Näihin tunnelmiin ja nähin sanoihin....
Jos on tosissaan niin silloin ollaan myös tosissaan ja tehdään asian hyväksi jotakin olkoon se ihan mitä vaan vaikka pienikin asian jyvä, mä ainakin teen koska silloin on kaikki selvää, kiinnostunut ottamaan asioista selvää eikä jättämään niitä sivuun. Jos tunnen ja mielestä asia on selvä tunteineen. Se asia on todellakin minulle tärkeä, niin mitä sitä miettimään. Ja jos ei pysty tai ei riitä edes pientäkään laittamaan itsestään likoon niin se on oma suru se. Joskus voi menettää paljonkin.
Jos on tosissaan niin silloin ollaan myös tosissaan ja tehdään asian hyväksi jotakin olkoon se ihan mitä vaan vaikka pienikin asian jyvä, mä ainakin teen koska silloin on kaikki selvää, kiinnostunut ottamaan asioista selvää eikä jättämään niitä sivuun. Jos tunnen ja mielestä asia on selvä tunteineen. Se asia on todellakin minulle tärkeä, niin mitä sitä miettimään. Ja jos ei pysty tai ei riitä edes pientäkään laittamaan itsestään likoon niin se on oma suru se. Joskus voi menettää paljonkin.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Aloittaja on hyvinkin tosissaan, kun nimetön viesti nimettömälle. Hei haloo, herää nyt.
Nyt on pakko jo nauraa:)))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))
Naura vaan jos naurattaa, mua pikemminkin itkettää.
Täynnä olen jo tätä kaikkea, miettinyt oon.
jep, nyt fudista..luen myöhemmin
Ei näitä kannata lukea
Sävy. Mä ainakin tiedän, mitä elämältäni haluan. Miehen, jonka kanssa koen oloni, elämäni kokonaiseksi. Suhteen, joka on täynnä tunnetta. Elämyksiä. En kaipaa rahaa, en materiaa, vaan rakkauden jossa voin olla itseni. Olen ihminen jolla on rakkautta annettavanaan paljon. Miehen tulee olla sellainen joka tarvitsee paljon rakkautta, nauttii saamastaan huomosta ja voi hyvin, menestyy. RAKKAUDEN tarkoitus on eheyttää, ei asettaa rajoja, kahlita toista. Mustasukkaisuus, kateus eivät tosiasiassa kuulu rakkauteen. Sillon se on jotain muuta.
Ymmärsinkö viestin väärin?
Viestin tarkoitus ei ole mustasukkaisuus eikä kateus eikä omistaminenkaan vaan jotakin muuta eli ymmärsit väärin.
Joskus vaan voi olla jo liian myöhäistä kun toinen on jo ihan loppu ja rikki kaikesta.
Siis tyhjäksi olosi. Miksi? Mikä saa ajattelemaan noin? Oletko omasta mielestä uhrannut liikaa rakkauden kohteelle?
toisen piinaaminen ei johda mihinkään hyvään.
Mikä toisesta näyttää tai tuntuu piinaamiselta, voi jostakin toisesta olla ihan muuta. Jokainen toimii niillä avuilla mitä hänellä on. Voihan hän haluta laittaa itsensä likoon muttei jostain syystä kykene.
oikeassa, toisaalta et. Jos ei aio tehdä mitään, niin olkoon sitten hiljaa ja kärsiköön omissa nahoissaan. Toisen loukkaaminen siksi, että ei kykene toimimaan, on rikos elämän edessä. Menkää itseenne.
Eri ihmisillä on erilaiset henkiset pääomat. Jos on esim saanut lapsena rakkautta, osaa sitä myös antaa-jos ei, ei osaa. Jos se on sinusta rikos, olkoon. Eiköhän tuo ihminen kärsi siitä tarpeeksi itse.
että jos ei kykene antamaan rakkautta, ei edes halua ja haluaa pysytellä pois ihmisen elämästä, johon on tunteita, niin silloin on syytä jättää se toinen rauhaan ja antaa hänen elää omaa elämäänsä. Sitä rakkautta pitää sitten löytyä niin paljon, että ymmärtää antaa hänen mennä.
Sunhan se pitää saaha nyt sitä RAKKAUTTA. Kai sul on joku kiikarissa... sano suoraan, että RAKASTA MUA BEIBE. ;)
Oikein. Silloin pitää antaa toisen mennä.
Että opeta rakas mua. Opeta rakastamaan. Mä haluun rakastaa ja kunnolla. Jos olet mies hanki vähä vanhempi nainen.. se osaa kyllä jos on vielä äiti ( ainaki 3 lasta, ko sellasella on rajaton rakkaus) tai jos olet nainen niin pikkasen nuorempi poju (hyväkuntoinen kestävä urheilijapoikanen)... siitä vaan opettelemaan.
Niin mutta, onhan hänellä oikeus rakastaa omalla tavallaan vaikka ei osaisi. Miten hän voisi opetella ja koskaan oppia? Ei muuten ole helppoa pysyä kaukana jos rakastaa, vaikka haluaisikin toiselle tämän parasta.
Onko helppoa kävellä tiehensä kun rakastaa? Tiedän kokemuksesta ettei.
Mikä saa kävelemään tiehensä jos kerta rakastaa?
Se kun toinen on varattu.
Sitä en tiedä milloin se loppu viimenkin tulee kun kaikki toivo ja muu on loppu, rajoilla ollaan.Toista ei voi pakottaa tai patistaa edes ajatuksissaan. Mutta minkäs sille mahtaa, se on kärsittävä ja jatkettava elämistä. Ei oo mikään pikkujuttu mulle tää tunne ja asia.
Ei rakastaminen olekaan pieni juttu, siksi siitä ei kannata luopua noin vain. Aina kannattaa yrittää. Niin kauan on toivoa kun on elämää. Kokeile vielä keskustella hänen kanssaan.
Just just, vai niin. Katotaan mitä tapahtuu.