Kysymykseni on yksinkertainen. Kuinka saada koirat lopettamaan jatkuva keskenään tappeleminen?
Elikkä, omalla kohdalla tilanne on sellainen, että huusholliin kuuluu neljä koiraa. Koirista kaikki ovat eri rotuisia, ja nykyisellään kolme asustaa isossa ulkotarhassa ja yksi sisätiloissa. Ikähaitari koiralaumalla on melkoinen, vanhimmasta nuorimpaan 16 v, 7 v, 5 v ja 1 v. Näistä tuo seniori on se sisällä asuva. Kaikki koirat vanhusta lukuunottamatta edustavat keskikokoisia/isoja rotuja, ja kaikki ovat metsästyskoiria. Kaikki koirat ovat uroksia.
Mutta sitten itse ongelmaan. Viime aikoina koiratarhasta on tullut melkeimpä taistelutanner. Tappelupukareina ovat tuo vastoittain yhden vuoden täyttänyt "pentu", ja 7-vuotias vanhempi koira. Ja tappeluja syntyy koko ajan. Aluksi luulin että kyseessä oli vain sellainen merkityksetön "nahinakausi" koirien välillä, mikä sitten loppuu omia aikojaan. Mutta nyt kun tuota touhua on kestänyt jo varmaan kuukauden päivät, ja nuorempi koira on käynyt kertaalleen eläinlääkärissä paikattavana, niin alkaa olla hyvät neuvot kalliit.
Koirille tuntuu syntyvät riitoja ihan kaikesta. Tarhassa on kolme koppia, mutta niin vain nämä kaksi rupeavat verissäpäin tappelemaan yhdestä tietystä. Samanlainen nujakka voi alkaa esim. jostakin pienestä puruluun kappaleesta tai vaikka siitä kumpi saa ängettyä itsensä ensin häkin nurkalle pissalle. Syitä tappelulle löytyy loputtomasti.
En oikein ole perillä siitä mikä on agressiivisen käytöksen perimmäinen syy. Onko kyseessä joku häkin valta-asemaan liittyvä juttu vai mikä? Kumpikin koira tuntuu menevän yhtä hanakasti toisen kimppuun. 7-vuotias on vuosien ajan ollut kuitenkin eräänlainen "tarhan valtias". Kuitenkaan silloinkaan kun hankittiin tuo nyt 5-vuotias rekku, ei tarhassa syntynyt minkäänlaisia pitkäaikaisempia jännitteitä. Nykyiselläänkään tuo 5-vuotias ei millään tavalla osallistu kahden muun tappeluihin.
Tänä aamuna pohdittiin emännän kanssa ensimmäistä kertaa toisen koiran antamista pois tai pahemmassa tapauksessa viemistä piikille. Siis mikäli tappeluita ei saada loppumaan. Sisäkoiriksi kumpaakaan pukaria ei voi ottaa, se on selvä. Toisen häkin rakentaminenkaan tässä pihapiirissä ei tulisi kysymykseen. Ei oikein viitti odottaa että koirat telovat toisensa jonain päivänä henkihieveriin.
Tappelevat koirat
25
1898
Vastaukset
- no huh huh
Että kuukauden olette jo seuranneet vierestä koirien tappeluja?
Aina kun ottaa uuden koiran, pitää varautua siihen, jos ne eivät tule aikuisena keskenään toimeen. Jo etukäteen kannattaa miettiä, mitä sitten tehdään; sisällä koirat jaetaan eri huoneisiin ja ulkona eri tarhoihin, autossa eri häkkeihin.
On eläinrääkkäystä pitää yhdessä keskenään toimeentulemattomia koiria, jatkuva stressinpaikka koirille ja jonain päivänä yksi on laumasta raadeltu kuoliaaksi.
Jos ei ole tilaa tehdä useampaa tarhaa, silloin vanha tarha pitää jakaa osiin. - Joobax
Siinä on kaksi dominoivaa koiraa ja yksi vetäytyvä seuraajamallinen koiruli. Vanhemmalla uroksella ei ole riittävää auktoriteettia vetämään murrosikäistä nulikkaa ruotuun. Lopputuloksena on jommankumman vakava vahingoittuminen tappelussa taikka vanhemman uroksen luovuttaminen. Jos nuori jo vuotikkaana lähtee vanhaa tuolla tavalla haastamaan, se tulee olemaan seuraava "tarhan valtias". Ongelma on, ettei nykyinen valtias ole halukas luovuttamaan asemaansa. Saatteko jaettua tarhaa osiin? Uutta koiraa valitessa pitäisi erityisesti kiinnittää huomiota tuohon, kuinka väistyvä taikka dominoiva koira on. Tällä kertaa taisi mennä vikaan.
- ntuejnmu67
Miksi haalitte koiria noin paljon, jos ette ymmärrä tällaisia asioita miettiä etukäteen?
Koirien elämä on nyt yhtä hgelvettiä, kun joutuvat pakotettuna olemaan koko ajan kimpassa. Molemmat varovat kokoajan selustaansa, ovat valtavam stressin alla kokoajan, koska joutuvat kokoajan olemaan valmiina puolustamaan itseään. Ja se kolmas, joka ei (toistaiseksi) osallistu tappeluun, kyllä näkee ja aistii stressaantuneen ilmapiirin ja senkin olo on aika helvettiä.
Miettikää nyt hemmetti sentään!
Tarha jakoon ja niin etteivät ole kiinni rakennettu yhteen tais itten joku koirista takaisin kasvattajalle. Kukahan ylipäätään on myynyt koiran tuollaiselle porukalle, joka ei tällaista tajua.
Sääliski käy koiria. Haalitaan ja haalitaan, pistetään yksinään tarhaan, että viihtykää siellä. - prkkll!!
koirat pois eläinrääkkääjiltä ja reilut sakot kouraan!!!! vttu että sylettää tuollanen touhu!
- Joobax
Kyllä se nyt on ihan normaalia pitää metsästyskoiria tarhassa, eli jälleen vähän turhaa pään aukomista eräillä. Metsästyskoirat pääsevät sentään säännöllisesti toteuttamaan itseään ja saavat päästää viettinsä valloilleen, toisin kuin surulliset seurakoirasesset, jotka pääsee joskus ja juhannuksena vapaana metsälenkille, toiset ei sitäkään.
Niin kumpi käy sääliksi?- Totta tuokin...
Mutta kun aina se asia ei olekaan noin. Itse tiedän paljonkin kotikylältä talouksia, joissa ne metsästyskoirat ovat metsästyskauden ulkopuolella vain ja ainoastaan siellä pienessä tarhassa, eikä niiden kanssa käydä lenkillä tai tehdä yhtään mitään. Ruoka käydään nakkaamassa hätäisesti kerran tai pari päivässä nokan eteen ja siinäpä se päivittäinen kontakti ihmiseen sitten onkin... Lieneekö aloittajan koirilla mitään muuta virikettä ja tekemistä, kuin vain kytätä toisiaan ja tapella? Yleensä kun nuo metsästysrotuiset tuppaa olemaan aktiivisia koiria, jotka kaipaavat tekemistä, ja yhtälailla kaipaavat sitä ihmislaumaansa, kuin mikä muu koira tahansa.
- Mites tota
Totta tuokin... kirjoitti:
Mutta kun aina se asia ei olekaan noin. Itse tiedän paljonkin kotikylältä talouksia, joissa ne metsästyskoirat ovat metsästyskauden ulkopuolella vain ja ainoastaan siellä pienessä tarhassa, eikä niiden kanssa käydä lenkillä tai tehdä yhtään mitään. Ruoka käydään nakkaamassa hätäisesti kerran tai pari päivässä nokan eteen ja siinäpä se päivittäinen kontakti ihmiseen sitten onkin... Lieneekö aloittajan koirilla mitään muuta virikettä ja tekemistä, kuin vain kytätä toisiaan ja tapella? Yleensä kun nuo metsästysrotuiset tuppaa olemaan aktiivisia koiria, jotka kaipaavat tekemistä, ja yhtälailla kaipaavat sitä ihmislaumaansa, kuin mikä muu koira tahansa.
Kyttäätkö sinä sitten sitä naapureidesi koiranpito 24/7, vai jääkö välejä jolloin et ehdi olla kukkaruukkuna ikkunasta kuikuilemassa niitä? Jos jää välejä tai ehkä nukut yöllä tai päivällä johonkin aikaan, olisiko mahdollista että he käyvät silloin lenkillä tai vievät koirat muualle, esim metsään lenkkeilemään?
Ilettää ja sylettää tollanen kyylääminen joka tapauksessa. - Totta tuokin...
Mites tota kirjoitti:
Kyttäätkö sinä sitten sitä naapureidesi koiranpito 24/7, vai jääkö välejä jolloin et ehdi olla kukkaruukkuna ikkunasta kuikuilemassa niitä? Jos jää välejä tai ehkä nukut yöllä tai päivällä johonkin aikaan, olisiko mahdollista että he käyvät silloin lenkillä tai vievät koirat muualle, esim metsään lenkkeilemään?
Ilettää ja sylettää tollanen kyylääminen joka tapauksessa.En asu enää edes kotikylälläni, mutta ei mun tarvinut kytätä, kun se oli siellä ihan normaalia metsämiesten koiranpitoa, on edelleen ja on myös monella muullakin kylällä, ja ihan tyypillistä metsästäjille. Koirahan on niille vaan väline, melkein aseeseen verrattavissa, eikä siitä olla kiinnostuneita muuten kun vain siinä mielessä miten siitä hyödytään. Ilman kyttäämisiäkin heidän koiranpitonsa tietää siitä, että sen kuulee. Eli koirat räksyttää turhautuneina päivät tarhoissaan, kun ei niillä muutakaan sisältöä ole elämässään, ja isännät istuu päivät kaljalla tai munkkikahvilla huoltsikalla... Sellaisia paksumahaisia ukkoja, että niistä nyt näkee ettei ne lenkillä koiran kanssa käy. Ei koirat ole metsästäjille lemmikkejä ja tärkeitä samalla tavalla, kuin jollekin muulle. Nehän ihan ilman mitään tunteita ja kyynelten vuodatusta pystyvät ampumaan oman koiransa, jos se ei sovellu metsästykseen... Vai että oikein ilettää ja sylettää? Minua ilettää ja sylettää enempi piittaamattomuus omasta koirasta ja sen hyvinvoinnista.
Muuten - mikä suloinen pikku känkkäränkkä sinä oikein olet, kun noin kovasti iski tuo minun kommenttini? Oletko metsästäjä itse, ja tunsitko piston koirasi pitämisestä? Pelottaako että joku on huomannut, kuinka sinunkin koirasi yksin ja hylättynä kököttää pihan perällä pienen pienessä tarhassaan? Mitä jos lähtisit vaikka lenkille sen kanssa! :) - suomi-rodun.edustaja
Totta tuokin... kirjoitti:
En asu enää edes kotikylälläni, mutta ei mun tarvinut kytätä, kun se oli siellä ihan normaalia metsämiesten koiranpitoa, on edelleen ja on myös monella muullakin kylällä, ja ihan tyypillistä metsästäjille. Koirahan on niille vaan väline, melkein aseeseen verrattavissa, eikä siitä olla kiinnostuneita muuten kun vain siinä mielessä miten siitä hyödytään. Ilman kyttäämisiäkin heidän koiranpitonsa tietää siitä, että sen kuulee. Eli koirat räksyttää turhautuneina päivät tarhoissaan, kun ei niillä muutakaan sisältöä ole elämässään, ja isännät istuu päivät kaljalla tai munkkikahvilla huoltsikalla... Sellaisia paksumahaisia ukkoja, että niistä nyt näkee ettei ne lenkillä koiran kanssa käy. Ei koirat ole metsästäjille lemmikkejä ja tärkeitä samalla tavalla, kuin jollekin muulle. Nehän ihan ilman mitään tunteita ja kyynelten vuodatusta pystyvät ampumaan oman koiransa, jos se ei sovellu metsästykseen... Vai että oikein ilettää ja sylettää? Minua ilettää ja sylettää enempi piittaamattomuus omasta koirasta ja sen hyvinvoinnista.
Muuten - mikä suloinen pikku känkkäränkkä sinä oikein olet, kun noin kovasti iski tuo minun kommenttini? Oletko metsästäjä itse, ja tunsitko piston koirasi pitämisestä? Pelottaako että joku on huomannut, kuinka sinunkin koirasi yksin ja hylättynä kököttää pihan perällä pienen pienessä tarhassaan? Mitä jos lähtisit vaikka lenkille sen kanssa! :)@Totta tuokin..:
Eli, joskus on näyttänyt joku asia joltain ja olet varma, että kyseinen asia on just niin (vaikket olekaan tilannetta aktiivisesti seurannut). Edelleenkin on sama tilanne, vaikka seuraat sitä vielä vähemmän. Ja vielä ihan tyypillistä metsästäjille! Sähän se varsinainen asiantuntija olet ja varmaan sitten tunnet meidät kaikki yli 300 000 metsästäjää henkilökohtaisesti, kun tiedät koirallisten tavat?
"Ei koirat ole metsästäjille lemmikkejä ja tärkeitä samalla tavalla, kuin jollekin muulle." Tähänkin meinasin alkaa selostamaan, kuinka rakkaita meidänkin molemmat metsästyskäytössä olevat koirat on, mutta kannattaakohan... Sun viestejä on täällä eri yhteyksissä ihan samalla tyylillä ja vaikka kuka sanoisi sulle mitä, niin sä olet sitä mieltä että KAIKKI metsästäjät pitää huonosti koiriaan. Äläkä kiellä, ettetkö ole sitä mieltä että kaikki pitävät huonosti. Itsehän sen tuossa viestissäsi moneen kertaan toteat.
Eli ts. sanot, että minäkin pidän koiriani huonosti. Meillä kyllä koirat saavat olla sisälläkin, mutta ovat etupäässä ulkona - KOSKA HALUAVAT SIELLÄ OLLA! Niillä on 30m x 11m aitaus. Syksyisin pääsevät toteuttamaan rodunomaista itseään. Jahtikauden ulkopuolella liikutaan reilusti enemmän kuin kaupunkilaisperuslemmikit keskimäärin. Koirat saavat laaturuokaa, käytetään lääkärillä säännöllisesti. Halaillaan ja rapsutellaan. Koirankoulutuksessa ei sovelleta mitään johtajuushömpötyksiä, vaan palkitaan hyvästä käytöksestä. Käydään paljonkin ihmisten ilmoilla ihmettelemässä maailman menoa. Koirat on aina ja joka paikassa mukana! JNE. JNE.
Meidän eläinlääkäri, joka on tunnettu erityisenä eläintenystävänä (eikä siis ole mikään euronkuvat silmissä liikalääkityksillä rahastava), on todennut useasti, että on meillä koirat päässeet hyvään kotiin ja ihastelee niiden hyvää lihaskuntoa, hienoa turkkia sekä reipasta ja hyvää mieltä.
ETTÄ SIINÄ SULLE METSÄSTÄJÄN KOIRIEN PITOA!
Lisäksi, tunnen monia saman rodun kanssa puuhastelevia ihmisiä. He pitävät koiristaan huolta. Täyttävät meikäläisen vaativat kriteerit hyvästä koiranpidosta.
MUTTA... tuskin tämäkään mielipidettäsi muuttaa... Ei edes tieto siitä, että huonokuntoinen koira ei toimi kunnolla metsällä. Parjaamillesi metsästäjille luulisi SEN olevan hyvin tärkeää. Miksi he silti huolehtivat niin huonosti METSÄSTYSkoiristaan ja käyvät siellä kaljalla tai munkkikahvilla (joka on ilmeisesti metsästäjiltä kielletty)? Enpä oikeastaan ole edes kiinnostunut sinun mielipiteestäsi. Syy, miksi taas valitettavasti tähän trolliin tartuin on se, että joku muukin voi pitää näkemystäsi todenmukaisena.
Suosittelen lämpimästi kuitenkin, että opettelet avaamaan silmäsi ja edes kerran elämässäsi mietit, oletkohan sittenkään AINA oikeassa ja onko (näköjään) suppea kokemuspohjasi maailmasta sittenkään riittävä tekemiisi yleistyksiin.
SITTEN ketjun aloittajalle... Meillä siis koirilla on riittävästi tekemistä ja on sosiaalistettu urakalla pennusta lähtien, mutta uros on silti aggressiivinen toisille uroksille. Joskus se vain on niin eikä siihen mikään auta. Itsellä tosin vain kaksi koiraa tällä hetkellä, uros ja narttu. Lisää jossain vaiheessa tulossa. Mä kyllä vain tekisin uuden tarhan, johon voit laittaa toisen riitapukareista. Voihan toki olla, että ne urokset siitä joskus asettuvat, mutta kyllä riskit ovat aika kovat, että mitä siinä välissä kerkiää tapahtumaan. - Totta tuokin...
suomi-rodun.edustaja kirjoitti:
@Totta tuokin..:
Eli, joskus on näyttänyt joku asia joltain ja olet varma, että kyseinen asia on just niin (vaikket olekaan tilannetta aktiivisesti seurannut). Edelleenkin on sama tilanne, vaikka seuraat sitä vielä vähemmän. Ja vielä ihan tyypillistä metsästäjille! Sähän se varsinainen asiantuntija olet ja varmaan sitten tunnet meidät kaikki yli 300 000 metsästäjää henkilökohtaisesti, kun tiedät koirallisten tavat?
"Ei koirat ole metsästäjille lemmikkejä ja tärkeitä samalla tavalla, kuin jollekin muulle." Tähänkin meinasin alkaa selostamaan, kuinka rakkaita meidänkin molemmat metsästyskäytössä olevat koirat on, mutta kannattaakohan... Sun viestejä on täällä eri yhteyksissä ihan samalla tyylillä ja vaikka kuka sanoisi sulle mitä, niin sä olet sitä mieltä että KAIKKI metsästäjät pitää huonosti koiriaan. Äläkä kiellä, ettetkö ole sitä mieltä että kaikki pitävät huonosti. Itsehän sen tuossa viestissäsi moneen kertaan toteat.
Eli ts. sanot, että minäkin pidän koiriani huonosti. Meillä kyllä koirat saavat olla sisälläkin, mutta ovat etupäässä ulkona - KOSKA HALUAVAT SIELLÄ OLLA! Niillä on 30m x 11m aitaus. Syksyisin pääsevät toteuttamaan rodunomaista itseään. Jahtikauden ulkopuolella liikutaan reilusti enemmän kuin kaupunkilaisperuslemmikit keskimäärin. Koirat saavat laaturuokaa, käytetään lääkärillä säännöllisesti. Halaillaan ja rapsutellaan. Koirankoulutuksessa ei sovelleta mitään johtajuushömpötyksiä, vaan palkitaan hyvästä käytöksestä. Käydään paljonkin ihmisten ilmoilla ihmettelemässä maailman menoa. Koirat on aina ja joka paikassa mukana! JNE. JNE.
Meidän eläinlääkäri, joka on tunnettu erityisenä eläintenystävänä (eikä siis ole mikään euronkuvat silmissä liikalääkityksillä rahastava), on todennut useasti, että on meillä koirat päässeet hyvään kotiin ja ihastelee niiden hyvää lihaskuntoa, hienoa turkkia sekä reipasta ja hyvää mieltä.
ETTÄ SIINÄ SULLE METSÄSTÄJÄN KOIRIEN PITOA!
Lisäksi, tunnen monia saman rodun kanssa puuhastelevia ihmisiä. He pitävät koiristaan huolta. Täyttävät meikäläisen vaativat kriteerit hyvästä koiranpidosta.
MUTTA... tuskin tämäkään mielipidettäsi muuttaa... Ei edes tieto siitä, että huonokuntoinen koira ei toimi kunnolla metsällä. Parjaamillesi metsästäjille luulisi SEN olevan hyvin tärkeää. Miksi he silti huolehtivat niin huonosti METSÄSTYSkoiristaan ja käyvät siellä kaljalla tai munkkikahvilla (joka on ilmeisesti metsästäjiltä kielletty)? Enpä oikeastaan ole edes kiinnostunut sinun mielipiteestäsi. Syy, miksi taas valitettavasti tähän trolliin tartuin on se, että joku muukin voi pitää näkemystäsi todenmukaisena.
Suosittelen lämpimästi kuitenkin, että opettelet avaamaan silmäsi ja edes kerran elämässäsi mietit, oletkohan sittenkään AINA oikeassa ja onko (näköjään) suppea kokemuspohjasi maailmasta sittenkään riittävä tekemiisi yleistyksiin.
SITTEN ketjun aloittajalle... Meillä siis koirilla on riittävästi tekemistä ja on sosiaalistettu urakalla pennusta lähtien, mutta uros on silti aggressiivinen toisille uroksille. Joskus se vain on niin eikä siihen mikään auta. Itsellä tosin vain kaksi koiraa tällä hetkellä, uros ja narttu. Lisää jossain vaiheessa tulossa. Mä kyllä vain tekisin uuden tarhan, johon voit laittaa toisen riitapukareista. Voihan toki olla, että ne urokset siitä joskus asettuvat, mutta kyllä riskit ovat aika kovat, että mitä siinä välissä kerkiää tapahtumaan.Ohoh! Taisinpa osua arkaan paikkaan (ja ilmeisesti moni muukin on osunut). En muista kertaakaan aiemmin tänne tai minnekään muuallekaan kirjoittaneeni metässtäjistä ja heidän koiranpidostaan. Totta ilmeisesti kuitenkin puhun, kun se noin kovasti koskettaa - "se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa" tämä sanonta sopii tähän kuin nakutettu. ;)
Ja siitä metsästäjien suuresta rakkaudesta koiriaan kohtaan sen verran, että tiedänpä muutaman vuoden takaisen tapauksen, kun metsästyskoira hoippui tiellä laihana ja huonokuntoisena. Kun koira otettiin kiinni ja tapausta tutkittiin paljastui, että sen oli oma omistaja yrittänyt tappaa ampumalla, koska se oli huono metsästyskoira. Koirapa ei ollutkaan kuollut, vaan se oli elellyt ampumahaavoineen metsässä ja kärsinyt nälkää. Koira oli niin huonossa kunnossa, että piti lopettaa. Eipä kukaan metsästäjä ihmetellyt koiran kohtaloa, vaan siitä vaiettiin. Miksihän? Ehkäpä siksi, että tätähän tapahtuu... Ihan tavallista ja yleistä metsästäjien toimintaa. - Ohhoh!
Totta tuokin... kirjoitti:
Ohoh! Taisinpa osua arkaan paikkaan (ja ilmeisesti moni muukin on osunut). En muista kertaakaan aiemmin tänne tai minnekään muuallekaan kirjoittaneeni metässtäjistä ja heidän koiranpidostaan. Totta ilmeisesti kuitenkin puhun, kun se noin kovasti koskettaa - "se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa" tämä sanonta sopii tähän kuin nakutettu. ;)
Ja siitä metsästäjien suuresta rakkaudesta koiriaan kohtaan sen verran, että tiedänpä muutaman vuoden takaisen tapauksen, kun metsästyskoira hoippui tiellä laihana ja huonokuntoisena. Kun koira otettiin kiinni ja tapausta tutkittiin paljastui, että sen oli oma omistaja yrittänyt tappaa ampumalla, koska se oli huono metsästyskoira. Koirapa ei ollutkaan kuollut, vaan se oli elellyt ampumahaavoineen metsässä ja kärsinyt nälkää. Koira oli niin huonossa kunnossa, että piti lopettaa. Eipä kukaan metsästäjä ihmetellyt koiran kohtaloa, vaan siitä vaiettiin. Miksihän? Ehkäpä siksi, että tätähän tapahtuu... Ihan tavallista ja yleistä metsästäjien toimintaa.Hei ei tuolle "Totta tuokin" kannata vastata mitään!
- no niiinpä
Totta tuokin... kirjoitti:
Ohoh! Taisinpa osua arkaan paikkaan (ja ilmeisesti moni muukin on osunut). En muista kertaakaan aiemmin tänne tai minnekään muuallekaan kirjoittaneeni metässtäjistä ja heidän koiranpidostaan. Totta ilmeisesti kuitenkin puhun, kun se noin kovasti koskettaa - "se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa" tämä sanonta sopii tähän kuin nakutettu. ;)
Ja siitä metsästäjien suuresta rakkaudesta koiriaan kohtaan sen verran, että tiedänpä muutaman vuoden takaisen tapauksen, kun metsästyskoira hoippui tiellä laihana ja huonokuntoisena. Kun koira otettiin kiinni ja tapausta tutkittiin paljastui, että sen oli oma omistaja yrittänyt tappaa ampumalla, koska se oli huono metsästyskoira. Koirapa ei ollutkaan kuollut, vaan se oli elellyt ampumahaavoineen metsässä ja kärsinyt nälkää. Koira oli niin huonossa kunnossa, että piti lopettaa. Eipä kukaan metsästäjä ihmetellyt koiran kohtaloa, vaan siitä vaiettiin. Miksihän? Ehkäpä siksi, että tätähän tapahtuu... Ihan tavallista ja yleistä metsästäjien toimintaa.Itse kuulin muutamia vuosia sitten juttua jostakin metsästäjästä joka oli kouluttanut koiria siten, että oli antanut niiden pentuna virua isossa vesitynnyrissä. Tyyppi oli vähän väliä lisännyt tynnyriin vettä, eikä pennulla ollut kun jonkinlainen puusta tehty lautta minkä päällä kellua. Ruuaksi oli tiputellut tynnyriin pelkkää raakaa lihaa, ja opettanut pennut sietämään kiväärin laukauksen ääntä pamauttamalla aseella korvanjuuressa.
En muista missä tämä oli tapahtunu, mutta ei v*ttu mitä touhua!!! - hopeanuolifani
no niiinpä kirjoitti:
Itse kuulin muutamia vuosia sitten juttua jostakin metsästäjästä joka oli kouluttanut koiria siten, että oli antanut niiden pentuna virua isossa vesitynnyrissä. Tyyppi oli vähän väliä lisännyt tynnyriin vettä, eikä pennulla ollut kun jonkinlainen puusta tehty lautta minkä päällä kellua. Ruuaksi oli tiputellut tynnyriin pelkkää raakaa lihaa, ja opettanut pennut sietämään kiväärin laukauksen ääntä pamauttamalla aseella korvanjuuressa.
En muista missä tämä oli tapahtunu, mutta ei v*ttu mitä touhua!!!Täähän on Hopeanuolesta! :)
- Cat1982
no niiinpä kirjoitti:
Itse kuulin muutamia vuosia sitten juttua jostakin metsästäjästä joka oli kouluttanut koiria siten, että oli antanut niiden pentuna virua isossa vesitynnyrissä. Tyyppi oli vähän väliä lisännyt tynnyriin vettä, eikä pennulla ollut kun jonkinlainen puusta tehty lautta minkä päällä kellua. Ruuaksi oli tiputellut tynnyriin pelkkää raakaa lihaa, ja opettanut pennut sietämään kiväärin laukauksen ääntä pamauttamalla aseella korvanjuuressa.
En muista missä tämä oli tapahtunu, mutta ei v*ttu mitä touhua!!!Jep, hopeanuolesta, ehkä kukaan ei oikeasti tuota tekisi.
- Ek. C.
Olen täysin samaa mieltä Joobaxin kanssa. Eiköhän sitä yksivuotiasta voisi vielä uusiokotiuttaa jonnekin? Tästä syystä pentutestaajat ovat olemassa, jotta saa etukäteen osviittaa millainen koira on luonteeltaan ja saada siten sellaisen joka mahdollisimman hyvin sopii laumaan.
Osaanottoni tilanteellenne, tiedän että on vaikeaa. - ftrt
Kysyn ihan mielenkiinnosta ja ystävällisesti, että miten valitsit jokaisen 4:stä koirasta luonteidensa puolesta? Eli kun tiedät edellisten luonteet, niin miten valikoit aina uudet pennut?
Ja toiseksi mitä ja miten paljon aktivoit ja harrastat niiden kanssa?
Mikään tarha ei ole iin iso, että riittäisi muuhun kuin stressin aiheuttamiseen koiralle.
Vastaisitko, kiitos.- apteneekkari
Kysymyksesi karkaavat omasta mielestäni aika kauas asiayhteydestä, mutta tottahan toki vastaan.
Ensimmäinen kysymys väkisinkin kummastuttaa. Vastaus siihen on kuitenkin yksiselitteinen: pari kuukautisen luovutusiässä olevan pennun luonteesta on hyvin vaikea sanoa yhtään mitään. Kysymys on kuitenkin käyttökoirista, joiden koulutus aloitetaan pienin askelin jo muutaman kuukauden iässä, eikä koiria näin ollen voi ottaa huusholliin vasta vuoden iässä. Pikkupennun tulevan luonteen voi vain arvata, eikä se välttämättä ole samanlainen kuin pennun emällä tai isällä.
Vastaus toiseen kysymykseen: metsästystä ja metsässä ulkoilutusta, käytännössä joka ikinen viikonloppu elokuun 20. päivästä helmikuun loppuun (n. 6 kk). Tämä pitää sisällään ajokokeet, yms. Muutaman kerran vuodessa tulee käytyä koiranäyttelyissä. Lenkilläkäyntiä kaikki koirat tarvitsevat kaksi kertaa päivässä, pois lukien metsästyspäivinä.
Kolmas toteamus on myös omituinen, ja osoittaa lähinnä kysyjän tietämättömyyttä asiassa. Esimerkiksi oma koiratarha koostuu varsinaisesta häkkiosasta, joka on betonipohjainen ja kooltaan n. 12x12 metriä, sekä häkkiin liitetystä metsämaalle (silti pihaan kuuluvaa aluetta) aidatusta ulkoiluosasta, joka vastaavasti on kooltaan noin 35x40 metriä. Näitä lukuja voi verrata halutessaan mihin tahansa kerrostalo tai rivitalo asuntoon, ja pohtia kummassa koirat asuvat ahtaammalla. Koiratarhassa on kolme koppia, kaksi pientä ja yksi hyvin suuri. Suuri koppi sisältää lämmityslaitteet ja pehmustetut nukkumapaikat kaikille koirille. Virikkeistä ei tämänkaltaisessa tarhakompleksissa tule puutetta.
Sitten itse aiheeseen. On näköjään ällistyttävän helppoa saada otsaansa vastuuttoman koiranomistajan tai eläinrääkkääjän leima. Jos tuossa esimerkiksi koirien ikiä ynnäilee, niin 16 vuotta ja kaksi kuukautta on suhteellisen ongelmitta rekkujen kanssa menty, ja nyt (ehkä) kuukauden verran vähän hankalammin.
Täytyy rehellisyyden nimissä myöntää että omaa syytäkin tilanteeseen on ainakin siinä, ettei siihen oltu valmistauduttu. Selitykseksi täytyy antaa ettei näin ole ennen käynyt. Alunperin "osa-aikaisena" häkkikoirana ollut nykyään 16-vuotias veteraani oli tarhan yksinvaltias, eikä mitään ongelmia ollut havaittavissa kun tämä nykyinen 7-v hauva otettiin. Suurempia tappeluja ei missään vaiheessa syntynyt, vaan vanhemman koiran auktoriteetti kiistaton. Sama juttu oli nykyisen viisivuotiaan kohdalla. Vanhempi koira oli "johtoasemassa" koko ajan, vaikka tietyssä vaiheessa 16-vuotiaskin siirrettiin pysyvästi sisäkoiraksi. Myöskään nykyisen pennun kanssa ei alkuun ongelmia syntynyt. Lähinnä vasta viimeisen kuukauden aikana tappelut ovat äityneet vakaviksi.
Ratkaisuksi ehdotettu koiratarhan jakaminen, vaikka tarha noin iso onkin, on kuitenkin sen rakenteen takia erittäin vaikeaa. Ongelmia syntyisi erityisesti talviasumisen ja ns. nukkumakopin kanssa. Koppia on käytännössä mahdoton jakaa koirien kesken. Isoja hankaluuksia syntyisi myös ns. ulkoilualueen jakamisen kanssa kivisyyden ja puiden takia. Samasta syystä ulkoilualueelle ei myöskään ole mahdollista rakentaa mitään, vaan kaikki rakennukset sijaitsevat varsinaisen häkin reunoilla. Häkin ja aitauksen rajoja ei ole mahdollista laajentaa enää senttiäkään.
Itse mietin yhdeksi ratkaisuksi vanhemman koiran kastroimista. Jalostuskäyttöön sitä ei kuitenkaan enää tulla käyttämään, mutta mikäli leikkaaminen vähentäisi uroshormonin määrää ja agressiivisuutta, voisi siitä olla jotain hyötyä tilanteen selvittämiseksi. Asiasta pitää lähitulevaisuudessa neuvotella eläinlääkärin kanssa. - Öh...
apteneekkari kirjoitti:
Kysymyksesi karkaavat omasta mielestäni aika kauas asiayhteydestä, mutta tottahan toki vastaan.
Ensimmäinen kysymys väkisinkin kummastuttaa. Vastaus siihen on kuitenkin yksiselitteinen: pari kuukautisen luovutusiässä olevan pennun luonteesta on hyvin vaikea sanoa yhtään mitään. Kysymys on kuitenkin käyttökoirista, joiden koulutus aloitetaan pienin askelin jo muutaman kuukauden iässä, eikä koiria näin ollen voi ottaa huusholliin vasta vuoden iässä. Pikkupennun tulevan luonteen voi vain arvata, eikä se välttämättä ole samanlainen kuin pennun emällä tai isällä.
Vastaus toiseen kysymykseen: metsästystä ja metsässä ulkoilutusta, käytännössä joka ikinen viikonloppu elokuun 20. päivästä helmikuun loppuun (n. 6 kk). Tämä pitää sisällään ajokokeet, yms. Muutaman kerran vuodessa tulee käytyä koiranäyttelyissä. Lenkilläkäyntiä kaikki koirat tarvitsevat kaksi kertaa päivässä, pois lukien metsästyspäivinä.
Kolmas toteamus on myös omituinen, ja osoittaa lähinnä kysyjän tietämättömyyttä asiassa. Esimerkiksi oma koiratarha koostuu varsinaisesta häkkiosasta, joka on betonipohjainen ja kooltaan n. 12x12 metriä, sekä häkkiin liitetystä metsämaalle (silti pihaan kuuluvaa aluetta) aidatusta ulkoiluosasta, joka vastaavasti on kooltaan noin 35x40 metriä. Näitä lukuja voi verrata halutessaan mihin tahansa kerrostalo tai rivitalo asuntoon, ja pohtia kummassa koirat asuvat ahtaammalla. Koiratarhassa on kolme koppia, kaksi pientä ja yksi hyvin suuri. Suuri koppi sisältää lämmityslaitteet ja pehmustetut nukkumapaikat kaikille koirille. Virikkeistä ei tämänkaltaisessa tarhakompleksissa tule puutetta.
Sitten itse aiheeseen. On näköjään ällistyttävän helppoa saada otsaansa vastuuttoman koiranomistajan tai eläinrääkkääjän leima. Jos tuossa esimerkiksi koirien ikiä ynnäilee, niin 16 vuotta ja kaksi kuukautta on suhteellisen ongelmitta rekkujen kanssa menty, ja nyt (ehkä) kuukauden verran vähän hankalammin.
Täytyy rehellisyyden nimissä myöntää että omaa syytäkin tilanteeseen on ainakin siinä, ettei siihen oltu valmistauduttu. Selitykseksi täytyy antaa ettei näin ole ennen käynyt. Alunperin "osa-aikaisena" häkkikoirana ollut nykyään 16-vuotias veteraani oli tarhan yksinvaltias, eikä mitään ongelmia ollut havaittavissa kun tämä nykyinen 7-v hauva otettiin. Suurempia tappeluja ei missään vaiheessa syntynyt, vaan vanhemman koiran auktoriteetti kiistaton. Sama juttu oli nykyisen viisivuotiaan kohdalla. Vanhempi koira oli "johtoasemassa" koko ajan, vaikka tietyssä vaiheessa 16-vuotiaskin siirrettiin pysyvästi sisäkoiraksi. Myöskään nykyisen pennun kanssa ei alkuun ongelmia syntynyt. Lähinnä vasta viimeisen kuukauden aikana tappelut ovat äityneet vakaviksi.
Ratkaisuksi ehdotettu koiratarhan jakaminen, vaikka tarha noin iso onkin, on kuitenkin sen rakenteen takia erittäin vaikeaa. Ongelmia syntyisi erityisesti talviasumisen ja ns. nukkumakopin kanssa. Koppia on käytännössä mahdoton jakaa koirien kesken. Isoja hankaluuksia syntyisi myös ns. ulkoilualueen jakamisen kanssa kivisyyden ja puiden takia. Samasta syystä ulkoilualueelle ei myöskään ole mahdollista rakentaa mitään, vaan kaikki rakennukset sijaitsevat varsinaisen häkin reunoilla. Häkin ja aitauksen rajoja ei ole mahdollista laajentaa enää senttiäkään.
Itse mietin yhdeksi ratkaisuksi vanhemman koiran kastroimista. Jalostuskäyttöön sitä ei kuitenkaan enää tulla käyttämään, mutta mikäli leikkaaminen vähentäisi uroshormonin määrää ja agressiivisuutta, voisi siitä olla jotain hyötyä tilanteen selvittämiseksi. Asiasta pitää lähitulevaisuudessa neuvotella eläinlääkärin kanssa.No miksihän koiranpennuille sitten tehdään luonnetestejä, jos ei mukamas pysty sanomaan parikuisen pennun luonteesta mitään? Kyllä minä ainakin, vaikken mikään ammattilainen olekaan, näin siinä pentueessa mistä oman koirani otin, että kuka on se dominoiva ja lujatahtoisin pentu, ja sitä en siis todellakaan ottanut, kun senhän tietää että sellaisen kanssa on kaikki aina hankalampaa, kuin alistuvan... Ilmeisesti kaikki koirasi on vielä uroksia..? Miksi ihmeessä?
apteneekkari kirjoitti:
Kysymyksesi karkaavat omasta mielestäni aika kauas asiayhteydestä, mutta tottahan toki vastaan.
Ensimmäinen kysymys väkisinkin kummastuttaa. Vastaus siihen on kuitenkin yksiselitteinen: pari kuukautisen luovutusiässä olevan pennun luonteesta on hyvin vaikea sanoa yhtään mitään. Kysymys on kuitenkin käyttökoirista, joiden koulutus aloitetaan pienin askelin jo muutaman kuukauden iässä, eikä koiria näin ollen voi ottaa huusholliin vasta vuoden iässä. Pikkupennun tulevan luonteen voi vain arvata, eikä se välttämättä ole samanlainen kuin pennun emällä tai isällä.
Vastaus toiseen kysymykseen: metsästystä ja metsässä ulkoilutusta, käytännössä joka ikinen viikonloppu elokuun 20. päivästä helmikuun loppuun (n. 6 kk). Tämä pitää sisällään ajokokeet, yms. Muutaman kerran vuodessa tulee käytyä koiranäyttelyissä. Lenkilläkäyntiä kaikki koirat tarvitsevat kaksi kertaa päivässä, pois lukien metsästyspäivinä.
Kolmas toteamus on myös omituinen, ja osoittaa lähinnä kysyjän tietämättömyyttä asiassa. Esimerkiksi oma koiratarha koostuu varsinaisesta häkkiosasta, joka on betonipohjainen ja kooltaan n. 12x12 metriä, sekä häkkiin liitetystä metsämaalle (silti pihaan kuuluvaa aluetta) aidatusta ulkoiluosasta, joka vastaavasti on kooltaan noin 35x40 metriä. Näitä lukuja voi verrata halutessaan mihin tahansa kerrostalo tai rivitalo asuntoon, ja pohtia kummassa koirat asuvat ahtaammalla. Koiratarhassa on kolme koppia, kaksi pientä ja yksi hyvin suuri. Suuri koppi sisältää lämmityslaitteet ja pehmustetut nukkumapaikat kaikille koirille. Virikkeistä ei tämänkaltaisessa tarhakompleksissa tule puutetta.
Sitten itse aiheeseen. On näköjään ällistyttävän helppoa saada otsaansa vastuuttoman koiranomistajan tai eläinrääkkääjän leima. Jos tuossa esimerkiksi koirien ikiä ynnäilee, niin 16 vuotta ja kaksi kuukautta on suhteellisen ongelmitta rekkujen kanssa menty, ja nyt (ehkä) kuukauden verran vähän hankalammin.
Täytyy rehellisyyden nimissä myöntää että omaa syytäkin tilanteeseen on ainakin siinä, ettei siihen oltu valmistauduttu. Selitykseksi täytyy antaa ettei näin ole ennen käynyt. Alunperin "osa-aikaisena" häkkikoirana ollut nykyään 16-vuotias veteraani oli tarhan yksinvaltias, eikä mitään ongelmia ollut havaittavissa kun tämä nykyinen 7-v hauva otettiin. Suurempia tappeluja ei missään vaiheessa syntynyt, vaan vanhemman koiran auktoriteetti kiistaton. Sama juttu oli nykyisen viisivuotiaan kohdalla. Vanhempi koira oli "johtoasemassa" koko ajan, vaikka tietyssä vaiheessa 16-vuotiaskin siirrettiin pysyvästi sisäkoiraksi. Myöskään nykyisen pennun kanssa ei alkuun ongelmia syntynyt. Lähinnä vasta viimeisen kuukauden aikana tappelut ovat äityneet vakaviksi.
Ratkaisuksi ehdotettu koiratarhan jakaminen, vaikka tarha noin iso onkin, on kuitenkin sen rakenteen takia erittäin vaikeaa. Ongelmia syntyisi erityisesti talviasumisen ja ns. nukkumakopin kanssa. Koppia on käytännössä mahdoton jakaa koirien kesken. Isoja hankaluuksia syntyisi myös ns. ulkoilualueen jakamisen kanssa kivisyyden ja puiden takia. Samasta syystä ulkoilualueelle ei myöskään ole mahdollista rakentaa mitään, vaan kaikki rakennukset sijaitsevat varsinaisen häkin reunoilla. Häkin ja aitauksen rajoja ei ole mahdollista laajentaa enää senttiäkään.
Itse mietin yhdeksi ratkaisuksi vanhemman koiran kastroimista. Jalostuskäyttöön sitä ei kuitenkaan enää tulla käyttämään, mutta mikäli leikkaaminen vähentäisi uroshormonin määrää ja agressiivisuutta, voisi siitä olla jotain hyötyä tilanteen selvittämiseksi. Asiasta pitää lähitulevaisuudessa neuvotella eläinlääkärin kanssa.Itseasiassa kysymykset harvoin on epäolennaisia...
Aika oleellisia asioita kun usein aloitusviesteissä uupuu.
Ja tässäkin viestissä uupui heti kättelyssä niinkin oleellinen,kuin rotu/rodut.
Se kun on aina tänlaatuisissa aika oleellinen.
Liikkuminen kuulostaa aika balanssilta(jos on kunnon lenkitys).Valitettavasti se kun ei nykypäivänäkään ole hyvässä mallissa mettäkoirillakaan kaikilla.Yhä edelleen on niitä,jotka ei pahemmin liiku kuin tarhassa,kun mettäkautta ei ole,valitettavasti...Eli olisi sitten kyse maalaiskoirista,kaupunkilais,mettä,seurakoira ym.mistälie,niin se liikunta ja aivojen käyttö voi olla aivan liian vähäistä.Paikalla ja tarkoituksella ei ole merkitystä itsessään.
Tosin rotuja kun ei ole mainittu,niin tulee mieleen,että tarvisko myös jotain nupin käyttöä.Siis muinakin,kuin metsästy skautena.Kun se puoli saattaa jäädä vähän tyhjänpäälle,kun ensin on pitkä kausi siinä(metsästyksessä).
No sitten tullaankin siihen peruskamaan...
Eli useita samaa sukupuolta kimppaan.Tuota kun tekee,niin riskit on olemassa,ja sen suuremmat,mitä epäsosiaalisemmasta roduista on kyse.Eipä ne mettäkoiratkaan kaikki ylen sosiaalisia ole,omaa sukupuoltaan kohtaan.
Ja kun sitä porukkaa lähtee kasvattamaan,niin eipä olisi pahitteeksi miettiä jo ennen,että mitä sitten,jos ei naamat miellytäkkään toisiaan...
Ja yksi perusjuttu pitäisi olla se,että onko sitä sitten tilaa ja halua alkaa pitämään erikseen,jos hommaa ei saa skulaamaan.
Eli ei tuossa ole paljon vaihtoehtoja,kun hallinta(mikä vaatiikin melkoista,jos koirat on kuitenkin pääasiassa keskenään) tai sitten järeämpää,eristys tai pois joku.
Siihen,miksi ei tulla toimeen,voi olla useita syitä.Ja ne olisi oleellisia.Mutta netin kautta turha edes arvailla,jos omistajakaan ei tunne koiriaan,niin että voisi jotain osviittaa antaa.
Suurin syy usein löytyy rotukysymyksestä.Mutta jos/kun koirat on pääasiassa tarhakoiria,niin osa ainakin voi olla ihan sitä,että mistäs ne tietää,miten kuuluu olla,ellei niitä ole kunnolla opetettu ja riittävän kauan valvottu,että tietää,miten porukassa kuuluu olla.Ei kaikilla mene kuin Strömsöössä itsestään.Riippuu paljon niin roduista,kuin joskus ihan luonteistakin.
Leikkaaminen auttaa ehkä jotain tai ei mitään.Riippuu kuinka vahvasti on hormoonit kuvioissa vai ei...
Välttämättä noihin juttuihin ei auta yhtään mitään.Yleensä kun rähinäjutuissa pitäisi olla lisäksi käyttäytymisterapia.
Myöskin kun lähdetään leikkuuttamaan porukasta,niin olisi kyllä hyvä tietää aika tarkkaan,missä mennään ja kuka menee...
Koska voidaan terhä virhe,että leikkuutetaankin väärä koira sovun kannalta mahdollisesti,jolloin soppa entisestään vaan sakenee.
Noit pentutestit on toisaalta ihan ok.Mutta ei ne mitään ihmeitä tee.Se on vaan osviittaa,paljon tulee sitten muusta.Se myös kannattaa huomioida,että vaikka ne pentutestit sanoo mitä,niin sosiaalisuus viime kädessä riippuu paljon rodusta.
Eli pentutesteissä ei sitä puolta pahemmin pysty sanomaan.Tietyt perusluonteenpiirteet näkyy osviittana,mutta esim.jotkut rodunomaiset,kuten sosiaalisuus lajitovereita kohtaan aikuisena ei.- suomi-rodun.edustaja
apteneekkari kirjoitti:
Kysymyksesi karkaavat omasta mielestäni aika kauas asiayhteydestä, mutta tottahan toki vastaan.
Ensimmäinen kysymys väkisinkin kummastuttaa. Vastaus siihen on kuitenkin yksiselitteinen: pari kuukautisen luovutusiässä olevan pennun luonteesta on hyvin vaikea sanoa yhtään mitään. Kysymys on kuitenkin käyttökoirista, joiden koulutus aloitetaan pienin askelin jo muutaman kuukauden iässä, eikä koiria näin ollen voi ottaa huusholliin vasta vuoden iässä. Pikkupennun tulevan luonteen voi vain arvata, eikä se välttämättä ole samanlainen kuin pennun emällä tai isällä.
Vastaus toiseen kysymykseen: metsästystä ja metsässä ulkoilutusta, käytännössä joka ikinen viikonloppu elokuun 20. päivästä helmikuun loppuun (n. 6 kk). Tämä pitää sisällään ajokokeet, yms. Muutaman kerran vuodessa tulee käytyä koiranäyttelyissä. Lenkilläkäyntiä kaikki koirat tarvitsevat kaksi kertaa päivässä, pois lukien metsästyspäivinä.
Kolmas toteamus on myös omituinen, ja osoittaa lähinnä kysyjän tietämättömyyttä asiassa. Esimerkiksi oma koiratarha koostuu varsinaisesta häkkiosasta, joka on betonipohjainen ja kooltaan n. 12x12 metriä, sekä häkkiin liitetystä metsämaalle (silti pihaan kuuluvaa aluetta) aidatusta ulkoiluosasta, joka vastaavasti on kooltaan noin 35x40 metriä. Näitä lukuja voi verrata halutessaan mihin tahansa kerrostalo tai rivitalo asuntoon, ja pohtia kummassa koirat asuvat ahtaammalla. Koiratarhassa on kolme koppia, kaksi pientä ja yksi hyvin suuri. Suuri koppi sisältää lämmityslaitteet ja pehmustetut nukkumapaikat kaikille koirille. Virikkeistä ei tämänkaltaisessa tarhakompleksissa tule puutetta.
Sitten itse aiheeseen. On näköjään ällistyttävän helppoa saada otsaansa vastuuttoman koiranomistajan tai eläinrääkkääjän leima. Jos tuossa esimerkiksi koirien ikiä ynnäilee, niin 16 vuotta ja kaksi kuukautta on suhteellisen ongelmitta rekkujen kanssa menty, ja nyt (ehkä) kuukauden verran vähän hankalammin.
Täytyy rehellisyyden nimissä myöntää että omaa syytäkin tilanteeseen on ainakin siinä, ettei siihen oltu valmistauduttu. Selitykseksi täytyy antaa ettei näin ole ennen käynyt. Alunperin "osa-aikaisena" häkkikoirana ollut nykyään 16-vuotias veteraani oli tarhan yksinvaltias, eikä mitään ongelmia ollut havaittavissa kun tämä nykyinen 7-v hauva otettiin. Suurempia tappeluja ei missään vaiheessa syntynyt, vaan vanhemman koiran auktoriteetti kiistaton. Sama juttu oli nykyisen viisivuotiaan kohdalla. Vanhempi koira oli "johtoasemassa" koko ajan, vaikka tietyssä vaiheessa 16-vuotiaskin siirrettiin pysyvästi sisäkoiraksi. Myöskään nykyisen pennun kanssa ei alkuun ongelmia syntynyt. Lähinnä vasta viimeisen kuukauden aikana tappelut ovat äityneet vakaviksi.
Ratkaisuksi ehdotettu koiratarhan jakaminen, vaikka tarha noin iso onkin, on kuitenkin sen rakenteen takia erittäin vaikeaa. Ongelmia syntyisi erityisesti talviasumisen ja ns. nukkumakopin kanssa. Koppia on käytännössä mahdoton jakaa koirien kesken. Isoja hankaluuksia syntyisi myös ns. ulkoilualueen jakamisen kanssa kivisyyden ja puiden takia. Samasta syystä ulkoilualueelle ei myöskään ole mahdollista rakentaa mitään, vaan kaikki rakennukset sijaitsevat varsinaisen häkin reunoilla. Häkin ja aitauksen rajoja ei ole mahdollista laajentaa enää senttiäkään.
Itse mietin yhdeksi ratkaisuksi vanhemman koiran kastroimista. Jalostuskäyttöön sitä ei kuitenkaan enää tulla käyttämään, mutta mikäli leikkaaminen vähentäisi uroshormonin määrää ja agressiivisuutta, voisi siitä olla jotain hyötyä tilanteen selvittämiseksi. Asiasta pitää lähitulevaisuudessa neuvotella eläinlääkärin kanssa.OK, tsorppa! Sanot, ettei koiratarhan jakaminen ole mahdollista ja silti sitä ehdotan. :) Lisäongelmana on sekin, ettei kahden tappelen uroksen tarhat edes voi olla ihan vierekkäin, koska ne voivat vahingoittaa toisiaan paljonkin aitaverkon läpi. Olen tällaisesta tapauksesta kuullut.
Viestistäsi olen ymmärtävinäni, että omistat siis ajokoiria. Itsellä kaksi Karjalankarhukoiraa, joten en tiedä kovin paljoa ajokoirien luonteesta. Karhukoirilla on mielestäni kuitenkin vain hyväksyttävä (ja jopa varauduttava siihen), että urokset tappelevat vanhempina, vaikka tekisit ja olisit tehnyt mitä hyvänsä. Kaikki eivät tappele, mutta sen tietää vasta sitten myöhemmin. Metsästyskoiran vieminen piikille sen vuoksi, että omassa laumassa haastaa johtajaa, on kyllä aikas surkea syy. Koittakaa mielummin löytää sille hyvä koti, jos ei tilanne tuosta asetu.
Leikkaaminen saattaa auttaa tai sitten ei. Kannattaa kuitenkin kokeilla, jos ei tosiaan koiralla ole jalostusarvoa. Joskus vain uros on oppinut kyseisen käytösmallin eikä siitä luovu, vaikkei palleja enää olisikaan.
Pakko sanoa vielä sen verran, että kyllä itselläkin sen koira-aitauksen tekeminen oli todella vaativa homma maapohjan vuoksi. Silti se saatiin aikaiseksi. Josko kuitenkin hätä keinot keksisi kun vielä kerran asian uudelleen miettisi? - Cat1982
apteneekkari kirjoitti:
Kysymyksesi karkaavat omasta mielestäni aika kauas asiayhteydestä, mutta tottahan toki vastaan.
Ensimmäinen kysymys väkisinkin kummastuttaa. Vastaus siihen on kuitenkin yksiselitteinen: pari kuukautisen luovutusiässä olevan pennun luonteesta on hyvin vaikea sanoa yhtään mitään. Kysymys on kuitenkin käyttökoirista, joiden koulutus aloitetaan pienin askelin jo muutaman kuukauden iässä, eikä koiria näin ollen voi ottaa huusholliin vasta vuoden iässä. Pikkupennun tulevan luonteen voi vain arvata, eikä se välttämättä ole samanlainen kuin pennun emällä tai isällä.
Vastaus toiseen kysymykseen: metsästystä ja metsässä ulkoilutusta, käytännössä joka ikinen viikonloppu elokuun 20. päivästä helmikuun loppuun (n. 6 kk). Tämä pitää sisällään ajokokeet, yms. Muutaman kerran vuodessa tulee käytyä koiranäyttelyissä. Lenkilläkäyntiä kaikki koirat tarvitsevat kaksi kertaa päivässä, pois lukien metsästyspäivinä.
Kolmas toteamus on myös omituinen, ja osoittaa lähinnä kysyjän tietämättömyyttä asiassa. Esimerkiksi oma koiratarha koostuu varsinaisesta häkkiosasta, joka on betonipohjainen ja kooltaan n. 12x12 metriä, sekä häkkiin liitetystä metsämaalle (silti pihaan kuuluvaa aluetta) aidatusta ulkoiluosasta, joka vastaavasti on kooltaan noin 35x40 metriä. Näitä lukuja voi verrata halutessaan mihin tahansa kerrostalo tai rivitalo asuntoon, ja pohtia kummassa koirat asuvat ahtaammalla. Koiratarhassa on kolme koppia, kaksi pientä ja yksi hyvin suuri. Suuri koppi sisältää lämmityslaitteet ja pehmustetut nukkumapaikat kaikille koirille. Virikkeistä ei tämänkaltaisessa tarhakompleksissa tule puutetta.
Sitten itse aiheeseen. On näköjään ällistyttävän helppoa saada otsaansa vastuuttoman koiranomistajan tai eläinrääkkääjän leima. Jos tuossa esimerkiksi koirien ikiä ynnäilee, niin 16 vuotta ja kaksi kuukautta on suhteellisen ongelmitta rekkujen kanssa menty, ja nyt (ehkä) kuukauden verran vähän hankalammin.
Täytyy rehellisyyden nimissä myöntää että omaa syytäkin tilanteeseen on ainakin siinä, ettei siihen oltu valmistauduttu. Selitykseksi täytyy antaa ettei näin ole ennen käynyt. Alunperin "osa-aikaisena" häkkikoirana ollut nykyään 16-vuotias veteraani oli tarhan yksinvaltias, eikä mitään ongelmia ollut havaittavissa kun tämä nykyinen 7-v hauva otettiin. Suurempia tappeluja ei missään vaiheessa syntynyt, vaan vanhemman koiran auktoriteetti kiistaton. Sama juttu oli nykyisen viisivuotiaan kohdalla. Vanhempi koira oli "johtoasemassa" koko ajan, vaikka tietyssä vaiheessa 16-vuotiaskin siirrettiin pysyvästi sisäkoiraksi. Myöskään nykyisen pennun kanssa ei alkuun ongelmia syntynyt. Lähinnä vasta viimeisen kuukauden aikana tappelut ovat äityneet vakaviksi.
Ratkaisuksi ehdotettu koiratarhan jakaminen, vaikka tarha noin iso onkin, on kuitenkin sen rakenteen takia erittäin vaikeaa. Ongelmia syntyisi erityisesti talviasumisen ja ns. nukkumakopin kanssa. Koppia on käytännössä mahdoton jakaa koirien kesken. Isoja hankaluuksia syntyisi myös ns. ulkoilualueen jakamisen kanssa kivisyyden ja puiden takia. Samasta syystä ulkoilualueelle ei myöskään ole mahdollista rakentaa mitään, vaan kaikki rakennukset sijaitsevat varsinaisen häkin reunoilla. Häkin ja aitauksen rajoja ei ole mahdollista laajentaa enää senttiäkään.
Itse mietin yhdeksi ratkaisuksi vanhemman koiran kastroimista. Jalostuskäyttöön sitä ei kuitenkaan enää tulla käyttämään, mutta mikäli leikkaaminen vähentäisi uroshormonin määrää ja agressiivisuutta, voisi siitä olla jotain hyötyä tilanteen selvittämiseksi. Asiasta pitää lähitulevaisuudessa neuvotella eläinlääkärin kanssa.Pystytkö tekemään ihan uuden tarhan jommalle kummalle riitapukareista, vaikka sille joka tarvitsee vähemmän seuraa?
Voi olla että kastroiminen ei auta mitään tossa tilanteessa, voi olla että noille koirille kuitenkin resurssit on niin vähissä että tappelevat joka tapauksessa. Mutta hyvässä tilanteessa voi auttaa, mutta ehkä kannattaisi myös nuorempi kastroida. Sillä nuoremmalla varmasti tuossa iässä hormonit hyrrää, että pitää koetella.
Jos siis ovat pystykorvarotuja, niin aika mahdollista että eivät tule vaan toimeen keskenään. Ei sen rotuisia ole jalostettu tulemaan toimeen suuressa laumassa. Just pari kolme koiraa voi vielä mennä yhdessä, mutta ei varmaan enempää. Ehkä kannattaisi vaan hankkia nuorimmalle uusi koti, jos sitä sisälle ei voi ottaa tai tehdä sille toista tarhaa. Turhaa niiden on stressata keskenänsä ja tuskin tappeluita lopettaa, kun kumpikaan ei anna periksi. Eihän välttämättä missään lajissa urokset tule aina useinkaan toimeen, ellei ole jalostettu siihen erikseen. Sulla on ollut vaan hyvä onni, että kaikki on toiminut tähän mennessä.
Ei kuitenkaan vaikuta että olis liikunnan puutetta, mutta ehkä sitä nuorempaa voisi aktivoida enemmän jos vaikka ei sitten jaksais riidellä. Harmi, kun siitä on selkeästi ehtinyt tulla tapa niin on vaikeampi lopettaa tuollainen käytös.
- itsestääselvyyksiä
Kun ottaa uusia koiria, niin se tuleva pentu mietitään tarkkaan luonteensa puolesta. Ensin mietitään jo olemassa olevien koirien luonteet. Hyväksyvätkö ne ylipäätään joukkoon uutta tulokasta, jos niin kumpaa sukupuolta ja millaisella luonteella.
Tulevan pennun luonteen osaa kyllä asiallinen kasvatttaja suht hyvin arvioida. Siinä voi pennun ostajakin miettiä luonnepuolta esim tutkimalla koiranettiä ja nettiä ylipäätään sekä juttelemalla tulevan pennun sukulaiskoiria jo omistavien kanssa.
Ei siis ole ollenkaan mahdotonta ennakoida tulokkaan luonnetta, jos viitsii vaivautua ja jos arvostaa jo olemassa olevia koiria sen verran, että niiden hyvivoinnilla on jotakin merkitystä. Saati sen tulokkaan.
Siellä on murkkuikä, luonneasiat, aktivoinnit, terveys ja ylipäätään omistajan oma käyttäytyminen asioita, joista ratkaisu löytyy. - ENtäs?
Tässä tapauksessa pentu on kuitenkin jo otettu, että nuo luovuttamattomien pentujen luonnetestit eivät auta ratkaisuksi.
Nuorimmalla alkaa varmaankin tulla uhmaikä, ja yrittää saada laumanjohtajuutta itselleen. Pitäisi pystyä valvomaan koiria, ja menemään väliin tarvittaessa.
Meillä (2narttua) tappelua rupesi syntymään nuoremman ollessa juurikin n1v, tämä tapahtui ainoastaan ruokaillessa. Syynä se, että vanhempi oli muutoin alistuvampi luonne -> muuna aikana dominointiin riitti pelkkä katse.
Välien pitäisi jotensakin selvitä, kun kaikki koirat tunnustavat IHMISEN johtajaksi -> kenenkään ei tarvitse kilpailla johtajan asemasta. Lopeta tappelut heti alkuunsa (puutu jo siihen tuijotukseen). Luita ei kannata jättää syötäväksi ilman vartiointia.
Miten lenkität koiriasi? Kulkevatko ne edelläsi tm? Itsellä toiminut vieressä kuljettaminen, eli johtajaa ei ohiteta. Sitten pysähdytään pissille jne, käskystä voi kulkea pidemmälläkin, mutta kannattaa kokeilla.
Niin ja ei koiran 1v. pitäisi olla mikään johtaja kenellekään.. Kuria vaan :) - 3onnellista
mun leikkaamaton seropi urokseni oli 4v ku hommasin sille toisen jo aikuisen uros koira kaverin, mutta tää uusi tulokas oli kiltti, koska sanoin heti ku mulle kaupattiin koiraa että oma urokseni on hyvä käytöksinen, hieman arka ja tulee toimeen kaikkien kanssa, joten en halua uudelta koiralta dominointi mahdollisuutta ja omistajat sanoikin että ei ole yhtään dominoiva, mulla on kaksi rauhallista koiraa, ne on parhaimpia ystäviä. tietty niilläki välillä pientä kinaa, mut onhan meillä ihmisilläki :)eli on se sit pentu tai jo vanhempi koira täytyy rauhas katsoa miten se tulee kaikkien kans toimeen. minäki sain pitää koiraa viikon koe ajalla että jos ei tule toimeen ni saan palauttaa takas omistajalle. onneksi näin,sillä on niitäki jotka sanoo et tää on nyt sun koira et saat ite hommaa uuden kodin, ja enneku toin uuden koiran kotiini. vein nämä kaksi koiraa tutustumaan toisiinsa pitkälle lenkille, koska siinä jo huomaa miten ne tulee toimeen, mentii koirapuiston kautta kotia, ne telmi ensin siellä vapaana, ja huomasin että ei tule oleen ongelmaa, nyt me eletään kaikki kolme tääl onnellisina
- canis.familiaris
"En oikein ole perillä siitä mikä on agressiivisen käytöksen perimmäinen syy."
Tässä mahdollinen syy. "nykyisellään kolme asustaa isossa ulkotarhassa ja yksi sisätiloissa. "...Aika rajuja yhteeottoja, jos ell.tarvitaan.
Tuo yhden sisällä olo voi kärvistäää ulkonaolioiden mieltä, tai nuoremmalle voi hieman vääristyä oma asema.
Leikaus tuskin mitää uutta tai apuja tuo paitsi riskillä, että vaikuttaa sen käyttötarkoitukseen negatiivisesti....Jos tilaa ei voi jakaa tai käyttää juoksulankaa, tai mahdollisuutta pitää erillään niin eipä tuossa juuri ole paljon tehtävissä.7v. tai 1v. pois
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Stefu LOISTAVAA!
Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta1341954Msisa on eronnut
Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.28919- 69863
Venäläisiä keksintöjä?
Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?259736Tiedän että on aika luovuttaa
En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r64722- 10704
Katumuksesta
Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t132678- 26656
- 78656
Sisällissota kiihtyy Ruotsissa
KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.204647