Olen nyt seurustellut mieheni kanssa pari vuotta ja olemme asuneet vuoden yhdessä. Suhteemme alussa ei ollut mitään ongelmia sen kanssa, että hänellä on lapsi toisen naisen kanssa.
Ongelmat alkoivat, kun mieheni exä sai tietää minusta. Hän tuli ilmeisesti mustasukkaiseksi, koska alkoi pitää jatkuvaa yhteyttä mieheeni ihan turhissakin asioissa.
Huomasin, että vaikka he olivat olleet jo vuoden pari erossa, naisella oli valtava pakkomielle sekaantua ja määrätä mieheni elämää. Jos miehelläni oli joku naisystävä, hän alkoi kiristää miestä: "jos se akka on siellä, niin minä en lastani sinne tuo". Lisäksi kaikkia mm. tällaisia kommentteja: "leikkaa se lettis, ettei tarvi hävetä sun puolesta". Ja sitten kun hän sai tietää minusta, hän tuli kuulustelemaan minua ja sanoi vielä päätteksi, että "ota ihan iisisti, enköhän mä tuu toimeen tän asian kanssa".Hän lähetteli viestejä ja soitteli miehelleni jatkuvasti, yritti sitten vaikka väkisin keksiä jonkun aiheen, josta motkottaa, että saisi edes hitusen huomiota osakseen.
Meille alkoi mieheni kanssa tulla riitoja naisen takia, koska aloin kummastella hänen käytöstään, kuvittelin, että heillä saattaisi olla suhde minun selkäni takana. Kaikki tämä vaikutti suhtautumiseeni lapseen. Aloin inhota niitä päiviä, kun lapsi tuli meille, koska halusin unohtaa koko naisen, olla edes päivän niin, ettei hänestä kuuluisi jotakin. Pyrin olemaan omissa oloissani niinä päivinä.
No nyt,kun mieheni on lukuisia kertoja pyytänyt exäänsä elämään omaa elämäänsä ja lakkaamasta häiritsemästä meitä, asiat ovat jonkinverran parantuneet. Hän on ainakin toistaiseksi jättänyt meidät rauhaan.Silti minulla on ongelmia lapsen kanssa. Jotkut päivät menevät loistavasti, tulemme hyvin juttuun, mutta silloin tällöin toivoisin, ettei hän olisi meillä. Tiedän, että se on todella väärin pientä lasta kohtaan. Yritän käyttäytyä kuitenkin fiksusti hänen aikanaan, mutta puran suuttumukseni miehelleni.
En tiedä, tuntuisi pahalta erota, mutta tuntuu, että se olisi järkevintä lapsen kannalta. Tuntuu niin pahalta, että miehelläni on lapsi toisen naisen kanssa, ja vielä sellaisen "sekopään" mikä tämä exä on.Olen nuori nainen ja minulla on haave, että joskus voisin synnyttää lapsen miehelle, jolle lapsi olisi myös ensimmäinen. Rakastamme toisiamme, mutta on niin vaikea hyväksyä asiaa. Ihmettelen vielä sitä, miksei se suhteen alussa minua haitannut yhtään ja nyt haittaa. Tunnen jotenkin oloni niin ulkopuoliseksi, kun lapsi on meillä kylässä. Toivoisin, että meillä olisi yhteinen lapsi.
Onko kellään vastaavaa kokemusta? Onko asia parantunut ajan kanssa, vai lakkaako se koskaan vaivaamasta?
Ongelmat alkoivat, kun mieheni exä sai tietää minusta. Hän tuli ilmeisesti mustasukkaiseksi, koska alkoi pitää jatkuvaa yhteyttä mieheeni ihan turhissakin asioissa.
Huomasin, että vaikka he olivat olleet jo vuoden pari erossa, naisella oli valtava pakkomielle sekaantua ja määrätä mieheni elämää. Jos miehelläni oli joku naisystävä, hän alkoi kiristää miestä: "jos se akka on siellä, niin minä en lastani sinne tuo". Lisäksi kaikkia mm. tällaisia kommentteja: "leikkaa se lettis, ettei tarvi hävetä sun puolesta". Ja sitten kun hän sai tietää minusta, hän tuli kuulustelemaan minua ja sanoi vielä päätteksi, että "ota ihan iisisti, enköhän mä tuu toimeen tän asian kanssa".Hän lähetteli viestejä ja soitteli miehelleni jatkuvasti, yritti sitten vaikka väkisin keksiä jonkun aiheen, josta motkottaa, että saisi edes hitusen huomiota osakseen.
Meille alkoi mieheni kanssa tulla riitoja naisen takia, koska aloin kummastella hänen käytöstään, kuvittelin, että heillä saattaisi olla suhde minun selkäni takana. Kaikki tämä vaikutti suhtautumiseeni lapseen. Aloin inhota niitä päiviä, kun lapsi tuli meille, koska halusin unohtaa koko naisen, olla edes päivän niin, ettei hänestä kuuluisi jotakin. Pyrin olemaan omissa oloissani niinä päivinä.
No nyt,kun mieheni on lukuisia kertoja pyytänyt exäänsä elämään omaa elämäänsä ja lakkaamasta häiritsemästä meitä, asiat ovat jonkinverran parantuneet. Hän on ainakin toistaiseksi jättänyt meidät rauhaan.Silti minulla on ongelmia lapsen kanssa. Jotkut päivät menevät loistavasti, tulemme hyvin juttuun, mutta silloin tällöin toivoisin, ettei hän olisi meillä. Tiedän, että se on todella väärin pientä lasta kohtaan. Yritän käyttäytyä kuitenkin fiksusti hänen aikanaan, mutta puran suuttumukseni miehelleni.
En tiedä, tuntuisi pahalta erota, mutta tuntuu, että se olisi järkevintä lapsen kannalta. Tuntuu niin pahalta, että miehelläni on lapsi toisen naisen kanssa, ja vielä sellaisen "sekopään" mikä tämä exä on.Olen nuori nainen ja minulla on haave, että joskus voisin synnyttää lapsen miehelle, jolle lapsi olisi myös ensimmäinen. Rakastamme toisiamme, mutta on niin vaikea hyväksyä asiaa. Ihmettelen vielä sitä, miksei se suhteen alussa minua haitannut yhtään ja nyt haittaa. Tunnen jotenkin oloni niin ulkopuoliseksi, kun lapsi on meillä kylässä. Toivoisin, että meillä olisi yhteinen lapsi.
Onko kellään vastaavaa kokemusta? Onko asia parantunut ajan kanssa, vai lakkaako se koskaan vaivaamasta?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Älä sinä maikku anna miehesi entisen tuhota suhdettanne. Meillä oli ihan sama juttu aikanaan.
Nykyistä vaimoani haukuttiin kaikilla mahdollisilla nimillä.
Asiaa keksittiin vaikka mistä. Pääasia, että saatiin häirityksi.
Yritä jaksaa ja todista itsellesi ja tuolle vainoajalle, että sinä olet vahvempi teistä kahdesta.Pysyt lujana etkä anna asian vaivata.
Lapseen ei pidä moista purkaa vaan pidät lasta parhaasi mukaan kaverina joka kuuluu teidän elämäänne.
Ilmeisesti miehesi entisellä on vielä tunteita miestäsi kohtaan. Se menee ohi, kun hän löytää oikan miehen rinnalleen,ehkä.
Älä jää ulkopuoliseksi vaan osallistu ja ole kiinnostunut miehesi ja lapsen tekemisistä.
Voimia sinulle.
viestistäsi, se oli piristävä! Olet oikeessa, välillä olen hakoteilla ja katkeroitunut, mikä varmasti vaan pahentaa tilannetta. Toivoisin vaan, että mieheni olisi yhtä ymmärtäväinen, mutta hän ei ole minua hirveästi osannut tukea silloin, kun exän touhut ovat aiheuttaneet pahan mielen.
Hankalaahan tässä on vielä se, että exällä on kyllä uusi mies, mutta se ei taida riittää hänelle. Kännissä soitteli miehelleni, että "ollaan menossa naimisiin", ihan vaan toivoakseen, että mieheni tulisi oikein mustasukkaiseksi. No eivät he kuitenkaan naimisiin menneet, mutta yhdessä ovat. Se ei kuitenkaan ole tuntunut riittävän. Tuntuu olevan ihminen, joka toivoisi, että kaikki miehet rakastaisivat.
Nainen pelkää menettävänsä nyt lapsensakin sinulle. Jos teillä alussa meni hyvin tapaamiset ja kaikki ja lapsi sattuikin sanomaan sinusta jotain loistavaa äidilleen. Ja nyt äiti ajattelee sinun yrittävän saada lapsen vihaamaan äitiään. En sano, että näin on, mutta se voisi olla mahdollista.
Kova pala se on kun ex löytää uuden, jos on. Varsinkin jos ero on lähtenyt käyntiin miehen aloitteesta. Voi tuntua pahalta tajuta lopullisesti, että se ero onkin lopullinen jos ennen on soudettu ja huovattu tai vaikkei olekkaan.
Mutta tuskin heillä on vispilän kauppaa selkäsi takana. Lapsihan siinä kärsisi, enkä usko miehesi sitä haluavan ja sekoittavan lapsen päätä sillä, että käy olee äidin kans ja kuitenkin siellä sivussa on myös sinun kanssa ja lapsi tapaisi teitä olempia samoissa merkeissä isän kanssa. Hui hai sille.
Se ettei alussa miehesi menneisyys haitannut, mutta nyt haittaa voi puhtaasti johtua siitä, että olet joutunut tietynlaisen hyökkäyksen kohteeksi. Ja ehkä olet kuitenkin lopulta tajunnut sen, että miehelläsi on lapsi entisestä suhteestaan ja se sitoo hänet jollain tavoin exäänsä ikuisesti. Mutta kun annat ajan kulua niin asioilla on tapana suttaantua itsestään kuntoon.
Jos kuitenkin tuntuu ettet voi seurustella miehen kanssa jolla on jo lapsi valmiiksi, lähde pois. Pidä lapseen etäisyyttä ettei hän vain tykästy sinuun hirveästi. Lapsikin nimittäin luo sinuun omanlaisensa suhteen ja lähtösi voi olla vaikea pala myös hänelle, eikä vain sinulle tai miehellesi.
Mutta minä toivotan onnea suhteellenne ja toivon kaiken kääntyvän parhain päin, ennen kuin masennan sinut tekstlläni. Hauskaa kesää ja yritä nauttia siitä ilman liikoja stressejä... ex:t voi olla ...
masentanut, päinvastoin. Taidat olla oikeilla jäljillä.
Exä olikin joskus sanonut, että häntä harmitti, kun lapsi oli sanonut minusta hyvää, hän koki itsensä jotenkin uhatuksi.
Eniten kuitenkin hänellä on paha olo siitä, ettei mieheni roiku enää hänen perässään. Hän on alusta asti käyttänyt lasta aseena, että on saanut mieheni kävelemään talutushihnassaan. Olen saanut kuitenkin mieheni ymmärtämään ja tukenut häntä, nyt hän ei enää anna exän pompotella itseään. Se on se, mikä exää katkeroittaa. (Kun lapsi ei ollut edes syntynyt, exä sanoi, ettei mieheni saisi koskaan nähdä lastaan...)
Toivon nyt todella, että tilanne muuttuisi lopullisesti ja exä kasvaisi aikuiseksi ja antaisi meidän elää rauhassa, koska kauaa en tällaista enää jaksaisi.
Hyvä ettei masenna :)
Taidat sitten olla törmännyt tähän yh-tyyppiin joka haluaa pitää kiinni entisestä keinolla millä hyvänsä. Mutta ymmärsinkö oikein, lapsi on syntynyt vasta sen jälkeen kun te olette jo seurustelleet miehesi kanssa?
Jos näin on niin se kertoo jo paljonkin tästä naisesta. Ja vain vahvistaa käsitystäni, että hän vain on mustasukkainen... Toivottavasti lapsi ei kuitenkaan joudu koskaan minkään "koston" välikappaleeksi.
Kesän jatkoja sinulle. Toivottavasti asiat muuttuu parempaan suuntaan :)
ennen kuin lapsi oli syntynyt, jo raskauden alkuvaiheessa. Me olimme silloin mieheni kanssa ystäviä ja aloimme seurustella, kun lapsi oli vuoden ikäinen.Eli he olivat olleet jo pari vuotta eronneena.
Hyvää kesää sinnekin!
Mietiskelepä asioita. Viestisi lopussa olevien kappaleiden perusteella voisit kenties itse toimia melko samalla lailla kuin miehesi nykyinen ex. Aika omistushaluiselta tunnut ja miehesi lasta kohtaan melko karmealtakin, että juuri sinä haluaisit olla se joka vasta olisi hänelle eka lapsen synnyttänyt.
En kirjoita tätä millään pahalla sinua kohtaan, mutta sinun pitää kuitenkin tottua siihen, että lapsensa äidin kanssa miehesi pitää sopia lasta koskevia asioita.
Miehesi exällä menee aikansa, kun saa ajatukset järjestykseen eron perästä ja sopeutuminen sinunkin olemassa oloonsa vie aikansa. Nyt vaikutti tilanne kuitenkin huomattavasti rauhoittuneelta, joten ole kaikessa rauhassa. Omistushaluisesta mustasukkaisuudesta pääsemisessä helpottaisi itsetuntosi kohottaminen ja luottaminen mieheesi.
oikeassa, jollakin tapaa olen omistushaluinen, mutta mielestäni on ihan normaalia, että haluaisin olla se, jonka kanssa miehelläni olisi ensimmäinen lapsi. Kaikkihan niin haluavat, vaikka mahdotontahan se tässä suhteessa on, ok.Kaikkea hyvää ei voi saada...
Mutta siinä ymmärsit ehkä väärin, ei minua haittaa tietenkään se, että ex ja mieheni ovat yhteyksissä lapseen liittyvien asioiden tiimoilta, mutta kun viestiä tulee puhelimeen puolen yön jälkeen, että "soita heti, tärkeetä asiaa", niin mun mielestä se on jo häiriköintiä ja törkeetä. Ja sitten, kun niitä asioita ei voida hoitaa järkevästi, vaan täytyy uhkailla ja kiristää, leikkiä pikkulasta ja käyttää lasta välikappaleena.
En menisi millään yleistämään, että on normaalia ja kaikki haluavat olla miehensä nimenomaan eka lapsen äitejä. Minusta sillä ei ole merkitystä onko ensimmäisen vai toisen äiti. Yhteinen lapsi kyllä antaa suhteeseen uutta erilaista sisältöä. Toivonpa todella, että pääsisit tuosta tunteesta eroon, kun yhteinen lapsi syntyy. Se on niin huimaava tunne, että aikaisemmat ajatukset unohtuvat.
"No nyt,kun mieheni on lukuisia kertoja pyytänyt exäänsä elämään omaa elämäänsä ja lakkaamasta häiritsemästä meitä, asiat ovat jonkinverran parantuneet. Hän on ainakin toistaiseksi jättänyt meidät rauhaan."
En toki ymmärtänyt väärin. Perustin paljon vastauksessani nykytilanne kuvaukseesi. Miehesi exälle on tehnyt tiukkaa sopeutua uusiin tilanteisiin. Yritä sinä antaa hänelle siihen aikaa. Miehesi tekee parhaansa omalla toiminnallaan huomauttamalla häiritseviksi koetuista soitoista.
ei vain hirveästi liikene sympatiaa ihmistä kohtaan, joka on kaksi vuotta yrittänyt pilata suhteeni ja yrittänyt tehdä elämästämme mahdollisimman vaikeaa.
Hän tulee kuulumaan teidän elämään edelleenkin, sillä ikänsä hän on miehesi lapsen äiti. Omaksi parhaaksesi yrittäisit puhdistaa mielesi katkeruuksista ja unohtaa nuo aikaisemmat häirnnäät. Kannattaa muistaa, että miehensä menneisyyttä ei voi pyyhkäistä pois kukaan. Mitä niistä turhaa olemaan mustasukkainen. Alun perin olet ollut myös tietoinen lapsesta, joten samaan pakettiin kuuluu hänen äitinsäkin.
Elä tätä päivää ja ole iloinen joka ikisestä päivästä jolloin häirintää ei ole.
Tuo kuulostaa todella tutulta. Poikaystävälläni on myös lapsi, jonka kanssa tulen todella hyvin toimeen. Lapsen äiti ei olisi alunperinkään halunnut erota ja silloin kun sai tietää minun olevan miehen elämässä, hän tekee juuri niin kuin sinun tapauksessasi ("jos se nainen on siellä, niin lasta en sinne tuo" jne.). Samoin nuo viestit keskellä yötä ("Soita, tärkeää asiaa koskien lasta") ovat juuri sitä, mitä meilläkin. Puhelin piippailee koko ajan ja tulee tarkistussoittoja, että missä hän on milloinkin ja olenko minä mukana.
Tilanne on siis vielä tämä enkä tiedä milloin se tulee muuttumaan. Uutta miestä ei lapsen äidillä ole ja hän muistuttaa poikaystävääni jatkuvasti siitä, kuinka paljon parempi olisi lapsen kannalta, kun perhe olisi yhdessä... En itsekään tiedä, kauanko tätä jaksaa, koska tuntuu että suhteessamme on väkisin koko ajan kolmas osapuoli (ei siis lapsi, joka ei ole ongelma vaan hänen äitinsä).
Se on totta, että itsekin mietin joskus kuinka hienoa olisi aloittaa suhde ja perheen perustaminen "puhtaalta" pöydältä eikä niin, että toisella on jo lapsi. Tämän miehen kanssa se vain ei ole mahdollista, sille ei voi mitään...
inhottavaa, että tällaista on muillakin! Jos mies on päättänyt erota ja sanonut asian suoraan, niin mikei ihminen voi vaan jatkaa elämäänsä?
Mä olen katsellut tätä jo kaksi vuotta ja siitä alle puolet on exällä ollut omakin mies, muttei sekään riitä. Pelkään vaan aina, että mitä tulee seuraavaksi! Lisäksi tämä ex on aika pelottava, sillä on vähän rikollinen/väkivaltanen taustakin...pelkään sitä, että jos joskus vaikka baarissa näkee...Tuntuu, ettei se ole ihan terve ihminen, niin uskomattomia ne uhkaukset on joskus olleet.
...tunteen. Itse elättelen toivoa että lapsen äiti löytää uuden miehen ja ymmärtäisi, että yhdessä ollaan tunteiden vuoksi eikä käytännön syistä, jota hän ehkä itse nyt haaveilee ("olisi niin paljon helpompaa, jos perhe olisi vielä yhdessä..."). Sinänsä olen miettinyt jatkoa, eli tässä joutuu ehkä koko elämänsä olemaan viikoittain jotain kautta tekemisissä ihmisen kanssa, joka vihaa minua ja joka on kaikesta päätellen todella erilainen luonteeltaan, kuin mitä itse olen eli tuskin meillä koskaan on juuri yhteistä puhuttavaa (jos nyt koskaan mitään tullaan puhumaankaan).
Uhkaukset ja mahdollinen väkivaltaisuus kuulostaa inhottavalta ja pelottavalta. Luuletko, että jaksat tilannetta ja se voisi muuttua nykyistä paremmaksi? Voimia!
todella, että exä tulisi lopullisesti järkiinsä.
Olen nuori ihminen ja minun olisi paljon helpompaa, jos eläisi suhteessa, jossa ei tällaisia ongelmia olisi. siihen olisi kaiket mahdollisuudet. Jos nyt kuitenkin näyttää, että tilanne alkaisi korjautumaan, katselen vielä jonkin aikaa. Muuten olen mielestäni käsinyt tarpeeksi...
Luulen, että teidän tapauksessa se exä käyttää vain tekosyynä sitä, että "kaikki olisi helpompaa, jos olisimme yhdessä", koska eihän sellaisessa suhteessa, jossa ei ole rakkautta, ole mitään järkeä. Mitä onnea lapsi saa siitä, jos vanhemmat riitelevät koko ajan keskenään, eivätkä tule toimeen. Ovat yhdessä pakosta?!
Onko miehesi muuten sanonut suoraan exälle, että jättää teidät rauhaan? Meillä se pyyntö on esitetty useaan otteeseen, mutta sen vaikutus ei ole kauaa kestänyt. Mutta niin kauan jatketaan, kun tarvis!
Ei ole helppoa, kun exä on kuvioissa jatkuvasti. Itse pyrin siihen, etten koskaan ole mukana, kun lasta haetaan, koska pelkkä näkeminen inhottaa jo.
On varmaan ihan sama mitä sille exälle sanoo-ne tekee kuitenkin just päinvastoin..On se vaan kumma:miehen pitäisi käyttää "exän järkeä" ja eksä ei kuitenkaan voi käyttää omaansa.Luulenpa,että eksien järjellä ei ole näiden asioiden kanssa mitään tekemistä vaan niiden tunteiden.Ilmiselvää kuitenkin on,että käsikädessä käyvät "eksän tuittuilu ja seksipuuhat".Mitä vähemmän ne saa,sen veemäisempiä ne on,eli silloin kun eksä toimii pirullisesti,tiedät ettei se taaskaan oo miestä saanu.Niillä on katsos voimaa piruilla kun ei ole niitä muuhunkaan kuluttaneet(heh vaan).
Sitäpaitsi:elämäänsä tyytyväinen ihminen ei aiheuta kiusaa muille.
Näyttää siltä,että naiset on yleensä ottaen niitä,jotka naiivilla käytöksellään saa vain röhönaurut peräänsä.
Sinuna ottaisin rennosti ja huumorilla..ja jos jaksat siten siihen suhtautua niin kaikki voi mennä ok,mutta jos et voi niin ei muuta kuin kovemmat otteet käyttöön-niitä nimittäin silloin tällöin tarvitaan.Silloin kun näytät eksälle,kuka teillä määrää kaapin paikan(sinä vai hän)ja pidät siitä kiinni niin hyvä niin.
Katsos,nämä tällaiset eksät tarvitsevat rajojen asettamista ja kuria,ihan niin kuin pienet lapsetkin.
onpa kurjaa että tilanne on tuollainen. Itse pidän yhteyttä ex-mieheeni noin kerran viikossa (yleensä laitan vain tekstarin) ja sekin koskee vain lasta. Mutta nyt on alkanut tulla sellaisia viestejä, että en laittais ollenkaan viestejä tms. Että sovitaan asiat sitten kun tulee hakemaan lasta (ilmeisesti uuden tyttöystävän toivomus). En kyllä millään pysty kaikkea sopimaan vasta sitten, saatikka muistaa (tai sitten pitää ottaa muistilappu ja lukea siitä kun nähdään). Vaikeaa on näinkin päin. Yritän kuitenkin itse sopeutua tilanteeseen ja olla niin kun toivotaan. Ja kyllä minäkin välillä exääni kaipaan jne, mutta takaisin en suinkaan ole häntä haluamassa. En kuitenkaan omasta mielestäni ole häirinnyt heidän elämäänsä, mutta sellaista viestiä on minulle tullut.
Minusta tuo kaikki kuullosta niin tutulta. Mieheni ex oli samanlainen kiusankappale, mm. soitteli ja viestitteli keskellä yötä samaan tyyliin "soita heti, tärkeää asiaa...". Tätä jatkui pari vuotta, mutta niin se vain hiipui pikkuhiljaa. Kunnes sitten loppui kokonaan. Hänelläkin oli jo uusi puoliso, mutta se ei vähentänyt meidän kiusaamista.
Minäkin pelkäsin, että tunteeni miehen exää kohtaan siirrän lapseen, muistuttaahan se aina exän kuulumisesta mieheni elämään. usein ajattelin, että ei tästä mitään tule, ei minusta ole uusperheelliseksi. Varsinkin, kun minäkin olisin halunnut saada ensimmäisen lapseni sellaisen miehen kanssa, jolle lapsi oli myös ollut ensimmäinen. Harmitti välillä, että kuitenkin rakastin juuri tätä miestä.
Sitten yhtäkkiä minun ei enään tarvinnutkaan miettiä sellaisia, asiat ratkesivat itsestään. Minä tulin raskaaksi, vahingossa. Mieheni iloitsi asiasta valtavasti, osallistui kanssani perhevalmennukseen, osallistui synnytykseen, itki onnesta tyttäremme synnyttyä ja on paras isä tyttärellemme, hyvin kiintynyt! Sillä ei ollut mitään merkitystä, että se ei ollutkaan miehelleni esikoinen. Ja mieheni esikoinenkin alkoi taas tuntumaan ihanalta! Otimme hänet heti alusta lähtien mukaan vauvanhoitoon. Hänestä tuli tietenkin niin ylpeä ja avulias isosisko! Nyt näen pelkkänä rikkautena sen, että lapsemme on perheemme ainoa lapsi ja silti omistaa ihanan isosiskon! Nykyään tytöt ovat parhaimmat kaverit, leikkivät mahtavasti yhdessä. Meillä rakkautta riittää ja toinenkin tulossa.... :-)
Me kutsuttiin kytät kun miehen ex tuli meille riehumaan. Joten sano sille jos ei häiriköinti lopu, ni teet ilmotuksen kotirauhan häirinnästä.