävallan kauhukellarin kaltaisista ääritapauksista."
On paljon puhuvaa, ettet selkeää suomen kieltä ymmärrä.
"Jos tuntuu kroonisesti pahalta, säädä päätäsi, vika ei ole todellisuudessa."
Painu vittuun.Voi voi, olet selvästi aggressivinen ja katkera. :-( Viha ja katkeruus tuntuu pirun pahalta. Siispä niiden aiheuttaman hyödyn on oltava todella suuri jotta niillä olisi oikeutuksensa. Mitä hyödyt vihasta ja katkeruudesta? Koita vaikka listata paperille. (Tämä ei ole mitään vittuilua, vaan vakavissaan annettu ohje).
- yteytb
sggaaf kirjoitti:
Oletko aivokuollut vai ainoastaan idiootti?
Minä väänsin asian rautalangasta ja kaikki valui ulos korvistasi kuin kiisseli.
"Poikkeuksena ovat tietenkin jotkin ääriesimerkit. "
Kuten jo sanoin, ääriesimerkit eivät ole poikkeuksia vaan vuorten huippuja. Kaikki lievemmät olostuhteet ovat asteita näiden vuorten rinteillä. Ei ole mitään mustavalkoista "ne ääriesimerkit ja ne muut"-asetelmaa, niin kuin te hihhulit asian tahdotte pakonomaisesti vääntää.
"On kuitenkin paljon puhuvaa, että näitä esimerkkejä joudutaan etsimään Itävallan kauhukellarin kaltaisista ääritapauksista."
On paljon puhuvaa, ettet selkeää suomen kieltä ymmärrä.
"Jos tuntuu kroonisesti pahalta, säädä päätäsi, vika ei ole todellisuudessa."
Painu vittuun.Vastataan vielä tuohon vuoriteoriaan. Teoriasi siis on, että on olemassa olosuhteiden huonousvuori, ja tyytyväisyys riippuu suoraan siitä, missä kohdassa vuorta ollaan?
Miten selität ihmisten, joiden kaikki ulkoiset asiat ovat huipputasoa, kuten vaikka upporikas ja jumaloitu Kurt Cobain, tekemät itsemurhat? Mikä ulkoinen asia heillä oli päin '''? He ehkä monesti vetivät huumeita jne, mutta sehän on myös pohjimmillaan itse tehty valinta, johon ulkoinen todellisuus ei pakota.
Entä sen, että kaikki äärimmäisen huonoja olosuhteita kärsineet, kuten Itävallan kellarin tai keskitysleirien uhrit, eivät ole itsermuhaa tehneet? - awasgsdg
ybtrynr kirjoitti:
Voi voi, olet selvästi aggressivinen ja katkera. :-( Viha ja katkeruus tuntuu pirun pahalta. Siispä niiden aiheuttaman hyödyn on oltava todella suuri jotta niillä olisi oikeutuksensa. Mitä hyödyt vihasta ja katkeruudesta? Koita vaikka listata paperille. (Tämä ei ole mitään vittuilua, vaan vakavissaan annettu ohje).
Hyöty? Mitä se on?
Hyöty on sana, joka ei kuulu enää sanavarastooni. En välitä siitä mikä on elämän kannalta hyödyllistä, koska en välitä elämästä. Joten kikkasi ei tällä kertaa valitettavasti onnistu :-(
Pari vuotta sitten olin hammaslääkärissä poistattamassa hammaskiveä. Hammaslääkäri sanoi minulle, että minun täytyy alkaa käyttämään hammaslankaa.
Ihmettelin, että miksi ihmiseessä minun pitäisi alkaa käyttämään hammaslankaa. Mitä väliä? Mitä väliä sillä on, onko hampaani paskana vai puhtoisen valkeat?
Tämä hammaslääkäri tietysti puhui omasta todellisuudestaan käsin. Hänen todellisuudessaan hampaiden kunnolla on jotain väliä. Ilmeisesti siksi, että hänellä on joku, jota suudella, ja lapsia, joille pitää näyttää hyvää esimerkkiä.
Tämä hammaslääkäri kuvitteli virheellisesti, että kaikki ihmiset elävät hänen kanssaan samassa todellisuudessa, jossa asioilla on väliä ja asioiden hyötyä mietitään. - positiv
Kun puhuin ihmisten säröistä ja taakoista, oli tarkoitukseni saada sosiaalisista ongelmista kärsivät tajuamaan sen, ettei toisia ihmisiä tarvitse pelätä millään tasolla.
Tarkoitukseni ei ollut lässyttää maailmassa ilmenevästä kärsimyksestä.
Otin sen aiheen ihan itse esiin. - positiv
positiv kirjoitti:
Kun puhuin ihmisten säröistä ja taakoista, oli tarkoitukseni saada sosiaalisista ongelmista kärsivät tajuamaan sen, ettei toisia ihmisiä tarvitse pelätä millään tasolla.
Tarkoitukseni ei ollut lässyttää maailmassa ilmenevästä kärsimyksestä.
Otin sen aiheen ihan itse esiin.*Otit
- suorat sanat
awasgsdg kirjoitti:
Hyöty? Mitä se on?
Hyöty on sana, joka ei kuulu enää sanavarastooni. En välitä siitä mikä on elämän kannalta hyödyllistä, koska en välitä elämästä. Joten kikkasi ei tällä kertaa valitettavasti onnistu :-(
Pari vuotta sitten olin hammaslääkärissä poistattamassa hammaskiveä. Hammaslääkäri sanoi minulle, että minun täytyy alkaa käyttämään hammaslankaa.
Ihmettelin, että miksi ihmiseessä minun pitäisi alkaa käyttämään hammaslankaa. Mitä väliä? Mitä väliä sillä on, onko hampaani paskana vai puhtoisen valkeat?
Tämä hammaslääkäri tietysti puhui omasta todellisuudestaan käsin. Hänen todellisuudessaan hampaiden kunnolla on jotain väliä. Ilmeisesti siksi, että hänellä on joku, jota suudella, ja lapsia, joille pitää näyttää hyvää esimerkkiä.
Tämä hammaslääkäri kuvitteli virheellisesti, että kaikki ihmiset elävät hänen kanssaan samassa todellisuudessa, jossa asioilla on väliä ja asioiden hyötyä mietitään."Tämä hammaslääkäri kuvitteli virheellisesti, että kaikki ihmiset elävät hänen kanssaan samassa todellisuudessa, jossa asioilla on väliä ja asioiden hyötyä mietitään."
Kuule tyyppi, sun pitäis heti kättelyssä täräyttää kaikille, että "minähän en mitään hyvää halua enkä mitään sen eteen tee". Varmaan sit suhun osais ihmiset suhtautuu paremmin, ja käyttäisivät aikaansa sellaisten ihmisten auttamiseen jotka sitä oikeasti arvostaa.
Miks ees menit sinne hammaslääkäriin jos millään ei oikeesti ole sulle väliä?
Kerjäät vaan sääliä. Mun mielestä se on elämäntehtävänä vähän epämukavaa. Mutta voithan toki niinkin tehdä jos haluut. - aagsdvdsg
positiv kirjoitti:
Kun puhuin ihmisten säröistä ja taakoista, oli tarkoitukseni saada sosiaalisista ongelmista kärsivät tajuamaan sen, ettei toisia ihmisiä tarvitse pelätä millään tasolla.
Tarkoitukseni ei ollut lässyttää maailmassa ilmenevästä kärsimyksestä.
Otin sen aiheen ihan itse esiin."Tarkoitukseni ei ollut lässyttää maailmassa ilmenevästä kärsimyksestä.
Otit sen aiheen ihan itse esiin."
Ei ole väliä mikä tarkoituksesi oli. Kaikenlaisessa vuorovaiktuksessa toinen asia johtaa toiseen, jolloin aihe vaihtuu sitä mukaa kun tulee uusia pointteja. Joten aika hölmöä takertua aloitusviestin sisältöön tyyliin "en minä tästä lässyttänyt".
Minä lässytän, koska se liittyy suoraan sinun aloitukseesi.
Kun kirjoitat, että jokaisella on omat taakkansa, särönsä ja asiat, joita murehtii tai jotka tuottaa huolta, aivan kuin kaikki olisivat samalla lähtöviivalla, silloin myös väistämättä työnnät nenäsi "maailmalla ilmeneviin kärsimyksiin". - tylsääää
asgaga kirjoitti:
"Ulkoiset olosuhteet eivät määrää tyytyväisyyttä."
Sun ois kannattanut mennä kertomaan tämä sille itävaltalaiselle naiselle, joka oli isänsä tyrmässä raiskattavana 24 vuotta.
Ennen kuin alat vinkumaan, että minä en ole isäni tyrmässä raiskattavana eikä pointtini siksi päde, lue loppuun.
Kaltaisesi ihmiset kuvittelevat, että ääriesimerkit ovat vain jotain mariginaaliin kuuluvia keissejä, jotka eivät päde meidän "tavallisten" ihmisten keskuudessa. Todellisuudessa ääriesimerkit ovat vuoren huippuja ja kaikki vähemmän pahat olosuhteet ovat asteita noiden vuorten rinteillä.
Ei ole kyse jostain mustavalkoisesta "ne ääriesmerkit ja me muut"-asetelmasta. Jokaisen olosuhteet vaikuttavat tyytyväisyyteen enemmän tai vähemmän ja on idioottimaisuuden huippu esittää tällaisia ympäripyöreitä, mukamas yleispäteviä iskulauseita: "Ulkoiset olosuhteet eivät määrää tyytyväisyyttä". Tällaisilla iskulauseilla on hyvin vähän tekemistä todellisuuden kanssa.
Koska asteita ja vuoria on niin paljon, ei ole mahdollista tehdä vertailuja jonkin yksittäisen tekijän (kuten raajojen terveyden) perusteella. Pitää ottaa huomioon KOKONAISUUS.
Jollain neliraajahalvaantuneella saattaa esimerkiksi olla niin rakastavat ja tukevat vanhemmat, että hän pääsee olosuhteidensa yli. Jollain raajoiltaan terveellä taas voi olla niin hullut ja kieroutuneet vanhemmat, ettei raajojen terveys paljoa hetkauta. Ja tämän lisäksi pitäisi ottaa huomioon KAIKKI MUUT olosuhteisiin vaikuttavat tekijät, ennen kuin voitaisiin verrata olosuhteita keskenään.Mitä hiton väliä sillä on kuinka asiat on neliraajahalvaantuneilla kun loppupeleissä ainoa asia elämässä johon voi vaikuttaa on SINÄ ITSE? Tässä ja nyt.
Muu on vain laiskojen ja katkeroituneiden itsesäälistä totuuden välttelyä. - adhadhh
tylsääää kirjoitti:
Mitä hiton väliä sillä on kuinka asiat on neliraajahalvaantuneilla kun loppupeleissä ainoa asia elämässä johon voi vaikuttaa on SINÄ ITSE? Tässä ja nyt.
Muu on vain laiskojen ja katkeroituneiden itsesäälistä totuuden välttelyä."Muu on vain laiskojen ja katkeroituneiden itsesäälistä totuuden välttelyä."
Haista vittu. - trwbtrtb
awasgsdg kirjoitti:
Hyöty? Mitä se on?
Hyöty on sana, joka ei kuulu enää sanavarastooni. En välitä siitä mikä on elämän kannalta hyödyllistä, koska en välitä elämästä. Joten kikkasi ei tällä kertaa valitettavasti onnistu :-(
Pari vuotta sitten olin hammaslääkärissä poistattamassa hammaskiveä. Hammaslääkäri sanoi minulle, että minun täytyy alkaa käyttämään hammaslankaa.
Ihmettelin, että miksi ihmiseessä minun pitäisi alkaa käyttämään hammaslankaa. Mitä väliä? Mitä väliä sillä on, onko hampaani paskana vai puhtoisen valkeat?
Tämä hammaslääkäri tietysti puhui omasta todellisuudestaan käsin. Hänen todellisuudessaan hampaiden kunnolla on jotain väliä. Ilmeisesti siksi, että hänellä on joku, jota suudella, ja lapsia, joille pitää näyttää hyvää esimerkkiä.
Tämä hammaslääkäri kuvitteli virheellisesti, että kaikki ihmiset elävät hänen kanssaan samassa todellisuudessa, jossa asioilla on väliä ja asioiden hyötyä mietitään.Olen se kirjainsotku-väittelijä, joka kinasteli kanssasi jussipäivänä (eka viesti sen jälkeen, muut kommentit eivät ole minun).
Hyöty on sitä, mikä saa sinut tuntemaan olosi paremmaksi. Ja varsinkin haitta on sitä, mikä saa olosi tuntumaan entistä huonommalta. Tästä lähtökohdasta käsin ainoa mielekäs tavoite on etsiä hyötyä JA VARSINKIN vältellä sitä haittaa. Turha viha ja katkeruus (ja 95% siitä on turhaa) satuttaa vain sinua itseäsi, ei ketään muuta.
- dfhdfsa
Voitko kertoa hieman elämästäsi? Menneisyydestäsi, perhetaustasi ynnä muusta. Mikä johti sinut lukkioutumaan yksin huoneeseesi?
Tämän sankaritarinasi sovellettavuus muiden elämään riippuu pitkälti siitä minkälaiset syyt tilanteesi takaa löytyy. Eri ihmisillä on eri vaikuttimet.- positiv
Mainitsin syyn jo aloitusviestissä. Lukkiuduin huoneeseeni rypemään itsesäälissä koska pelkäsin aloittaa mitään uutta elämässäni. Pelko epäonnistumiseta ja pelko sosiaalisia tilanteita kohtaan sekä katkeruus ja luulo siitä, että maailma on jotenkin läpeensä paska paikka, vaikka se olinkin minä itse jolla oli ongelma. Jos haluaa muuttaa maailmaa, pitää muuttaa ensin oma asennoitumisensa siihen. Mikään ei tapahdu pelkästään katkeralla valituksella siitä kuinka huonosti kaikki on.
Mielestäni kaikilla perusterveillä ihmisillä täällä Suomessa on samanlaiset lähtökohdat menestykseen perhetaustasta riippumatta. On kiinni omista valinnoista, että mihin suuntaan sitä lähtee kulkemaan. Niin kliseistä kuin se onkin.
Enkä pidä elämääni minään ihmeempänä "sankaritarinana". Päätin vain hylätä kaikki katkerat ajatukset ja ottaa ohjat omiin käsiini. Kyllä niitä pettymyksiä ja vastoinkäymisiä tulee itsellenikin välillä eteen, ettei se elämä pelkkää menestystä ja onnea ole. Se on kuitenkin omasta päästä kiinni kuinka niihin suhtautuu. - alkkis77
Kyllä ne vaikuttimet yksinäisyyteen ja erakoitumiseen on aina se oma riittämättömyyden tunne. kaikilla.
- agsag
positiv kirjoitti:
Mainitsin syyn jo aloitusviestissä. Lukkiuduin huoneeseeni rypemään itsesäälissä koska pelkäsin aloittaa mitään uutta elämässäni. Pelko epäonnistumiseta ja pelko sosiaalisia tilanteita kohtaan sekä katkeruus ja luulo siitä, että maailma on jotenkin läpeensä paska paikka, vaikka se olinkin minä itse jolla oli ongelma. Jos haluaa muuttaa maailmaa, pitää muuttaa ensin oma asennoitumisensa siihen. Mikään ei tapahdu pelkästään katkeralla valituksella siitä kuinka huonosti kaikki on.
Mielestäni kaikilla perusterveillä ihmisillä täällä Suomessa on samanlaiset lähtökohdat menestykseen perhetaustasta riippumatta. On kiinni omista valinnoista, että mihin suuntaan sitä lähtee kulkemaan. Niin kliseistä kuin se onkin.
Enkä pidä elämääni minään ihmeempänä "sankaritarinana". Päätin vain hylätä kaikki katkerat ajatukset ja ottaa ohjat omiin käsiini. Kyllä niitä pettymyksiä ja vastoinkäymisiä tulee itsellenikin välillä eteen, ettei se elämä pelkkää menestystä ja onnea ole. Se on kuitenkin omasta päästä kiinni kuinka niihin suhtautuu."Lukkiuduin huoneeseeni rypemään itsesäälissä koska pelkäsin aloittaa mitään uutta elämässäni."
Mutta miksi? Ei kukaan huvikseen lukkiudu huoneeseensa 25-vuotiaaksi. Et maininnut syytä aloituksessasi.
Onko vanhempasi mielisairaita alkoholisteja? Hyväksikäytettiinkö sinua? Hakattiinko sinua? Onko sinua kiusattu koko peruskoulun ajan? Olitko jonkun uskonnollisen lahkon aivopesemä?
"Mielestäni kaikilla perusterveillä ihmisillä täällä Suomessa on samanlaiset lähtökohdat menestykseen perhetaustasta riippumatta."
Ei ole. - agaga
alkkis77 kirjoitti:
Kyllä ne vaikuttimet yksinäisyyteen ja erakoitumiseen on aina se oma riittämättömyyden tunne. kaikilla.
Mutta mistä se riittämättömyyden tunne johtuu? Se oli kysymyksenä.
Tämä on vastauksena vähän samalainen kuin, "minä itken, koska olen surullinen". Ei se kerro mitään. - positiv
agsag kirjoitti:
"Lukkiuduin huoneeseeni rypemään itsesäälissä koska pelkäsin aloittaa mitään uutta elämässäni."
Mutta miksi? Ei kukaan huvikseen lukkiudu huoneeseensa 25-vuotiaaksi. Et maininnut syytä aloituksessasi.
Onko vanhempasi mielisairaita alkoholisteja? Hyväksikäytettiinkö sinua? Hakattiinko sinua? Onko sinua kiusattu koko peruskoulun ajan? Olitko jonkun uskonnollisen lahkon aivopesemä?
"Mielestäni kaikilla perusterveillä ihmisillä täällä Suomessa on samanlaiset lähtökohdat menestykseen perhetaustasta riippumatta."
Ei ole.Ala-asteella koin jonkun verran haukutuksi tulemista lievän ylipainon takia, mutta sillä ei ollut mitään tekemistä enää myöhempien vuosien valintojen kanssa.
Toisella vanhemmistani on alkoholiongelma, mutta myöskään sillä en usko olleen mitään konkreettista merkitystä sulkeutumiseeni.
Lukioaikana laiskistuin ja innostuin rankasta bilettämisestä, jolloin koulu jäi taka-alalle. Uskalsin silloinkin olla ihmisten kanssa tekemisissä ainostaan humalassa. Siitä se sitten lähti, pelosta, hunosta itsetunnosta ja juuri siitä ajatuksesta ettei kelpaa mihinkään, joka oli kuitenkin perustelematon harhaluulo.
Ei kukaan yhdessä yössä muutu sulkeutuneeksi erakoksi. Kaikki tapahtuu ajan myötä. Sitä kokee olevansa turvassa neljän seinän sisällä tietokoneen ja television kanssa, nehän eivät voi satuttaa mitenkään. Joten mitään yhtä syytä on ihan turha lähteä puimaan, koska se on kuitenkin loppupeleissä aina niinkin yksinkertainen asia kuin pelko. - positivi
positiv kirjoitti:
Ala-asteella koin jonkun verran haukutuksi tulemista lievän ylipainon takia, mutta sillä ei ollut mitään tekemistä enää myöhempien vuosien valintojen kanssa.
Toisella vanhemmistani on alkoholiongelma, mutta myöskään sillä en usko olleen mitään konkreettista merkitystä sulkeutumiseeni.
Lukioaikana laiskistuin ja innostuin rankasta bilettämisestä, jolloin koulu jäi taka-alalle. Uskalsin silloinkin olla ihmisten kanssa tekemisissä ainostaan humalassa. Siitä se sitten lähti, pelosta, hunosta itsetunnosta ja juuri siitä ajatuksesta ettei kelpaa mihinkään, joka oli kuitenkin perustelematon harhaluulo.
Ei kukaan yhdessä yössä muutu sulkeutuneeksi erakoksi. Kaikki tapahtuu ajan myötä. Sitä kokee olevansa turvassa neljän seinän sisällä tietokoneen ja television kanssa, nehän eivät voi satuttaa mitenkään. Joten mitään yhtä syytä on ihan turha lähteä puimaan, koska se on kuitenkin loppupeleissä aina niinkin yksinkertainen asia kuin pelko.Ja lähtökohdista puheenollen: tunnen ihmisiä jotka on alkoholisoituneesta ja väkivaltaisesta perheestä lähtöisin, mutta pärjännyt elämässä kaikesta huolimatta.
Ja omassa suvussani eräs henkil taas on rikkaasta perheestä, saanut kaikkea: rakkautta ja materiaalisia mukavuuksia, mutta joka tälläkin hetkellä elää työkyvyttömyyseläkkeellä masennuksen ja huumeiden käytöstä johtuvien psykoosioireiden takia.
Lähtökohdat ja olosuhteet eivät ole kaikilla samat, mutta vapaus valintoihin on. - agagag
positiv kirjoitti:
Ala-asteella koin jonkun verran haukutuksi tulemista lievän ylipainon takia, mutta sillä ei ollut mitään tekemistä enää myöhempien vuosien valintojen kanssa.
Toisella vanhemmistani on alkoholiongelma, mutta myöskään sillä en usko olleen mitään konkreettista merkitystä sulkeutumiseeni.
Lukioaikana laiskistuin ja innostuin rankasta bilettämisestä, jolloin koulu jäi taka-alalle. Uskalsin silloinkin olla ihmisten kanssa tekemisissä ainostaan humalassa. Siitä se sitten lähti, pelosta, hunosta itsetunnosta ja juuri siitä ajatuksesta ettei kelpaa mihinkään, joka oli kuitenkin perustelematon harhaluulo.
Ei kukaan yhdessä yössä muutu sulkeutuneeksi erakoksi. Kaikki tapahtuu ajan myötä. Sitä kokee olevansa turvassa neljän seinän sisällä tietokoneen ja television kanssa, nehän eivät voi satuttaa mitenkään. Joten mitään yhtä syytä on ihan turha lähteä puimaan, koska se on kuitenkin loppupeleissä aina niinkin yksinkertainen asia kuin pelko."Joten mitään yhtä syytä on ihan turha lähteä puimaan"
Enkä mitään yksittäistä syystä ole pyytänytkään vaan mahdollisimman kattavan syyn.
"koska se on kuitenkin loppupeleissä aina niinkin yksinkertainen asia kuin pelko."
Huoh... Tuhannennen kerran... Tämä ei edelleenkään ole vastaus. Minä pyysin syytä sille pellolle, joten pelon itsensä mainitseminen on idioottimaista. Se pelko JOHTUU jostain. Pelko on SEURAUS jostain. - positiv
agagag kirjoitti:
"Joten mitään yhtä syytä on ihan turha lähteä puimaan"
Enkä mitään yksittäistä syystä ole pyytänytkään vaan mahdollisimman kattavan syyn.
"koska se on kuitenkin loppupeleissä aina niinkin yksinkertainen asia kuin pelko."
Huoh... Tuhannennen kerran... Tämä ei edelleenkään ole vastaus. Minä pyysin syytä sille pellolle, joten pelon itsensä mainitseminen on idioottimaista. Se pelko JOHTUU jostain. Pelko on SEURAUS jostain.Ok, pureudutaan sitten aiheeseen jotta saat konkreettisia esimerkkejä:
Salakavala passivoituminen.
Liian helppoon elämään tottuminen ensinnäkin on yksi syy. Sitä kun ei jaksa/ei huvita vetää itseään ylös sängystä aamuisin, alkaa ajan myötä valvomaan yöt ja nukkumaan päivät. Työkkäriin ei jaksa (eikä ehdi mennä kun nukkuu pommiin sen kaikki aukioloajat) kun eipä oikeastaan kiinnosta enää. Omassa huoneessa näpertely on paljon turvallisempaa ja inspiroivampaa kuin oikeasti jonkun konkreettisen asian tavoittelu.
Seuraa omiin oloihin vetäytyminen:
Piirit pienenivät kokoajan ja sitä huomaa ettei jaksa enää edes pitää yhteyttä ihmisiin. "kun niillä kuitenkin on jotain parempaa tekemistä ja kiireitä." Taas yksi tekosyy sille ettei tarvitse raahautua pois turva-alueelta. Se menee siihen että kukaan ei sitten enää soittele eikä tekstaile.
Joillekin tulee kuvioihin mukaan myös alkoholi. Itselläni se ei onneksi mennyt siihen pisteeseen asti.
Ajan myötä ihmiskontaktit ja onnistumisen kokemukset ulkomaailmassa loppuivat kokonaan ja jopa kaupassa tai kirjastossa käyminen tuntui ärsyttävältä ja häiritsevältä tuntemattomien ihmisten naamojen katselulta. Siinä pisteessä sitä unohtaa kokonaan, että maailmalla voi olla positiivisiakin ja hyviäkin kokemuksia ja keskittyy vain siihen omaan sisäiseen maailmaansa. Edelleenkin siksi kun siellä omassa maailmassa ja huoneessa on niin turvallista. kaikki muu tuntuu raskaalta ja ylivoimaiselta, koska on niin varma siitä että on ainoastaan turvassa vain siellä omassa maailmassaan. Eli siis pelkää kaikkea uutta.
Joten mikä se syy onkaan siihe että viihtyy siellä turva-alueella on tietysti pelko. Kun ei tunne itseään tarpeeksi eikä saa niitä hyväksytyksi tulemisen kokemuksia (miten niitä voisikaan saada kun vetäytyy vain omiin oloihinsa!) sitä alkaa pelkäämään/vihaamaan maailmaa.
Vain toisten ihmisten kanssa kommunikoinnin kautta oppii tuntemaan itsensä ja mikä oma paikka on maailmassa. Kukaan ei elä täällä pelkästään itseään varten. Eikä se ole mitään lässytystä tai rakettitiedettä vaan ihan perusjuttuja ja edellytys tyytyväisen ihmisen elämälle. Tottakai minullakin on vielä sosiaalisia pelkoja ja välillä ahdistaa, mutta kenelläpä ei olisi? - asashsd
positiv kirjoitti:
Ok, pureudutaan sitten aiheeseen jotta saat konkreettisia esimerkkejä:
Salakavala passivoituminen.
Liian helppoon elämään tottuminen ensinnäkin on yksi syy. Sitä kun ei jaksa/ei huvita vetää itseään ylös sängystä aamuisin, alkaa ajan myötä valvomaan yöt ja nukkumaan päivät. Työkkäriin ei jaksa (eikä ehdi mennä kun nukkuu pommiin sen kaikki aukioloajat) kun eipä oikeastaan kiinnosta enää. Omassa huoneessa näpertely on paljon turvallisempaa ja inspiroivampaa kuin oikeasti jonkun konkreettisen asian tavoittelu.
Seuraa omiin oloihin vetäytyminen:
Piirit pienenivät kokoajan ja sitä huomaa ettei jaksa enää edes pitää yhteyttä ihmisiin. "kun niillä kuitenkin on jotain parempaa tekemistä ja kiireitä." Taas yksi tekosyy sille ettei tarvitse raahautua pois turva-alueelta. Se menee siihen että kukaan ei sitten enää soittele eikä tekstaile.
Joillekin tulee kuvioihin mukaan myös alkoholi. Itselläni se ei onneksi mennyt siihen pisteeseen asti.
Ajan myötä ihmiskontaktit ja onnistumisen kokemukset ulkomaailmassa loppuivat kokonaan ja jopa kaupassa tai kirjastossa käyminen tuntui ärsyttävältä ja häiritsevältä tuntemattomien ihmisten naamojen katselulta. Siinä pisteessä sitä unohtaa kokonaan, että maailmalla voi olla positiivisiakin ja hyviäkin kokemuksia ja keskittyy vain siihen omaan sisäiseen maailmaansa. Edelleenkin siksi kun siellä omassa maailmassa ja huoneessa on niin turvallista. kaikki muu tuntuu raskaalta ja ylivoimaiselta, koska on niin varma siitä että on ainoastaan turvassa vain siellä omassa maailmassaan. Eli siis pelkää kaikkea uutta.
Joten mikä se syy onkaan siihe että viihtyy siellä turva-alueella on tietysti pelko. Kun ei tunne itseään tarpeeksi eikä saa niitä hyväksytyksi tulemisen kokemuksia (miten niitä voisikaan saada kun vetäytyy vain omiin oloihinsa!) sitä alkaa pelkäämään/vihaamaan maailmaa.
Vain toisten ihmisten kanssa kommunikoinnin kautta oppii tuntemaan itsensä ja mikä oma paikka on maailmassa. Kukaan ei elä täällä pelkästään itseään varten. Eikä se ole mitään lässytystä tai rakettitiedettä vaan ihan perusjuttuja ja edellytys tyytyväisen ihmisen elämälle. Tottakai minullakin on vielä sosiaalisia pelkoja ja välillä ahdistaa, mutta kenelläpä ei olisi?Sori, muttet edelleenkään vastaa kysymykseeni. Ainakin toivon, ettet vastaa, sillä jos perimmäinen syy sinun aikaisempaan tilanteeseesi oli se "kun ei jaksa/ei huvita", niin toivon, että painut vittuun neuvojesi kanssa.
Luuletko sinä, että kaikki neljän seinän sisään jumittuneet ovat tilanteessaan siksi, ettei huvita?
Tajuatko sinä, että on olemassa ihmisiä, jotka eivät ole jumissa pelkkää laiskuuttaan? Kuka sinä olet ketään neuvomaan jos olet joku normaalin keskiluokkaisen perheen pikku lellikki, joka pelkkää laiskuuttaan päätti jäädä kotiin lojumaan? Voit ehkä auttaa kaltaisiasi laiskamatoja, mutta älä luule, että neuvosi ovat yleispäteviä.
Katsos, on aivan eri asia jumittua omasta syystä kuin ulkoisten syiden vuoksi. Sinä ja kaltaisesi voitte elätellä utopistisia harhaluuloja siitä, että Suomi on täydellinen maa, jossa ketään ei ajeta nurkkaan ja kaikilla on vapaus valita oman elämänsä suunta. Mutta totuus on, että minä yritän, minä yritän enemmän kuin moni, moni muu tässä maassa mutta minua ei silti päästetä pois loukusta. Sinä voit leimata tämän syiden ulkoistamiseksi, mutta sinä et tunne minua, tilannettani ja sitä yrittämisen määrää.
Olen loukussa neljän seinän sisällä, koska tämän yhteiskunnan rakenteet eivät ole vesitiiviit. Aina on repeämiä, josta joku putoaa tahtoi sitä tai ei. Ymmärrätkö sinä, että tämä on täysin eri syy jäädä jumiin kuin pelkkä "ei jaksa/huvita"?
"Lähtökohdat ja olosuhteet eivät ole kaikilla samat, mutta vapaus valintoihin on."
No minäpä tästä valitsenkin sitten oman asunnon itselleni, jotta pääsen pois neljän seinän sisältä ja eroon helvetillisestä tilanteestani.
Ei hitto! Kohta kaksi vuotta tässä on "valittu" sitä omaa asuntoa. Olen varmaan huono valitsemaan, eikä vain? Omista valinnoistahan kaikki on kiinni, vai mitä? Mehän eletään täydellisessä universumissa, jossa kaikki on sinusta itsestäsi ja valinnoistasi kiinni!!!! Eihän tässä maailmassa todellakaan ole mitään nokkimisjärjestystä!!! Mehän elämme suorastaan paratiisissa!!! - positiv
asashsd kirjoitti:
Sori, muttet edelleenkään vastaa kysymykseeni. Ainakin toivon, ettet vastaa, sillä jos perimmäinen syy sinun aikaisempaan tilanteeseesi oli se "kun ei jaksa/ei huvita", niin toivon, että painut vittuun neuvojesi kanssa.
Luuletko sinä, että kaikki neljän seinän sisään jumittuneet ovat tilanteessaan siksi, ettei huvita?
Tajuatko sinä, että on olemassa ihmisiä, jotka eivät ole jumissa pelkkää laiskuuttaan? Kuka sinä olet ketään neuvomaan jos olet joku normaalin keskiluokkaisen perheen pikku lellikki, joka pelkkää laiskuuttaan päätti jäädä kotiin lojumaan? Voit ehkä auttaa kaltaisiasi laiskamatoja, mutta älä luule, että neuvosi ovat yleispäteviä.
Katsos, on aivan eri asia jumittua omasta syystä kuin ulkoisten syiden vuoksi. Sinä ja kaltaisesi voitte elätellä utopistisia harhaluuloja siitä, että Suomi on täydellinen maa, jossa ketään ei ajeta nurkkaan ja kaikilla on vapaus valita oman elämänsä suunta. Mutta totuus on, että minä yritän, minä yritän enemmän kuin moni, moni muu tässä maassa mutta minua ei silti päästetä pois loukusta. Sinä voit leimata tämän syiden ulkoistamiseksi, mutta sinä et tunne minua, tilannettani ja sitä yrittämisen määrää.
Olen loukussa neljän seinän sisällä, koska tämän yhteiskunnan rakenteet eivät ole vesitiiviit. Aina on repeämiä, josta joku putoaa tahtoi sitä tai ei. Ymmärrätkö sinä, että tämä on täysin eri syy jäädä jumiin kuin pelkkä "ei jaksa/huvita"?
"Lähtökohdat ja olosuhteet eivät ole kaikilla samat, mutta vapaus valintoihin on."
No minäpä tästä valitsenkin sitten oman asunnon itselleni, jotta pääsen pois neljän seinän sisältä ja eroon helvetillisestä tilanteestani.
Ei hitto! Kohta kaksi vuotta tässä on "valittu" sitä omaa asuntoa. Olen varmaan huono valitsemaan, eikä vain? Omista valinnoistahan kaikki on kiinni, vai mitä? Mehän eletään täydellisessä universumissa, jossa kaikki on sinusta itsestäsi ja valinnoistasi kiinni!!!! Eihän tässä maailmassa todellakaan ole mitään nokkimisjärjestystä!!! Mehän elämme suorastaan paratiisissa!!!En nyt ymmärrä, että miksi yhteiskunnan pitäisikään olla joku vesitiivis utopia? Kaipaatko lisää höösäämistä ja perseelle potkintaa?
Minä en ainakaan.
On hyvä että täällä saa, ja on mahdollisuus pärjätä omillaankin ja menestyä sen kautta että tekee itse jotain asioille eikä vain odota muutoksen tapahtuvan.. Eikä täällä todellakaan ole kenekään pakko pärjätä yksin. Aina saa apua jos sitä tarvitsee ja hakee!
Edelleenkin ulkoiset esteet ovat vain oman pään sisällä? Voisinkin vaihteeksi kysyä sinulta, että kuka täällä ajaa nurkkaan ja ketä? Kuka tai mikä rajoittaa vapauttasi siinä määrin että unelmiesi on mahdotonta toteutua? Jos en minä osaa vastata kysymykseesi niin etpä kyllä taida osata itsekään. - positiv
positiv kirjoitti:
En nyt ymmärrä, että miksi yhteiskunnan pitäisikään olla joku vesitiivis utopia? Kaipaatko lisää höösäämistä ja perseelle potkintaa?
Minä en ainakaan.
On hyvä että täällä saa, ja on mahdollisuus pärjätä omillaankin ja menestyä sen kautta että tekee itse jotain asioille eikä vain odota muutoksen tapahtuvan.. Eikä täällä todellakaan ole kenekään pakko pärjätä yksin. Aina saa apua jos sitä tarvitsee ja hakee!
Edelleenkin ulkoiset esteet ovat vain oman pään sisällä? Voisinkin vaihteeksi kysyä sinulta, että kuka täällä ajaa nurkkaan ja ketä? Kuka tai mikä rajoittaa vapauttasi siinä määrin että unelmiesi on mahdotonta toteutua? Jos en minä osaa vastata kysymykseesi niin etpä kyllä taida osata itsekään."Tajuatko sinä, että on olemassa ihmisiä, jotka eivät ole jumissa pelkkää laiskuuttaan?"
En tietenkään. Omalla kohdallani syrjäytyminen alkoi passivoitumisesta ja huonosta itsetunnosta. Asiat johtavat toiseen. Ei ole mitään yleispätevää kaavaa miten ihmisen elämä ajautuu raiteiltaan. Jollakin toisella se voi olla ihan joku toinen tekijä.
Taidat nyt etsiä omaan tilanteesi samaistettavia asioita kertomuksestani. Ei varmaan onnistu koska ei ihmisten elämät noudata aina samaa kaavaa. - sgjsjsh
asashsd kirjoitti:
Sori, muttet edelleenkään vastaa kysymykseeni. Ainakin toivon, ettet vastaa, sillä jos perimmäinen syy sinun aikaisempaan tilanteeseesi oli se "kun ei jaksa/ei huvita", niin toivon, että painut vittuun neuvojesi kanssa.
Luuletko sinä, että kaikki neljän seinän sisään jumittuneet ovat tilanteessaan siksi, ettei huvita?
Tajuatko sinä, että on olemassa ihmisiä, jotka eivät ole jumissa pelkkää laiskuuttaan? Kuka sinä olet ketään neuvomaan jos olet joku normaalin keskiluokkaisen perheen pikku lellikki, joka pelkkää laiskuuttaan päätti jäädä kotiin lojumaan? Voit ehkä auttaa kaltaisiasi laiskamatoja, mutta älä luule, että neuvosi ovat yleispäteviä.
Katsos, on aivan eri asia jumittua omasta syystä kuin ulkoisten syiden vuoksi. Sinä ja kaltaisesi voitte elätellä utopistisia harhaluuloja siitä, että Suomi on täydellinen maa, jossa ketään ei ajeta nurkkaan ja kaikilla on vapaus valita oman elämänsä suunta. Mutta totuus on, että minä yritän, minä yritän enemmän kuin moni, moni muu tässä maassa mutta minua ei silti päästetä pois loukusta. Sinä voit leimata tämän syiden ulkoistamiseksi, mutta sinä et tunne minua, tilannettani ja sitä yrittämisen määrää.
Olen loukussa neljän seinän sisällä, koska tämän yhteiskunnan rakenteet eivät ole vesitiiviit. Aina on repeämiä, josta joku putoaa tahtoi sitä tai ei. Ymmärrätkö sinä, että tämä on täysin eri syy jäädä jumiin kuin pelkkä "ei jaksa/huvita"?
"Lähtökohdat ja olosuhteet eivät ole kaikilla samat, mutta vapaus valintoihin on."
No minäpä tästä valitsenkin sitten oman asunnon itselleni, jotta pääsen pois neljän seinän sisältä ja eroon helvetillisestä tilanteestani.
Ei hitto! Kohta kaksi vuotta tässä on "valittu" sitä omaa asuntoa. Olen varmaan huono valitsemaan, eikä vain? Omista valinnoistahan kaikki on kiinni, vai mitä? Mehän eletään täydellisessä universumissa, jossa kaikki on sinusta itsestäsi ja valinnoistasi kiinni!!!! Eihän tässä maailmassa todellakaan ole mitään nokkimisjärjestystä!!! Mehän elämme suorastaan paratiisissa!!!"Olen loukussa neljän seinän sisällä, koska tämän yhteiskunnan rakenteet eivät ole vesitiiviit. Aina on repeämiä, josta joku putoaa tahtoi sitä tai ei. "
Siis jos olet loukussa vaan sen takia kun yhteiskunnassa on repemiä joista "joku" putoaa niin eikös se ole ihan omalla vastuulla että antaako itsensä pudota niistä vai ei? Jos tämä tarkoittaa sitä et sut on potkittu työpaikasta pois niin ainahan voi etsiä uuden duunin! Jos taas sitä että elät sossun tuilla ja harmittelet "yhteiskunnan repeämiä" päivät pitkät niin kannataisi hankkia se elämä.
Eikä yhteiskunnan repeämät vaikuta siihen mitenkään että onko ihmisellä ystäviä. Yksinäinen ja syrjäytynytkin voi saada tukijoukkoja. - positiv
agagag kirjoitti:
"Joten mitään yhtä syytä on ihan turha lähteä puimaan"
Enkä mitään yksittäistä syystä ole pyytänytkään vaan mahdollisimman kattavan syyn.
"koska se on kuitenkin loppupeleissä aina niinkin yksinkertainen asia kuin pelko."
Huoh... Tuhannennen kerran... Tämä ei edelleenkään ole vastaus. Minä pyysin syytä sille pellolle, joten pelon itsensä mainitseminen on idioottimaista. Se pelko JOHTUU jostain. Pelko on SEURAUS jostain.Pelko ei välttämättä aina ole seurausta mistään. Kattoo vaikka fobioiden kanssa eläviä ihmisiä. Kenellä on esim. konkreettista aihetta pelätä pakasteherneitä? Ei kenelläkään, mutta silti näitäkin ihmisiä löytyy!
Pelko on syy.- Ei seuraus. - sagaghd
positiv kirjoitti:
En nyt ymmärrä, että miksi yhteiskunnan pitäisikään olla joku vesitiivis utopia? Kaipaatko lisää höösäämistä ja perseelle potkintaa?
Minä en ainakaan.
On hyvä että täällä saa, ja on mahdollisuus pärjätä omillaankin ja menestyä sen kautta että tekee itse jotain asioille eikä vain odota muutoksen tapahtuvan.. Eikä täällä todellakaan ole kenekään pakko pärjätä yksin. Aina saa apua jos sitä tarvitsee ja hakee!
Edelleenkin ulkoiset esteet ovat vain oman pään sisällä? Voisinkin vaihteeksi kysyä sinulta, että kuka täällä ajaa nurkkaan ja ketä? Kuka tai mikä rajoittaa vapauttasi siinä määrin että unelmiesi on mahdotonta toteutua? Jos en minä osaa vastata kysymykseesi niin etpä kyllä taida osata itsekään."En nyt ymmärrä, että miksi yhteiskunnan pitäisikään olla joku vesitiivis utopia?"
En ole väittänyt, että sen pitäisi olla. Teen vain selväksi kaltaisillesi, että se ei sellainen ole.
"Kaipaatko lisää höösäämistä ja perseelle potkintaa?"
Sinun täytyy olla aivokuollut. Miten muuten kykysi ymmärtää lukemaasi voisi olla noin onneton? Olet varmaankin tuhonnut aivosi bilevuosinasi.
Minä luulin, että tein sinulle selväksi, ettei ongelma ole yrittämisen puutteessa ja sinä kysyt "Kaipaatko lisää höösäämistä ja perseelle potkintaa?". Huh huh.
"eikä vain odota muutoksen tapahtuvan.."
Joo, kyllä sinä olet aivokuollut. Kirjoitinko minä, että minä "vain odotan muutokset tapahtuvan"?
Sinun on mahdoton päästä eroon uskomuksistasi, ja sen takia vääristelet minun kirjoittamaani sinun agendaasi sopivaksi. - saggasg
sgjsjsh kirjoitti:
"Olen loukussa neljän seinän sisällä, koska tämän yhteiskunnan rakenteet eivät ole vesitiiviit. Aina on repeämiä, josta joku putoaa tahtoi sitä tai ei. "
Siis jos olet loukussa vaan sen takia kun yhteiskunnassa on repemiä joista "joku" putoaa niin eikös se ole ihan omalla vastuulla että antaako itsensä pudota niistä vai ei? Jos tämä tarkoittaa sitä et sut on potkittu työpaikasta pois niin ainahan voi etsiä uuden duunin! Jos taas sitä että elät sossun tuilla ja harmittelet "yhteiskunnan repeämiä" päivät pitkät niin kannataisi hankkia se elämä.
Eikä yhteiskunnan repeämät vaikuta siihen mitenkään että onko ihmisellä ystäviä. Yksinäinen ja syrjäytynytkin voi saada tukijoukkoja."Siis jos olet loukussa vaan sen takia kun yhteiskunnassa on repemiä joista "joku" putoaa niin eikös se ole ihan omalla vastuulla että antaako itsensä pudota niistä vai ei?"
Siis täh? Minä kirjoitan, että jotkut ihmiset putoavat epätäydellisen systeemin sisältämistä repeämistä ja sinä kysyt, että eikö ole ihminen omalla vastuulla olla putoamatta.
Mitä kohtaa et ymmärtänyt?
"By default" se ei ole omalla vastuulla.
Huomaatteko kuinka te palaatte kokoajan uskomussysteeminne sisältämiin oletusarvoihin? Esimerkiksi siihen, että yksilö on kaikkivoipa.
Jos putoat, päätä ettet putoa! Niin helppoa se on! Maailma on täydellinen! Kaikki on omasta päätöksestä kiinni! - sjsjsggf
saggasg kirjoitti:
"Siis jos olet loukussa vaan sen takia kun yhteiskunnassa on repemiä joista "joku" putoaa niin eikös se ole ihan omalla vastuulla että antaako itsensä pudota niistä vai ei?"
Siis täh? Minä kirjoitan, että jotkut ihmiset putoavat epätäydellisen systeemin sisältämistä repeämistä ja sinä kysyt, että eikö ole ihminen omalla vastuulla olla putoamatta.
Mitä kohtaa et ymmärtänyt?
"By default" se ei ole omalla vastuulla.
Huomaatteko kuinka te palaatte kokoajan uskomussysteeminne sisältämiin oletusarvoihin? Esimerkiksi siihen, että yksilö on kaikkivoipa.
Jos putoat, päätä ettet putoa! Niin helppoa se on! Maailma on täydellinen! Kaikki on omasta päätöksestä kiinni!Missä nämä uskomasi "repeämät" sijaitsevat?
Ei yhteiskunta olekaan mikään täydellinen, eikä maailmakaan. Siksi onkin aina mahdollista että joku putoaa joskus persiilleen. Persiilleen ei saa jäädä kyhjöttämään vaikka niin kävisikin. - positiv
sagaghd kirjoitti:
"En nyt ymmärrä, että miksi yhteiskunnan pitäisikään olla joku vesitiivis utopia?"
En ole väittänyt, että sen pitäisi olla. Teen vain selväksi kaltaisillesi, että se ei sellainen ole.
"Kaipaatko lisää höösäämistä ja perseelle potkintaa?"
Sinun täytyy olla aivokuollut. Miten muuten kykysi ymmärtää lukemaasi voisi olla noin onneton? Olet varmaankin tuhonnut aivosi bilevuosinasi.
Minä luulin, että tein sinulle selväksi, ettei ongelma ole yrittämisen puutteessa ja sinä kysyt "Kaipaatko lisää höösäämistä ja perseelle potkintaa?". Huh huh.
"eikä vain odota muutoksen tapahtuvan.."
Joo, kyllä sinä olet aivokuollut. Kirjoitinko minä, että minä "vain odotan muutokset tapahtuvan"?
Sinun on mahdoton päästä eroon uskomuksistasi, ja sen takia vääristelet minun kirjoittamaani sinun agendaasi sopivaksi.Pointtini aloitusviestissäni oli se, että olipa syy syrjääntymiseen ja yksinäisyyteen mikä tahansa siitä on AINA mahdollisuus päästä pois. Jos ei muuten kuin hakeutumalla hoitoon niin, ok.
Sinä sanot että ei ole, koska olen "aivokuollut" ja "kaltaiseni" vaan ei tajua. (Että onpahan hiukan elitististä ja uskomuspohjaista settiä myös sinun suunnaltasi.) Sanot yrittäväsi kokoajan, mutta saat paskaa niskaan. Mitä sitten yrität? Presidentiksi? Luulisi sinun saavuttaneen jo yrityksiesi kohteen jos tuolla samalla tarmolla ja kiihkolla toimit myös tosielämässä kuin mitä näistä viesteistäsi välittyy. Tosin tuolla katkeruuden määrällä et varmaan yksinäisyydestä ainakaan eroon pääse - jos nyt sitä edes ylipäätänsä tahdotkaan.
On pelkkää salaliittouskovaisten huuhaata, että suomalaisessa yhteiskunnassa olisi joku sortava taho joka estäisi väliinputoajia menestymästä elämässä ja joka ajaisi ihmisiä nurkkaan. Yksilö voi olla riippakivi ja hyväksikäyttäjä toiselle, mutta mitään järjestäytynyttä sortoelintä on naurettavaa edes kuvitella, paitsi Orwellin kirjoissa. Suomi on yksi maailman parhaista paikoista elää ja menestyä. Täällä ei tarvitse joka päivä miettiä mistä saa ruokaa tai kuoleeko luoteihin iltalenkillä. Siksi onkin hyvin kummallista kuinka täällä on niin paljon näitä iänikuisia valittajia joiden mielestä he ovat yhteiskunnan marttyyrejä ja sulkeutuvat omiin oloihinsa vain siksi koska kaikki on niin perseestä.
Jos asioille voi tehdä jotain niin kannatta tehdä, eikä valittaa. Ja jos niille taas ei voi mitään niin mitä hyötyä valittamisesta on silloinkaan? - agaga
positiv kirjoitti:
Pointtini aloitusviestissäni oli se, että olipa syy syrjääntymiseen ja yksinäisyyteen mikä tahansa siitä on AINA mahdollisuus päästä pois. Jos ei muuten kuin hakeutumalla hoitoon niin, ok.
Sinä sanot että ei ole, koska olen "aivokuollut" ja "kaltaiseni" vaan ei tajua. (Että onpahan hiukan elitististä ja uskomuspohjaista settiä myös sinun suunnaltasi.) Sanot yrittäväsi kokoajan, mutta saat paskaa niskaan. Mitä sitten yrität? Presidentiksi? Luulisi sinun saavuttaneen jo yrityksiesi kohteen jos tuolla samalla tarmolla ja kiihkolla toimit myös tosielämässä kuin mitä näistä viesteistäsi välittyy. Tosin tuolla katkeruuden määrällä et varmaan yksinäisyydestä ainakaan eroon pääse - jos nyt sitä edes ylipäätänsä tahdotkaan.
On pelkkää salaliittouskovaisten huuhaata, että suomalaisessa yhteiskunnassa olisi joku sortava taho joka estäisi väliinputoajia menestymästä elämässä ja joka ajaisi ihmisiä nurkkaan. Yksilö voi olla riippakivi ja hyväksikäyttäjä toiselle, mutta mitään järjestäytynyttä sortoelintä on naurettavaa edes kuvitella, paitsi Orwellin kirjoissa. Suomi on yksi maailman parhaista paikoista elää ja menestyä. Täällä ei tarvitse joka päivä miettiä mistä saa ruokaa tai kuoleeko luoteihin iltalenkillä. Siksi onkin hyvin kummallista kuinka täällä on niin paljon näitä iänikuisia valittajia joiden mielestä he ovat yhteiskunnan marttyyrejä ja sulkeutuvat omiin oloihinsa vain siksi koska kaikki on niin perseestä.
Jos asioille voi tehdä jotain niin kannatta tehdä, eikä valittaa. Ja jos niille taas ei voi mitään niin mitä hyötyä valittamisesta on silloinkaan?Olet tuhonnut aivosi bilevuosinasi eikä sinun kanssa siksi voi väitellä mistään. Luetun ymmärtämisesi on jossain 5 v. tasolla. Vedät kokoajan hatusta kaikenlaista diipadaapaa, etkä osaa keskittyä sinulle esitettyihin pointteihin.
- uy6unryn
positivi kirjoitti:
Ja lähtökohdista puheenollen: tunnen ihmisiä jotka on alkoholisoituneesta ja väkivaltaisesta perheestä lähtöisin, mutta pärjännyt elämässä kaikesta huolimatta.
Ja omassa suvussani eräs henkil taas on rikkaasta perheestä, saanut kaikkea: rakkautta ja materiaalisia mukavuuksia, mutta joka tälläkin hetkellä elää työkyvyttömyyseläkkeellä masennuksen ja huumeiden käytöstä johtuvien psykoosioireiden takia.
Lähtökohdat ja olosuhteet eivät ole kaikilla samat, mutta vapaus valintoihin on.Masennus ei ole oma valinta.
Ei mulla muuta. - Erakkosss
positiv kirjoitti:
Ok, pureudutaan sitten aiheeseen jotta saat konkreettisia esimerkkejä:
Salakavala passivoituminen.
Liian helppoon elämään tottuminen ensinnäkin on yksi syy. Sitä kun ei jaksa/ei huvita vetää itseään ylös sängystä aamuisin, alkaa ajan myötä valvomaan yöt ja nukkumaan päivät. Työkkäriin ei jaksa (eikä ehdi mennä kun nukkuu pommiin sen kaikki aukioloajat) kun eipä oikeastaan kiinnosta enää. Omassa huoneessa näpertely on paljon turvallisempaa ja inspiroivampaa kuin oikeasti jonkun konkreettisen asian tavoittelu.
Seuraa omiin oloihin vetäytyminen:
Piirit pienenivät kokoajan ja sitä huomaa ettei jaksa enää edes pitää yhteyttä ihmisiin. "kun niillä kuitenkin on jotain parempaa tekemistä ja kiireitä." Taas yksi tekosyy sille ettei tarvitse raahautua pois turva-alueelta. Se menee siihen että kukaan ei sitten enää soittele eikä tekstaile.
Joillekin tulee kuvioihin mukaan myös alkoholi. Itselläni se ei onneksi mennyt siihen pisteeseen asti.
Ajan myötä ihmiskontaktit ja onnistumisen kokemukset ulkomaailmassa loppuivat kokonaan ja jopa kaupassa tai kirjastossa käyminen tuntui ärsyttävältä ja häiritsevältä tuntemattomien ihmisten naamojen katselulta. Siinä pisteessä sitä unohtaa kokonaan, että maailmalla voi olla positiivisiakin ja hyviäkin kokemuksia ja keskittyy vain siihen omaan sisäiseen maailmaansa. Edelleenkin siksi kun siellä omassa maailmassa ja huoneessa on niin turvallista. kaikki muu tuntuu raskaalta ja ylivoimaiselta, koska on niin varma siitä että on ainoastaan turvassa vain siellä omassa maailmassaan. Eli siis pelkää kaikkea uutta.
Joten mikä se syy onkaan siihe että viihtyy siellä turva-alueella on tietysti pelko. Kun ei tunne itseään tarpeeksi eikä saa niitä hyväksytyksi tulemisen kokemuksia (miten niitä voisikaan saada kun vetäytyy vain omiin oloihinsa!) sitä alkaa pelkäämään/vihaamaan maailmaa.
Vain toisten ihmisten kanssa kommunikoinnin kautta oppii tuntemaan itsensä ja mikä oma paikka on maailmassa. Kukaan ei elä täällä pelkästään itseään varten. Eikä se ole mitään lässytystä tai rakettitiedettä vaan ihan perusjuttuja ja edellytys tyytyväisen ihmisen elämälle. Tottakai minullakin on vielä sosiaalisia pelkoja ja välillä ahdistaa, mutta kenelläpä ei olisi?Tuo on niiin totta ! Ainaskin minun tapauksessa pitää paikkansa............
- nimimerkki erkki
Aloitusviesti haiskahtaa provolta. Eipä mulla muuta.
- positiv
Provohan se tavallaan onkin kun ajattelee asiaa..
Tarkoituksenani oli tuoda toivoa yksinäisille oman tarinani kautta, antamalla konkreettisen esimerkin siitä kuinka itse pääsin eroon yksinäisyyden kierteestä. Jollekin toiselle se saattaa tapahtua sitten taas ihan toisella tavalla.. - tybtey
positiv kirjoitti:
Provohan se tavallaan onkin kun ajattelee asiaa..
Tarkoituksenani oli tuoda toivoa yksinäisille oman tarinani kautta, antamalla konkreettisen esimerkin siitä kuinka itse pääsin eroon yksinäisyyden kierteestä. Jollekin toiselle se saattaa tapahtua sitten taas ihan toisella tavalla..Ihan hyvä yritys, mutta rehellisesti sanoen en usko että juttusi ketään yksinäistä auttavat. Tyylisi on yllimielisen koulumestarimainen - asetat itsesi yksinäisten yläpuolelle ja syyttelet heitä ties mistä. Kuitenkin oma elämänkokemuksesi on tasoa "aloitin juuri ensimmäisen parisuhteeni". Ohjeitesi sisältö on sitä perus "ota itseäsi niskasta"-kiinni kamaa, jonka jokainen on ihan taatusti kuullut sata kertaa.
- sadsdfvsdf
No jaa, minä ryven nyt vielä 28-vuotiaana tässä samassa asunnossa kuin vanhempani ja pitäisi tätä kotitilaa jäädä pitämän pystyssä mutta ku ei millään jaksas huvittaa hoitaa tätä yksin loppuelämää. Tunteiden tukahduttaminen on lamaannuttanut ja masennuttanut. Ei tässä nyt oikeen itsemurhakaan kiinnostais ku sitä ei tiiä jos joutuuki sitten helvettiin, siihen ajattomaan. Ja tuskin saisin sitäkään aikaiseksi.
Odotan mielenkiinnolla mikä on tilanne vaikkapa vuoden päästä. Itellä ei oo ainakaan nyt voimaa muuttaa mitään eikä mielenkiintoa tarttua elämään eli elää isolla E:ellä. Ei vaan ossaa eikä viitti, on niin kyynistynyt, saamaton ja tunteeton.
Ei tässä eläm,ässä oikeestaan ulkopuolelta katottuna mitään räikeän nurinkurista oo, en vaan osaa ite päättää mistään tärkeistä jutuista ja aloitekyvyttömyys on aika nollassa, en tiiä siis mikä on mun elämän tarkotus. Jos sen tietäs niin osais asettaa jotain päämääriä. Pluuh- kjjskux
"Odotan mielenkiinnolla mikä on tilanne vaikkapa vuoden päästä. Itellä ei oo ainakaan nyt voimaa muuttaa mitään eikä mielenkiintoa tarttua elämään eli elää isolla E:ellä. "
Muutosta on turha odotella jos ei aio itse tehdä mitään sen eteen.
Itsesäälissä rypeminen vie vaan syvemmälle katkeruuteen. Mikään ei muutu paremmaksi jos ei itse tartu toimeen ja säädä omaa elämääsä siihen suuntaan johon sen haluaa menevän.
- Hieno tarina
On hienoa jos onnistuu muuttamaan olosuhteitaan ja tulee sitä kautta tyytyväisemmäksi. Kaikilta työpaikan, seurustelukumppanin, ystävien jne. hankkiminen ei kuitenkaan onnistu. Jos asettaa ne onnellisuuden edellytyksiksi, on sitten tuomittu epäonnellisuuteen. Olennaista olisikin oppia olemaan tyytyväinen siihen, mitä on.
- positiv
Olosuhteet eivät muutu. Oma asenne se on joka muuttuu.
Tietenkin on niitä jotka eivät voi olla mukana esim. työelämässä tai tietyissä aktiviteeteissa vaikka fyysisten rajoitteiden vuoksi. Mutta kyllä kaikki ne jotka pystyvät edes jollakin tavalla kommunikoimaan ihmisten kanssa saavat ystäviä jos vaan tahtovat. Pääasia onkin olla ystävystymisen ja rakastumisen arvoinen. Jos ei arvosta itseään niin ei arvosta kukaan muukaan. - asdfghjklöä
positiv kirjoitti:
Olosuhteet eivät muutu. Oma asenne se on joka muuttuu.
Tietenkin on niitä jotka eivät voi olla mukana esim. työelämässä tai tietyissä aktiviteeteissa vaikka fyysisten rajoitteiden vuoksi. Mutta kyllä kaikki ne jotka pystyvät edes jollakin tavalla kommunikoimaan ihmisten kanssa saavat ystäviä jos vaan tahtovat. Pääasia onkin olla ystävystymisen ja rakastumisen arvoinen. Jos ei arvosta itseään niin ei arvosta kukaan muukaan."Jos ei arvosta itseään niin ei arvosta kukaan muukaan. "
JUURI NÄIN!! - htrhyhy
positiv kirjoitti:
Olosuhteet eivät muutu. Oma asenne se on joka muuttuu.
Tietenkin on niitä jotka eivät voi olla mukana esim. työelämässä tai tietyissä aktiviteeteissa vaikka fyysisten rajoitteiden vuoksi. Mutta kyllä kaikki ne jotka pystyvät edes jollakin tavalla kommunikoimaan ihmisten kanssa saavat ystäviä jos vaan tahtovat. Pääasia onkin olla ystävystymisen ja rakastumisen arvoinen. Jos ei arvosta itseään niin ei arvosta kukaan muukaan.Pääasia on arvostaa itseään riippumatta siitä, onko ystäviä tai muut olosuhteet kunnossa. Se asenne luo myös parhaat edellytykset hankkia ystäviä sun muita - kun ymmärtää että ne ovat elämässä vain bonus, eivät mikään välttämätön onnen edellytys.
- Pikku-Lotta1
asdfghjklöä kirjoitti:
"Jos ei arvosta itseään niin ei arvosta kukaan muukaan. "
JUURI NÄIN!!No minua kyllä arvostavat muutamat ihmiset (ovat itse sanoneet), mutta itse en osaa itseäni arvostaa. Eli tarkoittaako tämä, että he valehtelevat?
- ..
Kiitos ap. Kiitos isosti.
Ja onnittelut, olen iloinen puolestasi. - fdsdfh
Yleistykset yleensä haisevat pahalle.
- KauhustaKankeana
Mukava tarina. Itselläkin suuret muutokset puhaltavat, olin pitkän aikaa työttömänä, eikä ole juurikaan ystäviä, hyvän päivän tuttuja on kyllä, joitten kanssa vuorovaikutus jää lähinnä "moi" tasolle. Olen kärsinyt sosiaalisen tilanteiden pelosta, masennuksesta..muutenki oon aika tönkkö sosiaalisesti, enkä saa suustani mitään ulos ja oon koko ajan näissä tilanteissa hirmu jännittynyt. Nyt hain sitten töihin, kävin haastattelussa, sain paikan. Nyt olisi muutto toiselle puolelle suomea, jossa ei ole niitä hyvän päivän tuttujakaan. Mutta aattelin kokeilla ja yrittää selvityä, mitä hävittävää mulla on, kuolema korjaa mut kummenki jossain vaihessa..miksei vaan vois laittaa itseään likoon. Jännittää ihan pirusti ja haluttas jäädä tähän tuttuun ja turvalliseen ympäristöön vaikka tässä ei ole muutakuin minä ja tietokoneeni sekä tietysti kaunis luonto ympärillä ja nyt pitäisi muuttaa jonnekki ruuhkasuomen betonilähiöön, jossa uusi työ ja uutta kaikki..koko ajan mielessä oma epäonnistuminen, en pärjää töissä, miten kommunikoin ihmisten kanssa, viihdynkö ollenkaan uudessa ympäristössä, palaanko maitojunalla kotiin takas, ja taas olen samassa tilanteessa, työttömänä, rahattomana, erakoituneena.
- positiv
Oho, kyllä tuo pitkälle muuttaminen stressaisi ketä tahansa.. Mutta kuten sanoit niin mitään hävittävää ei ole. ^^ Tsemppiä vaan uuteen elämään!
Epävarmuuteen muuten paras lääke on huumori. Jos vähänkin epäilee itseään niin kannattaa ottaa rento ja leikkimielinen asenne mukaan. Sitä huomaa heti rentoutuneensa ja olevansa itsensä herra. Tilanteen herrana oleminen on mahdotonta, joten pääasia on sopeuttaa itsensä.
Kun myöhemmin ajattelee jotain stressaavaa tilannetta (esimerkkinä hammaslääkärikäynti tai työhastattelu) huomaa sen kuinka turhaa se jännittäminen oli. Ihmismieli vaan on sellainen, että kaikki uusi on automaattisesti uhka. - lollollo123456
positiv kirjoitti:
Oho, kyllä tuo pitkälle muuttaminen stressaisi ketä tahansa.. Mutta kuten sanoit niin mitään hävittävää ei ole. ^^ Tsemppiä vaan uuteen elämään!
Epävarmuuteen muuten paras lääke on huumori. Jos vähänkin epäilee itseään niin kannattaa ottaa rento ja leikkimielinen asenne mukaan. Sitä huomaa heti rentoutuneensa ja olevansa itsensä herra. Tilanteen herrana oleminen on mahdotonta, joten pääasia on sopeuttaa itsensä.
Kun myöhemmin ajattelee jotain stressaavaa tilannetta (esimerkkinä hammaslääkärikäynti tai työhastattelu) huomaa sen kuinka turhaa se jännittäminen oli. Ihmismieli vaan on sellainen, että kaikki uusi on automaattisesti uhka."Ihmismieli vaan on sellainen, että kaikki uusi on automaattisesti uhka"
Näitä ajattelumalleja kutsutaan ennakkoasenteiksi ja jos toi on sun ennakkoasenne niin automaattisesti joudut jännittämään ja ylitsekäymään sen itsesynnyttämäsi jännityksen.
Itse ajattelen että asioilla on tapana järjestyä ja jos tulee ongelmia niin niitä ratkon sitten siinä nyt hetkessä kun niitä ilmenee.
- muutos tapahtunut
Vihainen suhtautuminen kaikkeen, ihan ensimmäisenä pois ja siten muuttaa omaa asennette, kukaan ei uskalla olla lähellä jos ei muuta ole kuin vihaa..ja jos vihaa kaikkea, onkin parasta olla yksin, mutta miksi vihata, ihmisiä kaikki ollaan.
- PÄINVASTOIN!!!!
Toivottavasti aloittajan unelmat nousevat potenssiin 2, mitähän saanut ja toivonut ! Ja pirstaloituvat unelmat kestävät eheänä kokonaisuutena ja vahvistuvat entisestään ! Mitä te mökötätte ? Hei nyt kaikki naamaa näkkärille ! Kesä on ihanaa ! Ja elämänälkä kasvaa syödessä ! Onnistumisen kokemuksia kaikille !
Todellisuudessa minäkin olen elämän turpaan lyömä henkilö. Mutta jos suututte positiivisista tarinoista, niin tavallaan olette jo luovuttaneet.
- kuralammikko
Jos olette joskus joutuneet syrjäytyneenä erilaisten lahkokuntien silmätikuksi,
sylkykupiksi, siinä on turha kuvitella mitään utopioita ihmisten hyvyydestä.
Täällä maailmassa todellakin on paljon pahoja ihmisiä, ja ne tekee paljon
pahoja asioita. Joissain suurkaupungeissa jengighetoista ponnisteleminen
pois voi olla lähes ylivoimainen tehtävä. Aloittaja esitteli useampiakin
uskomuksiaan jotka ainakin minulla särähtivät "korvaan". Tietokone ja televisio eivät muka voi satuttaa mitenkään? hah.
Voivat vahingoittaa useammallakin tavalla erittäin paljon.
Myöskin erinäiset lahkokunnat käyttävät nettiä, levittävät haittaohjelmia, joilla sitten voidaankin tehdä kaikennäköisiä asioita.
Ymmärtääkö tavallinen netinkäyttäjä esimerkiksi eri maiden
vakoiluorganisaatioiden merkitystä tässä kaikessa? Kansallisia etuja?
Jos tulee kiskotuksi mukaan kaikkeen siihen touhuun tahtomattaankin, siinä
voi mennä melkoinen tovi päänupilla käsitellä kaikki se soopa. Ja usko
ihmisyyteen olla melkoisesti koetuksella.- lilahh77
Lahkoista pääsee aina pois. Ikävistä tilanteista voi toipua.
- Toivotaan.
Toivottavasti aloittajan unelmat ja tavoitteet murskautuvat täysin.
- Hei
Joojoo meni jo perille.
- Toivotaan.
Hei kirjoitti:
Joojoo meni jo perille.
Hyvä että meni perille. Toivon erittäin huonoa menestystä hänelle ja monelle muulle. Täällä ei mitään urhoollsiia "ilotarinoita" kerrota.
- 8+20
Toivotaan. kirjoitti:
Hyvä että meni perille. Toivon erittäin huonoa menestystä hänelle ja monelle muulle. Täällä ei mitään urhoollsiia "ilotarinoita" kerrota.
Totta, häiriintyy tämä itsesäälissä rypeminen.
- yuuyuyy
No hienoa että onnistuit. Kaikilta ei vain onnistu yksinään tilanteen muuttaminen ja siihen tarvitsisi tukea muilta, mutta sellaista ei tule.
- ari_radiosuomi
Hei positiv!
Olen toimittaja Radio Suomen kanavatoimituksesta. Olisin kiinnostunut kuulemaan lisää tarinastasi puhelimitse ihan taustoittavaa haastattelua varten, joka ei vielä tulisi mihinkään.
Laitatko mulle meiliä [email protected]
Työnumero: 358406747350
Yst. terv.
Ari- Anonyymi
Minä olen onnellinen kun saa olla erakkona!!!
- Anonyymi
Sinussa on todella ainesta kansanedustajaksi ja sitten tulevaksi presidentiksi!
Olet suomalainen sisukas puurtaja!
Kaikki pressat on olleet torpan poikii tai satamajätkii! - Anonyymi
Täällä erakkoelämää 2010 alkaen.Kerrostalo yksiössä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
4 tuntia töitä kerran viikossa on naisen mukaan liian raskasta
Tämä ei taija olls lieksalaine vaikka "tuntomerkkiin" perusteella nii vois eppäillä! 🤣 31-vuotias Maya ei kykene tekemä522774Riikka Purra rosvosi eläkeläiset!
1900 euron eläkkeestä rosvottiin 350 euroa. Kohtuullista vai? Perussuomalaisia ei enää ole olemassa meille eläkeläisille5172614- 481825
- 311729
Ihastuksesi persoonalliset piirteet ulkonäössä?
Onko jotain massasta poikkeavaa? Uskallatko paljastaa? Aloitan; todella kauniit kädet ja sirot sormet miehellä.1171703SDP:n kannatus edelleen kovassa nousussa, ps ja kokoomus putoavat
SDP on noussut Helsingin Sanomien tuoreessa kannatuskyselyssä kokoomuksen ohi Suomen suosituimmaksi puolueeksi. SDP:n ka3011649Tappo Kokkolassa
Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap91242Ketä ammuttu ?
Ketä sielä Juupajoela ammuttu ei kait mainemies alkanu amuskelemaan , , Kyösti H ?221072Nainen, meistä tulisi maailman ihanin pari
Mutta tosiasiat tosiasioina, on liian monta asiaa, jotka sotivat meidän yhteistä taivalta vastaan. Surulla tämän sanon,541057Kansaneläkkeiden maksu ulkomaille loppuu
Hyvä homma! Yli 30 miljoonan säästö siitäkin. Toxia.641050