Ongelmakoira

Koirani on 7kk vanha kultaisen noutajan pentu joka pelkää ihmisiä erittäin paljon. Myös rähähtää silloin tällöin mitättömistä asioista.
En enää usko, että koira oppisi luottamaan ihmisiin ikinä.

Henkilö kirjoitti:

Koirani on 7kk vanha kultaisen noutajan pentu joka pelkää ihmisiä erittäin paljon. Myös rähähtää silloin tällöin mitättömistä asioista.
En enää usko, että koira oppisi luottamaan ihmisiin ikinä.

onko pennulle mahdollisesti tapahtunut jotain, joka on saanut sen pelkäämään ihmisiä? Usein on myös niin, että jos pentu ei ole päässyt tutustumaan vieraisiin ihmisiin ja paikkoihin, niin siitä tulee helposti pidättyväinen. Kyseessä on kuitenkin vielä pentu, joten kaikki on korjattavissa ihan omalla työllä - myöskin se räsähtelyn loppuminen. Ennenkuin jatkan, niin kertoisitko hieman lisää pennustasi!?? Ihan oikeasti haluaisin auttaa, jos vain uskot. Etkä välitä niistä tyhjänpäiväisistä ivailuista, joiden kohteeksi olen ikävä kyllä joutunut.

Issukka kirjoitti:

onko pennulle mahdollisesti tapahtunut jotain, joka on saanut sen pelkäämään ihmisiä? Usein on myös niin, että jos pentu ei ole päässyt tutustumaan vieraisiin ihmisiin ja paikkoihin, niin siitä tulee helposti pidättyväinen. Kyseessä on kuitenkin vielä pentu, joten kaikki on korjattavissa ihan omalla työllä - myöskin se räsähtelyn loppuminen. Ennenkuin jatkan, niin kertoisitko hieman lisää pennustasi!?? Ihan oikeasti haluaisin auttaa, jos vain uskot. Etkä välitä niistä tyhjänpäiväisistä ivailuista, joiden kohteeksi olen ikävä kyllä joutunut.

Pennulle ei siis ikinä ole sattunut mitään, sain koiran 10 viikon ikäisenä. Oli pentueen viimeinen pentu, kasvattaja sanoi koiran olleen hieman pidättyväisempi kuin muut pennut. Alusta asti koira on ollut hieman ujo, asiat ovat kuitenkin menneet vain huonompaan suuntaan. En siis ikinä pakota koiraa mihinkään, yritän kuitenkin totuttaa kaikkeen uuteen, ihmisiin ym. Olen siis toiminut kutakuinkin oppikirjan mukaan. Epäilen koiran olevan vain pelokas luonteeltaan. Ei siis hirveän luotettavan oloinen koira tulevaisuutta ajatellen. Koira saatta myös murista jos vieras ihminen tulee lähelle.

Henk. kirjoitti:

Pennulle ei siis ikinä ole sattunut mitään, sain koiran 10 viikon ikäisenä. Oli pentueen viimeinen pentu, kasvattaja sanoi koiran olleen hieman pidättyväisempi kuin muut pennut. Alusta asti koira on ollut hieman ujo, asiat ovat kuitenkin menneet vain huonompaan suuntaan. En siis ikinä pakota koiraa mihinkään, yritän kuitenkin totuttaa kaikkeen uuteen, ihmisiin ym. Olen siis toiminut kutakuinkin oppikirjan mukaan. Epäilen koiran olevan vain pelokas luonteeltaan. Ei siis hirveän luotettavan oloinen koira tulevaisuutta ajatellen. Koira saatta myös murista jos vieras ihminen tulee lähelle.

Koitapas käydä antamassani osoitteessa!
Nyt kannattaa tehdä (minun mielestäni) niin, että viet vain pentuasi mahdollisimman paljon "ihmisten ilmoille" ja muita lajitovereitaan tapailemaan. Koirapuisto on yksi erittäin hyvä vaihtoehto ja erilaiset koulutukset. Vaikka pentusi ei täyttäisikään ihan kaikkia vaatimuksia (kunhan rokotukset on ok) niin mene "sekaan" vain, jotta tottuu ns. normaaliin elämään. Ohjaajat eri koulutuksissa osaavat varmasti käsitellä pentuasi niin, että sen luottamus palautuu! Nyt ei missään nimessä kannata pitkittää hommia, sillä mitä vanhemmaksi pentu tulee, niin sitä hankalammaksi myöskin kaikki muuttuu! Tiedätkö yhtään, minkälaisissa olosuhteissa pentue on elellyt, eli tarkoitan sitä, että ovatko kotioloissa kasvaneita, vaiko erillisessä rakennuksessa omissa oloissaan? Sillä on aika iso merkitys pennun kannalta, sillä itse ostin aikoinaan collien, joka oli neljä ensimmäistä elinkuukauttaan elellyt sisarustensa kanssa talon kellarissa omissa oloissaan. Pentuni pelkäsi aivan kaikkea ja koko ajan. Tein kuitenkin niin, että vein sitä jatkuvasti erilaisiin paikkoihin, ja just niihin mitä se eniten pelkäsi. Väkisin en tokikaan mitään tehnyt, vaan niinkuin hitaasti, mutta varmasti. Jos narttuni suostui tulemaan esim. peräkärryn luo, niin kehuin ylikovaa. Se oli sen päivän harjoitus. Seuraavana päivänä taas uudelleen jne. Eli tasan niin kauan, kunnes koira ymmärsi, että peräkärry ei ole kuolemaksi. Montaa juttua ei pidä tehdä yhden päivän aikana, mutta kuitenkin niin, että homma hoidetaan ihan loppuun saakka. Oppikirjat ovat hyviä olemassa, mutta niihin ei pidä liikaa tuijottaa, vaan käyttää sitä omaa järkeä, sillä mikä pätee yhteen, niin ei päde välttämättä toiseen. Tarkoittaa siis sitä, että yhtä ainoata ja oikeaa systeemiä ei ole olemassa, mutta monesta ohjeesta voi noukkia ne itselleen ja pennulleen parhaat metodit! Missä tilanteessa pentu räsähtelee?

Issukka kirjoitti:

Koitapas käydä antamassani osoitteessa!
Nyt kannattaa tehdä (minun mielestäni) niin, että viet vain pentuasi mahdollisimman paljon "ihmisten ilmoille" ja muita lajitovereitaan tapailemaan. Koirapuisto on yksi erittäin hyvä vaihtoehto ja erilaiset koulutukset. Vaikka pentusi ei täyttäisikään ihan kaikkia vaatimuksia (kunhan rokotukset on ok) niin mene "sekaan" vain, jotta tottuu ns. normaaliin elämään. Ohjaajat eri koulutuksissa osaavat varmasti käsitellä pentuasi niin, että sen luottamus palautuu! Nyt ei missään nimessä kannata pitkittää hommia, sillä mitä vanhemmaksi pentu tulee, niin sitä hankalammaksi myöskin kaikki muuttuu! Tiedätkö yhtään, minkälaisissa olosuhteissa pentue on elellyt, eli tarkoitan sitä, että ovatko kotioloissa kasvaneita, vaiko erillisessä rakennuksessa omissa oloissaan? Sillä on aika iso merkitys pennun kannalta, sillä itse ostin aikoinaan collien, joka oli neljä ensimmäistä elinkuukauttaan elellyt sisarustensa kanssa talon kellarissa omissa oloissaan. Pentuni pelkäsi aivan kaikkea ja koko ajan. Tein kuitenkin niin, että vein sitä jatkuvasti erilaisiin paikkoihin, ja just niihin mitä se eniten pelkäsi. Väkisin en tokikaan mitään tehnyt, vaan niinkuin hitaasti, mutta varmasti. Jos narttuni suostui tulemaan esim. peräkärryn luo, niin kehuin ylikovaa. Se oli sen päivän harjoitus. Seuraavana päivänä taas uudelleen jne. Eli tasan niin kauan, kunnes koira ymmärsi, että peräkärry ei ole kuolemaksi. Montaa juttua ei pidä tehdä yhden päivän aikana, mutta kuitenkin niin, että homma hoidetaan ihan loppuun saakka. Oppikirjat ovat hyviä olemassa, mutta niihin ei pidä liikaa tuijottaa, vaan käyttää sitä omaa järkeä, sillä mikä pätee yhteen, niin ei päde välttämättä toiseen. Tarkoittaa siis sitä, että yhtä ainoata ja oikeaa systeemiä ei ole olemassa, mutta monesta ohjeesta voi noukkia ne itselleen ja pennulleen parhaat metodit! Missä tilanteessa pentu räsähtelee?

Hyviä neuvoja! Mulle tuli muutaman vuoden ikäinen koira mikä ei ollut tottunut oikein mihinkään. Sitten vaan kierrettiin koiranäyttelyitä, paljon ihmisten ilmoilla ja julkisissa paikoissa. Muutaman kuukauden jälkeen ei enää pelkää eikä välitä muista vaan käyttäytyy ihan normaalisti ja alussa oli kauhuissaan suunnilleen kaikesta.

Issukka kirjoitti:

Koitapas käydä antamassani osoitteessa!
Nyt kannattaa tehdä (minun mielestäni) niin, että viet vain pentuasi mahdollisimman paljon "ihmisten ilmoille" ja muita lajitovereitaan tapailemaan. Koirapuisto on yksi erittäin hyvä vaihtoehto ja erilaiset koulutukset. Vaikka pentusi ei täyttäisikään ihan kaikkia vaatimuksia (kunhan rokotukset on ok) niin mene "sekaan" vain, jotta tottuu ns. normaaliin elämään. Ohjaajat eri koulutuksissa osaavat varmasti käsitellä pentuasi niin, että sen luottamus palautuu! Nyt ei missään nimessä kannata pitkittää hommia, sillä mitä vanhemmaksi pentu tulee, niin sitä hankalammaksi myöskin kaikki muuttuu! Tiedätkö yhtään, minkälaisissa olosuhteissa pentue on elellyt, eli tarkoitan sitä, että ovatko kotioloissa kasvaneita, vaiko erillisessä rakennuksessa omissa oloissaan? Sillä on aika iso merkitys pennun kannalta, sillä itse ostin aikoinaan collien, joka oli neljä ensimmäistä elinkuukauttaan elellyt sisarustensa kanssa talon kellarissa omissa oloissaan. Pentuni pelkäsi aivan kaikkea ja koko ajan. Tein kuitenkin niin, että vein sitä jatkuvasti erilaisiin paikkoihin, ja just niihin mitä se eniten pelkäsi. Väkisin en tokikaan mitään tehnyt, vaan niinkuin hitaasti, mutta varmasti. Jos narttuni suostui tulemaan esim. peräkärryn luo, niin kehuin ylikovaa. Se oli sen päivän harjoitus. Seuraavana päivänä taas uudelleen jne. Eli tasan niin kauan, kunnes koira ymmärsi, että peräkärry ei ole kuolemaksi. Montaa juttua ei pidä tehdä yhden päivän aikana, mutta kuitenkin niin, että homma hoidetaan ihan loppuun saakka. Oppikirjat ovat hyviä olemassa, mutta niihin ei pidä liikaa tuijottaa, vaan käyttää sitä omaa järkeä, sillä mikä pätee yhteen, niin ei päde välttämättä toiseen. Tarkoittaa siis sitä, että yhtä ainoata ja oikeaa systeemiä ei ole olemassa, mutta monesta ohjeesta voi noukkia ne itselleen ja pennulleen parhaat metodit! Missä tilanteessa pentu räsähtelee?

Hei

Tulen tähän ongelmaan mukaan vaikka vastauksia ei minulla ole, vaan samanlaisia murheita ja harkitsen jo koirasta luopumistakin. Kuulin juri, että pennun suvussa on mielettömän arkoja yksilöitä paljon, niin onko silloin mitään enää tehtävissä. Äsken kyllä soitin koirapsykologille ja suunnitelmia tehdään ensiviikolla.

Late kirjoitti:

Hei

Tulen tähän ongelmaan mukaan vaikka vastauksia ei minulla ole, vaan samanlaisia murheita ja harkitsen jo koirasta luopumistakin. Kuulin juri, että pennun suvussa on mielettömän arkoja yksilöitä paljon, niin onko silloin mitään enää tehtävissä. Äsken kyllä soitin koirapsykologille ja suunnitelmia tehdään ensiviikolla.

Käyhän nyt ainakin aluksi osoitteessa www.saunalahti.fi/maritam/tekstit/pentutoko.htm
saat aivan varmasti paljon vinkkejä!
Paljolti riippuu myös itsestäsi, miten paljon aikaasi olet valmis antamaan koirallesi! Vie sitä niin paljon kuin mahdollista ihmisvilinään ja kaikkiin mahdollisiin paikkoihin, joissa on normaalia elämäänne poikkeavia tilanteita, ääniä jne. Kotona voit esim. tiputtaa kattilan lattialle ja jos koirasi juoksee pakoon, niin kutsu se lempeästi luoksesi (kattila lattialla) ja anna tutustua kattilaan! Tällaisia pieniä konsteja olen itse käyttänyt aikanaan collieni kanssa - se siis oikeasti pelkäsi ihan kaikkea!