Minulla on vaikeaa masennusta sairastava ystävä, joka on monta vuotta käynyt terapiassa ja syönyt masennuslääkkeitä... Olen nyt kolmen vuoden ajan kuunnellut hänen ongelmiaan, kun hän puhuu masennuksestaan, ihmissuhteistaan ja kaikesta mikä hänen elämässään on huonosti. En enää jaksa kuunnella. Hän kertoo samat asiat uudelleen ja uudelleen, yritän ehdottaa ratkaisua mutta aina hän keksii syyn miksi ehdotukseni on huono. Aina kun olen hänen kanssaan puhumme vain hänestä. Välillä hän kysyy mitä mulle kuuluu, mutta kun alan kertomaan niin kohta hän keskeyttää kesken lauseen ja alkaa taas puhua itsestään. Ja ne samat asiat jauhetaan uudestaan mitkä oli jo kerran puhuttu. Onko tämä muka ystävyyttä, jos minua alkaa ahdistaa hänen seuransa? En haluaisi enää tavata häntä, hänen seuransa vain rasittaa minua kun hän kaataa kaikki huolet minun niskaani. Hän ei vastaa viesteihini tai puheluihini mutta olettaa kuitenkin että minä olen aina valmis puhumaan hänen kanssaan jos hän haluaa avautua. Tiedän että hänellä on vaikeaa ja kaikki tämä johtuu hänen sairaudestaan, mutta silti haluaisin ottaa etäisyyttä häneen. Tuntuu tietysti pahalta ajatella niin...Raja on kuitenkin tullut vastaan, mun mielestä tää ei enää ole ystävyyttä...
En jaksa kuunnella ystäväni ongelmia
tam12345
3652
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ehkä kannattaisi ottaa etäisyyttä,kokeile,jos se tuntuu paremmalle,niin jatka sillä linjalla.Tuskin olet hänen ainoa ystävänsä.
Voi olla parempi sanoa hänelle asia suoraan. Kerro miten koet teidän ystävyytenne. Kerro miksi haluat pitää taukoa. Kerro, että et jaksa enää kuunnella. Kerro, että hänen elämänsä pyörii vain hänen ympärillään. Kerro, että kun hän on valmis paranemaan, olet tukena. Kerro, että olet jo kolme vuotta kuunnellut eikä parannusta ole tullut.
Ystävyys on vastavuoroisuutta. Masennus on itsekeskeisyyttä.
Pelasta itsesi kun vielä voit tai kohta masennut itsekin. Kaveruutta ei tarvitse kokonaan katkaista, mutta mielestäni on syytä olla rehellinen. Vaikka masentunut kääntääkin asian niin, että sinä et välitä hänestä ja hylkäät hänet. Älä ota sitä itseesi, vaan pidä kiinni omasta oikeudestasi omaan elämääsi sellaisten ihmisten kanssa, jotka sinusta välittävät takaisin.
Ymmärrän sinua. Tämä ystäväsi on sairas ja ei pysty sen vuoksi tasaverataiseen ystävyyteen. Kuitenkin sinä olet hänelle hyvin kallisarvoinen tuki ja kuuntelija: Hän oikeastaan purkaa vain pahaa oloa, ei tahallaan kiusaa sinua ja ole itsekäs. Kuitenkin terve rinnalla väsyy. Jospa vähentäisit yhteydenpitoa ja tekisit selvät rajat. Jos väsyy niin saattaa olla että pian on kaksi väsynytta sairasta. sano tälle ystävälle että et jätä häntä, mutta tarvitse myös omaa aikaa ja et jasa aina kuunnella. tällä ystävllä pitäisi olla myös toisia korivia.
Kyllä on hyvä auttaa ja tukea lähimmäsiä, muttä rehellisesti oman jasamisen rajoissa.