Minkä ikäisenä nainen voi vielä aloittaa moottoripyöräilyn?

Moottoripyörää ei voi verrata autoon, kokeile ensin pyöritellä jonkun tutun mopoa jossakin suljetulla alueella, jos menet suoraan pamauttamaan lähimpään puskaan, on ehkä syytä jättää haaveet. Kaikki riippuu sinun henkilökohtaisista ominaisuuksista, käytännön oppimiskyvystä ja muusta, ei kaikki moottoripyörät ole järin vaikeita ajettavia.

No itse olen pian kuuskymppinen miesmotoristi ja tässä mielipiteeni asiasta:

Hanki joku muu harrastus.

Perusteluni on se, että motorinen oppiminen on tässä iässä hidasta. Luultavasti sen vuoksi et tunne koskaan itseäsi aivan varmaksi prätkän satulassa ja nautinto jää puolitiehen. Eikä kannata ylenkatsoa sitäkään tosiseikkaa, että on kahdenlaisia motoristeja -- niitä jotka ovat kaatuneet ja niitä, jotka tulevat kaatumaan.
Jonkinlainen loukkaantuminen on siten melkein odotettavissa.

Jos kuitenkin toimit vastoin neuvoani ja hankit prätkän, niin tervetuloa vaan porukoihin!

eipä kannata enää luitaan särkeä , osta täksi kesäksi vaikka scootteri ja kts. miten sillä pärjäät,varmaankin saat ainaskin hyvää harjoitusta tulevaa varten ja ehkä ajohalut silläkin saat tyydytetyks, matkanteko kun ei niin juhlaa 2-pyöräsellä välttämättä ole naisihmiselle varsinkaan.Menee ne luut mäsäks tuollakin mutta luultavasti henki säilyy.

Vähä joku muu paikka saanu ilmeisesti liikaa vetoa luiden sijasta......

Kokeilemaan vaan rohkeasti vaikkapa jonkun opastuksella. Kyllä se onnistuu ja kuolla voi sänkyynkin.

Itse en ole asiantuntija,mutta kauan aikaa harrastanut kyseistä lajia.Harrastushan on hieno ja koskaan siihen ei ole liian vanha sitä aloittamaan,itse olen pyörälläni kierrelyt kesäisin eurooppaa ristiin rastiin ja taas 29.06.2012 lähdemme vaimon kanssa matkaan,joten et sinä ole ensinmäinen,etkä viimeinen, joka aloittaa tuon jalon harrastuksen tuossa iässä,kaverini osti ensinmäisen moottoripyöränsä 66 vuotiaana,mutta osti pienen BMW:n 800 kuutioisen matalalla istuimella varustetun pelin,jotta pystyssäpitäminen olisi mahdollisimman helppoa,tehot siitä maahantuojalla pudotettiin tietokoneella ohjelmoimalla 650 kuutioon,niin ei heti karkaa käsistä,mutta kun on hieman saanut ajokokemusta ,niin ei tarvitse heti uusia pyörää,kun vie sen huoltoon ja pyytää heitä laittamaan kaikki tehot päälle,niin sittten on taas 800 kuutiota käytössä ja pyörän käyttäytyminen on taas kuin ajaisi uudella nopeammalla pelillä,koskaan ei ole liian vanha harrastusta aloittamaan,kun katsot että ostat pyörän omien tarpeittesi mukaisesti,etkä muiden,muista kokeilla mahdollisimman erilaisia pyöriä,normaaleja ns.nakuja,customeja,matkapyöriä ja valitse näistä itsellesi se parhaiten sopiva,minkä oletat olevan,kuin sinulle tehty,sen huomaa vasta,kun olet ajanut jonkun satakilometriä,joten muista,kun menet koeajamaan,niin aja moottoriteillä ja mutkateillä,sitten kun löytyy se oikea pyörä,joka sinulle sopii,niin sen tunnet ihan varmasti ajaessasi noita erilaisia teitä,sillä nykyinen pyörävalikoima on niin valtava,että älä kuuntele muita,kuin itseäsi ja jos ajaminen jollakin merkillä sinusta tuntuu paremmalta,kuin muilla ajamillasi merkeillä,niin se on sitten se sinun pyöräsi,koskaan älä osta samanlaista kuin kaverisi sinulle kehuu,ainakaan ajamatta sellaisella yksin aluksi sen 100-200 kilometriä,vähemmillä ajoilla et saa tuntumaa pyörään ja eihän niitä viitsi joka vuosi vaihdella,aluksi osta edullinen käytetty luotettavalta myyjältä/liikkeeltä ja vaihda se sitten,jos harrastus tuntuu mukavalta,niin parempaan ja isompaan ajan kanssa.Itse olen ajanut vuodesta 1974 alkaen ja harrastushan alkaa olla vasta nyt eläkeikäisenä parhaimmillaan,kun voi lähteä silloin kuin huvittaa valloittamaan uusia kauniita maalaisteitä,esimerkiksi Hollanti on varsin kaunis paikka ajaa kekellä tulppaanimerta,joka aukeaa tien varsien molemmille puolin,tosin suomestakin löytyy saariston rengastie,joka pitää jokaisen motoristin ainakin kerran ajaa läpi,sillä on se niin kaunis kierros,että.Hyvää kesää ja onnea hankintaasi.ps,jokaisen mielestä se oma merkki on se paras,siksi etsi itse itsellesi se oikea merkki kokeilemalla mahdollisimman erimerkkisiä pyöriä ja miä sopii käsiisi parhaiten,miin osta semmoinen ja käytetty ja pyydä takuuta siihen,jos on rehellinen liike joka sen sinulle myy,niin yleensä jonkinmoisen takuunkin saat,sillä silloin he tietää,että haet sen seuraavanki ja tas seuraavan pyörän heiltä.Aloita pienestä ja siirry kokemustesi mukaan isompaan,hyviä ja nautinnollisia kilsoja sinulle,sillä ikää harrastushan ei katso,itsestäsi se kiinni on,muiden mielipiteet jätä pois kokonaan.

JOS A korti on ,,mikä ettei jos fysikka edelleen hyvä


Suositlen kuitenkin esim,,,250 ccc skootterin hankkimista,,,,,,helpompi käsitellä

Oletkin jo saanut, asiallisia(kin)DD, vasttauksia.
Helpoin ratkaisu on käydä ajokoulussa kokeilemassa, jos ei ole
jotain, tuttua joka osaa OPETTAA...
Ja iällähän ei ole suurtakaan merkitystä, ainakaan huonompaan suuntaan.

Tervetuloa vain hienon harrastuksen pariin

Nyt on todella hyvä aihe ja mielelläni heitän omat kommentit peliin, kun samaa tapahtuu omassa perhepiirissä. Itsellä ikää 52v ja oman pyöräkokemuksen aloitin vasta 4v sitten. Kipinä lähti kevariskootterin ajosta > 2-pyörä kokemusta ei ollut kun junnuna joskus kavereiden piikeillä kokeillen. Draqstar 650 hommasin ja opettelu alkoi. Oppirahat tulikin sitten jo 1. kesänä maksettua = kaatuminen 2 päällä kapealla tiellä U-käännöstä tehdessä. Mutta kesä kesältä hommasta Nauttii aina vain enemmän !
Kauniimpi osapuoli toteutti oman unelmansa 2kk sitten > hyppäsi tuon em. pyörän sarviin ja aloitti uutteran opettelun > ei ikinä mpllä ajanut aiemmin ( ikä 50v ).
On tosi yksilöllistä kuinka hyvin - nopeasti yms. asian omaksuu ?! Tärkeintä on olla rehellinen Itselleen > tuntuuko oikeasti hyvältä? Onko turvallista ?
Alku aina hankala ja suurimmat ongelmat & paineet tulevatkin liikennevaloissa > pääsenkö eteenpäin, ei painetta, hyvä fiilis = siis harjoittelua, harjoittelua. Kiitos ja Onnen tunne tulee sitten mutkateillä haistaa Kesän yms. Jokainen osaa ajaa kovaa moottoritiellä, mutta se ei kaikille olekaan SE juttu :)
Ellei Sinulla ole tuttua joka voi alusta asti ja riittävän pitkään opettaa ja opastaa, kannattaa ehdottomasti mennä autokouluun ( vaikka ikäsi puolesta et sitä tarvitsekaan ) ja vielä ehkä ennen sitäkin, koittaa skootteria ( variaattori vaihde ) miltä 2 pyörää tuntuu > nauttiiko, pelottaako, onko se just Sinun juttu ?

Suosittelen että menet autokouluun vaikka sinulla onkin A-luokan ajokortti jonka sait B-luokan mukana kaupantekijäisinä (taisi olla vuoteen 1990 saakka).

Ajokortti on nykyään todistus kuljettajakoulutuksen suorittamisesta, eli joutuisit liikenteeseen vähemmän osaavana kuin nuoremmat.

Itse sain henkilöauton ajokortin C-kortin kylkiäisenä.

Hei ja tsemppiä sinulle unelmissasi!
Olen 46v nainen enkä ole aikaisemmin ajanut millään 2 pyöräisellä.
Kuuntelin poikieni keskustelua miksi minulla on ajokortissa lupa jolla saan ajaa moottoripyörää ja siitä sain idean hankin skootterin ja näytän pojilleni kun äiti ajaa skootterilla ja pojat olivat onnesta mykkänä ja ostin ekan käytetyn skootterin ja sydämmeni laulaa skootterin moottorin tahdissa ja aion ajaa niin kauan kuin henki pihisee vau mikä harrastus kokeile ihmeessä sillä voi vanhakin koira oppia uusia temppuja se on halusta pitkälti kiinni

En ymmärrä tuota tehon rajoittamista. Sitähän rajoitetaan kaasukahvan kiertämisellä. On siinä muitakin asentoja kuin kiinni ja täysi kaasu. 1000-kuutoinen pysyy aivan yhtä hyvin hanskassa kuin 500-kuutoinenkin. Ellei sitten humppaa kaasulla mutkassa jostain käsittämättömästä syystä. Esim. mopoikäisenä kun oppii aina lähtemään kaasu pohjassa ja mutkissa kaasu läväytetään heti täysille, koska eihän se mihinkään siitä karkaa. Jos tottuu tuollaiseen ajamiseen, niin siitä on hankala totutella pois. Jos heti alusta asti tottuu kunnioittamaan pyörän voimavaroja, ja käyttää sitä kaasukahvaa harkiten, niin ei varmasti lähde lapasesta. Ja kytkimellähän saa heti vedon pois, jos tuntuu että nyt ryykäsee liian lujaa, eikä osaa muuta tehdä. Esim 600-kuutioinen ei nosta edes keulia pelkällä kaasukahvan kiertämisellä. Täytyy silti sanoa, etten suosittele 1000-kuutoista ensipyöräksi. 600-750 on kuitenkin ihan käypä peli, eikä tarvitse rajoittaa.

Ja kun väitetään, että on motoristeja, jotka ovat kaatuneet ja niitä, jotka tulevat kaatumaan. No, itsehän olen kaatumiset tehnyt mopoikäisenä. Osaltaan kokemattomuuden vuoksi, osaltaan taas sen takia, että tuli pelleiltyä, ja ajettua liian lujaa olosuhteisiin nähden. Tosiasia on kuitenkin se, että pyörän kaataminen on helpointa hitaassa vauhdissa, ja silloin on aivan sama onko alla mopo vai moottoripyörä - paitsi, että moottoripyörä hajoaa oman painonsa alle helpommin ja korjaaminen on kalliimpaa.

Ensimmäinen kaato 12-vuotiaana honda monkeylla, etujarru pohjaan kävelyvauhdista ja pyörä keikkasi soratiellä siihen paikkaan. Sitten muutamien itkujen ja potkujen jälkeen uskaltautui taas koittamaan, ja oppipahan siitä, ettei etujarrua käytetä niin rajusti. Viimeinen kaato joskus 17-vuotiaana derbillä jäisellä tiellä joskus kevättalvella. Oli joku töyssy tiessä, josta eturengas lipsahti sivulle ja keikkasi koko mopo nurin. Moottoripyörällä yksi läheltäpiti-tilanne, ja sekin totaalisesti oma vika, kylmillä renkailla etujarrua vähän liikaa vesilätäkkö tai ainakin kostea asvaltti, ja sitten meinasi sattua Juhaa leukaan. Välittömästi kuitenkin jotenkin ihmeenkaupalla sain pyörän pidettyä pystyssä, ja olin siinä rytäkässä potkaissut vasemmalla jalalla asvalttiin, josta jäi muistoksi musta varpaan kynsi, vaikka kunnon teräskärkikengät olikin.

Moottoripyöräilyssä on muutama osa-alue, jotka kannattaa opetella suljetulla alueella, ennenkuin lähtee liikenteeseen.
1. Liikkeelle lähtö, ettei pyörä hyökkää. (Pyörä lähtee liikkeelle ilman kaasua, pelkästään kytkimellä luistattamalla).
2. Jarruttaminen, ettei renkaat lukitu. (Pelkästään etujarrua kovissa vauhdeissa, aloittaen kevyesti ja siitä jarruttamalla yhä vain kovemmin, kunnes pyörä on melkein pysähtynyt, niin voi puristaa jo melko lujaa kahvasta. Takajarrua käytetään vasta ihan kävelyvauhdissa)
3. Vastaohjaus, eli käytännössä vasemmalle kääntyessä, työnnä vasemmalla kädellä eteenpäin Ja oikealle kääntyessä työnnä oikealla kädellä eteenpäin. Sitten ei tule sitä hartialukkoa, jonka seurauksena kokematon kuski voi ajautua tieltä pois. Ja tuon osaa jo käytännössä, jos osaa ajaa polkupyörällä, mutta jostain syystä joillakin se unohtuu, kun alla on raskas moottoripyörä. Yhdessä tilanteessa pelastin tilanteen juuri siksi, koska olin iskostanut tuon vastaohjauksen kalloon.
4. Hidasajo, jos osaa ajaa pyörällä hitaasti, hiipimisvauhtia, ottamatta tukea jaloilla, ja osaa kääntyä pienellä alueella ympäri, voi sanoa, että hallitsee pyörän. Inssissä on sellainen taitorata, joka oli mullekin hieman (todella) hankala, vaikka mopoilukokemusta olikin. Jonkin ajan päästä se alkoi kuitenkin sujua. Hidasajossa pitää hidastaa vauhtia joko kytkintä luistattamalla, takajarrua käyttämällä, tai molempia hyödyksikäyttäen. Tyhjäkäynnilläkin pyörä menee sellaista hölkkävauhtia, ainakin tuo oma 600-kuutioinen mopo.

Suurissa nopeuksissahan pyörän keskipakoisvoima, vai mikä se nyt olikaan, pitää sen pystyssä. Etkä voi kaatua, vaikka nojaat sivulle miten voimakkaasti tahansa. Pyörä vain alkaa ajautua siihen suuntaan. Mutta kallistelemalla et kääntele kuitenkaan pyörää, vaan vastaohjauksella. Samalla voi sitten hieman kallistaa sinne sisämutkaan, että painopiste pysyy siinä oikeassa kohdassa. Jotkut vänkää vastaan, jolloin painopiste siirtyy, eikä pyörän renkaissa ole tällöin mahdollisimman hyvä pito. Ja ennenkuin pito loppuu tommosesta kyykystä, niin kallistusta on jo niin paljon, etten minäkään ole sinne asti vielä uskaltanut kallistella.

Loppukaneettina sanoisin, että jos osaat polkupyörällä ajaa, niin aivan varmasti opit moottoripyörälläkin ajamaan.

5-kymppisenä naisena haluan yllyttää sut ilman muuta mukaan mukavaan harrastukseen. Mielestäni sun kannattaa aluksi ostaa kunnon varusteet, ja vuokrata pyörä, jolla voit ajotuntien jälkeen kokeilla minkätyyppisen pyörän haluat ostaa.
Itse olen ajellu n. 20 vuotta, ja suurin pelkoni aikoinani oli, että "mitähän äiti sanoo"?
Ei tämä mopoilu mitään ydinfysiikkaa ole, aina voi sattua, mutta niin tässä elämässä vain on. Keinutuolikin on vaarallinen kokemattoman käsissä...

En suosittele tuon ikäisille moottoripyörää ollenkaan. Kävelykin alkaa olla jäykkää ja esim. bussiin nousu näyttää senikäisille olevan jo hidasta ja se on sentään helppoa prätkällä ajoon verrattuna.

Eihän ton ikäiset pääse edes toisten kyytiin koska satulat on liian korkealla. Ota suosista kutimet ja Me Naiset käsiisi. Onneksi aloittajakin tuli järkiinsä ja jäi haaveilun tasolle.

He he, minä vain olen vedättänyt teitä koko kesän .)) En todellakaan osta mitään pyörää! Olen kuitenkin jo niin vanha ja keksin tään jutun jolla saisin porukan mukaan:) Vedätin siis teitä ihan sikana ja monasti meinasin täällä kotosalla lukiessani teidän kirjoituksia ihan revetä :)) Todellisuudessahan mulla on siis vain tää jippo jolla huristelen lähikauppaan ja sinnekkin siis vain kirkaalla kesäpäivänä. Olen niin arka että kun kuulenkin jostain prätkän ääntä niin alan lähes vapista ja menen tolaltani yms Mutta kiitos vielä että menitte ns halpaan :))

Jos näin on, niin ei meillä vastaajilla ainakaan mitään hävettävää ole. Hyviä vastauksia, tietoa ja mukavaa keskustelua, sitä se moottoripyöräilijöiden yhteinen henki parhaimmillaan on: ketään ei suljeta pois. Emme kiusaa toisiamme iän, sukupuolen, säädyn yms. seikkojen vuoksi. Muut eivät tätä ymmärrä, sääli heitä.
Voihan nimin. Ikäloppu silti olla olemassa tai joku hänen kaltainen, joka vielä miettii, uskaltaisiko tai mitähän naapuritkin ajattelevat. Sinä viimeisin ikäloppuna esiintyvä vastaaja vain haluat pilata yhteisöllisyyden ilon muilta. Luin koko ketjun läpi eikä meillä muilla ole mitään hävettävää, kuten jo sanoin.
Ehkäpä joku toinen sanoo sinulle asian vähän selvemmin, jos et osaa lukea rivien välistä.

Minun sisko aloitti moottoripyöräilyn 50 vuotiaana ja oli heti täysi tekijä. Aloitti pienellä Viragolla, mutta se oli hänen mielestään mopo joten hän vaihtoi sen 800 cc custom Kawaan. Kaverin vaimo taas ei oppinut lukuisista yrityksistä huolimatta lähtemään edes liikkeelle, koska ei oppinut millään kytkimen ja kaasun käyttöä. Kaverin museo rekisterissä oleva pyörä sai kolhuja useissa kaatumisissa. Mutta älä masennu tästä jutusta vaan rupea harjoittelemaan jalkavaihteisella mopolla,koska hallinta laitteet ovat ihan samat,mutta tehoja ja painoa on vain enemmän.

Olen omistanut moposkootterin ja ajellut 200 cc Vespalla joissa molemmissa on variaattori veto. Niillä ajaminen ei mielestäni vastaa läheskään sitä ajamisen tunnetta jonka saa oikean motukan selässä. Niissä on pienet pyörät ja niiden hallitseminen pehmeällä alustalla on vaikeaa. Moposkootteri on kylläkin kätevä laite kaupunki liikenteessä ja sen voi parkkeerata esim. Jalkakäytävälle.