Minulla on loistavat vanhemmat, koko perheeni on hyvä yhtä pikkusiskoa lukuunottamatta. Minulla on mieleinen harrastus, tosin tasoni on hiipunut siinä viime vuosista. Minulla on yksi hyvä ystävä, jonka kanssa vietän aikaa, muita ei sitten olekkaan paitsi ystävän kaverit joiden kanssa en vietä aikaa kahdestaan ikinä. Tykkään pelaamisesta, tietokoneella olemisesta, tämän vastakohtana urheilen ahkerasti SM-tasolla. Koulussa pärjään lähes luokkani parhaiten, kiitettävillä arvosanoilla. Mikä on siis vialla? Muutama viikko sitten en vain yksinkertaisesti saanut nukuttua, kun piti aamulla herätä klo 5, tuli sellainen tunne että "pakko nukkua pakko saada unta kun pitää herätä niin aikaisin" tätä ei ollut ennen tullut. Sen yön olinkin nukkumatta ja eikun seuraavana yönä nukkumaan. Sen jälkeen en taaskaan saanut unta, uniherkkyys katosi. Tuli pelko että sama toistuu ja en nuku koko yönä. Tämä sama on näinä viikkoina toistunut joka kerta kun on ollut aikaisempi herätys kesälomalla. Silloinkun ei ole herätystä se tunne katoaa mutta silti saan unta yleensä vasta 1-2 aikaan, ennen sain reilusti ennen 12.
Tämän jälkeen pari viikkoa on iltaisin aina samoihin aikoihin tullut outo fiilis. Alkaa tärisyttämään ja alan miettiä kuinka pieni asia oma elämäni on , en jotenkin osaa arvostaa sitä. Sitten se menee ohi ja tulee seuraavana iltana takaisin. Elämän merkitys. Elämän merkitys. Nyt olen "herännyt" ajattelemaan että miksi olen täällä? Kuka pakottaa minua elämään ja raatamaan koulussa? Voisinhan tehdä itsemurhan. Tai ehkei sittenkään, en pystyisi siihen ja haluan kuitenkin katsoa tämän tarinan loppuun asti. Ehkä ongelma on siinä, että olen yksinäinen ystävästäni huolimatta? Iltaisin kun televisiosta tulee jalkapalloa minusta ei tunnu enää niin yksinäiseltä. Sitten kun ei tule niin petyn. Toisaalta kun joku tulee käymään huoneessani piristyn jos hänellä on jotain puhuttavaa tai tekemistä kanssani. Olen myös miettinyt, voisiko se olla unettomuudesta aiheutuvaa ahdistusta tai masennusta? Vai tuntuuko minusta yksinäiseltä koska koulut loppui enkä nää kesälomalla kavereitani?
Tämän jälkeen pari viikkoa on iltaisin aina samoihin aikoihin tullut outo fiilis. Alkaa tärisyttämään ja alan miettiä kuinka pieni asia oma elämäni on , en jotenkin osaa arvostaa sitä. Sitten se menee ohi ja tulee seuraavana iltana takaisin. Elämän merkitys. Elämän merkitys. Nyt olen "herännyt" ajattelemaan että miksi olen täällä? Kuka pakottaa minua elämään ja raatamaan koulussa? Voisinhan tehdä itsemurhan. Tai ehkei sittenkään, en pystyisi siihen ja haluan kuitenkin katsoa tämän tarinan loppuun asti. Ehkä ongelma on siinä, että olen yksinäinen ystävästäni huolimatta? Iltaisin kun televisiosta tulee jalkapalloa minusta ei tunnu enää niin yksinäiseltä. Sitten kun ei tule niin petyn. Toisaalta kun joku tulee käymään huoneessani piristyn jos hänellä on jotain puhuttavaa tai tekemistä kanssani. Olen myös miettinyt, voisiko se olla unettomuudesta aiheutuvaa ahdistusta tai masennusta? Vai tuntuuko minusta yksinäiseltä koska koulut loppui enkä nää kesälomalla kavereitani?
Vastaukset 1
Vanhimmat
En osaa sanoa.