Korsi

Korsi.

Isä sanoi pojalleen, jotta katso tuota viljapeltoa. Jos nuo tähkät niitetään tuosta pois, niin kyllä se korsi siinä edelleen kasvaa mutta ei siitä koskaan mitään tule. Sanoi sitten pojallensa sen olevan sellainen korsi. Tuo kerta ei ollut ainut vaan jatkumon viimeinen.

Tuossa vaiheessa pojalla oli jo ammatti, perhe ja omistusasunto. Omilla ansioilla eli ei vanhempien ansiosta vaan vanhemmista huolimatta. Isoäiti antoi 500 markkaa, kun poika pääsi teknilliseen opistoon.

Miten muut kokevat mitätöinnin? Minulle se toi ainaisen surun, jonka kanssa on raskasta tehdä työtä. Vielä pitäisi jaksaa kymmenisen vuotta. Isän kanssa en pidä yhteyttä kun se ns. ajoi pois ja uhkasi väkivallalla. Olen sitten antanut tuon olla rauhassa.

90

367

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • kuules,

      ei sun ole pakko elää tuollaisen surun kanssa. Luulenpa vielä, että tiedät itsekin, ketkä sinua voivat auttaa.

    • korsi.

      Niin että ketkä?

      Tässä on vedetty surun kivirekeä 30 vuotta. Kasvatettu joten kuten kolme lasta ja oltu yhteiskuntakelpoinen. Lempilaulu on Rautavaaran Ontuva Eerikksson.

      Vieraat miehet ovat tunnustaneet osaamisen ja puolisoa olen kunnioittaen ja uskollisena pitänyt hyvänä 33 vuotta. Surun lisäksi läsnä on raivo ja viha. Onneksi ventovieraat ovat osoittaneet ihmiselle arvon. Muuten tässä olisi ydinase vailla liipaisua.

      • noh,

        se olisi terapian paikka aivan selkeästi.

      • korsi.
        noh, kirjoitti:

        se olisi terapian paikka aivan selkeästi.

        Kaksi vuotta sain tuohon Kelan tukea ja teemana oli miten jaksaisi jatkaa normaalisti työelämässä jonkin aikaa vielä. Jotain apuakin, mutta ei se poista sitä. Vanhempien hyväksyntä on tärkeä asia. Ei sitä voi tajuta ellei ole hylkäämistä ja mitätöintiä itse kokenut.

      • onon,
        korsi. kirjoitti:

        Kaksi vuotta sain tuohon Kelan tukea ja teemana oli miten jaksaisi jatkaa normaalisti työelämässä jonkin aikaa vielä. Jotain apuakin, mutta ei se poista sitä. Vanhempien hyväksyntä on tärkeä asia. Ei sitä voi tajuta ellei ole hylkäämistä ja mitätöintiä itse kokenut.

        tietenkin vanhempien hyväksyntä on tärkeä asia, mutta sun pitäisi vain hyväksyä se, että sitä et tule koskaan saamaan. Lähtökohta elämään on paaaaaljon vaikeampi kuin useimmilal muilla, sekin on totta. Mutta totta on myös se, että vastaavista lähtökohdista voi saada onnellisen elämän. Jostakin syystä sinä et sitä onnellista elämää halua, vaan haluat pitää itselläsi surun, vihan ja raivon.

      • korsi.
        onon, kirjoitti:

        tietenkin vanhempien hyväksyntä on tärkeä asia, mutta sun pitäisi vain hyväksyä se, että sitä et tule koskaan saamaan. Lähtökohta elämään on paaaaaljon vaikeampi kuin useimmilal muilla, sekin on totta. Mutta totta on myös se, että vastaavista lähtökohdista voi saada onnellisen elämän. Jostakin syystä sinä et sitä onnellista elämää halua, vaan haluat pitää itselläsi surun, vihan ja raivon.

        Kiinnostaa miten muut ovat kokeneet mitätöinnin. Ja miten siitä on päässyt yli. Ei tässä pyydetä lisää mitätöintiä.

      • no siis,
        korsi. kirjoitti:

        Kiinnostaa miten muut ovat kokeneet mitätöinnin. Ja miten siitä on päässyt yli. Ei tässä pyydetä lisää mitätöintiä.

        kuten kirjoitin: terapialla, mikä tarkoittaa sitä, että lopputulemana asian hyväksyy ja sen voi jättää taakseen. Samalla pääset myös tuosta tavasta nähdä asiat itsesi mitätöintinä.

      • korsi.
        no siis, kirjoitti:

        kuten kirjoitin: terapialla, mikä tarkoittaa sitä, että lopputulemana asian hyväksyy ja sen voi jättää taakseen. Samalla pääset myös tuosta tavasta nähdä asiat itsesi mitätöintinä.

        Jos näkee mitätöinnin mitätöintinä niin mitä sitten? Pitäisikö uskotella asian olevan jotenkin toisin? Jos on jalka katkaistu niin se on katkaistu vaikka voissa paistaisi. Se haittaa liikkumista eikä siinä auta mikään todistelu että se pitäisi ohittaa ja siten se ei haittaa liikkumista.

        Millä terapiamuodolla on jonkinlainen positiivinen ennuste? Onko kokemusta? Kaksi vuotta osoitti, että ainakin tuo juttu oli pelkkää rahan haaskausta. Pari vuotta menisi mukavammin vaikka viinan voimalla.

      • M.B.
        korsi. kirjoitti:

        Jos näkee mitätöinnin mitätöintinä niin mitä sitten? Pitäisikö uskotella asian olevan jotenkin toisin? Jos on jalka katkaistu niin se on katkaistu vaikka voissa paistaisi. Se haittaa liikkumista eikä siinä auta mikään todistelu että se pitäisi ohittaa ja siten se ei haittaa liikkumista.

        Millä terapiamuodolla on jonkinlainen positiivinen ennuste? Onko kokemusta? Kaksi vuotta osoitti, että ainakin tuo juttu oli pelkkää rahan haaskausta. Pari vuotta menisi mukavammin vaikka viinan voimalla.

        No tähtäin työelämässä jaksamiseen kun on rikki vanhempien harjoittamasta mitätöinnistä - Joo, ehkä oli rahan haaskuuta..

        Kuten itse sanot - kun jalka on katkaistu niin se on katkaistu vaikka voissa paistaisi. Jäit vaille sitä, mitä olit vailla. Se ei muutu vaikka voissa paistaisi. Mieti, mieti, mieti ja mieti ja muista, että olet saanut elämässäsi paljon ja koita päästä portille, josta menemällä voit antaa vanhemmillesi anteeksi.

        Kivireen voit jättää portin pieleen. Jos anteeksianto tuntuu radikaalilta, vaihda kivireki reppuun ja jatka matkaa. Toisin sanoen, jätä suurin osa kivistä rekeen - unohda ne ja anna anteeksi - valikoi muutama asia, joita haluat jonkin aikaa vielä pyöritellä mielessäsi - ja pakkaa ne muutamat kivet reppuun. Älä lipeä polulta, koita keskittyä niihin muutamaan pieneen valitsemaasi kiveen koko entisen reen sijasta.

        Käy matka meren rantaan ja tunnustele, oletko valmis nakkaamaan repun huolineen ja menneisyyden painolasteineen mereen.

        Menneisyyden mitätöinti on mitätöintiä, joka tapahtui menneisyydessä. Nyt on nyt. Vanhempasi olivat vaillinaisia ja epätäydellisiä ihmisiä, joitka syystä tai toisesta toimivat kuten toimivat. He ovat osa sukupolvien ketjua, kuten sinäkin. Vaikka olisit sata kertaa vähemmän mitätöivä isänä lapsillesi, koita päästä turhasta painolastista eroon aktiivisesti. Sillä se varjostaa olemistasi lastesi seurassa tavalla, jota et ehkä heti myönnä, mutta tiedostat, että tartuntavaara on olemassa.. Kun isä on mietteissään, lapsillakin on kurttu otsassa.. usein.

      • yxex
        M.B. kirjoitti:

        No tähtäin työelämässä jaksamiseen kun on rikki vanhempien harjoittamasta mitätöinnistä - Joo, ehkä oli rahan haaskuuta..

        Kuten itse sanot - kun jalka on katkaistu niin se on katkaistu vaikka voissa paistaisi. Jäit vaille sitä, mitä olit vailla. Se ei muutu vaikka voissa paistaisi. Mieti, mieti, mieti ja mieti ja muista, että olet saanut elämässäsi paljon ja koita päästä portille, josta menemällä voit antaa vanhemmillesi anteeksi.

        Kivireen voit jättää portin pieleen. Jos anteeksianto tuntuu radikaalilta, vaihda kivireki reppuun ja jatka matkaa. Toisin sanoen, jätä suurin osa kivistä rekeen - unohda ne ja anna anteeksi - valikoi muutama asia, joita haluat jonkin aikaa vielä pyöritellä mielessäsi - ja pakkaa ne muutamat kivet reppuun. Älä lipeä polulta, koita keskittyä niihin muutamaan pieneen valitsemaasi kiveen koko entisen reen sijasta.

        Käy matka meren rantaan ja tunnustele, oletko valmis nakkaamaan repun huolineen ja menneisyyden painolasteineen mereen.

        Menneisyyden mitätöinti on mitätöintiä, joka tapahtui menneisyydessä. Nyt on nyt. Vanhempasi olivat vaillinaisia ja epätäydellisiä ihmisiä, joitka syystä tai toisesta toimivat kuten toimivat. He ovat osa sukupolvien ketjua, kuten sinäkin. Vaikka olisit sata kertaa vähemmän mitätöivä isänä lapsillesi, koita päästä turhasta painolastista eroon aktiivisesti. Sillä se varjostaa olemistasi lastesi seurassa tavalla, jota et ehkä heti myönnä, mutta tiedostat, että tartuntavaara on olemassa.. Kun isä on mietteissään, lapsillakin on kurttu otsassa.. usein.

        "Menneisyyden mitätöinti on mitätöintiä, joka tapahtui menneisyydessä. "

        Totta. Irti menneisyyden kahleista. Elämä edessä, tukka takana :)

      • M.B.
        yxex kirjoitti:

        "Menneisyyden mitätöinti on mitätöintiä, joka tapahtui menneisyydessä. "

        Totta. Irti menneisyyden kahleista. Elämä edessä, tukka takana :)

        Erotukseksi menneisyyden mitätöinnistä, joka tapahtuu tässä hetkessä... :D

        Outoa muotoilua taas ilmassa... Juu, tukka taakse ja naama aurinkoon!!

      • elisakettu
        M.B. kirjoitti:

        Erotukseksi menneisyyden mitätöinnistä, joka tapahtuu tässä hetkessä... :D

        Outoa muotoilua taas ilmassa... Juu, tukka taakse ja naama aurinkoon!!

        Ei eilistä, ei huomista vaan tässä hetkessä.

        Naama auringoksi ja häntä ilmaan!

      • yxex
        elisakettu kirjoitti:

        Ei eilistä, ei huomista vaan tässä hetkessä.

        Naama auringoksi ja häntä ilmaan!

        Hymy pyllyyn. (:

      • M.B.
        yxex kirjoitti:

        Hymy pyllyyn. (:

        :D Koivet maahan ja pää pilviin

        (perusteellinen venytys)

      • 6+1=7

        "Tässä on vedetty surun kivirekeä 30 vuotta."

        Niin "ristinsä kullakin"...

        "Omat ristit

        Näyttäisi siltä, että kaikilla ihmisillä on jokin risti, josta hänen on oikeus puhua ja jonka kertomista toisten on vähättelemättä kuunneltava. "

        tulee mieleen vanha tarina miehestä joka halusi vaihtaa oman "ristinsä" toiseen ns. kevyempään...

        "Joskus tuntuu, että toisilla on vähemmän ristiä kuin juuri minulla, joten mieli voi masentua. Tähän sopisi vanha kertomus ristivarastossa käymisestä. Lopulta oven viereen jäänyt oma risti oli sittenkin kaikkein sopivin, kun sai valita kaikista risteistä sopivimman."

        Mitä tulee tuohon "Ontuvaan Eriksoniin"...jonka kerrot olevan lempilaulusi...niin en tiedä...mitä tekstin kirjoittaja lie aikoinaan ajatellut...mutta jokainen säkeistö päättyy Eriksonille osoitettuun kysymykseen...

        Vaan sua ei itkenyt ainutkaan... Vai itkikö, Eriksson?
        Voit itsekin mukaan toivoa... Vai voisitko, Eriksson?
        Ja hattusi neuvoilla täyttävät... Se riittääkö, Eriksson?
        Ja osasi myöskin on olla vait'... Vai onkohan, Eriksson?
        Olis liikaa musiikki harppujen... Vai oiskohan, Eriksson?

        Itselle tulee noista lopun kysymyksistä mieleen...se itsearvostus...miten voimme odottaa toistenkaan arvostavan itseämme...jos emme itsekään arvosta itsemme...koe olevamme minkään arvoisia...

      • korsi.
        6+1=7 kirjoitti:

        "Tässä on vedetty surun kivirekeä 30 vuotta."

        Niin "ristinsä kullakin"...

        "Omat ristit

        Näyttäisi siltä, että kaikilla ihmisillä on jokin risti, josta hänen on oikeus puhua ja jonka kertomista toisten on vähättelemättä kuunneltava. "

        tulee mieleen vanha tarina miehestä joka halusi vaihtaa oman "ristinsä" toiseen ns. kevyempään...

        "Joskus tuntuu, että toisilla on vähemmän ristiä kuin juuri minulla, joten mieli voi masentua. Tähän sopisi vanha kertomus ristivarastossa käymisestä. Lopulta oven viereen jäänyt oma risti oli sittenkin kaikkein sopivin, kun sai valita kaikista risteistä sopivimman."

        Mitä tulee tuohon "Ontuvaan Eriksoniin"...jonka kerrot olevan lempilaulusi...niin en tiedä...mitä tekstin kirjoittaja lie aikoinaan ajatellut...mutta jokainen säkeistö päättyy Eriksonille osoitettuun kysymykseen...

        Vaan sua ei itkenyt ainutkaan... Vai itkikö, Eriksson?
        Voit itsekin mukaan toivoa... Vai voisitko, Eriksson?
        Ja hattusi neuvoilla täyttävät... Se riittääkö, Eriksson?
        Ja osasi myöskin on olla vait'... Vai onkohan, Eriksson?
        Olis liikaa musiikki harppujen... Vai oiskohan, Eriksson?

        Itselle tulee noista lopun kysymyksistä mieleen...se itsearvostus...miten voimme odottaa toistenkaan arvostavan itseämme...jos emme itsekään arvosta itsemme...koe olevamme minkään arvoisia...

        Tuossa laulussa on se loppu. Eerikson ei siitä taivaan portista kulkenut vaan jäi portille onnellisena siitä ettei sinä yönä sada ainakaan.

      • 18+15=33
        korsi. kirjoitti:

        Tuossa laulussa on se loppu. Eerikson ei siitä taivaan portista kulkenut vaan jäi portille onnellisena siitä ettei sinä yönä sada ainakaan.

        "Eerikson ei siitä taivaan portista kulkenut vaan jäi portille onnellisena siitä ettei sinä yönä sada ainakaan."

        Niin koska ei rohjennut toivoa/haluta sen enempää...

    • LK

      Vastaan nyt ehkä hieman masentavasti ja raa'asti, mutta tämä on minun mielipiteeni:

      - Vaikka sinua on kohdeltu huonosti ja mitätöity niin sinä et todennäköisesti tule siitä ikinä saamaan mitään hyvitystä. Elämän tosiasioita.
      - Vihaaminen on luonnollista eikä siinä sinällään ole muuten mitään vikaa, mutta se on aika raskasta ja haittaa todennäköisesti enemmän sinua kuin vihan kohdetta.
      - Hienoa että vieraat tunnustavat osaamisesi, mutta tosiasiassa sinulla ei ole velvollisuutta olla osaava.
      - Vaikka olisit osaava ja hyvä puolisollesi, sillä et tule saamaan todennäköisesti mitätöintiä mitenkään kumottua. Arvoton ei saa arvoaan ostettua millään teoilla. Ja jos saisi, niin sinun arvosi olisi edelleen muiden käsisssä. Ja joutuisit ostamaan sen jatkuvasti uudestaan.
      - Isäsi oli luultavasti väärässä. Joskus isätkään ei ole oikeassa kun kertovat elämän tosiasioista.
      - Ehkäpä se mitä isäsi sinulle arvottomuudesta opettu on se miten hän elämän uskoo olevan. Eipä hänenkään elämänsä silloin sen parempaa ole. Jos se lohduttaa.

      • LK

        Totean tähän loppuun vielä semmoisen henk. koht. näkökannan että me kaikki olemme loppujenlopuksi täysin arvottomia ja yhdentekeviä. Ainut arvo on se minkä annamme itsellemme itsemme silmissä ja sitä ei tarvitse ansaita millään teoilla. Minusta oikea kysymys ei ole olenko hyvä vai huono tai hyvä vai paha vaan hyväksynkö itseni olinpa mitä vaan.

      • korsi.
        LK kirjoitti:

        Totean tähän loppuun vielä semmoisen henk. koht. näkökannan että me kaikki olemme loppujenlopuksi täysin arvottomia ja yhdentekeviä. Ainut arvo on se minkä annamme itsellemme itsemme silmissä ja sitä ei tarvitse ansaita millään teoilla. Minusta oikea kysymys ei ole olenko hyvä vai huono tai hyvä vai paha vaan hyväksynkö itseni olinpa mitä vaan.

        Kun on tyhjästä aloittanut ja pitää pysyä hengissä, on oltava jotain taitoja. Minulla se on aivan tavallista ammattitaitoa, jolla olen pysynyt leivän syrjässä kiinni ja perheelle saanut tarpeellisen. Ihmisellä voi olla sisua ja periaatteita vaikka on paska olo aina.

        Kysyin aloituksessa miten muut ovat kokeneet mitätöinnin. En kaipaa lisää mitätöintiä vaan muitten kokemuksia.

      • LK
        korsi. kirjoitti:

        Kun on tyhjästä aloittanut ja pitää pysyä hengissä, on oltava jotain taitoja. Minulla se on aivan tavallista ammattitaitoa, jolla olen pysynyt leivän syrjässä kiinni ja perheelle saanut tarpeellisen. Ihmisellä voi olla sisua ja periaatteita vaikka on paska olo aina.

        Kysyin aloituksessa miten muut ovat kokeneet mitätöinnin. En kaipaa lisää mitätöintiä vaan muitten kokemuksia.

        Mielestäni en mitätöinyt kyllä. Sinun persoonaasi en ota mitään kantaa kun en siitä mitään tiedä.

        Mutta olen kyllä myös vahvasti kirjoitukseni takana. Omanarvontuntoa on turha hakea työllä tai teoilla, se on loputon suo.

      • et näe
        korsi. kirjoitti:

        Kun on tyhjästä aloittanut ja pitää pysyä hengissä, on oltava jotain taitoja. Minulla se on aivan tavallista ammattitaitoa, jolla olen pysynyt leivän syrjässä kiinni ja perheelle saanut tarpeellisen. Ihmisellä voi olla sisua ja periaatteita vaikka on paska olo aina.

        Kysyin aloituksessa miten muut ovat kokeneet mitätöinnin. En kaipaa lisää mitätöintiä vaan muitten kokemuksia.

        et ymmärrä, niistä omista kokemuksistaanhan ihmiset täällä sulle kirjoittavat! Ja miten ovat niistä päässeet irti. Unohda se ajatuksesi, että täällä kaikki yrittäisivät vain mitätöidä sinua ja lue vastaukset uudelleen. Yritä edes vähän avata mieltäsi, vaikka torjuntasi on hyvin, hyvin vahvaa. Jotain on muututtava, jos muutosta haluat.

      • yxex
        et näe kirjoitti:

        et ymmärrä, niistä omista kokemuksistaanhan ihmiset täällä sulle kirjoittavat! Ja miten ovat niistä päässeet irti. Unohda se ajatuksesi, että täällä kaikki yrittäisivät vain mitätöidä sinua ja lue vastaukset uudelleen. Yritä edes vähän avata mieltäsi, vaikka torjuntasi on hyvin, hyvin vahvaa. Jotain on muututtava, jos muutosta haluat.

        ...ja, maailman muuttaminen alkaa itsestä.

    • elisakettu

      Hymähdys.

      Te haluatte aina vain mantteleita, mitaleita, kunniaa ja suosiota. Kultaa ja kunniaa.

      Loppujen lopuksi monen täällä kirjoittavan ongelma on juuri on tuo; kuinka olisin niin hyvä kuin annetaan toivoa, jota en voi kuitenkaan saavuttaa, saavuttaisin toisten asettamat määreet, ja juhlisin ominaisuuksien kuninkaana? Ei. Ei koskaan. Se ei luo tarpeellista. Pitäkää tunkkinne.

      Aloittaja, jos ei ole provo; voimia. Mutta läpinäkyväsi ja harara tarinasi ei saa myötätuntoani. Et sinä edes kärsi.

      • korsi.

        Toivottavasti saat kokea jotain sinäkin elämän mustalta puolelta.

      • M.B.
        korsi. kirjoitti:

        Toivottavasti saat kokea jotain sinäkin elämän mustalta puolelta.

        Isän harrastama mitätöinti ON OIKEASTI PIENTÄ, sen muun kaiken rinnalla mitä ihmisen tielle voi elämässä sattua.

        EK taitaa olla oikeassa. Manteleita sinä haluat. Tai sitten olet muuttunut sokeaksi marttyyriksi, joka uskoo, että oma kokemansa kärsimys on suurinta ja pyhintä.

        Elämä ON kärsimystä. Ei olisi elämää ilman sitä tai sen kaiken hyvän merkitys olisi vähintäänkin kyseenalainen ilman kärsimystä.

        Ihminen, joka toivoo toiselle kokemuksia elämän mustalta puolelta, tajuamatta, että KAIKKI ihmiset kokevat kärsimyksiä elämässään, on myrkyttynyt.

        Oma valintasi on, haluatko jatkaa vai lopettaa. Ei vertaistukitarinoiden lukeminen sitä mätää sinusta poista, korkeintaan lievittää yksinäisyyden tunnetta, että olisi ainoana jotakin mitätöinnin kaltaista kokenut... Kärsimys on kaikille subjektiivinen kokemus. Mitätöinnin pitäisi olla sieltä lievimmästä päästä kärsimyksiä, jos ei ole, on henkilökohtaisia herkkyysongelmia, jotka kannattaisi saattaa tasapainoon.

      • lynett
        M.B. kirjoitti:

        Isän harrastama mitätöinti ON OIKEASTI PIENTÄ, sen muun kaiken rinnalla mitä ihmisen tielle voi elämässä sattua.

        EK taitaa olla oikeassa. Manteleita sinä haluat. Tai sitten olet muuttunut sokeaksi marttyyriksi, joka uskoo, että oma kokemansa kärsimys on suurinta ja pyhintä.

        Elämä ON kärsimystä. Ei olisi elämää ilman sitä tai sen kaiken hyvän merkitys olisi vähintäänkin kyseenalainen ilman kärsimystä.

        Ihminen, joka toivoo toiselle kokemuksia elämän mustalta puolelta, tajuamatta, että KAIKKI ihmiset kokevat kärsimyksiä elämässään, on myrkyttynyt.

        Oma valintasi on, haluatko jatkaa vai lopettaa. Ei vertaistukitarinoiden lukeminen sitä mätää sinusta poista, korkeintaan lievittää yksinäisyyden tunnetta, että olisi ainoana jotakin mitätöinnin kaltaista kokenut... Kärsimys on kaikille subjektiivinen kokemus. Mitätöinnin pitäisi olla sieltä lievimmästä päästä kärsimyksiä, jos ei ole, on henkilökohtaisia herkkyysongelmia, jotka kannattaisi saattaa tasapainoon.

        "The worlds aren’t all sunshine and rainbows. It's a very mean and nasty place and I don't care how tough you are it will beat you to your knees and keep you there permanently if you let it...You've gotta hit as hard as life. It isn’t about how hard you hit, it's about how hard you can get hit and keep moving forward. How much can you take and keep moving forward? That's how winning is done.
        If you know what you're worth, Go out and Get What Your Worth. But you gotta be willing to take the hits. And not pointing fingers saying you aren’t where you wanna be because of him or her or anybody."
        -Rocky Balboa- ;)

      • M.B.
        lynett kirjoitti:

        "The worlds aren’t all sunshine and rainbows. It's a very mean and nasty place and I don't care how tough you are it will beat you to your knees and keep you there permanently if you let it...You've gotta hit as hard as life. It isn’t about how hard you hit, it's about how hard you can get hit and keep moving forward. How much can you take and keep moving forward? That's how winning is done.
        If you know what you're worth, Go out and Get What Your Worth. But you gotta be willing to take the hits. And not pointing fingers saying you aren’t where you wanna be because of him or her or anybody."
        -Rocky Balboa- ;)

        Zäp - ei mitään lisättävää, eikä pois otettavaa :)

      • LK
        lynett kirjoitti:

        "The worlds aren’t all sunshine and rainbows. It's a very mean and nasty place and I don't care how tough you are it will beat you to your knees and keep you there permanently if you let it...You've gotta hit as hard as life. It isn’t about how hard you hit, it's about how hard you can get hit and keep moving forward. How much can you take and keep moving forward? That's how winning is done.
        If you know what you're worth, Go out and Get What Your Worth. But you gotta be willing to take the hits. And not pointing fingers saying you aren’t where you wanna be because of him or her or anybody."
        -Rocky Balboa- ;)

        Jos joku siteeraa Rockyä niin siihen ei yksinkertaisesti voi olla mitään lisättävää :)

        Eikun järkevää tekstiä. Voi aina miettiä haluaako valittaa vai haluaako muuttaa jotain. Valittaminen on ilmaista. Muutos vaatii luopumista.

      • M.B.
        LK kirjoitti:

        Jos joku siteeraa Rockyä niin siihen ei yksinkertaisesti voi olla mitään lisättävää :)

        Eikun järkevää tekstiä. Voi aina miettiä haluaako valittaa vai haluaako muuttaa jotain. Valittaminen on ilmaista. Muutos vaatii luopumista.

        Plus mahdollisen pelon selättämistä, ylittämistä tai sivuuttamista, tai toimimista pelosta huolimatta, peläten... tekoa joka tapauksessa tai olemisen muuttamista suuntaan taikka toiseen.

        Pienikin muutos voi toisinaan tuntua pelottavalta jättiläiseltä, tuttu ja turvallinen on tuttua ja turvallista.

    • elisakettu

      Miksi sanoin ettei aloittaja saa myötätuntoani? Siksi, että itseltäni vei pitkä aika oppia ymmärtämään, ettei myötätunto paranna ketään. Se vastaanotetaan usein niin, että se oikeuttaa kantamaan surua, vihaa, raivoa ja kyyneleitä. Näitä tunteita kannetaan sylissä kuin lasta, kuin toista ihoa, jonka kautta elämme ja hengitämme. Oikeutamme itsemme noihin tunteisiin, jotka kantavat meitä. Mutta ei meillä ole oikeutta. Kaltoinkohtelemme vain sieluamme ja toisia näkemättä ja kuulematta kunnolla. Myötätuntoa ei kyetä vastaanottamaan sellaisena, kuin se on tarkoitettu, ellei ihminen rakasta itseään. Hän haluaa olla tärkeä ja arvostettu, palvottu ja ihailtu. Saaden mitaleita ja kunniaa tekemistään töistä ja rakentamistaan asioista. Näkyvistä todisteista.

      Ihminen joka kokee mitätöintiä, ei tunnista itseään kokonaisena. Hän näkee osin itsensä -palasina ja hatarina osioina - joita yrittää sovittaa siihen kuvaan, jotka toiset - mielellään tärkeät henkilöt - tarjoavat hänelle. Hän rakentaa palapeliä itsestään toisen tarjoamilla osilla, ja on ymmällä, koska ei näe kuvaa kunnolla. Ja kun hän katsoo peilistä, hän ei tunnista itseään.

      Aloittaja toivotti minut elämän mustalle polulle. Voin kertoa sinulle Korsi, että olen siellä kulkenut. Uinut tummissa syvyyksissä, niellen sappea ja vihaa, katkeruutta, loputtomasti kyyneleitä ja ymmärtämättömyyttä. Ihmisten pahuuden tähden. Pienestä poikasesta lähtien opin mitätöinnin ja hylkäämisen ja sokeripalasta tai silityksestä olin valmis tekemään paljon. Myöhemmin elämässäni alttiuden ja palvelemisen lisäksi - loputtoman antamisen sijaan tai lisäksi halusin ottaa - jolloin vihassani aloin tuhoamaan. Tiedostamattani. Olin turkinkantaja, joka oli sokea ja kuuro itsestään ja muista ihmisistä. Mutta näin tehdessäni - tulin menettäneeksi ja pilanneeksi monta elämän tarjoamaa mahdollisuutta, koska en halunnut nähdä. Itseäni kokonaisena ja juuri sellaisena kuin olen, enkä sellaisena kuin olisin toivonut m u i d e n minut näkevän.

      Itsensä todelliseen peiliin on vaikea nähdä. Ja katsominen tekee hyvin kipeää. Se järkyttää ja kauhistuttaa, pelottaa ja jopa romahduttaa. Se vaatii nöyrtymistä. Mutta kunnollisen pohjatyön tehtyään, ihminen löytää itsensä: ne hyvät ja huonot puolensa, ymmärtää ne, ja lopulta hyväksyy. Oppia rakastamaan itseään tulee tuon itsetuntemuksen kautta. Silloin annetaan painoarvo itselle ja omille arvostuksen tuotteille. Ei anneta muiden päättää puolestasi, onko olemuksesi, persoonallisuutesi tai tekemäsi arvokasta ja palkittavaa. Silloin mitätöinnilläkään ei ole sellaista terää, kuin se on tarkoitettu. Ja opitaan huomaamaan, ettei kaikki sanottu ole tarkoitettu i t s e ä vasten, vaan oivalletaan sanotuille muitakin merkityksi. Me emme yksikään todella ole kenenkään keskipisteitä. Eikä meidän tule pyrkiäkään siihen tilaan. Ihminen oppii ymmärtämään, ettei aina saa sitä mitä haluaa. Hylkäämistä ei tarvitse enää pelätä. Se ei ole kauhistuttavin pelkomme.

      Itsetuntemisen ja -rakastamisen taito ei vielä yksin riitä. On opittava ymmärtämään ja hyväksymään kanssakulkijat samanlaisiksi osista koostuneista ihmisiksi, joilla on omat ominaisuuksensa ja omat arvostuksensa. Heidän olemassaolonsa on hyväksyttävä. Jos arvot ovat liian kaukana omista; silloin heidät on vain jätettävä taakse ja osattava luopua. Hyväksymällä toisen kokonaisena pystyy antamaan myös hänelle arvon. Sekä rakastamaan.

      Kiitän Korsi aloituksestasi. Teema on hyvä ja ketjussa on monia oivalluttavia kommentteja. Niillekin kannattaa antaa arvo. Yläpeukku. - Lempeydellä ek -

      • yxex

        Kaunis kommentti. Omakohtaisuutta. Seesteisyyttä.

        ' Olet tärkeä
        rakastan sinua
        en koskaan hylkää sinua' *

        *kun uskoo itseensä, ei hylkäämisen mahdollisuutta tarvitse ulkoistaa muihin ihmisiin.

      • 14+4=18

        "Kiitän Korsi aloituksestasi. Teema on hyvä ja ketjussa on monia oivalluttavia kommentteja. Niillekin kannattaa antaa arvo"

        Niin olen kanssasi samaa mieltä...teema on hyvä...varsinkin meille ns. uhreille...

        kuin myös tästä lauseestasi olen kanssasi samaa mieltä..."että itseltäni vei pitkä aika oppia ymmärtämään, ettei myötätunto paranna ketään."

        Paljon puhutaan empatiasta...mutta se on jotain muuta kuin pelkkää myötätuntoa...enemmänkin toisen kokemuksen ymmärtämistä tunnetasolla...ymmärtä toisen tuskan ja kivun...mutta ei ns. lähde siihen mukaan ruokkimaan sitä...

        Jotenkin on helpompi suhtautua "oikeammin" jos toisen tuskaan ja kipuun on selkeä syy...esim. vakava sairaus...emme me silloin lähde voivottelemaan että voi voi kun sulla on tuo sairaus...vaan yritämme valaa jonkinlaista toivoa jaksaa kuitenkin elää ja nauttia niistä pienistäkin iloista joihin vielä on mahdollisuus...

        Psyykkisen kivun kanssa on vaikeampaa...monesti toisten tarinoita kunnellessamme tulemme ruokkineeksi niitä vääränlaisia tunteita...kun aina tavatessamme nyökyttelemme kuunnellessamme...kyllä sulla on kovaa, sinulle tehdään vääryyttää, puolisosi on hirvö, sinulla on oikeus olla masentunut, kostaa jne...

        Joskus jopa tuntuu siltä...että kuuntelemme toisten huonoja uutisia paljon kiinnostuneemmin kuin hyviä...

        Vieläkin jäin miettimän noita kysymyksiä "Ontuvan Eriksonin" lopussa...laulu on surullinen...mutta jäljelle jää kysymys...jäikö Eriksonin taivaan porttien ulkopuolelle...siksi ettei hän itse katsonut ansaitsevansa itselleen mitään hyvää...ei edes uskaltanut toivoa...saati haluta...

        "Ja osasi myöskin on olla vait'... Vai onkohan, Eriksson?"

        Niin ensin täytyy tunnustaa itselleen...oma vaille jäämisensä...miettiä itse itsessään mitä toivoo/haluaa...ja mitä itse voi oman olotilansa eteen tehdä...muuta ajatuksesi, muuta elämäsi...hyvin kliseinen lause...mutta totta sekin...

        Toki on asioita joille ei voi mitään...mutta siltikin on jotain jonka voi aina valita...se on se miten suhtaudumme niihin...

        Ajattele hyvää niin siitä on hyvät seuraukset, ajattele pahaa ja siitä seuraa pahaa...olet /elämäsi on sellaista mitä ajattelet päivät pitkät...

    • korsi.

      Oikeastaan viimeinen mitätöinti vei mehut ihmisestä, jolla vielä oli uskoa elämään. Se paljasti totuuden ja harhan missä oli elänyt. Vaikka sanotaan että totuus vapauttaa, niin tuo vapautti elämän ilon viimeiset rippeet taivaalle pölynä. Jos sitten terapiassa onkin jotain yritetty ymmärtää, ei kyse ole tuosta viimeisestä sivalluksesta. Se on vain hyvänä linkkinä siihen, miten ihmisiä kohtelevat ilkeät ihmiset.

      Oikeasti suuri ongelma on se, että itsessä voi todellisena ytimenä olla sama paskiainen. Paskiainen kun on jotain muuta olevinaan kymmeniä vuosia, se vie energiaa. Jos myöntäisin olevani sivuraiteella ja heittäytyisin todelliseen rooliin, soljuisi elämä myötävirtaan jatkuvan ylämäen sijaan. Elannon saisi kyllä sossusta ja asunnon. Tai saisikohan nautintoa jostain toisenlaisesta ammatista. Henkilöstöihmisenä voisi hieman kyykyttää. Onhan joku erikoistunut yrityssaneerauksiinkin ja saa siitä nautintoa. Valitsemani tie on aivan varmasti väärä. Tyhmä periaatteeni on, että toisille ei aiheuteta kärsimyksiä. Siitä varmaan johtuu omat kärsimykset. Pitäisi aivan varmasti käyttää toisia hyväksi.

      Huonosti voivan ihmisen pitäisi muuttaa asiat jotenkin siis päinvastoin. Huono vointi ei voi tulla aivan yksinkertaisesta pettymyksestä ja surusta vaan jostain muusta. Ne pitää selättää ja ylittää ja elää sen jälkeen eri lailla. Ei näin, että elää ensin uskon ja toivon voimalla ja sitten maton vetäisy alta viimeisen kerran vie sen maton alta oikeasti. Elämäänsä ei olisi saanut jatkaa entisellään ilman mattoa. Olisi pitänyt luopua ja myöntää vajavaisuutensa. Lopettaa ammatillinen kehittyminen ja lasten kasvatus pois kotoa. Olisi pitänyt tajuta että ilman mattoa tulee väsymään kymmenien vuosien aikana eikä se suru häviä elämällä normaalisti kuten ennenkin vaan se suru ja tuska lisääntyy.

      Eikös kirouksen voima ole tuo? Ihmisiä on kautta aikain saatu raiteiltaan verbaalisilla tempuilla.

      Mutta edelleen kiinnostaa miten mitätöintiä on koettu ja miten se on ylitetty.

      • elisakettu

        Miksi paskiaiseksi hinkuvat haluavat niin usein oikeutuksen tunteelleen? Vaikka ovat juuri eläneet niin, kuin ovat arvomaailmassaan halunneet.

        Lapsena kaltoinkohdellut ovat aikuisina monasti kyltymättömiä. Mikään ei riitä. Täytetään tyhjyyttä asioilla joihin uskotaan, mutta sen saavutettuaan...mitä sillä on väliä? Mikään ei riitä. Eikä nälkää sammuta jatkuva ponnistelu, vaan saavutetut asiat jättävät hiljalleen kylmäksi, vajaaksi, jotain vailla olevaksi.

        Me emme ole maailmassa maailmaa varten. Emmekä voi elää uskossa, jossa ratsastamme toisen selässä. Emme omaa myös mattoa, joka kantaa meitä. Pettymyksen rankin osuus on siinä, että oivaltaa salatun toiveen sadunomaiseksi harhaksi, jonka todellisuuspohja oli vain omia odotuksia täynnä.

        Surullista. Mutta suru täytyykin elää. Ilman sen läpikäymistä ihminen ei nöyrry, joka valmentaa häntä hiljenemään ja kuuntelemaan todellista itseä. Ja hyväksymään kohtaamansa ilolla, eikä häpeässä yritä piilottaa mitään.

        Luulisin ettei monikaan halua muistella mitätöinnin kokemuksia. Kun niistä on päässyt irti, ei ole tarvetta palata niihin yksityiskohtaisilla kuvauksilla.

        Ehkä olisi tärkeämpää että kirjoittaisit kuitenkin itse enemmän. Ja jos voimia on, lue arkistosta vanhoja ketjuja. Voit saada jotain niiden kautta sisällöllisesti muuta tärkeää.

    • yxex

      Korsi;

      Mitätöinti on aina kokijansa korvien välissä. Se mikä yhdelle saattaa aiheuttaa narsistisen loukkauksen, voi toisesta tuntua olankohautuksen arvoiselta mitättömyydeltä.

      Sinä koet. Miten ja miksi.

      Ihminen voi siedättyä sellaiseksi, ettei mikään mitätöinti enää pure. Ja olla silti inhimillinen, suvaitseva ja anteeksiantava.

    • korsi.

      Tässähän on kasvettu puolustamaan sitä yksinäistä pientä poikaa, joka oli yhtä hyväksytty kuin veljenpoika tai joku äpärä. Jonkinlaisessa kiitollisuuden velassa varmaankin pitäisi olla kun kuitenkin oli syötävää ja jonkinlaiset vaatteet, joista niistäkin kyllä sai kuulla kun olivat aina samat koulussa.

      Raivo härkä on läsnä koko ajan puolustamassa. Loukkaukset ja vähättelyt nostavat niskakarvoja aina. Turha kuvitelma, että tästä voisi taantua takaisin jonnekin. Mieluummin sitten taannutaan liiterin taakse jos ei ole muuta jäjellä.

      Kysytään nyt sitten niin päin, että miten normaalista perheestä auvoiseen aikuisuuteen laskeutuneet kokevat elämisensä. Lapsiensa menestymisen, työelämässä ja yhteiskunnassa pärjäämisen. Onko mielessä olla niin, että rakastavat vanhemmat kokisivat onnistumista jatkumossa lastenlasten pärjäämisestä koulussa ja harrastuksissa ja lastensa kauniista työuran kehityksestä? Halutaanko vanhemmille antaa jotain tällä? Vai päinvastoin?

      Käsittäisin normaalin asetelman olevan niin, että lasten pärjääminen on lahja normaaleille vanhemmille. Meikäläisen jonkinlainen pärjääminen on aiheuttanut kateutta siitä vähästä päätellen, mitä on tullut ymmärretyksi surkeasta kanssakäymisestä. Ei ihme tietenkään, kun on mitättömästä kuitenkin kasvanut hyvänlainen tähkä kaikesta repimisestä ja leikkelystä riippumatta.

      Totta on että kun ei oikeasti ole rajoittimia tekemisen määrälle ja laadulle, ei oikeastaan mikään riitä. Nuorena oli lapsellinen kuvitelma että ihmisen kuuluu tulla yhteiskuntakelpoiseksi, mennä töihin ja jos perhe siunaantuu, niin pitää sitten siitä miehekkäästi huolta. Malli oli vieraista perheistä. Jos vanhemmat eivät sitten ole kiinnostuneita, on tuo aika kolkkoa raivo härällekin.

      Osaan kyllä suhtautua niin, että nimenomaan nuo vanhukset tarvitsisivat jälkikasvun tueksi ajallaan. Siis juuri nyt. Minä kyllä pärjään ilmankin, kun ei kelpaa. Pääsen helpommallakin.

    • elisakettu

      Hyvänlainen tähkä. Itsearvostusta löytyy mutta huomio jatkuvasti kääntyy ulkoiseen hyvään - pärjäämiseen.

      Kysynkin että onko se elämisen edellytys? Eikö ihminen ole yhtä arvokas jos on sairas, vammautunut, vähemmän opiskeleva tai menestyvä, työtön tai ilman maallista hyvää mainetta ja mammonaa; ole yhtä arvokas kuin menestyvä kulkijatoveri?

      Ihmisten hyvyyttä - tai hyvien tähkää - ei mitata noissa ominaisuuksissa. Ihminen on arvokas itsenään. Jos arvotus painottuu lokeroimalla tiettyjä ominaisuuksia hyvyyteen; syyllistymme juuri silloin - itsekin - mitätöintiin ja arvonannon puutteeseen.

      Toinen asia. Itsemme ja mahdollisen jälkikasvun menestyminen elämässä ei tapahdu miellytttääksemme vanhempiamme, isovanhempia, sukua, naapureita tai ympäristöä. Kaikki tavoitteellisuus tulee itsen kautta, myöhemmin oman perheen ja toiveen lasten pärjäämisen puolesta. Mutta ei yksikään teko - kenenkään kehun toiveessa, poikkeuksena lapset. Nautinto saavutuksista tulee siitä, kun sitä itse haluaa ja sen aikaansaa.

      On vanhempia ja kasvattajia, joille ei mikään riitä. Itse tein sen ratkaisun, että poltin sillat takanani. Samoin myöhemmin kaikkiin sukulasiini, jotka eivät hyväksyneet ratkaisujani. En elä enkä aio elää idyllintäytteistä kulissielämää kenenkään toisen ehdoilla. Enkä suostu kiusattavaksi uhkailijoiden taholta. Ainoastaan olen pahoillani viattomien puolesta. He eivät ole ansainneet sijaiskärsijyyttä. Enemmänkin näen, että he tarvitsisivat suvun tukea ja voimaa (eivät isovanhemmat, eivät muut) asioissa, joissa en voi auttaa. Olen valmis tekemään vaatimatonta työtä heidän puolestaan siinä missä voin, enkä koe eläväni marttyyrina. Olen kiitollinen että minulla on vielä se mahdollisuus.

    • korsi.

      "Nautinto saavutuksista tulee siitä, kun sitä itse haluaa ja sen aikaansaa. "

      Ehkä tuossa on vika. Olen vaikuttajana isommissa asetelmissa. Rakennan ns. infraa ja se on tiimityötä. Yksi harrastus on hirvenmetsästys ja se on myös tiimityötä. Onnistunut jahtipäivä ja onnistunut tehdaskompleksi ja onnistunut voiman- tai vedenjakeluverkosto jonnekin tuo jonkinlaista tyydytystä. Siitä olisi jaettavaksikin. Olisi tarve jakaa onnistumista, mutta ei ole kiinnostuneita. Vähän kuin loisi sinfonian ja sitä sitten esitettäisiin ei-kenellekään.

      Tietenkin voidaan olla sitä mieltä, että lihan vienti vanhemmille, lehtijuttu jostain hankkeesta tai suvun vienti lapsenlapsen konserttiin on vain leveilyä. En usko tuon olevan kaikilla noin. On varmasti toisinkin jollain ja ollaan kiinnostuneita ihmisen kokonaisuudesta, johon liittyy myös sen tekemiset.

      • yxex

        Pärjääminen ja edistyminen on hieno juttu. Oma ja läheisten. Kaikkien. Miksi sitten osa meistä kokee että toisen hyvä/etuus on itseltä pois? Sanonta; 'kel onni on, se onnen kätkeköön' - ei ole turhaan keksitty.

        Ilmiö näkyy palstallakin - negatiivarit mitätöi positiivareita.

        Isä - poika - suhteet voivat olla yhtä ongelmallisia kuin Karyl McBride kuvaa kirjassaan kahden erilailla narsismihäiriöistä kärsivän tyttären elämää narsistisen äidin varjossa.

        Äidin/isän hallinta, tai pikemminkin jälkeläisen tunne hallinnasta, voi jatkua pitkään pesästä muuton jälkeenkin, pahimmillaan koko elämän. Ehkä syynä on mieleen rakentunut isän/äidin arkkityyppi, ja tämä roolimalli ahdistaa enemmän kuin fyysinen ihminen.

        Olemme kuitenkin, tai meillä on mahdollisuus olla, oman sisäisen lapsemme vastuullinen vanhempi ihan itse. Se luotettava ja kannustava vanhempi, jota kenties lapsena kaipasimme.

      • M.B.

        Jos riittää muillekin, niin eikun laajentamaan itsen ulkopuolelle. Vapaaehtoistyöhön pitäisi työhönsä intohimoisesti suhtautuvien satsata niin, että tekevät konkreettisia asioita. Esimerkiksi valtiot eivät kykene ottamaan tarpeeksi sitä vastuuta mitä ihmisen tulevaisuuden vuoksi maapallolla olisi otettava. Jos rahkeet riittää, ala vääntää paperille suunnitelmia ja laskelmia ympäristöystävällisempien prosessien ja prosessiin liittyvien koneiden kokonaisuuksista ja ala jakaa sitä sinfoniaa niin suurieleisesti, että ei jää huomaamatta.

        Voisit hyödyntää itsestäsi löytyvää tarvetta täyttämällä vuotokohtia maapallon (anteeksi, ihmisen) tulevaisuuden eteen. Kaikki kun ei osaa.

        Näin mitätöinnistä versonut jokin epämääräinen tarve saisi olemassaololleen tarkoituksen kaikkien yhteisen edun nimissä, ja isäsi harjoittama mitätöinti olisi kontekstissa, jossa voisit kysyä:" Olisinko tässä ilman isääni?"

      • 9+14=23

        "Olisi tarve jakaa onnistumista, mutta ei ole kiinnostuneita. Vähän kuin loisi sinfonian ja sitä sitten esitettäisiin ei-kenellekään."

        Niin olen ymmärtänyt...että kirjoittajalla on kuitenkin omakin perhe, vaimo, lapsia, mutta tuolla lauseella hän itse kuitenkin ikäänkuin mitätöi heidät...ei-keneksikään...

        Valitettavasti meistä suurin osa on vain tavallisia ihmisiä, ulkoisesta menestymisestä huolimatta ja siihen on tyytyminen...vaikka itse kuvittelemme olemme vähintäänkin patsaan arvoisia...

      • korsi.
        9+14=23 kirjoitti:

        "Olisi tarve jakaa onnistumista, mutta ei ole kiinnostuneita. Vähän kuin loisi sinfonian ja sitä sitten esitettäisiin ei-kenellekään."

        Niin olen ymmärtänyt...että kirjoittajalla on kuitenkin omakin perhe, vaimo, lapsia, mutta tuolla lauseella hän itse kuitenkin ikäänkuin mitätöi heidät...ei-keneksikään...

        Valitettavasti meistä suurin osa on vain tavallisia ihmisiä, ulkoisesta menestymisestä huolimatta ja siihen on tyytyminen...vaikka itse kuvittelemme olemme vähintäänkin patsaan arvoisia...

        En ole sotkenut perhettä tähän sisäiseen onnetomuuteeni. Puolison kautta on tavallinen yhteys tavallisiin ihmisiin. Lapsia ei ole mitätöity eikä puolisoa. Ei puolikkaalla sanalla eikä teolla. Sen pienen ja hauraan pojan puolustamiseen on kuulunut katkaista mitätöimisen ketju aivan alkutekijöihinsä. Kannattaa koettaa kuvitella miten yksinäinen taistelu voi olla kyseessä.

      • ..
        korsi. kirjoitti:

        En ole sotkenut perhettä tähän sisäiseen onnetomuuteeni. Puolison kautta on tavallinen yhteys tavallisiin ihmisiin. Lapsia ei ole mitätöity eikä puolisoa. Ei puolikkaalla sanalla eikä teolla. Sen pienen ja hauraan pojan puolustamiseen on kuulunut katkaista mitätöimisen ketju aivan alkutekijöihinsä. Kannattaa koettaa kuvitella miten yksinäinen taistelu voi olla kyseessä.

        kai sinä näistä asioista puhuit siinä kahden vuoden terapiassa?

      • 9+18=27
        korsi. kirjoitti:

        En ole sotkenut perhettä tähän sisäiseen onnetomuuteeni. Puolison kautta on tavallinen yhteys tavallisiin ihmisiin. Lapsia ei ole mitätöity eikä puolisoa. Ei puolikkaalla sanalla eikä teolla. Sen pienen ja hauraan pojan puolustamiseen on kuulunut katkaista mitätöimisen ketju aivan alkutekijöihinsä. Kannattaa koettaa kuvitella miten yksinäinen taistelu voi olla kyseessä.

        "Kannattaa koettaa kuvitella miten yksinäinen taistelu voi olla kyseessä"

        Kuule tekee mieli kysyä kuitenkin, että rakastatko sinä puolisoasi....tuo tavallinen yhteys tavallisiin ihmisiin....kuullostaa vähän samalta kuin puhuisi esineistä, jotka kuuluvat elämään, tarpeellisina, mutta ilman tunnesidettä...

        Kun periaatteessa puolisosi on se ihminen, jonka kanssa puhutaan myös elämän kipukohdista...paljastetaan oma heikkous ja haavoittuvuus, ollaan avoimia ja rehellisiä...jaetaan ilot ja surut...

        Tavallinen elämä ja tavalliset ihmiset tarkoittaa myös sitä, että joskus suututaan, riidellään, sovitaan, rakastetaan, olemisessa ja elämisessä on elämisen maku...

        Tuolla toisaalla puhut että olet onnistunut saavuttamaan välinpitämättömyyden..ja sen hinta on yksinäisyys...

        mutta mietitkö koskaan miltä läheisistäsi tuo välinpitämättömyytesi tuntuu...kun et jaa ilojasi etkä surujasi heidän kanssaan....

        "Lapsia ei ole mitätöity eikä puolisoa. Ei puolikkaalla sanalla eikä teolla."

        Niin mitätöidä voi niin monella tavalla...uskoisin että pahinta on välinpitämättömyys/puhumattomuus...

      • korsi.
        9+18=27 kirjoitti:

        "Kannattaa koettaa kuvitella miten yksinäinen taistelu voi olla kyseessä"

        Kuule tekee mieli kysyä kuitenkin, että rakastatko sinä puolisoasi....tuo tavallinen yhteys tavallisiin ihmisiin....kuullostaa vähän samalta kuin puhuisi esineistä, jotka kuuluvat elämään, tarpeellisina, mutta ilman tunnesidettä...

        Kun periaatteessa puolisosi on se ihminen, jonka kanssa puhutaan myös elämän kipukohdista...paljastetaan oma heikkous ja haavoittuvuus, ollaan avoimia ja rehellisiä...jaetaan ilot ja surut...

        Tavallinen elämä ja tavalliset ihmiset tarkoittaa myös sitä, että joskus suututaan, riidellään, sovitaan, rakastetaan, olemisessa ja elämisessä on elämisen maku...

        Tuolla toisaalla puhut että olet onnistunut saavuttamaan välinpitämättömyyden..ja sen hinta on yksinäisyys...

        mutta mietitkö koskaan miltä läheisistäsi tuo välinpitämättömyytesi tuntuu...kun et jaa ilojasi etkä surujasi heidän kanssaan....

        "Lapsia ei ole mitätöity eikä puolisoa. Ei puolikkaalla sanalla eikä teolla."

        Niin mitätöidä voi niin monella tavalla...uskoisin että pahinta on välinpitämättömyys/puhumattomuus...

        Minusta tuntuu että jollain on nyt enemmän ongelmaa kuin minulla. Kiitos!

      • 4+3=7
        korsi. kirjoitti:

        Minusta tuntuu että jollain on nyt enemmän ongelmaa kuin minulla. Kiitos!

        "Minusta tuntuu että jollain on nyt enemmän ongelmaa kuin minulla. Kiitos! "

        Niin hyvä huomio tuokin...että se oma risti kuitenkin taitaa olla se kevyin kantaa...

        kun hetken seuraa/kuuntelee sivusta toisten elämää...saattaa ne omat alunperin vuoren korkuiset ongelmat kummasti pienentyä...menneisyyden painolasti repussa keventyä...

        Hyvää kesää sinulle, muista iloita ja nauttia elämästä...

    • elisakettu

      Tuosta tyhjyyden täyttämisestä ja ulkoisen arvostamisen nälästä vielä:

      Itse etsin aikoinani jatkuvasti uusia haasteita mm työn kautta. Halusin kaiken; uudet vastuualueet, opiskelua, olla läsnä, vaikuttaa ja hakeuduin vapaaehtoistyöhön. Luulisin että kumpikin komponentti painoi; halusin saavuttaa, täyttää jotain ja osin halusin mantteleita ja prenikoita. Saavutusten jälkeen koin kuitenkin tyytymättömyyttä. Oli myös taipumusta työnarkomaniaan enkä osannut sanoa ei.

      Useimmalla arvostuksen puutetta lapsuudessa kokeneilla on taipumusta samaan. Tuo YE:n vinkkaama McBriden kirja olisi hyvä lukea.

      Mutta useimmiten on niin, ettei haaliminen tuo sitä sisäistä tyytyväisyyttä. Kun olin uupumukseen asti tehnyt työtä ja koin edelleen arvostuksen puutetta (kyllä, sitä annettiin, mutta m i n u n mielestäni ei koskaan riittävästi) lakkasin liioittelemasta. En ole riippuvainen enää koska se ei ole se juttu mitä todellisuudessa kaipasin.

      Sisäistä rauhaa ja tyytyväisyyttä aloin saavuttaa vasta täysin vastakkaisten asioiden tekemisellä. Luonto, erämaaoleilu poissa sivilisaatiosta ja jatkuvien sosiaalisten tilanteiden ulottuvilta. Toinen oli kirjoittaminen. Aloin kirjoittamaan runoja ja satuja (asia mikä takuulla viimeisenä olisi tullut mieleen) mutta näillä etsin sisältäni sitä ilmaisua jota sanoihini en muuten saanut (olin puhumaton omista asioista). Rauhoittuminen, meditointi. Tämä palstailu. Tavallaan sain vastapainoa muusta ja viimeinkin jotain omaa.

      Mitä M.B sanoi tuossa edellisessä niin kannattaa pohtia. Onko se juuri sun juttusi tai joku muu... mutta tavallaan kyse on siitä, että alat tietoisesti tehdä jotain muuta. Lähtökohtana ei pitäisi olla ulkoinen arvostus. Se voi olla bonusta mutta tärkeintä on löytää se mukavuusalue, jossa on itsellä rauhallinen olo.

      Jatkuvan arvostuksen hakeminenkin on tavallaan addiktio. Siihen tulee riippuvaisuus, jota itse ei edes havaitse. Meillä monilla (voi olla) muitakin riippoja - minulla ainakin - mutta vaellusmatkaksi tätä palstailua sanonkin. Jutut vain havaitsee joskus paremmin vertaistuen kautta. Ja edelleen kannustan sua kirjoittamaan enemmän.

      • 10+2=12

        "Sisäistä rauhaa ja tyytyväisyyttä aloin saavuttaa vasta täysin vastakkaisten asioiden tekemisellä."

        Niin joskus täällä heittänyt oman ajatukseni itsestäni, että olin ennen niin pyhä, että itseäkin alkoi yököttämään...

        Mutta joo...siunattu viidenkympin villitys, myös N-suhde...muutti maailman kuvaani...kuin myös kuvaa itsestäni...

        enää ei tarvitse yrittää olla niiin "hyvä ihminen"...viihdyn nykyään paljon paremmin nahoissani...vähemmän täydellisenä...

        samalla kun osaa olla armollisempi itselleen....kykenee myös armahtamaan kanssakulkijoitaan...niin menneisyydessä kuin nykyisyydessäkin...

        Kun elää voimme vain kulloisenkin hetken...sen opettelu kannattaa...jos kannamme menneisyyttä mukanamme...tai mietimme tulevaisuutta...jää monet hyvät hetket elämättä...kun ajatukset ovat muualla...emme ole läsnä...vaan jossain muualla...

    • LK

      Olen allerginen marttyyreille jotka eivät tee mitään kärsimystensä eteen.

      • pitäisi juu

        saada kunnon kärsimystä kehiin! Verta ja hikeä ja kyyneleitä....

    • ent.ilkikurimus

      Jos oikeasti haluat tietää.....

      Anteeksi antaminen oli (ja on) se keino edetä.....päästä irti vihastasi - se tuhoaa sinut varmemmin kuin narsisti koskaan.
      Koska emme saa uutta mahdollisuutta elää - meidän pitää tehdä siitä ainoasta matkastamme sellainen, jota jaksamme elää.

      Tämmönen kokemus.

      • korsi.

        Rakkauden vastakohta ei ole viha vaan välinpitämättömyys. Tuota välinpitämättömyyttä olen onnistunut saavuttamaan. Sekin on yksi pakopaikka. Sen pakenemisen hinta on yksinäisyys. Sanoisin, että yksinäisyys hivuttaa ihmistä vielä enemmän kuin raivo.

      • ent.ilkikurimus
        korsi. kirjoitti:

        Rakkauden vastakohta ei ole viha vaan välinpitämättömyys. Tuota välinpitämättömyyttä olen onnistunut saavuttamaan. Sekin on yksi pakopaikka. Sen pakenemisen hinta on yksinäisyys. Sanoisin, että yksinäisyys hivuttaa ihmistä vielä enemmän kuin raivo.

        Eli olet siis paennut tilannettasi välinpitämättömyyteen ja nyt koet itsesi yksinäiseksi?

      • korsi.
        ent.ilkikurimus kirjoitti:

        Eli olet siis paennut tilannettasi välinpitämättömyyteen ja nyt koet itsesi yksinäiseksi?

        Saatko nautintoa piikittelystä?

      • 11+7=18
        korsi. kirjoitti:

        Saatko nautintoa piikittelystä?

        "Saatko nautintoa piikittelystä?"

        Niin tuohon voisi vastata sanonnalla...se koira lähtää johon kalikka kalahtaa"

        Joskus se vaan on niinkin, että kun toinen toistaa sen mitä itse ajattelee... niin itsekin havahtuu huomaamaan että se kuullostaa vähemmän kauniilta...

        "Rakkauden vastakohta ei ole viha vaan välinpitämättömyys. Tuota välinpitämättömyyttä olen onnistunut saavuttamaan. "

        sinä itse kerrot tietoisesti tuolla "olen onnistunut" valinneesi tuon välinpitämättömyyden selvitymiskeinoksesi...ja pidät sitä jopa saavutuksena...

        mutta sen hinta on tuo yksinäisyys...kaiken tekemisen/suorittamisenkaan keskellä mikään ei tunnu miltään...ei ole rakkautta, ei ketään jonka kanssa saavutuksensa jakaisi...

        Niin rakkaus on elämää ylläpitävä voima...välinpitämättömyys (tunteettomuus) sen vastakohta...ihminen on sisäisesti kuin pystyyn kuollut vaikka näennäisesti elääkin...

        Olen surullinen puolestasi...

      • ent.ilkikurimus
        korsi. kirjoitti:

        Saatko nautintoa piikittelystä?

        Sinähän itse kirjoitit noin omasta tilanteestasi - en minä sitä keksinyt.
        Mieti vähän mitä itsestäsi kirjoitat.....varsinkin jos totuuden kuuleminen vaikuttaa sinusta piikittelyltä.

        Kehotin sinua antamaan anteeksi - itsesi vuoksi, eikä se tosiaankaan ole sama asia kuin olla välinpitämätön!

      • 19+9=28
        korsi. kirjoitti:

        Rakkauden vastakohta ei ole viha vaan välinpitämättömyys. Tuota välinpitämättömyyttä olen onnistunut saavuttamaan. Sekin on yksi pakopaikka. Sen pakenemisen hinta on yksinäisyys. Sanoisin, että yksinäisyys hivuttaa ihmistä vielä enemmän kuin raivo.

        "Rakkauden vastakohta ei ole viha vaan välinpitämättömyys. Tuota välinpitämättömyyttä olen onnistunut saavuttamaan. "

        Vieläkin tekee mieli palata tähän kohtaan...joka kuullostaa niin kolkolta....ei ihme jos ihminen tuntee itsensä yksinäiseksi kaiken yltäkylläisyydenkin keskellä...

        pakko siteerata myös Isoa kirjaa...jossa tätäkin aihetta käsitellään...ihminen ei ole "mitään" jos jotain oleellista puuttuu... lainaus on Paavalin ensimmäisestä kirjeestä korinttolaisille...

        Tässä ketjussa tuokin asia tuli ikäänkuin konkreettisesti todistetuksi...

        1. Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta
        minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai
        kilisevä kulkunen.
        2. Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin
        kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi
        kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei
        olisi rakkautta, en minä mitään olisi.
        3. Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi,
        ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei
        olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi.
        4. Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi,
        ei kerskaa, ei pöyhkeile,
        5. ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei
        muistele kärsimäänsä pahaa,

        Niin mitä se hyödyttää kaikki mainen kunnia ja maine, eteneminen elämässä/ammatissa, omaisuus, ns. hyvät teot...jos niistä ei osaa tuntea iloa...

      • hihhei..
        11+7=18 kirjoitti:

        "Saatko nautintoa piikittelystä?"

        Niin tuohon voisi vastata sanonnalla...se koira lähtää johon kalikka kalahtaa"

        Joskus se vaan on niinkin, että kun toinen toistaa sen mitä itse ajattelee... niin itsekin havahtuu huomaamaan että se kuullostaa vähemmän kauniilta...

        "Rakkauden vastakohta ei ole viha vaan välinpitämättömyys. Tuota välinpitämättömyyttä olen onnistunut saavuttamaan. "

        sinä itse kerrot tietoisesti tuolla "olen onnistunut" valinneesi tuon välinpitämättömyyden selvitymiskeinoksesi...ja pidät sitä jopa saavutuksena...

        mutta sen hinta on tuo yksinäisyys...kaiken tekemisen/suorittamisenkaan keskellä mikään ei tunnu miltään...ei ole rakkautta, ei ketään jonka kanssa saavutuksensa jakaisi...

        Niin rakkaus on elämää ylläpitävä voima...välinpitämättömyys (tunteettomuus) sen vastakohta...ihminen on sisäisesti kuin pystyyn kuollut vaikka näennäisesti elääkin...

        Olen surullinen puolestasi...

        Välinpitämättömyydellä voi myöskin suojata itseänsä liialta hyväksikäytöltä. Paraneminen voi alkaa vasta kun hyväksikäyttö loppuu.

      • 11+6=17
        hihhei.. kirjoitti:

        Välinpitämättömyydellä voi myöskin suojata itseänsä liialta hyväksikäytöltä. Paraneminen voi alkaa vasta kun hyväksikäyttö loppuu.

        "Välinpitämättömyydellä voi myöskin suojata itseänsä liialta hyväksikäytöltä"

        Noh, oma logiikkansa tuossakin...mutta siinä tavallaan kyllä suhtautuu välinpitämättömästi myös siihen huonoon kohteluun...tyyliin minua kohdellaan huonosti, mutta so what, ei tunnu missään...

        hyvin helposti silloin mikään ei muutu...hyväksikäyttö tuskin loppuu itsestään...se jatkuu niin kauan kuin uhri suostuu siihen...

        Välinpitämätön ihminen...ei jaksa etsiä muutosta...välinpitämättömyys toki suojaa...mutta ei voimaannuta ihmistä muuttamaan mitään...vaan vie ilon koko elämästä...

      • hihhei..
        11+6=17 kirjoitti:

        "Välinpitämättömyydellä voi myöskin suojata itseänsä liialta hyväksikäytöltä"

        Noh, oma logiikkansa tuossakin...mutta siinä tavallaan kyllä suhtautuu välinpitämättömästi myös siihen huonoon kohteluun...tyyliin minua kohdellaan huonosti, mutta so what, ei tunnu missään...

        hyvin helposti silloin mikään ei muutu...hyväksikäyttö tuskin loppuu itsestään...se jatkuu niin kauan kuin uhri suostuu siihen...

        Välinpitämätön ihminen...ei jaksa etsiä muutosta...välinpitämättömyys toki suojaa...mutta ei voimaannuta ihmistä muuttamaan mitään...vaan vie ilon koko elämästä...

        Tietysti voi käydä noinkin, mutta siltikin se välinpitämättömyys on selviytymiskeino vaikkakin se johtaisi vain riipaisevaan yksinäisyyteen. Itse en kyllä paljonkaan yksinäisyydestä kärsi, pikemminkin päinvastoin saan voimaa siitä. Sitten jaksan taas katsella vähän aikaa pipipäitä :)

      • 14+19=33
        hihhei.. kirjoitti:

        Tietysti voi käydä noinkin, mutta siltikin se välinpitämättömyys on selviytymiskeino vaikkakin se johtaisi vain riipaisevaan yksinäisyyteen. Itse en kyllä paljonkaan yksinäisyydestä kärsi, pikemminkin päinvastoin saan voimaa siitä. Sitten jaksan taas katsella vähän aikaa pipipäitä :)

        "Itse en kyllä paljonkaan yksinäisyydestä kärsi, pikemminkin päinvastoin saan voimaa siitä."

        Niin yksinäisyyskin voi tuntua hyvältä ja voimaannuttavalta jos se on ihmisen oma valinta ja hän kokee sen positiivisesti...

        mutta yksinäisyydessäkin on vaaransa...kun me kuitenkin tarvitsemme niitä toisia ihmisiä ns. peileiksi....nähdäksemme heiltä saamastamme palautteesta millaisia me itse olemme....

        ja muistaaksemme että maailmassa on paljon mukaviakin ihmisiä, eikä vain niitä pipipäitä...

        Ei kaikkeen elämään, ihmisiin tarvitse suhtutua välinpitämättömästi, eikä varsinkaan itseensä...joskus se välinpitämättömyys voi olla myös suojamuuri...en tarvitse ketään...

        joko syystä, että kokee olevansa niin arvoton...ettei ansaitse mitään...tai syystä, että kokee olevansa niin erityinen, ettei kukaan voi häntä ymmärtää...tai toiset ihmiset eivät merkitse mitään...

      • hihhei..
        14+19=33 kirjoitti:

        "Itse en kyllä paljonkaan yksinäisyydestä kärsi, pikemminkin päinvastoin saan voimaa siitä."

        Niin yksinäisyyskin voi tuntua hyvältä ja voimaannuttavalta jos se on ihmisen oma valinta ja hän kokee sen positiivisesti...

        mutta yksinäisyydessäkin on vaaransa...kun me kuitenkin tarvitsemme niitä toisia ihmisiä ns. peileiksi....nähdäksemme heiltä saamastamme palautteesta millaisia me itse olemme....

        ja muistaaksemme että maailmassa on paljon mukaviakin ihmisiä, eikä vain niitä pipipäitä...

        Ei kaikkeen elämään, ihmisiin tarvitse suhtutua välinpitämättömästi, eikä varsinkaan itseensä...joskus se välinpitämättömyys voi olla myös suojamuuri...en tarvitse ketään...

        joko syystä, että kokee olevansa niin arvoton...ettei ansaitse mitään...tai syystä, että kokee olevansa niin erityinen, ettei kukaan voi häntä ymmärtää...tai toiset ihmiset eivät merkitse mitään...

        En minä tarvitse toisia ihmisiä mihinkään kuin korkeintaan johonkin konkreettiseen palvelukseen, esim. bussikuskia bussin ajamiseen että pääsen matkustamaan paikasta a paikkaan b.

        Suurin osa ihmisistä on pipipäitä ellei jopa kaikki, sinäkin. Se pitää vaan hyväksyä itsessään, vaikka helpompihan se on kai osoitella toisia sormella. En tiedä kun olen itse tottunut aina ensin katsomaan peiliin ennen kuin alan etsiä vikoja toisista. Tietysti on ollut niitäkin tilanteita kun en ole ymmärtänyt toisen käyttäytymistä tai olen tehnyt hätäisiä johtopäätöksiä. Ensivaikutelma voi usein pettää.

        En koe olevani arvoton, vaikka sitä tunnetta kovasti on yritetty projisoida minuun. Helpottaa kuitenkin kun ymmärtää toisen vaikuttimet siihen projisointiin.

        Hyvä ihmissuhde tai ystävyyssyhde on vain pelkkää bonusta, mutta ilmankin pärjää.

      • 18+12=30
        hihhei.. kirjoitti:

        En minä tarvitse toisia ihmisiä mihinkään kuin korkeintaan johonkin konkreettiseen palvelukseen, esim. bussikuskia bussin ajamiseen että pääsen matkustamaan paikasta a paikkaan b.

        Suurin osa ihmisistä on pipipäitä ellei jopa kaikki, sinäkin. Se pitää vaan hyväksyä itsessään, vaikka helpompihan se on kai osoitella toisia sormella. En tiedä kun olen itse tottunut aina ensin katsomaan peiliin ennen kuin alan etsiä vikoja toisista. Tietysti on ollut niitäkin tilanteita kun en ole ymmärtänyt toisen käyttäytymistä tai olen tehnyt hätäisiä johtopäätöksiä. Ensivaikutelma voi usein pettää.

        En koe olevani arvoton, vaikka sitä tunnetta kovasti on yritetty projisoida minuun. Helpottaa kuitenkin kun ymmärtää toisen vaikuttimet siihen projisointiin.

        Hyvä ihmissuhde tai ystävyyssyhde on vain pelkkää bonusta, mutta ilmankin pärjää.

        naurattaa...joo ihan tunnustaudun pipipääksi...

        mutta pikkusen ny on epäloogisuutta tuossa sinun vastineessasi...kun itse alunperin lanseerasit tuon termin pipipää tähän keskusteluun..."Sitten jaksan taas katsella vähän aikaa pipipäitä :) "

        "vaikka helpompihan se on kai osoitella toisia sormella. En tiedä kun olen itse tottunut aina ensin katsomaan peiliin ennen kuin alan etsiä vikoja toisista."

        Että jonkinlaista toisten vikojen osoittelua ja omaa paremmuuttasi kuitenkin yrität tuoda esille...tuossa sinä vs. pipipäät...

        Niin kerrot katsovasi peiliin...mihin peiliin, kuka sieltä kertoo millainen olet....sinä itsekö...

        Hyvin usein pelkästään omaan itsearvioon perustuva kuva saattaa olla vääränlainen....oma peili helposti vääristää...

        toki sen oman peilin saa näyttämään itsestään juuri sellaisen kuvan kuin itse haluaa...tyyliin kerro kerro kuvastin, ken on maassa kaunehin...Kuin myös se oman peilin kuva voi olla liian negatiivinenkin...jos ei arvosta itseään...

      • hihhei..
        18+12=30 kirjoitti:

        naurattaa...joo ihan tunnustaudun pipipääksi...

        mutta pikkusen ny on epäloogisuutta tuossa sinun vastineessasi...kun itse alunperin lanseerasit tuon termin pipipää tähän keskusteluun..."Sitten jaksan taas katsella vähän aikaa pipipäitä :) "

        "vaikka helpompihan se on kai osoitella toisia sormella. En tiedä kun olen itse tottunut aina ensin katsomaan peiliin ennen kuin alan etsiä vikoja toisista."

        Että jonkinlaista toisten vikojen osoittelua ja omaa paremmuuttasi kuitenkin yrität tuoda esille...tuossa sinä vs. pipipäät...

        Niin kerrot katsovasi peiliin...mihin peiliin, kuka sieltä kertoo millainen olet....sinä itsekö...

        Hyvin usein pelkästään omaan itsearvioon perustuva kuva saattaa olla vääränlainen....oma peili helposti vääristää...

        toki sen oman peilin saa näyttämään itsestään juuri sellaisen kuvan kuin itse haluaa...tyyliin kerro kerro kuvastin, ken on maassa kaunehin...Kuin myös se oman peilin kuva voi olla liian negatiivinenkin...jos ei arvosta itseään...

        Arvasinkin että mennään tähän :)

        En siis ole kieltänyt olevani pipipää, kummallista miten tässä kohtaa usein se kalikka kalahtaa.. Usein juuri sellaiset pipipäät ruotivat toisten pipipäisyyttä jotka eivät ole sitä itsessään tunnistaneet ja hyväksyneet. Eihän siinä mitään väärää sinänsä ole, elämään se vaan kuuluu ja oppimiseen.

        Saa mulle kertoa ihan vapaasti mitä näkee, en mä siitä rikki mene. Yleensä otan sen ihan vakavissani käsittelyyn ja mietin voisiko olla jotain perää. Joskus tosin ohitan sellaiset jutut jotka olen jo itse käsitellyt tai ainakin noteerannut olemassaoleviksi. Joten se on ihan turhaa ajan- ja vaivanhukkaa jankuttaa jostain mistä olen jo itse tietoinen. Sellainen menee vaan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta ei saa minusta mitään tarttumapintaa.

        Hedelmällisempää olisikin miettiä miksi jokin asia toisessa pistää erityisesti silmään, yleensä se vastaus löytyy sieltä omien korvien välistä.

      • 2+5=7
        hihhei.. kirjoitti:

        Arvasinkin että mennään tähän :)

        En siis ole kieltänyt olevani pipipää, kummallista miten tässä kohtaa usein se kalikka kalahtaa.. Usein juuri sellaiset pipipäät ruotivat toisten pipipäisyyttä jotka eivät ole sitä itsessään tunnistaneet ja hyväksyneet. Eihän siinä mitään väärää sinänsä ole, elämään se vaan kuuluu ja oppimiseen.

        Saa mulle kertoa ihan vapaasti mitä näkee, en mä siitä rikki mene. Yleensä otan sen ihan vakavissani käsittelyyn ja mietin voisiko olla jotain perää. Joskus tosin ohitan sellaiset jutut jotka olen jo itse käsitellyt tai ainakin noteerannut olemassaoleviksi. Joten se on ihan turhaa ajan- ja vaivanhukkaa jankuttaa jostain mistä olen jo itse tietoinen. Sellainen menee vaan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta ei saa minusta mitään tarttumapintaa.

        Hedelmällisempää olisikin miettiä miksi jokin asia toisessa pistää erityisesti silmään, yleensä se vastaus löytyy sieltä omien korvien välistä.

        "Usein juuri sellaiset pipipäät ruotivat toisten pipipäisyyttä jotka eivät ole sitä itsessään tunnistaneet ja hyväksyneet"

        niin edelleen tuo koko pipipäisyys tuli keskusteluun sinun aloitteestasi...

        "Sitten jaksan taas katsella vähän aikaa pipipäitä :)"

        että ketä sinä jaksat taas katsella...itseäsikö vaiko toisia ihmisiä...keitä ne sitten pipipäät sinun ympärilläsi ovat joita sinun pitää jaksaa katsella...samanlaisia ihmisiä kuin sinäkin...mitäs jaksamista siinä on...

        Mutta joo... tämäkin ny vaan tämmöstä kisailua, yhteen sanaan tarttumista...vähän niinku tyhjän jankuttamista , ilman sen syvällisempää tarkoitusta...ihan aina ei jaksa olla niin fiksu...

        mutta pysyypähän hyvä ja asiaakin sisältävä ketju nosteessa...

      • hihhei..
        2+5=7 kirjoitti:

        "Usein juuri sellaiset pipipäät ruotivat toisten pipipäisyyttä jotka eivät ole sitä itsessään tunnistaneet ja hyväksyneet"

        niin edelleen tuo koko pipipäisyys tuli keskusteluun sinun aloitteestasi...

        "Sitten jaksan taas katsella vähän aikaa pipipäitä :)"

        että ketä sinä jaksat taas katsella...itseäsikö vaiko toisia ihmisiä...keitä ne sitten pipipäät sinun ympärilläsi ovat joita sinun pitää jaksaa katsella...samanlaisia ihmisiä kuin sinäkin...mitäs jaksamista siinä on...

        Mutta joo... tämäkin ny vaan tämmöstä kisailua, yhteen sanaan tarttumista...vähän niinku tyhjän jankuttamista , ilman sen syvällisempää tarkoitusta...ihan aina ei jaksa olla niin fiksu...

        mutta pysyypähän hyvä ja asiaakin sisältävä ketju nosteessa...

        Ei mulla itseni kanssa ongelmia ole, viihdyn itseni seurassa koska olen ainoa ihminen kenen kanssa minun on pakko olla. Muiden pipipäiden katseleminen on enemmän tai vähemmän vapaaehtoista, joskus riittää ihan minimimäärä.

        Ei tässä jankuttamisessa munkaan mielestä ole mitään järkeä, piti nyt kuitenkin taas kuitata luetuksi tuokin viesti.

      • 10+15=25
        hihhei.. kirjoitti:

        Ei mulla itseni kanssa ongelmia ole, viihdyn itseni seurassa koska olen ainoa ihminen kenen kanssa minun on pakko olla. Muiden pipipäiden katseleminen on enemmän tai vähemmän vapaaehtoista, joskus riittää ihan minimimäärä.

        Ei tässä jankuttamisessa munkaan mielestä ole mitään järkeä, piti nyt kuitenkin taas kuitata luetuksi tuokin viesti.

        "Ei tässä jankuttamisessa munkaan mielestä ole mitään järkeä, piti nyt kuitenkin taas kuitata luetuksi tuokin viesti"

        Niin kuten sanoin tyhjänpäiväsilläkin kommenteilla väliin saa hyvää asiaakin sisältävän viestiketjun nostettua ylemmäs...

      • hihhei..
        10+15=25 kirjoitti:

        "Ei tässä jankuttamisessa munkaan mielestä ole mitään järkeä, piti nyt kuitenkin taas kuitata luetuksi tuokin viesti"

        Niin kuten sanoin tyhjänpäiväsilläkin kommenteilla väliin saa hyvää asiaakin sisältävän viestiketjun nostettua ylemmäs...

        Kyllä sen saa helpommallakin nostettua.

        *jankuti*

      • 6+9=15
        hihhei.. kirjoitti:

        Kyllä sen saa helpommallakin nostettua.

        *jankuti*

        "Kyllä sen saa helpommallakin nostettua."

        jaa miten, käsittääkseni viesti nousee ylös kun joku kommentoi jotain...
        mutta tosiaan harva "uudempi" kommentoi aihetta...vaikka tuolla EK:lla oli tosi hyvää mietintää tästä aiheesta...

        Että jos vielä hetken jatkais tällä linjalla...ennenkuin tämäkin painuu unholaan...

      • hihhei
        6+9=15 kirjoitti:

        "Kyllä sen saa helpommallakin nostettua."

        jaa miten, käsittääkseni viesti nousee ylös kun joku kommentoi jotain...
        mutta tosiaan harva "uudempi" kommentoi aihetta...vaikka tuolla EK:lla oli tosi hyvää mietintää tästä aiheesta...

        Että jos vielä hetken jatkais tällä linjalla...ennenkuin tämäkin painuu unholaan...

        esmes näin..

      • korsi.
        19+9=28 kirjoitti:

        "Rakkauden vastakohta ei ole viha vaan välinpitämättömyys. Tuota välinpitämättömyyttä olen onnistunut saavuttamaan. "

        Vieläkin tekee mieli palata tähän kohtaan...joka kuullostaa niin kolkolta....ei ihme jos ihminen tuntee itsensä yksinäiseksi kaiken yltäkylläisyydenkin keskellä...

        pakko siteerata myös Isoa kirjaa...jossa tätäkin aihetta käsitellään...ihminen ei ole "mitään" jos jotain oleellista puuttuu... lainaus on Paavalin ensimmäisestä kirjeestä korinttolaisille...

        Tässä ketjussa tuokin asia tuli ikäänkuin konkreettisesti todistetuksi...

        1. Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta
        minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai
        kilisevä kulkunen.
        2. Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin
        kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi
        kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei
        olisi rakkautta, en minä mitään olisi.
        3. Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi,
        ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei
        olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi.
        4. Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi,
        ei kerskaa, ei pöyhkeile,
        5. ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei
        muistele kärsimäänsä pahaa,

        Niin mitä se hyödyttää kaikki mainen kunnia ja maine, eteneminen elämässä/ammatissa, omaisuus, ns. hyvät teot...jos niistä ei osaa tuntea iloa...

        Matematiikkanero se osaa lyödä lyötyä. Nautitko?

        Koirankasvatuksessa on vaihe, jossa koiralta viedään luonne. Se on se kohta, jossa alistunutta koiraa alistetaan lisää. Oletko kasvattanut koiraa jossain vaiheessa? Millaisen sätkyeläimen sait aikaan?

      • ..
        korsi. kirjoitti:

        Matematiikkanero se osaa lyödä lyötyä. Nautitko?

        Koirankasvatuksessa on vaihe, jossa koiralta viedään luonne. Se on se kohta, jossa alistunutta koiraa alistetaan lisää. Oletko kasvattanut koiraa jossain vaiheessa? Millaisen sätkyeläimen sait aikaan?

        jos oot ihan tosissasi näissä kirjoituksissasi, niin oikeasti olet terapian tarpeessa.

      • korsi.
        .. kirjoitti:

        jos oot ihan tosissasi näissä kirjoituksissasi, niin oikeasti olet terapian tarpeessa.

        Myönnetään että olen heikko ja hauras kuoren alla. Pitäisi löytää terapeutti joka osaisi todeta jotta heikko ja hauras se siinä. Mutta mitä sitten? Pitäisikö purkaa suojamuurit? Enpä taida. Varustelu on nyt riittävä. Työkaluja on vaikka minkälaiseen tarpeeseen vaikka väsynyt olenkin.

        Kiinnostaa edelleen miten muut mitätöidyt ovat asioita ratkaisseet. Vähemmän kiinnostaa mitättömien narsistien omahyväiset metaviestitykset.

      • ..
        korsi. kirjoitti:

        Myönnetään että olen heikko ja hauras kuoren alla. Pitäisi löytää terapeutti joka osaisi todeta jotta heikko ja hauras se siinä. Mutta mitä sitten? Pitäisikö purkaa suojamuurit? Enpä taida. Varustelu on nyt riittävä. Työkaluja on vaikka minkälaiseen tarpeeseen vaikka väsynyt olenkin.

        Kiinnostaa edelleen miten muut mitätöidyt ovat asioita ratkaisseet. Vähemmän kiinnostaa mitättömien narsistien omahyväiset metaviestitykset.

        TE-RA-PI-AL-LA!

      • huomaatko ollenkaan,
        korsi. kirjoitti:

        Myönnetään että olen heikko ja hauras kuoren alla. Pitäisi löytää terapeutti joka osaisi todeta jotta heikko ja hauras se siinä. Mutta mitä sitten? Pitäisikö purkaa suojamuurit? Enpä taida. Varustelu on nyt riittävä. Työkaluja on vaikka minkälaiseen tarpeeseen vaikka väsynyt olenkin.

        Kiinnostaa edelleen miten muut mitätöidyt ovat asioita ratkaisseet. Vähemmän kiinnostaa mitättömien narsistien omahyväiset metaviestitykset.

        täällä kirjoitellessasi se olet juuri sinä, joka mitätöi toisten mielipiteitä ja ajatuksia? Sinulle kerrotaan, mitä on tunnettu, mitä tehty, ja sinä vastaat nimittelemällä narsistiksi tai muuten syyttelemällä vastaajia. Jos et ole trollaamassa, niin uskon, että sinä todellakin uskot oman näkemyksesi ja tekojesi oikeutuksen, mutta todellisuudessa sun käsityksesi ovat vääristyneitä. Juuri tähän kohtaan terapia auttaa. Siellä voisit parantaa mielesi vammoja, jotka selvästi vaikuttavat sinuun vieläkin ja saisit terveen itsetunnon itsellesi.

      • korsi.
        huomaatko ollenkaan, kirjoitti:

        täällä kirjoitellessasi se olet juuri sinä, joka mitätöi toisten mielipiteitä ja ajatuksia? Sinulle kerrotaan, mitä on tunnettu, mitä tehty, ja sinä vastaat nimittelemällä narsistiksi tai muuten syyttelemällä vastaajia. Jos et ole trollaamassa, niin uskon, että sinä todellakin uskot oman näkemyksesi ja tekojesi oikeutuksen, mutta todellisuudessa sun käsityksesi ovat vääristyneitä. Juuri tähän kohtaan terapia auttaa. Siellä voisit parantaa mielesi vammoja, jotka selvästi vaikuttavat sinuun vieläkin ja saisit terveen itsetunnon itsellesi.

        Kiitos!

      • 14+7=21
        korsi. kirjoitti:

        Matematiikkanero se osaa lyödä lyötyä. Nautitko?

        Koirankasvatuksessa on vaihe, jossa koiralta viedään luonne. Se on se kohta, jossa alistunutta koiraa alistetaan lisää. Oletko kasvattanut koiraa jossain vaiheessa? Millaisen sätkyeläimen sait aikaan?

        "Matematiikkanero se osaa lyödä lyötyä. Nautitko?"

        Noh, mulla on keskikoulun päättätodistuksessa vitosen matikka, että se siitä neroudesta, enkä koiraakaan ole siten kasvattanut.

        Meillä on kyllä ollut koira, sekarotuinen talonvahti, joka osaa antaa tassua yms. ja halutessaan totteleekin ellei "maailman" hajut kiinnosta enemmän...

        Mutta joo...en voi sille mitään, että kirjoituksissasi paistaa taustalla tietynlainen omahyväisyys...olen suorittanut/saavuttanut sitä ja tätä...mutta et kuitenkaan ilmeisesti osaa iloita saavutuksistasi...

        Mitä ongelmaasi tulee...niin pidät kokemaasi mitätöintiä niin erityisenä ettei kukaan muu maailmassa ole kokenut mitään vastaavaa...saati voisi auttaa/ymmärtää sinua...

        Vaikka periaatteessa hyvin moni näyttää kirjoituksissaan ymmärtävän mistä kenkäsi puristaa...haluat lillua lopun elämääsi vihassa/ katkeruudessa ja itsesäälissä...

        Menneisyyttä ei voi muuttaa...sen kanssa täytyy vaan oppia elämään...kuten joku jo sanoikin. vanhempasi/isäsi...on sellainen kuin on...hänkään ei voi itselleen mitään...

        "Vanhempasi olivat vaillinaisia ja epätäydellisiä ihmisiä, joitka syystä tai toisesta toimivat kuten toimivat. He ovat osa sukupolvien ketjua, kuten sinäkin"

        Anna heille anteeksi hyväksymällä heidän epätäydellisyytensa ja vajavaisuutensa...he elävät/toimivat niillä resurseilla joita heillä oli...he eivät kykene enempään...vaikka miten olisit toivonut/halunnut...on asia joka ei muuksi muutu...

        Tuolla hyväksynällä pääsisit jo piirun verran eteenpäin...mutta joo...jotain sinun täytyisi tehdä itsellesikin...että oppisit itse iloitsemaan/arvostamaan sitä kaikkea hyvää mitä itselläsi/elämäsässi on...ja sitä myötä hivenen kiitollisuutta...elämää kohtaan...

        Meillä tytöillä/minulla ainakin oli teini iässä tapana keräillä ns. elämän ohjeita, jotka antoivat ajattelemisen aihetta...ja ovat kantaneet läpi elämän omalta osaltaan...

        minun tärkein lauseeni oli ja on vieläkin..."itkin, koska minulla ei ollut kenkiä, kunnes näin hänet, jolla ei ollut jalkoja"...

        Tuotakaan ei pidä ottaa kirjaimellisesti...kunhan ymmärtää, että maailmassa ja ihan lähipiirissäkin on varmasti ihmisiä joiden asiat on paljon huonommin kuin minulla...

        Se auttaa suhteuttamaan omaa elämää ja tilannetta...olemaan kiitollinen siitä kaikesta hyvästä mitä kuitenkin omassa elämässä on...menneisyyden kipeistä kokemuksista huolimatta...

    • Ville 66v

      Kuule, ET SAA MITÄÄN MISTÄÄN, ellet halua saada. Olet niin rakastunut omaan itsesääliisi että hengität myrkkyhuuruja sisääsi joka helkutin hetki. Etkä sinä opi tästäkään yhtään mitään, ELLET HALUA OPPIA. Niin kauan kuin haluat vain diivailla kurjuudellasi, se taatusti jatkuu.

      Minulla on vahvasti maanis-depressiivinen kaveri, johon pidän yhteyttä väliin tekstiviesteillä, väliin tapaamalla. Kun se kurjuuden kuilussa hokee, että kuolema tulee tänään tai huomenna, ja selittää mitä kaikkea se juuri nytkin tekee edistääkseen omaa loppuaan, olen lopulta alkanut kysyä tiukasti, etkö mitään helpompaa ja varmempaa tapaa keksi. Että etkö muka, fiksu mies, tajua että et nyt suinkaan oikeasti halua itseäsi lopettaa, vaan et myöskään nousta sieltä kaivosta – vielä. Nyt haluat vain panna PAHAN OLOSI NÄYTTEILLE niin että kaikki sen näkevät – ja joko säälivät tai suuttuvat, ja kaikki pahenee ja kaikki kärsivät. Ja hitto vie, tuo kaveri arvostaa suoria sanojani, näemmä, ja on taas tällä hetkellä tasaisella pinnalla. Toivottavasti pysyy.

      Ei sinuakaan, Korsi, kukaan pysty auttamaan pelkästään paijaamalla. Jos et usko, sinun on käytävä vielä syvemmällä jotta – parhaassa tapauksessa – nöyrtyisit kuuntelemaan etkä vain vaatimaan myötäkarvarapsutusta.

      Itse olen ollut 25 vuotta työkyvyttömyyseläkkeellä ja masennuspotilas. Koetan siti tehdä jotain hyödyllistä – sekä itseni että muiden vuoksi. Äsken olen aloittanut traumaterapian (vanhan ja viisaan vakipsykiatrini neuvosta).

      Olen monella tavalla onnen myyrä. Tiesin ja tunsin pienenä, että minusta välitetään. Varsinkin isäni oli lämmin ja ihana ihminen. Se vain hyppäsi parvekkeelta kun olin 13. Syvää masennusta oli kestänyt melkein vuoden, ja puoli vuotta oltiin koko perhe peloissamme, piiloteltiin lääkepurkkeja ja teräaseita, ja sitten valppaus kerran petti. Viime aikoina olen yhä enemmän vapissut, itkenyt ja halunnut huutaa, HUUTAA, tuskaani, omaani ja maailman. Kerrostalossa se on vaikeaa. Mökissä joskus voi.

      Silti olen onnen myyrä. Minulla on neljä kolmekymppistä poikaa. En ole ikinä yrittänyt työntää heitä mihinkään muottiin, niin kuin ei minuakaan työnnetty. En edes piittaa siitä, ”menestyvätkö” he paremmin vai huonommin kuin joku toinen – kunhan ovat onnellisia ja reiluja ihmisiä. Ja juuri sellaisia heistä on ihan itsestään tullut. Rakastan kakrujani ja he minua, tiedän ja tunnen sen. Se suorastaan sattuu -- se on ihanaa kipua, elämää. Sama koskee näiden poikieni äitejä ja hillitöntä laumaa hyviä läheisiä ystäviä.

      Minulla ei olisi pienintäkään järkevää syytä masentua, mutta masennun silti usein. Pari vuotta meni melkein pelkästään kattoon tuijottaessa – siitä on nyt kolme vuotta.

      Tai... ei se ihan totta ole: on kyllä syitä, hirveän kipeitäkin. Ne liittyvät siihen että yritän välillä mahdottomia. Tajuan, että ne syyt ovat seurausta jostakin. Olen vannonut itselleni, että yritän kestää siinä, missä isäni ei kestänyt. (Itken muuten juuri nyt.) Vuoristorataa mennään. Onneksi en häpeä pyytää apua.

      Mitä vielä: on koirakin ollut, skotlanninterrieri. Ei sitä kasvatettu, se oli valmiiksi oma itsensä, Arvokkaasti höperö ja kiltein eliö maailmankaikkeudessa. Otin sen mukaani ihan minne tahansa, niin kuin myös poikani – yhden tai useamman – niin kauan kuin he olivat siinä iässä ettei ollut liikaa omia menoja. Niin kuin isäni oli monesti ottanut minut.

      Koirasta melkein tapeltiin, kuka sitä kulloinkin sai pitää ja hoitaa, ja se sopeutui minne tahansa. Osasi käyttäytyä isoissa kokouksissa. Kadulla joka toinen vastaantulija hymyili ja joka toinen nauroi. On hirveän ikävä sitä. Koko perhe itkettiin tuntikausia, kun se täytyi lopettaa.

      Olenko mä nyt sitten onnellinen vai onneton? Kumpaa enemmän? En tiedä. Sen vain tiedän, että johonkin käsittämättömän kipeään on elokuusta eteenpäin sukellettava ja ettei kukaan pelkällä paapomisella voi mua auttaa.

      Ja kuule Korsi, minä en voi sinun lapsuuttasi muuttaa, en edes sen kaverini, josta kerroin. Omaani yritän. Yritän oppia kestämään sellaisia puoliksi unohdettuja muistoja, joita on vaikeata ulvomatta ajatella. Mitään sellaista, mistä voisin ketään syyttää, en nyt muista, mutta jotain on yritettävä hakea näkyviin ja katsottava sitä silmiin. Jos psykiatristani tuntuu siltä ja jos minusta itsestäni tuntuu siltä, kai se niin on. Ottaisit sinäkin vaarin siitä, mitä sinulle monet ovat tässä yrittäneet sanoa.

      • 16+10=26

        "Kuule, ET SAA MITÄÄN MISTÄÄN, ellet halua saada. Olet niin rakastunut omaan itsesääliisi että hengität myrkkyhuuruja sisääsi joka helkutin hetki. Etkä sinä opi tästäkään yhtään mitään, ELLET HALUA OPPIA. Niin kauan kuin haluat vain diivailla kurjuudellasi, se taatusti jatkuu."

        Kommentoin myös sinun mielipidettäsi tässä siltä osin, että jotain samaa hain tuolla "ontuvan Eriksonin" tarinalla...johon aloittaja mieluusti samaistuu...

        Toivon mukaan hän ymmärtää myös säkeistöissä olevat kysymykset...ja kysyy itseltään...haluaako/toivooko hän "porttien"sisäpuolelle...tässä tapauksessa kokea iloa, elämän halua, merkitystä elämälleen...

        Erikson jäi portin ulkopuolelle...omasta halustaan...pukeutui ikäänkuin marttyyrin viittaan...onneksi ei sada ainakaan...koska ei katsonut ansainneessa ns. parempaa...vaan katsoi hänkin olevansa niin erityislaatuinen, ettei taivaspaikka ollut häntä varten...

        Kun taas aikoinaan ristin ryöväri...toivoi tulevansa armahdetuksi, vioistaan huolimatta...ja hän meni tuon tarinan mukaan paratiisiin ...siinä kun toinen uhitteli loppuun asti...koska ei sinne halunnutkaan...ei uskonut, että armo kuuluu kaikille...

        Niin meille mitätöidyille, kuin heille, jotka meitä ovat mitätöineet...
        kukaan meistä ei ole täydellinen ..ollaan vain ihmisiä...inhimillisine heikkouksinemme...joista toiset näkyvät ulospäin, toisista kärsitään salassa...ja joskus niitä ei rohkene edes itselleen tunnustaa...

      • elisakettu

        Ville, kiitos avoimesta kirjoituksestasi. Lähinnä mietin tuota elämänkokemustasi ja -näkemystäsi sekä tavastasi käsitellä asioita itsenään.

        En tiedä oletko satunnainen kävijä vai juuri ilmestynyt, en ainakaan "tunnistanut" sinua. Mutta rehellinen ja suora tapasi käsitellä asioita ovat juuri niitä kaivattuja puheenvuoroja joita tällä ihmisen käyttäytymistä käsittelevällä palstalla kaivataan.

        Puhuit kivusta. Mielestäni kivusta oppii parhaiten kohtaamalla se mitä se todellisuudessa pitää sisällään (tunteita, muistoja, itsensä kohtaaminen jne). Sekä kivun kohdattuaan suremalla ja itkemällä. Joskus etsintätyö tuottaa vaikeuksia. Kirjoittaminen on eräs oivalluttava keino löytää itseensä kätkettyjä totuuksia. Olisin iloinen, jos näkisin sinut palstalla tulevaisuudessakin.

      • 3+7=10
        elisakettu kirjoitti:

        Ville, kiitos avoimesta kirjoituksestasi. Lähinnä mietin tuota elämänkokemustasi ja -näkemystäsi sekä tavastasi käsitellä asioita itsenään.

        En tiedä oletko satunnainen kävijä vai juuri ilmestynyt, en ainakaan "tunnistanut" sinua. Mutta rehellinen ja suora tapasi käsitellä asioita ovat juuri niitä kaivattuja puheenvuoroja joita tällä ihmisen käyttäytymistä käsittelevällä palstalla kaivataan.

        Puhuit kivusta. Mielestäni kivusta oppii parhaiten kohtaamalla se mitä se todellisuudessa pitää sisällään (tunteita, muistoja, itsensä kohtaaminen jne). Sekä kivun kohdattuaan suremalla ja itkemällä. Joskus etsintätyö tuottaa vaikeuksia. Kirjoittaminen on eräs oivalluttava keino löytää itseensä kätkettyjä totuuksia. Olisin iloinen, jos näkisin sinut palstalla tulevaisuudessakin.

        Niin tässä kohtaa meillä kaikilla on Villeltä opittavaa...

        "Silti olen onnen myyrä. Minulla on neljä kolmekymppistä poikaa. En ole ikinä yrittänyt työntää heitä mihinkään muottiin, niin kuin ei minuakaan työnnetty. En edes piittaa siitä, ”menestyvätkö” he paremmin vai huonommin kuin joku toinen – kunhan ovat onnellisia ja reiluja ihmisiä. Ja juuri sellaisia heistä on ihan itsestään tullut. Rakastan kakrujani ja he minua, tiedän ja tunnen sen. Se suorastaan sattuu -- se on ihanaa kipua, elämää. Sama koskee näiden poikieni äitejä ja hillitöntä laumaa hyviä läheisiä ystäviä."

        Varsinkin tuo rakastan...se suorastaan sattuu-se on ihanaa kipua, elämää...

        Voisiko tuotakaan asiaa paremmin sanoa...mitä rakastaminen on...

    • korsi.

      Et sitten huomannut, että minua kiinnostaa miten muut ovat päässeet mitätöinnin yli. Eikö saa kysyä? Viinaa? Lääkkeitä? huumeita? Terapiaa? Extrem-puuhastelua?

      Nyt vaikuttaa siltä että täällä ei ole narsistin mitätöimiä tapauksia vaan jotain aivan muuta.

      • Ville 66v

        Edellinen viestisi oli ilmestynyt ketjuun sillä aikaa kun kirjoitin omaani. Uskotaan, että olet erikoistapaus ja että me kukaan emme sitten millään pysty samastumaan sinun kipuihisi.

        Kaikki kuitenkin ovat yrittäneet kertoa sinulle, että samantapaisiin asioihin ovat jonkinlaiset terapiat ainakin joskus auttaneet. Eivät aina eivätkä välttämättä. Kandee silti kokeilla, jos et mitään parempaa mistään kuule etkä löydä.

        Hyvää tarkoittaviin neuvoihin suhtauduit niin vihamielisesti, että väkisinkin tuli mieleen, ettet oikeasti mitään apua halua.

        Mutta hyvä jos haluat. Hyvää matkaa, minne sitten menetkin.

        En suosittele että jäisit juuri siihen missä olet.

      • itsetuntemus

        Tutustumalla itseensä, siihen kuka minä olen. Siihen kai terapiallakin yleensä pyritään, mutta kyllä se ihan yksinkin onnistuu. Hyvä terapeutti voi ohjailla oikeaan suuntaan, mutta itse se työ on tehtävä. Kaikki on kuitenkin vain kotiin päin, sillä itsemme kanssa meidän on kuitenkin elättävä maailman tappiin asti ja karkuun ei päästä, vaan ennemmin tai myöhemmin on kohdattava itsemme.

        Kun tiedän kuka olen ja mitä osaan, ei ulkoisilla asioilla ja ihmisten sanoilla tai asenteilla ole paljoakaan enää merkitystä. Kun sen työn tekee alusta loppuun saakka yksin, ainakin tietää että on saavuttanut jotain ihan itse riippumatta kenestäkään muusta. Saa sitä apua silti ottaa vastaan jos sitä on tarjolla.

      • 15+8=23

        "Et sitten huomannut, että minua kiinnostaa miten muut ovat päässeet mitätöinnin yli."

        Niin hyviä vastauksia ole paljon saanutkin, mutta et halua kuulla niitä...koska katsot että apu pitäisi tulla itsesi ulkopuolelta...tai mahdollisimman helpolla...tyyliin nappi suuhun...

        Toki myös mainitsit noissa vaihtoehdoissa terapiankin...mutta sekin vaatii kosolti sitä omaa työtä...ja siitäkään ehkei ole apua jos et opi hyväksymään menneisyyttä osaksi mennyttä elämääsi ja antamaan anteeksi jos ei vanhemillesi niin ainakin elämälle...

        Ehkä kuitenkin jonkin sortin masennuslääkkeistäkin saattaisi olla apua...terapian lisänä...myös lukemalla tietyn tyyppisiä kirjoja voisit laajentaa maailman kuvaasi...auttaisi suhteuttamaan omia ongelmiasi...ja löytämään niihin ratkaisukeinoja...

        Joten tässä yksi kirjavinkki liittyen sinun ongelmaasi...
        http://www.netn.fi/498/netn_498_kirja4.html

        Myös Viktor franklinin kirjoista vois olla sinulle apua...niiden taustalla on ajatus siitä, että ihmisellä on aina kuitenkin kaikissa tilanteissa jonkinlainen valinnan vapaus...valita OMA asenteensa...

        "Kirja on jaettu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa Frankl kertoo kokemuksiaan keskitysleiristä – leirille kuljetuksesta aina vapautumisen jälkeiseen aikaan – ja psykologisia havaintoja vangeista ja vartijoista. Frankl pohtii kirjassaan mikä sai jotkut ihmisen selviytymään keskitysleirin oloissa paremmin kuin toiset.

        Hän päätyi tulokseen, että ratkaisevaa oli pystyikö ihminen löytämään tarkoituksen elämälleen. Näiden kokemusten pohjalta Frankl kehitti uuden psykologisen ja psykiatrisen ajattelun teorian: logoterapian.

        Sen keskeisiä ajatuksia ovat elämälle motivaation löytämisen tärkeys, sekä ihmisen luovuttamaton, perimmäinen valinnanvapaus kaikissa olosuhteissa: vapaus valita oma suhteutumisensa olosuhteisiin"

        http://fi.wikipedia.org/wiki/Ihmisyyden_rajalla

      • 18+19=37

        "Extrem-puuhastelua?"

        Niin lisään vielä tähän kohtaan tämänkin...kun muistaakseni joku jo mainisikin aiemmin yhdeksi vaihtoehdoksi vapaaehtoistyön...ja kun ymmärtääkseni olet sellaisessa asemassa, että jonkin sortin vuorotteluvapaa, sapattivuosikin voisi olla mahdollinen...

        http://www.kepa.fi/uutiset/3440
        http://www.etvo.fi/

        saisit lisää perspektiiviä itseesi ja omaan elämääsi, siltä osin, että ehkä kuitenkin moni asia elämässäsi kuitenkin on todella hyvin...

        Toki täällä kotimaassakin riittää kohteita, joihin voi osallistua...

    • kiinnostavaketju

      Kuinka monella on vanhemmastaan tuollainen ap.kirjoittajan kokemus? Ei sinusta mitään tule - edes ojankaivajaa. Voihan tuo vastaava kokemus tulla tietysti joltakin muulta kuin vanhemmaltakin. Tuollaisesta siemenestäkö se tietynlainen ihminen itää ja ikävimmässä tapauksessa panee vanhingon ns. kiertämään? Onko mahdollista, että omia lapsia kohtelee siten kuin itseä on kohdeltu?

      • yhteenlaskutoimitus

        Niin edelleen kovin surulliselta kuullostaa tämä tarina ja varmasti tuolla kaikella on vaikutuksensa myös seuraaviin sukupolviin...

        Jokainen "tapaus" sitten lienee yksilökohtainen, joistakin tulee tuon Korren tapaan suorittajia jotka yrittävät ulkoisella menestyksellä ja suorittamisella hakea hyväksyntää ja omanarvontuntoa, ikäänkuin näyttääkseen vanhemmalleen, että hän oli väärässä, mutta mitkään ansiot eivät riitä poistamaan sitä vaille jäämisen/yksinäisyyden tunnetta

        En tiedä tosiaan noita "ratkaisumalleja" on useita, miten sitten aikuisena kompensoi tuota vaille jäämistään, uskoisin että monetkin yrittävät olla "parempia" vanhempia kuin omansa, miten siinä sitten onnistutaan on taas toinen juttu...

        Monessakin perheessä saattavat asiat näennäisesti olla hyvin, lapset hoidetaan, on paljon harrastuksia, käydään töissä, ruokaa riittää, ei ole alkoholismia, riitaa, väkivaltaa yms. mutta siltikin sieltä saattaa puuttua jotain oleellista ja tärkeää minkä lapsetkin vaistoavat...

      • jkldfjgös
        yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

        Niin edelleen kovin surulliselta kuullostaa tämä tarina ja varmasti tuolla kaikella on vaikutuksensa myös seuraaviin sukupolviin...

        Jokainen "tapaus" sitten lienee yksilökohtainen, joistakin tulee tuon Korren tapaan suorittajia jotka yrittävät ulkoisella menestyksellä ja suorittamisella hakea hyväksyntää ja omanarvontuntoa, ikäänkuin näyttääkseen vanhemmalleen, että hän oli väärässä, mutta mitkään ansiot eivät riitä poistamaan sitä vaille jäämisen/yksinäisyyden tunnetta

        En tiedä tosiaan noita "ratkaisumalleja" on useita, miten sitten aikuisena kompensoi tuota vaille jäämistään, uskoisin että monetkin yrittävät olla "parempia" vanhempia kuin omansa, miten siinä sitten onnistutaan on taas toinen juttu...

        Monessakin perheessä saattavat asiat näennäisesti olla hyvin, lapset hoidetaan, on paljon harrastuksia, käydään töissä, ruokaa riittää, ei ole alkoholismia, riitaa, väkivaltaa yms. mutta siltikin sieltä saattaa puuttua jotain oleellista ja tärkeää minkä lapsetkin vaistoavat...

        Se onkin ihmeellistä, miten ihmiset itse menevät pilaamaan oman näennäisesti hyvän perheen. Ei haluan kirjoittaa, että ihmiset pilaavat hyvän perheen, koska oma perhe oli hyvä, ainoastaan näennäisesti hyvä se oli sellaisen mielestä, joka kuunteli liikaa yksipuolista vuodatusta harharetkille lähteneeltä. Mikä puuttui? Puuttui kyky puhua omista päänsisäisistä ongelmistaan sellaiselle ihmiselle, joka olisi kyennyt auttamaan ja korjaamaan yhdessä tilanteen. Mikä em. aiheutti? Sen aiheutti lapsuuden kodista opittu vanhempien välinen kylmyys ja opittu ovien paiskonta ongelmia kohdatessa. Mä lähden, pärjätkää loppuelämä ominenne,

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kuka paiskasi vauvan betoniin Oulussa?

      Nimi esiin.....
      Oulu
      49
      3807

    2. Riikan kukkaronnyöri on umpisolmussa

      Kulutus ei lähde liikkeelle, koska kansalaiset eivät usko, että: – työpaikka säilyy – tulot eivät romahda – talous ei h
      Maailman menoa
      61
      3724

    3. Jos vedetään mutkat suoraksi?

      Niin kumpaan ryhmään kuulut? A) Niihin, jotka menevät edellä ja tekevät? Vai B) Niihin, jotka kulkevat perässä ja ar
      Sinkut
      106
      2851

    4. Tanskan malli perustuu korkeaan ansioturvaan

      Ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin. Suomessa Riikka on leikannut juuri näitä: palkkatukea, työttömyysturv
      Maailman menoa
      52
      2589

    5. Vain vasemmistolaiset ovat aitoja suomalaisia

      Esimerkiksi persut ovat ulkomaalaisen pääomasijoittajan edunvalvojia, eivät auta köyhiä suomalaisia.
      Maailman menoa
      54
      1973

    6. Epäily: Räppäri yritti tappaa vauvansa.

      https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/epaily-mies-yritti-tappaa-vauvansa/9300728 Tämä on erittäin järkyttävä teko täysin p
      Maailman menoa
      21
      1739

    7. Anteeksipyyntöni

      Jätän tähän anteeksipyyntöni sinulle, koska en voi sanoa sitä missään muuallakaan. Pyydän anteeksi, jos purkamani tuska
      Järki ja tunteet
      15
      1639

    8. Miten must tuntuu

      et sä ajattelet mua just nyt
      Ikävä
      32
      1503

    9. Sydämeni valtiaalle

      En täältä aio asioita kysellä. Haluan tuoda tiedoksesi, että pohjimmiltani en ihmisiä tahdo satuttaa ja ajattelen muiden
      Ikävä
      106
      1317

    10. Kun et vain tajua että

      sua lähestytään feikkiprofiililla :D Hanki aivot :D m-n
      Ikävä
      180
      1261
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt