en oikeastaan halunnut enää tuntea mitään suurempia tunteita ketään kohtaan... oli ollut kaikenlaista ikävää monelta suunnalta ja halusin olla vaan omassa rauhassa...
En siksi innostunut susta alkuun lainkaan vaan pyysin mielessäni että jos ei kuitenkaan mitään sellaista enää. Ehkä sulla oli omanlaiset aatokset ja yhteentörmäys oli aika raju.
Voi olla, että sait siksi vääränlaisen kuvan minusta, kun en tiennyt, mitenpäin olisin ollut...
Olihan sulla varmaan omat elämänkuviot, joista en tiennyt, mutta jotain johtopäätöksiä taisin tehdä. Ja menihän ne asiat sitten hiljalleen tosi vaikeiksi...
En siksi innostunut susta alkuun lainkaan vaan pyysin mielessäni että jos ei kuitenkaan mitään sellaista enää. Ehkä sulla oli omanlaiset aatokset ja yhteentörmäys oli aika raju.
Voi olla, että sait siksi vääränlaisen kuvan minusta, kun en tiennyt, mitenpäin olisin ollut...
Olihan sulla varmaan omat elämänkuviot, joista en tiennyt, mutta jotain johtopäätöksiä taisin tehdä. Ja menihän ne asiat sitten hiljalleen tosi vaikeiksi...
Vastaukset 25
Vanhimmat
Mitä sä selittelet???
jotain jollekin, mielessäni, ei kellekään täällä varmaankaan
että tulkitsin sut väärin vai?ja taisit jotain johtopäätöksiä tehdä?jaa,ja minkaslaisia?siinä oot kyllä harvinaisen oikeessa,että asiat on menneet vaikeeks.jopa niin vaikeeks,että en tiedä,haluanko enää edes sinua nähdä.
ei kuulosta siltä.
Parempi onkin ajatella ja kiinnostua ihmisestä, jolta puuttuu kaikki elämänkuviot, sellainen joo joo tai kyllä kyllä lehmäily.
Kuva taitaa olla ihan totuudenperäinen, mitä sitä kaunistelemaan.
Taisit olla ihminen ensi kertaa vaikeuksien edessä, silkkihanskoilla silitelty kehnoke.
Ihan pieleen meni toi sun ajatus, että tää olis ollut sulle tai tilanne sun kirjoituksen kaltainen.
Ehkä ei ollukaan, enkä uskokaan että olisi ollut. No, kuitenkin kun kysytään ja ihmetellä mikä vaivaa, kerron, että luonnevikani on rehellisyys ja suorapuheisuus.
Että sellaiset viat ja vaivat. Ja vaikeuksien kautta rohkeutta sanoa päästä suoraan tulevat ajatukset.
Ei kai kovin vakava luonnevika, mutta ehkä jossain tilanteissa vähän hienotunteisuutta ei olisi pahitteeksi. Kyllä mullakin tuollaisia kohtauksia on välillä, mutta pidän helposti oman ajatukseni omana tietonani. Vaikeuksien kautta myös oppinut, että harvoin saavuttaa mitään suorilla sanoilla, paitsi jos ne ovat omasta itsestä kertovia. Toiset kun näkevät aina asiat omalla tavallaan. Kannustavat ajatukset sen sijaan on aina paikallaan.
Jos haluaa jotain toiselle ilmaista, AJATUKSIA EI KOSKAAN SAA PITÄÄ OMANA TIETONAAN. Asia on toisin, jos toiselle ei mitään tiedoksi haluakaan. Silloin sitä kutsutaan välinpitämättömyydeksi.
En ymmärrä sanaa hienotunteisuus. Ihmisen tunteet ovat aina hienoja, positiiviset ja negatiiviset, kunhan ovat teeskentelemättömiä. Tässä tulee rengiksi sitten ne vaistot.
Taidat olla vahvanluonteinen ja hallitseva ihminen, jos olet tuota mieltä. Jotkut ihmiset oppivat jo lapsena, että heidän ajatuksensa eivät ole kovin kiinnostavia tai että niitä ei muuten haluta kuulla. Oppii myös sen, että pääsee vähemmällä, kun pitää mölyt mahassaan tai että vaikenemalla ei loukkaa toista ja saata häntä hankalaan tilanteeseen. Meitä on niin monenlaisia. Luonteenpiirteiden ja lapsena opitun selviytymisstrategian kahleissa kulkevia yms. Hienotunteisuus on hyvä keino selvitä hankalista tilanteista, mutta eihän siihen aina pysty ja halua.
Vaistot on vahvat mullakin ja niiden varaan lasken paljon.
Taidat olla vähän yksinkertainen, jos et ymmärrä sanaa hienotunteisuus tai jollet ymmärrä hienotunteisesti esitetyn "totuuden" - näkökulman, mielipiteen - eroa moukkamaisesti esitettyyn.
Ei asiaa kuninkaallisiin piireihin ;)
V:lle tämä, jotenkin kolahti...
Oiskohan?
minullekin. Vastaisi aika hyvin omia päätelmiäni. Mutta oli sille tai tälle tämä mitään muuta kenelläkään mihinkään suuntaa. Öitä!
v*tun urpot miyä tekstiä.
on nyt?
muttei. oma tänhetken tilanne on se. et fiilikset vaan nousee. entäs ite?
ap.? vai mikätuo melkein multa? fiilikset sahannut kuin pörssikurssit...mutta ylöspäin
koko ajan nousujohteisesti.
elämääni. enemmän. mut millä tavoin, riippuu paljon siitä, miten haluat mua, elämääsi
mut jotain samankaltaista
mitä silloin tapahtui, oli kun kaksi kaltaistaan kohtaa, samoilla ajatuksilla
liikkeellä, ja samankaltaisella menneisyydellä.Se mitä tunsin silloin, ja mitä
nyt...on kaunista, jonka haluaisin kuuluvan elämääni pysyvästi, tunnetasolla
kuulutkin jo, mutta haluaisin että olisit enemmän kuin pelkkä lämmin tunne
rinnassa tai raastava ikävä.Se mitä eniten toivon, olisi se että mitään lopullista
ei olis tapahtunut vielä, ja sais tälle tarinalle niin kauniin lopun kuin se vaan
olis mahdollista, "yhteyshän" meillä on olemassa, tosin erilainen mutta
kuitenkin...ja tavatakin vois?
olisi se tarpeellista hänen kanssaan tavata, jos jotain yhteistä vielä haluttaisiin. Vaikka "yhteys" onkin niin sen lisäksi pitäisi olla myös jotain muuta... selvempää.
En usko, että mitään lopullista kuitenkaan on tapahtunut, mutta näitä palstoja ei enää millään jaksaisi...
täällä, käynyt samoin erään kanssa silloin joskus..........en ajatellut edes himpun vertaa enkä voinut edes kuvitella mielessäni että näin pääsisi käymään että vielä menisin johonkin mieheen rakastumaan olin varma siitä ettei minulle koskaan löydy sellaista juurikin samankaltaista ja samalla aaltopituudella olevaa ihmistä
en vieläkään sitä ymmärrä miten se sitten kuitenkin tapahtui ja kolahti oikein täysillä
sen takia en pysty nyt antamaan periksi ja luovuttaa koska en ole aikaisemmin elämässäni ollut näin ällikällä lyöty että voisin tuntea näin vahvasti
voi kunpa hän aavistaisi,tuntisi, tietäisi. miten minulla on häntä ikävä
Aavistan kyllä. Mikään ei varmaa, varsinkaan täällä.
kun tunteet vain vahvistuneet päivä päivältä enemmän häntä kohtaan, vaikken ole nähnytkään pitkään aikaan. edellisestä kerrastakin on aivan liian pitkä aika ja kun viimeksi näin miten suurenmoiselta tuntui kun sain halata
yhden pusunkin sain mutta siitähän se ikävä sitten taasen vain yltyi sen lyhyen tapaamisen jälkeen. voisinpa tavata hänet huomenna
miten mielettömän paljon haluaisinkaan halata häntä ja todella pitkään
toivoisin että saisimme olla jossain kahden kesken vain minä ja hän
miksi aina menee kaikki tapaamiset pieleen sitä en kyllä ymmärrä koskaan en saa olla hänen kanssaan pitkää aikaa mitä niin suunnattomasti toivoisin