Kuuluuko se tähän palstalle edes. Mutta minä olen, en minkäänlaista vastakaikua ole saanut pitkiin aikoihin tunteisiin, tai suruuni tukea tai ongelmiini. Elän ihan täydellisesti henkisesti erossa aviomiehestäni jonka kanssa on yhteinen perhe ja talot.
Lisäksi minulla ei ole kavereitakaan..harratus on mutta ei ystävää. tuttuja sitäkautta mutta ei se ole sama. käyn lenkillä yksin, käyn kaupassa yksin kun tulen kotiin olen täysin yksin koska lapsetkin ovat nin isoja että ovat aina menossa..
Lisäksi minulla ei ole kavereitakaan..harratus on mutta ei ystävää. tuttuja sitäkautta mutta ei se ole sama. käyn lenkillä yksin, käyn kaupassa yksin kun tulen kotiin olen täysin yksin koska lapsetkin ovat nin isoja että ovat aina menossa..
Vastaukset 24
Vanhimmat
Ikävä kuulla, puhuminen ja puhuminen on ainoa ratkaisu ongelmaan. Mikä siinä on meillä suomalaisilla niin vaikeaa, että asioista ei voi puhua? Ota asia esille miehesi kanssa. Jos hän on välinpitämätön, tai ei ymmärrä yksinäisyyttäsi, niin kenties olisi aika vaihtaa ukkoa.....
Ymmärrän täysin, aivan omia ajatuksiani "aiemmasta elämästä". Aloitin uuden elämän, elvytin nuupahtaneet ystävyyssuhteet ja mikä tärkeintä, erosin miehestäni. Olin odottanut suurta ahdistusta ja surua eron vuoksi, mutta omaksi yllätyksekseni olen ollut todella onnellinen, onnellisempi kuin koskaan ennen. Ihanan vapaa! En enää uhraa omaa elämääni toisten hyväksi.
oma ongelma, jos on parisuhteessa yksin. Silloin ei ole keskustellut eikä selvittänyt kumppaninsa kanssa miksi kokee parisuhteessa yksinäisyyttä.
Sulla taitaa olla aika ruusuinen kuva siitä, millaista parisuhteessa eläminen on. Kaikkea ei voi selvittää puhumalla, ja vaikka usein vikaa on molemmissa, suhde voi mennä pieleen vaikka toinen tekisi sen eteen kaikkensa.
Sulla on välinpitämätön mies eli tyypillinen mies joka jättää naisensa yksin silloin kun nainen eniten miestään tarvii
Noin pitkälle meneviä johtopäätöksiä ei kannata vetää, kun on kuullut vain toisen osapuolen näkemyksen asiasta.
on pitää miehen kiinnostus naiseen yllä. Ei kukaan mies jaksa katsella naama norsun veetulla olevaa naista jatkuvasti tai jatkuvasti kaljan juonnista ja sohvalla loikoilusta ja töllön vahtaamisesta nalkuttavaa pirttihirmua. Mies tarvitsee lepoa ja rauhaa paljon, hyvää seksiä ja ruokaa, jota naisen täytyy osata miehelle tarjoilla aina sopivasti mikä puute miehellä kulloinkin vaivaa.
Voi teitä naisia, kun ette ymmärrä pitää miestänne hyvänä niin sitten täällä ruikutetaan, kun ollaan niin yksinäisiä että. Mies menee sinne mistä saa kunnon palvelua, eikä tarvitse tehdä sen eteen mitään, ettäs tiedätte variksenpelättimet.
Jos kokisin inhimillisiä tunnereaktioita, niin olisin naurahtanut.
XD)))
Viimeiset kolme sanaa tosin menevät liian pitkälle. Soo-soo.Ei viisastelua, eikä nimitellä.
Jos olet Helsingistä niin lähde kanssani kahville! :)
aina saa, miksi meitä maalaisia syrjitään :( Meitä maalaisia ei koskaan haluta kaffeelle, kun ollaan junttilasta ja ei osata pukeutua ja käyttäytyä kuin kunnon stadilaiset. Mistä löytäsi sellaisen miähen, joka kontiot jalassa ruutupaita päällä tulisi ja veisi tälläisen huivipäisen esiliina edessä olevan maatalonemännän kunnon sumpille.
Itse tahtoisin (ja juon) kunnon kahvia. Sumppi kun on laihaa pahaa kahvia.
Nyt on kyllä edellinen kirjoittaja ymmärtäny jutun vähän väärin. Ei oo kyse siitä, että stadilaisia jotenkin "suosittais", vaan Helsinki nyt vaan sattuu olemaan sen verran iso paikka että on olemassa jonkinlainen todennäköisyys sille, että alkuperäinen kirjoittaja on peräisin sieltä. Kukaan ei koskaan kysy toiselta netissä että "ootko sattumoisin Imatralta kotoisin" koska se toinen todennäköisesti ei ole, ku Imatralla ei asu prosentuaalisesti kovin suurta osaa Suomen väestöstä.
suomen napa. Hesalaiset eivät tiedä, että Suomessa on muitakin kaupunkeja. Jos he joutuvat Helsingin ulkopuolelle he luulevat tulleensa kehitysmaalle Intiaan tai muuhun yhtä surkeaan paikkaan.
http://www.youtube.com/watch?v=S-EcUYZZYSs
Mulla on miehesi kaltainen nainen. Keskittyy vain uraansa ja tuntuu, että on oltu vain jotain etäisiä kämppiksiä viimeiset 5 vuotta. Tahdon ulos tästä, mutta voimat ei riitä.
Sanot joko suoraan että nyt ämmä vitttuun tästä talosta, tai sitten sanot sen vetkutellen ja ystävällisesti. Sinulla on kaksi vaihtoehtoa, joista ainakin toinen on äärimäisen helppo.
Moikkelis! :) Tulinpahan vaan sanomaan, että sulla ei oo mitään oikeutta tuntea oloasi yksinäiseks.
Hei vaan! :) Vastavuoroisesti ajattelin kertoa, että sinulla ei ole mitään oikeutta tuntea oloasi noin katkeraksi.
Hyvää kesää!
No tere! Meinasin vaan kertoa, että sulla ei ole mitää oikeutta toivottaa kenellekään hyvää kesää.
Olen ihan samanlaisessa tilanteessa sillä erotuksella että olen mies. Olisi mukava keskustella kanssasi tunteista ja kaikesta tuosta mitä siihen liittyy. Voisko sulle lähettää s-postia?
Mulla on jokseenkin samankaltainen tilanne. Tunteita kyllä on, mutta viimeaikoina on tullut selväksi ettei puolisoni jaksa kuunnella murheitani. Yhteistä aikaa on takana 8-9 vuotta ja viimeisen vuoden aikana on kehittynyt yksinäisyyden tunne parisuhteessa joka on voimistunut koko ajan. Tajusin tuon vasta äskettäin ja aion ottaa asian esille kunhan mietin miten. Tunnen olevani sisäisesti tyhjä, kuin sisustamaton huone. Tuntuu kuin jäljellä ei olisi juuri mitään. Ystäviä minulla ei ole ollut vuosiin, jos oikeasti koskaan. Kavereita, tai oikeammin tuttuja joitakin. Olen pettynyt muutamaan ihmiseen jotka ovat lupautuneet olemaan yhteyksissä ja lähtevänsä vaikka kahville (itse kutsun esittäneenä) ja peruneet sen eivätkä myöhemminkään lähde vaikka kysyn.
Pitäisikö vain jaksaa toivoa vai antaa elämän ja yksinäisyyden retuuttaa mielensä mukaan?
Miinustin sua. Ihan ku sulla ois mitään oikeutta tuntea itsesi surkeaksi. EI TODELLAKAAN OLE! Puolisollasi ei ole mitään velvollisuutta olla pahan olosi kaatoipaikka. Olet todella itsekäs ihminen.
Voi sinua reppanaa. Eihän sinun kirjoituksesta voi edes harmistua.
Toivoisin olevani itsekäs ihminen, olisi paljon helpompaa kun ei tarvitsisi ajatella muita. Tosin olen minä oppinut olemaan hieman itsekäskin, mutta vain vähän ja vähäisissä asioissa.
Enemmänkin voisin asiasta kertoilla, mutta huomaan ettei kannata. Näytät olevan itsepäisesti päättänyt, enkä tuhlaa vähäisiä voimavarojani turhaan. Sinulla ei näy mihinkään olevan perusteitakaan, kunhan auot päätäsi. Muutoinhan olisit vastannut "kirskaus" nimimerkin esittämään selkeään kysymykseen..
Hei ei voi olla totta, yksinäinen ihminen ja yksinäinen mies tre!
Täällä yksi yksinäinen myös!
Parisuhteessa (ulospäin siltä näyttävässä) voi olla ja onkin aivan yhtä yksinäinen kuin kuka tahansa muukin itsensä yksinäiseksi tunteva.
Kenelläkään ulkopuolisella ei ole oikeutta mitoittaa kenenkään yksinäisyyden määrää tai syvyyttä, johtuipa se mistä hyvänsä..
Kukaan meistä ei ole ollut toisen elämässä hetkeäkään arvostellakseen sitä piirun pätkää. Ymmärtääkseensä toista ja itseänsä toisen kautta peilaten kylläkin.
Nämä jotka kaikilla näillä palstoilla huutelevat joka asiaan omia mielipiteitään ja yleensä vielä asian vierestä eivät sitä ymmärrä, eivätkä tulekkaan ymmärtämään, paitsi ehkä sitten joskus jos ei elämä ihan menekkään niinkuin suunnitteli.
Kyllä sen sitten huomaa kommunikoiko jonkun kanssa joka todella ymmärtää mistä toinen puhuu tai mitä tuntee.
Hyvä tämänkaltaisilla palstoilla on se että kaikki saavat äänensä kuuluville, jopa ne kaikkein hiljaisimmat ja murjotuimmat.
Huonoa on se kun joku vereslihalla oleva haluaisi jotain kaikua tunnoilleen,
tulevat nämä joka ikisen elämänalueen täydelliset tuntijat kaatamaan oman suolasankonsa yhteiseen lootaan.
Jos jotakin ilman parisuhdettakin yksinäistä harmittaa meidän muutaman tänne tunkeminen, niin eikö tämä nyt kuitenkin ole pienempi harmi kuin se että nämä kaikki joiden empatiakyky on täysin kadoksissa jossakin kokevat oikeudekseen kiipiä hieman ylemmäksi toisten ihmisten olkapäitä ja päälakia tallaten?
Eiköhän me kaikki yksinäiset mahduta tänne kirjoittelemaan, ellei (kun) nyt joku tästäkin vetää porot sieraimiinsa ja pureudu esim kirjoitusvirheisiin tai väärään sanamuotoon...taikka vain siihen kun niiiin ärsyttää
perkeeneen hyvä kys2ymys menin naimisiin kesällä mut olen yksin aina vaan yksin..