isäni veli kuoli vuosi sitten. hän oli veljistä huumoritajuisin ja vilkkain kuulemieni asioiden perusteella. hän joutui kaukopartiomieheksi sodassa,ja ihme ja kumma, sieltä palasi aivan eri ihminen. hän oli sulkeutunut eikä puhunut asiostaan.kuolinvuoteellaan hän kertoi allekirjoittanaalle että pahinta oli,että haavoittuneita ei jätetä,mutta ei myöskään voida ottaa mukaan. se on varmaan tuhonnut nuoren mielen. yritimme saada hänelle hoitopaikkaa veteraanitalossa,koska hän ei halunnut sukulaisten luo.hän kuoli 91 vuotiaana puulämmitteisessä talossa maaseudulla.jos tämä on paremminvointivaltio niin sittenhän kaikki on hyvin.
veteraani
haukia1608
566
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
juu.kukonpojat ja kanat paistattelee arkadianmäen aamuauringossa ja tekevät itselleen paremminvointivaltiota.
Isäni setä oli kaukopartio mies ja sen verran tiedän että sinne ei ketään pakotettu, jokainen kaukopartiomies oli vapaaehtoinen!
Hän kyllä kertoi muutamia juttuja kun veljeni kanssa junnuina kyseltiin, hän oli mukava ja rauhallinen iso mies, otti kyllä kaljaa ehkä senkin takia mitä oli tehnyt ja nähnyt mutta ei pahoinpidellyt ketään vaikka juovuksissa välillä olikin.
Näin jälkeenpäin niistä jutuista voisin rivienvälistä ymmärtää sen kaiken rajuuden mutta hän osasi sen esittää meille sopivalla tavalla ja suurimmaksi osaksi kertoili koomisista tapahtumista joita heillekkin oli välillä tietenkin vastaan tullut.
ei omakaan setäni väkivaltainen ollut,vaan todella hiljainen.hän tuntui vaan olevan todella muissa maailmoissa. hienoa jos setäsi on siitä paskasta selvinnyt noin pienin vaurioin. ihmiset on niin erilaisia.
olit oikeassa siinä,ettei ketään pakotettu. hänestäkin se oli jännittävä juttu.
Sehän se on, moni mies tuli hermorauniona takaisin ja muutama jatkoi siitä mihin jäätiin ennen sotaa.
kukaan ei tiedä sitä etukäteen ja siksi näitä vapaaehtoisiakin oli hakemassa, muutakin tekemistä kuin istua siellä korsussa kuluttamassa aikaa ja joillekkin se tekeminen on sitä, että unohtaa siksi aikaa kaiken muun, mutta kun se tekeminen loppuu niin arki on helvettiä.
Muukalaislegioonaan on mennyt monta miestä useista armeijoista esim. USA:n ja Britannian armeijan veteraaneja koska se pysähdys ja siviilielämä on tuskaa.
Lauri Törni voisi olla yksi näistä miehistä jolla pää kesti sotaa mutta siviilielämä olikin jotain mihin muottiin hän ei koskaan oikein sopinut ja oli hermostunut toiminnan loputtua, joten ei muuta kuin uusiin sotiin kävi miehen mieli....
Sitten on ne joille se vain oli liikaa ja kokemukset jäävät hallitsemaan jokaikistä sekuntia niin yöin kuin päivin...