Kesäyön muisteloita

Se oli niin kaunis,
elämämme taivaalla,kaarteli avaruus.
Muistan,auringon nousun,tyynen vedenkalvon.

Me yhdessä sukelsimme,
sukelsimme elämämme yhteiselle tielle.
Tielle, joka tarjosi niin paljon,
taivaallista viiniä joimme,olemme rakkaudesta rikkaita.

Tuo kesäyö, elää minussa,
mustassa kahvipannussaki keiteltiin kalakeittoa.
Miten ongelmatonta ,
no jos ei ollu sitä, tai tätä?

Nyt ollaan taas kesän herrkässä hetkessä.
Onko meillä toistuvasti koettavissa,
me yhdessä sukellamme?

Sukellammeko kentis tänään, kerran elettyyn kesäyöhön?
Kuljemme sen metsän läpi, elämää kuhisevan tien?

Täyttymyksen tunne
se on jotain, joka elää, on läsnä
sen äärellä olla tässä, muisteloissa.

Kiitos kesäyön maljojen,
taivaan lahjojen.

Kaikille Hyvää Juhannusta.