Vitsikäs mummo?

Lapseni isä teki 10 vuotta sitten sellaisen ratkaisun, että sisällyttää uuteen elämäänsä ja avioliittoonsa vain kaksi seuraavasta, myös eroon päättyneestä liitosta syntynyttä lastaan, muttei tätä meidän yhteistämme. Tapaamiset olivat eromme jälkeen sujuneet joten kuten, mutta mies lopetti ne uuden liittonsa loppuvaiheessa, eikä jatkanut niitä enää sen eronsa jälkeen, vaan löysi itselleen hyvin pian uuden vaimon. Nykyinen vaimo, jolla on myös kaksi omaa lasta, tukee häntä tässä päätöksessä. Asuvat toisella paikkakunnalla, joten siellä asuvista tilanne näyttää ihan normaalilta uusperhekuviolta, jossa isä käy säännöllisesti hakemassa lapsensa luokseen. Kukaan siellä ei tiedä, että miehellä lapsia on enemmän kuin kaksi.

Samalla lapseni menetti isoäidin, joka lopetti tapaamiset lapsen kanssa, ehkä poikaansa miellyttääkseen. Kun kysyin häneltä, kuinka hän voi hyväksyä poikansa ratkaisun, tuli vastaus nopeasti. Hän sanoi, että tulee aina hyväksymään poikansa ja tämän teot, sillä vanhempi ei hylkää lastaan, vaikka mikä olisi. Hiukan omituinen sanavalinta kun ottaa huomioon, että tämä poika on hylännyt lapsensa.

Aikaa on kulunut, mutta on vaikea oppia hyväksymään tapahtuvaa. Millainen isä tai isoäiti voi tehdä tällaisen rajauksen, että nämä otetaan ja tuo jätetään?