Työpäivän jälkeen olen väsynyt ja koitan jaksaa hoitaa askareet, jotta voin taas seuraavana päivänä toistaa saman uudelleen. Viikonloput vietän sisällä surffaillen netissä ja kuunnellen musiikkia, vaikka juuri tällöin pitäisi olla harrastamassa ja kokemassa elämää ulkona. Luen kaupungin kulttuuritapahtumista, mutta loppujen lopuksi en vain koe mitään näistä tapahtumista mielenkiintoiseksi. Objektiivisesti tiedän, että maailmalla olisi paljon tarjottavaa sitä janoavalle. Olenkin pidempään jo pohtinut, että taidan sisimmässäni pelätä eämää ja sen kaikkien mahdollisuuksien kohtaamista.
Toisaalta, mikäköhän tästä elämästä tekee niin monen mielestä elämisen arvoista? Viikot vierivät ja samat askareet täyttävät päivät. Joskus koin rahan ja yleisen vaurauden tavoittelemisen arvoisiksi asioiksi, mutta nykyisin en enää jaksa niinkään välittää vaan tyydyn varsin vähään. Miksi kierrän tätä samaa rataa yhä uudestaan ja uudestaan? En ole taitelijia enkä tuota elämässäni mitään luovaa muiden ihmisten iloksi, joten mikä merkitys olemassaolollani on? Miksi edes vaivautua?
Toisaalta, mikäköhän tästä elämästä tekee niin monen mielestä elämisen arvoista? Viikot vierivät ja samat askareet täyttävät päivät. Joskus koin rahan ja yleisen vaurauden tavoittelemisen arvoisiksi asioiksi, mutta nykyisin en enää jaksa niinkään välittää vaan tyydyn varsin vähään. Miksi kierrän tätä samaa rataa yhä uudestaan ja uudestaan? En ole taitelijia enkä tuota elämässäni mitään luovaa muiden ihmisten iloksi, joten mikä merkitys olemassaolollani on? Miksi edes vaivautua?
Vastaukset 2
Vanhimmat
"Toisaalta, mikäköhän tästä elämästä tekee niin monen mielestä elämisen arvoista?"
Erittäin monen mielestä elämä ei ole elämisen arvoista.
"Miksi edes vaivautua? "
Wi sitä välttämättä tarvitsekkaan vaivautua.. Antaa vain ikuisen levon lähestyä.
Olen miettinyt samaa mitä järkeä on elämässä. Tuntuu siltä että olisi parempi luovuttaa.
Ne kerrat kun apua on yrittänyt hakea on ollut sellaista yhteiskunnan pallottelua ja vastuun pakoilua.
Missään ei saa kunnollista hoitoa, lääkkeet on olevinaan ratkaisu kaikkeen.
Lääkkeitten jälkeen saa useamman eri sivuoireen ja lääkärit vähättelee niitä, eikä oikeastaan muutenkaan kuunnella mitä heille sanotaan.
Paljon olen miettinyt itsemurhaa lähiaikoina ja luulenpa että se on ainoa fiksu ratkaisu.