Mitä fyysisiä oireita muilla masentuneilla on?

No mul on lähinnä noita siellä täällä kehon kolotuksia ja kipuilua. Myös päässä kipuja. Ja ne haittaa kyllä aika lailla kun ei voi olla rennosti ollenkaan. Otan joskus buranaa tai panadolia. Sydänkin lyö joskus raskaasti varsinkin kun menee nukkumaan ja pitäs nukkua alkaa niin tuntuu et keho heiluu lyöntien tahdissa. Joskus epäilen että johtuneeko nämä edes masennuksesta vai onko jotain oikeasti fyysisesti vialla.

Samaa shittiä. Keho on jatkuvassa taisteluvalmiudessa. Vaihda hommia tai työympäristöä keinolla millä hyvänsä. Heti!


Tuleen ei kannata (edelleenkään) jäädä makaamaan!

Vähän ja hiukan enemmänkin samaa mielltä "ylin" kaa. Kotitreenillä niska- ja hartiaseudun jumit pysyy 'hiihtoliiton' suosittelemissa rajoissa.
Olen tehnyt vuosia tuota kotitreeniä. Se pitää ahdistusta, masennusta ja v-käyrääkin loivempana.

Ihan riitävästi on oireita ja vaivoja, enkä taida kyllä tänne suoli24 teiniräkäläjä
ympäristöön käydä luetteloimaan.

Pahenemaan päin tuntuvat olevan - olen viime aikoina miettinyt, voiko keho lopulta luhistua masennuksen taakan alla. Alkuun noita sinunkin kuvailemiasi oireita, nyt viidentoista vuoden masennuksen jälkeen lisäksi vatsa tulee kaikesta syömisestä niin kipeäksi, että koko syöminen on jäänyt vähiin, hiuksia lähtee, iho kuivuu ja kutiaa ja silti pukkaa naama näppyä. Tuntuu että tämä aina vaan jatkuva ahdistus tunkee jo pakostakin kropasta läpi.

Ärtynyt suoli, harmaakaihi, migreeni, lonkan kuluma,astma,vitiligo ,allergiaa, psykoottinen pesoonalisuushäiriö ja vakava masennus.

Onko teillä ihmiset lääkitys kunnossa? Liikutteko tarpeeksi? Minulla on aikamoinen lääkitys mutta sen ansiosta olen pirteämpi ja kärsin vähemmän stressioireista plus että jaksan liikkua ja lenkkeillä varsin paljon mikä vaikuttaa yleiseen kuntoon ja hyvinvointiin.

Kaikki nuo oireet mitä luettelitte, niillä ei välttämättä ole mitään tekemistä masennuksen kanssa. Haloo, pyörittämällä pyöritätte itsellenne ongelmia.

Maha jumittaa, väsymys.

Väsymys, ruokahaluttomuus, innottomuus, tyhjä olo, vitutus, ahdistus johon liittyy massiivistä hikoilua ja lihas jännitystä jos olen muiden ihmisten lähellä, melkein psykoottista huolehtimista tietyistä asiosta, 24/7 stressi, unettomuus, ei pysty masturboimaan aina.

Siinä oli varmaan kaikki. Tiedä sitten johtuuko kaikki masennuksesta vai mistä. Voi varmaan lääkkeistäkin johtua.

Hyvä nimimerkki ääliöt.: Kyllä masennus ja ahdistus ym. paska voi aiheuttaa hyvinkin monenlaisia fyysisiä oireita. Ei tietty ole syypää nyt ihan kaikkii sairauksiin....

Itellä oli aikoinaan todella kiusallisia ja hankalia vaivoja joille ei löytynyt selitystä. Kappas, sitten kun masennus hellitti niin nuo oireet katosivat. Aina kun ahdistus ja masennus iskee, tulee nuo samat vaivat!!!!! Onhan se ihan tutkittu juttu, että onnellisuus parantaa terveyttä ja elinikää!!!! Eli kauaa ei tääl näillä näkyminen tuu ite hengailtua....

Jatkuva seisokki ja runkkailu.

Mulla on ollut monta vuotta kovia lihas-ja nivelkipuja. Olen käynyt lukuisilla eri lääkäreillä ja fysioterapeuteilla, mutta mitään syytä niihin ei ole löytynyt. Olen varmaan vaan niin masentunut. Monesti tulee voimakkaita hengenahdistuksia, tuntuu ettei vaan saa henkeä, rintaan pistää, maha on erittäin usein kipeänä, päätä särkee jne.

Runkkaus on tehokkain tapani hoitaa masennusta. Runkkaan joka päivä useita kertoja ja siitä tulee todella hyvä olo. Kannattaa kokeilla. Olen kokeillut useita masennuslääkkeitä vaivohini, mutta ongelmana on että ne vähentävät seksihalujani huomattavasti, joten en voi runkata enää niin paljon ja masennun siten vain lisää. Kipuhin ne tosin ovat auttaneet.

Toivoisin, että saisin naisen, jota voisin nussia joka päivä. Uskon, että masennukseni parantuisi sen avulla. Olen kuitenkin sen verran säälittävä äpärä ja penikseni on vain 11,5 cm pitkä erektiossa, joten en usko että saan koskaan pillua ilman että maksan siitä. Olen kuitenkin miettinyt, että ostaisin jostain aasiasta jonkin naisen muutamalla tonnilla mukaani ja saisin paneskella häntä muutaman vuoden ajan. Uskon syvästi, että tämä saattaisi parantaa masennukseni ja nostaa serotoniinitasoni takaisin pilviin. Jos tämä ei kuitenkaan onnistu, en yksinkertaisesti näe muuta vaihtoehtoja kun tappaa itseni hirttämällä. Näin ruumiinii säilyy koskemattomana ja läheisilleni jää minusta edes jokin muisto ruumisarkussa.

En yksinkertaisesti näe mitään syytä elää, jos en voi kokea mielihyvää, euforiaa, rakkauden liekkiä, niitä asioita jonka vuoksi elämä on olemassa, jonka vuoksi elämme ja hengitämme, jota varten olemme syntyneet.

Ehkä toi neiti Marple vois auttaa, mut Äiti Ammanin halaus kumminkii. Hämeenlinnalainen häppäveikko kertoi, ett siihen loppu viinankittaus.

Hengittäminen tuntuu joskus vaikealta. Kipuja sydämen kohdalla, vaikka sydänkäyrässä ei näy mitään ongelmaa. Pyörrytystä ja käsien tärinää, mutta ne saattavat myös johtua siitä että minulla aloitettiin uusia lääkityksiä vasta vähän aikaa sitten. Joskus ei kerta kaikkiaan edes jaksaisi kävellä vessaan asti. Joskus ei syö kun tuntuu siltä ettei jaksa pureskella. Siis sellaista totaalista väsymystä.

Vatsaan sattuu aina iltapäivisin ja päänsärkyä aamupäivisin, niska jumissa, pyörrytystä myös silloin tällöin, vasen käsi puutuu aika ajoin. Selkakipuja.

Lähinnä mieletön, jatkuva päänsärky. Muitakin löytyy, mutta tuo nyt on aika päällimmäinen... Siitä hyvä, että nukkuessa ei huomaa...

Fyysisiä oireita itsellä ei taida olla kuin unirytmin perseelleenmeno ja sängystä ylöshilautuminen, etenkin nyt kun on pitkä kesäloma eikä mitään tekemistä. Tai tekemistä toki olisi, mutta ihan toinen juttu saako niitä aikaan. Tää on taas niin tätä, jämähdän 4 seinän sisälle ja hyvä jos edes roskapussit saa vietyä. Se kai siinä mättää kun itsetunto niin paska ja kuvittelee aina ihmisten kyyläävän ja puhuvan keskenään kun käyn ulkona. Rivitalossa kauimmaisessa päädyssä asun vielä ja tuo kulkuväylä tuossa on varsinainen tuomiokatseiden polku, rivitaloa ja ikkunaa kummallakin puolella. Talvella sentään vähän helpottaa iltaisin kun on pilkkopimeää eikä kukaan näe.

Sopivasti loman koko eka viikko ainakin pilvistä ja vettä tulee, ei järin mieltä piristä. On aikaa taas miettiä joutavia, kuten että onko elämäni tosiaan vaan tällaista, ainoana tarkoituksena joku ankean duunin painaminen jolla kulutan 1/3 arkipäivistäni ja vapaa-ajalla pelkkää nukkumista ja joutavaa olemassaoloa.

Viimeisen viikon sain aikaiseksi kulkea pyörällä töissä ja huomasin että tekihän se hyvää ololle, mutta nyt tuntuu turhalta pyöräillä ihan vaan huvin vuoksi, ilman päämäärää. Kaipa se vaan täytyisi sitten joku päämäärätön lenkki käydä heittämässä ja katsoa tekeekö ololle mitään.