Miksi rakastuit just häneen?

Rakastuin häneen, koska hänessä on paljon vastakkaisia ominaisuuksia... Minulle hän on lämmin ja empaattinen - mutta tiedän toisenkin puolen: kylmä ja kyyninen. Älykäs ja looginen käytännön asioissa, tunneasioissa hämillään oleva pikkupoika. Rempseä seuramies - ja toisaalta edelleen se ujo reppana... Hyvin maskuliininen ja miehekäs, muttei häpeile tarttua ns akkojen homminkaan.
Paljon kaikkea kompaktissa muodossa. Yhteistä on huumorintaju ja realismi - siksi kai tässä räpiköidäänkin ihmettelemässä, miten näin pääsi käymään, että ollaan jo vuosia oltu totaalisen koukussa toisiimme :)

Se tunne vain tuli jostain. Tuli ja valloitti, tuli ja kasvoi, hujahti suureksi aivan vaivihkaa.

Hänessä on paljon sellaista mitä arvostan, paljon sellaista mitä vasta aavistan. Ei sitä voi täysin selittää. Rakkauden tulee olla hiukan mysteeri, sillä silloin se on aitoa.

Hänet kohdatessani ensimmäistä kertaa, koin myös sen kliseisen "rakkautta ensisilmäyksellä"-hetken... Hän niin aito, kunnianhimoinen, suloinen, poikamainen ja silti miehekäs, hupsu, taiteellinen, intohimoinen, absolutisti, lämmin ja herkkä.

Nuo siis tietty niitä hyviä puolia, mutta myös huonot kuuluvat rakkauteen. Tässä niitäkin: hän on kärsimätön, hemmetin utelias, herkästi loukkaantuva, helposti luovuttava (mutta silti jaksaa aina nousta jaloilleen) äkkipikainen, aina rahaton, kova juksaamaan ja liioittelemaan.

Rakastunut?

Sydämeni on turta, en tiedä toimiiko se enää.
Kysyn, oliko Zen sittenkin fakiiri?

Kannattaako rakastua?

Rakkaudellista juhannusta...ihan kaikille

En ymmärrä itsekään. Hän on täysin päinvastainen kuin kukaan koskaan kohtaamani. Hän ei ole ulkoisesti eikä sisäisesti edes miestyyppiäni. Mutta hänessä on jotain niin erilaista, että pikkuhiljaa rakastuin häneen. Vuosien jälkeenkään, en taida tietää millainen hän on. Eräänlainen monienkasvojen mies. Voisin vihata häntä, haluaisin vihata häntä ja silti rakastan.

Kyky ja halu mennä siitä mistä kukaan muu ei ole mennyt.

Moikkis.

minäkin vanha kyynikko tapasin elämäni naisen tässä jokin aika sitten...
jo ensi tapaamisella (treffit olivat lastenleikkipuistossa) melkein ensi katseesta tajusin että olen löytänyt sen mitä olen elämäni kaivannut..Juttelimme varmaan 3h kaikesta..Lähdin treffeiltä sekavin tuntein ,. illalla soitin ja kysyin haluaako hän tavata minut uudelleen ja hän vastasi myöntävästi.
Ihmettelen itseäni, missä on se vanha mulkku joka ei osaa kunnioittaa parisuhdetta jne.. pari kuukautta kulunut ja tuosta vanhasta minästä ei ole kuulunut pihaustakaan.. ehkä avioeron jälkeinen masennus ja siihen oikea lääkitys&terapia on todella muuttanut minääni??? Hän vie ja minä vikisen.. Aivan mahtavat tunteet täyttävät elämäni,tunnen ensikertaa eläväni ja olevani sinut itseni ja menneisyyden haamujen kanssa!!! kiitos tuon enkelin joka astui elämääni...

rakastan sinua S.....

P.S tapasimme suomi24deitissä:)

Rakastuin siihen millainen hän oli aikaisemmin...unelman kaltainen.

En osannu kuvitellakaan, että hän olisi oikeasti niin julma leikkijä.

Sinä iltana ne silmät väkijoukon keskellä sai unohtamaan ihan kaiken muun, ikinä en ole kenenkään kanssa nauranut niin paljon, itkenyt kenenkään takia niin paljon, pelännyt kenenkään menettämistä niin paljon. Siinä on mies joka vähät välittää mitä muut ajattelee ja tässä neiti joka yrittää olla ja tehdä kuin muut, olla näkymätön. Minä ehkä hillitsen tuota ukkoa ja hän saa minut uskaltamaan. Joka kerta kun nuo silmät minua katsovat kouraisee vatsasta ihan niikuin iltana kun kohdattiin ja niin toivon että tulevat aina kouraisemaan :) Rakastan

No, mä luulen että siksi, koska hän oli niin viisas, omasi näkemyksiä elämästä, puhui asioista jotka ovat itselleni sydäntä lähellä ja joiden kanssa olin paininut pitkään. Hän oli selkeä, varma ja itsenäinen. Ei rakastumista, mutta sitä että joku puhuu sanoiksi asioita, joihin itsellä ei ole sanoitusta, vaan epämääräinen tunne.

Mutta ehkä tuo oli vaan sitä ihailua, jota oli vaikea osoittaa. Ehkä siksi, että ne asiat ovat aika raskaita ja niistä on vaikea keskustella kepeästi. Pelkällä sanomalla, että pidin puheestasi -olisi lähinnä tehnyt suuresta issuesta naurettavan. Niinkuin se sanomalla selkenisi.

Kemiaa oli ehkä välillämme liikaakin, ainakin mulla, joten se häiritsi muuten niin mielenkiintoiseen ja ihanaan, lämpöiseen ihmiseen tutustumista, joka ihan selvästi halusi myös tehdä tuttavuutta :/

Tuntui heti alusta et synkkasi hyvin. Juttu luisti puolin ja toisin. Tuntui et olisin tavannut aiemmin tai tuntenut koko ikäni.
Älykäs, sanavalmis ja hauska.

En ole eläessäni nähnyt niin lempeää katsetta. Siinä katseessa tunnen, kuin olisin koko elämäni odottanut sitä. Ja niin olenkin!

Kaikissa ne omat piirteensä on ollu mut vaan yks olis ollu JOTAIN jonka kanssa tuli sellainen yhteenkuuluvuuden tunne tai kumppanuutta mitä ei muiden kanssa olis tullu koskaan, nevö :(

Lämmin ja älykäs. siihen. on se komeakin kyllä.

En tiedä, en vaan tiedä :/

Koen, ettei rakastumista voi mielellä säätää. Se tapahtuu luonnollisesti, yllättäen, jos on tapahtuakseen. Omassa rakastumisessani huomaan, että sieluni on löytänyt kodin, siltä se vaikuttaa, sieluni on tullut kotiinsa.

Loppupeleissä toinen on juuri sitä, mitä olen elämässäni etsinyt. Hän vastaa kriteerejäni (tyyliin koulutustaso, elämäntilanne, yms.ulkoinen) ja hänen luonne vaikuttaa olevan sellainen, joka vain tekee hänestä niin ihkun. Se ei ole mikään yksittäinen juttu vaan kokonaisvaltaisesti. Mitä syvemmälle rakastuminen menee, sitä enemmän koen toisen todellisena elämäni prinssinä (tajutessani lisäksi, että hänhän on aivan sadun prinssien näköinen ja oloinen). Sadut alkavat pyöriä päässäni.

Rakastumista ei pysty selittää, miksi just häneen, hetki sattui oleen oikea.
Yksi tekijä on joka tapauksessa vastuuntunto, jolloin sydämeni sanoi sisimmässäni, että WOW.

Hän oli kaikkea muuta, kuin olisin koskaan kuvitellut minun kiinnittävän sellaiseen henk. huomiota. Pitkä aika hänen kanssaan näytti minulle, että hän on ehkä muuta, kuin olin ymmärtänyt, tuntui, kuin hän olisi juuri minua varten, vaikka hän muistutti ed.

Mitä oisin voinut tehdä..Hän oli kuin...Luonnonvoima =D

Ei sitä voi selittää..ihminen joka..on niin voimakas..ja äärämmäisen harvoin haavoittuva..En tiedä kuinka se niin meni mutta yhteen siinä muutettiin.
Itseasiassa lähdin käymään kahvilla..tulin viikon päästä kotiin ja
pakkasin tavarani ja muutin 300 km toiseen suuntaan.

Kai hän tarjos sellaisen tunneälyn, ettei jäänyt paljon
vastaansanomista..vaikkei älyn kanssa voinutkaan kilpailla.
Ei kaikkea voi tai osaa edes minä itse selittää. =)

siihen mitään järjellistä selitystä.

Varmaankin ulkonäköön, olemukseen ja katseeseen. Luonteesta kun ei tiedä mitään kun emme ole ikinä jutelleet kahta sanaa enempään. Vuosi jo mennyt mutta tunne on yhä tallella kun hänet näen.

Ensimmäiseksi huomasin sen pepun ja kun hän kääntyi, näin ne tissit. Voi pojat, olipa naisella kivannäköinen kroppa. Seuraavaksi sain sen katseen, joka sai polvet notkahtamaan. Ihana nainen. Valitettavasti hän on ainakin toistaiseksi varattu. Arggggggg!